Vuorovaikutuksen eri piirteiden yhteydet

Psykoanalyyttinen identifikaatioteoria ei oikeastaan edelly­

tä isältä paljoakaan poikansa kasvattajana; riittää kun isä on saatavilla, jotta hän olisi tarjoamassa samastumismahdol­

lisuutta pojalleen tämän oidipuskompleksin menestyksekästä ratkaisua varten. Oidipuskompleksi onkin hyvä syy identifi­

kaatiolle. Sen sijaan jäljittelyyn ja kognitiiviseen oppimi­

seen perustuvilta teorioilta oikeastaan puuttuu hyvä motii­

vi!

Sosiaalisen oppimisen teorian näkökulmasta on mallin tarjoamisen lisäksi merkittävää se, kuinka haluttavaksi isä tekee toisaalta mallin, toisaalta oppimisen. Lambin (1986, 13) mukaan mallioppimisen kannattajat ovatkin liian usein unohtaneet kysyä, miksi pojat haluaisivat tulla isiensä kaltaisiksi. On oletettavaa, että poika haluaa tulla vain sellaisen isän kaltaiseksi, jota hän rakastaa ja kunnioittaa ja johon hänellä on lämmin ja myönteinen suhde.

Lämpimyys ja läheisyys. Sekä vanhempi että uudempi suku­

puoliroolitutkimus on osoittanut, että isäsuhteen lämpimyys ja läheisyys liittyvät merkittävästi pojan sosiaalisen sukupuolen muotoutumiseen; tosin yksityiskohdissaan johto­

päätökset ovat aikaa myöten muuttuneet. Ennen

androgynia-aikakautta tutkimukset löysivät yhteyden pojan maskuliini­

suuden ja isäsuhteen lämpimyyden/läheisyyden välille (Mussen

& Distler 1959; Mussen & Rutherford 1963; Payne & Mussen

1956). Uudemmat, androgynian huomioon ottavat tutkimukset ovat todenneet, että isän ja pojan välisen vuorovaikutuksen lämpimyys yhdistyy lähinnä pojan androgyynisyyteen, mahdol­

lisesti myös maskuliinisuuteen (Blendis 1982, 212 - 213;

Huston 1983, 432; Kelly & Worell 1976).

Tämä tutkimustulosten muuttuminen saattaa olla näennäis­

tä, metodologisen tradi tien uudistumisesta johtuvaa, tai todellista siinä mielessä, että kun isäsuhteen lämpimyys tuki aikaisemmin pojan maskuliinista kehitystä, se johtaakin nyt androgyyniseen kehitykseen. Tämä merkitsisi mallioppimi­

sen näkökulmasta sitä, että yhä useammat isät ovat nykyään androgyynisiä tai ainakin feminiinisempiä kuin aikaisemmin;

mahdollisesti androgyynisyydestä on tullut myös suosittu kodin kasvatustavoite (Lamb 1986, 13).

Kun Kelly ja Worell (1976) tiedustelivat 181 miesopis­

kelij alta heidän lapsuudenaikaista suhdettaan · sekä isään että äitiin ja testasivat lisäksi heidän sukupuolirooli­

identi teettiään PRF ANDRO-skaalalla (Berzins ym. 1978), tukivat tulokset sosialisaatiohypoteesia. Maskuiiiniset miehet kuvasivat isäsuhteensa viileäksi ja isänsä henkisesti etäiseksi. Androgyynisten miesten sekä isä- että äitisuhde oli ollut lämmin ja tunnepohjainen, mutta feminiiniset miehet korostivat ensi sijassa lämmintä suhdettaan äitiin.

Blendis (1982) haastatteli 30 - 50-vuotiaita englanti­

laismiehiä ja tiedusteli heidän lapsuudenaikaista suhdettaan sekä isään että äitiin. Sukupuolirooli-identiteettiä tutkit­

tiin BSRI:llä. Yksinomaan retrospektioon perustuneen tutki­

m�ksensa tuloksiin nojautuen Blendis rohkenee esittää yksin­

kertaistetun syysuhdekaavion, jonka mukaan pojan sosiaalisen sukupuolen muotoutumiseen vaikuttaa vanhemmista se, johon hänellä on lämmin suhde.

Isän dominoivuus ja kontrolloivuus. Varhaisemmissa isä -poika-tutkimuksissa, joissa pyrittiin kartoittamaan pojan

"normaalin" maskuliinisuuden kehittymiseen vaikuttavia

tekijöitä, todettiin isän dominoivuus ja valta perheessä yhdeksi merkittäväksi seli ttäjäksi ( Biller & Borstelmann 1967). Mussen ja Distler (1959) havaitsivat, että pojat, joiden käsityksissä korostui vahvasti maskuliinisuus, olet­

tivat useammin kuin heikosti maskuliiniset pojat, että isä on perheen "pomo". Toisinpäin tutkien Hetherington ( 1965) totesi, että pojat, joiden perheissä isä oli dominoivassa asemassa, olivat maskuliinisempia kuin pojat, joiden kotona äiti oli "pomo". Kun isä on perheessä päätöksentekijä, pojat pitävät Hetheringtonin mukaan miehen roolia palkitsevampana ja omaksuvat siten suhteellisen vahvan maskuliinisen suku­

puoliroolipreferenssin.

Sosiaalisen oppimisen teorian näkökulmasta tämä ns.

social power -hypoteesi näyttää elinvoimaiselta: jos poika arvioi isän roolin perheessä arvovaltaisemmaksi kuin äidin roolin, se lisää pojan motivaatiota jäljitellä isän sosiaa­

lista sukupuolta. Lynnin (1976) mukaan parhaiten pojan mas­

kuliinisuutta ennustaa sellainen isän piirteiden kombinaa­

tio, jossa isä osoittautuu sekä dominoivaksi että huolehti­

vaksi ja pojan hoitoon osallistuvaksi. Tätä tukevat Bron­

sonin ( 1959) havainnot siitä, että ne pojat, joilla oli stressaava suhde isään, torjuivat hänet käyttäytymismallina.

Vastaavasti Elder (1963) on todennut, että nuoret ottavat mallikseen mieluummin demokraattiset kuin autoritaariset vanhemmat.

Huston (1983, 432) viittaa Hetheringtonin, Coxin ja Coxin vuodelta 1978 olevaan pitkittäistutkimukseen¹¹, jossa lapsia havainnoitiin heidän ollessaan 4. ja 6. ikävuoden välillä.

Poikien maskuliiniset käyttäytymismuodot ja -preferenssit olivat yhteydessä seuraaviin vuorovaikutusmuuttujiin:

- isän saatavilla olemiseen

11 Hetherington, E. M., Cox, M. & Cox, R., Family interaction and social, emotional and cognitive develpoment of children following divorce. Paper presented at the Symposium on the Family: Setting priorities, sponsored by the Institute for Pediatric Service of the Johnson & Johnson Baby Company, Washington D. c., May 1978.

- isän lämpimyyteen

- isän dominoivuuteen perheessä

- isän poikaansa kohdistamiin kypsyysodotuksiin.

Poikien androgyyniset käyttäytymisen piirteet ja preferens­

sit olivat yhteydessä - isän dominoivuuteen - isän päättäväisyyteen - isän ekspressiivisyyteen

- siihen, että isä tuki pojan läheistä suhdetta äitiin.

Emmerichin (1977) tutkimuksessa havaittiin selvästi, että lapset, jotka olivat kehittyneet hyvin sosiaalisilta tai­

doiltaan, olivat usein perheistä, joissa molemmat vanhemmat olivat sekä ekspressiivisiä että instrumentaalisia. Poikien sekä sosiaalinen että itsevarma käyttäytyminen olivat yh­

teydessä vanhempien lämpimyyteen ja vaativuuteen sekä tie­

tynasteiseen kontrolliin, kun taas välinpitämättömyys ja kontrollin puuttuminen johtivat sosiaaliseen vetäytymiseen.

Koska sosiaalisuus ja itsevarmuus luonnehtivat keskeisesti androgyynisyyttä, voidaan Emmerichin tuloksista päätellä, että erityisesti pojan androgyynisyys edellyttää kasvatuk­

selta lämpimyyden lisäksi myös kontrollin ja vaativuuden olemassaoloa.

Coonrod (1977) tutki isien ja heidän 4-vuotiaiden poi­

kiensa vuorovaikutusta ja sen yhteyttä pojan sukupuolirooli­

preferensseihin. Tutkimuskohteena oli 100 perhettä Indianan osavaltiosta. Vuorovaikutuksessa kiinnitettiin huomiota seu­

raaviin neljään piirteeseen: isän ankaruuteen, palkkioiden ja rankaisujen käyttöön sekä siihen, missä määrin isä roh­

kaisi poikaa itsenäisyyteen. Näistä ainoastaan viimeksi mainittu oli yhteydessä pojan sukupuoliroolisuuntautumiseen.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, että pojan maskuliinis­

ten valintojen etusijaisuus oli yhteyde�sä seuraaviin isän käyttäytymisen piirteisiin:

- isä oli yleensäkin saatavilla

- isä kohdisti pojan toimintoihin selviä odotuksia

- isä rohkaisi poikaa hoitamaan itsenäisesti toverisuhtei-taan.