Kognitiivinen kehitysteoria

Kohlbergin kehitysteoria. Hieman toisenlaisen näkökulman sukupuolirooli-identiteetin muodostumiseen antaa Lawrence Kohlbergin Piaget'lta vaikutteita saanut kehitysteoria,

jonka mukaan keskeistä tässä prosessissa on "lapsen oma sosiaalisen maailmansa kognitiivinen organisointi sukupuoli­

roolien suuntaisesti" (Kohlberg 1966, 82).

Teoria rakentuu oletukselle, että kognitiivisesti vakaa sukupuoli-identiteetti muodostuu lapselle aikaisemmin kuin käsitys sukupuolen pysyvyyde'stti ( gender constancy), joka toimii myöhemmin perusluonteisena informaation organisoija­

na. Vaikka lapsi pystyy tekemään sukupuolen mukaisia erotte­

luja jo alle 2-vuotiaana, nämä erottelut muodostuvat Kohl­

bergin mukaan pysyviksi vasta 3 - 5-vuotiaana yleisen kogni­

tiivisen kehityksen rytmin mukaisesti. Toisin sanoen tuol­

loin lapsi oppii sukupuolen henkilön pysyväksi ominaisuudek­

si, johon ei voida vaikuttaa esimerkiksi pukeutumisella tai hiusten muotoilulla. (Kohlberg 1966, 82 - 89.)

Kun lapsen sukupuoli-identiteetti on täysin kehittynyt, alkaa hän arvostaa yhä enemmän niitä toimintoja, jotka ympäristö luokittaa hänen sukupuolelleen tyypillisiksi.

Sukupuolisidonnainen käyttäytyminen toimii tämän jälkeen

"i tsevahvistavan oppimisautomaatin" tavoin: mitä paremmin

lapsi mielestään onnistuu jäljittelemään sukupuolensa mu­

kaista käyttäytymistä, sitä varmempi hän on sukupuoli-iden­

titeetistään, joka siten vähitellen laajenee sukupuolirooli­

identi teetiksi. Luonnollisesti myös tämän teorian mukaan vanhemmat ovat tärkeitä - mutta eivät kuitenkaan

korvaamat-tornia - _maskuliinisuuden ja feminiinisyyden malleja. ^Kaikki havainnot ovat tässä suhteessa suunnilleen yhtä painavia, koska informaation muokkaajat ovat lapsessa itsessään, hänen omassa ajattelussaan. (Kohlberg 1966, 108 - 136.)

Sosiaalisen ja kognitiivisen oppimisen paradigmojen eroa voisi havainnollistaa seuraavasti. Sosiaalisen oppimisen logiikan mukaan esimerkiksi poika ajattelee tähän tapaan:

"Haluan palkkioita ja minä saan niitä, jos käyttäydyn kuten pojat - siispä ryhdyn pojaksi." Kognitiivisen oppimisen logiikan mukaan poika ajatteleekin näin: "Olen poika, siksi haluan käyttäytyä kuten pojat, ja onnistuminen siinä tuntuu palkitsevalta." Vastaavasti psykoanalyyttisen ja kogni tiivi­

sen paradigman välinen ero näkyy esimerkiksi identifikaation asemassa: edellinen näkee sen sukupuolirooli-identi teetin edellytyksenä, jälkimmäinen seurauksena. Kognitiivisen käsityksen mukaan lapsi identifioituu samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa, koska huomaa siten pääsevänsä paremmin päämääräänsä. (Kaplan & Sedney 1980, 188 - 191; Lips 1988, 46 - 47.)·

Kognitiivisen kehitysteorian mukaan stereotyyppisen roolikäyttäytymisen oppiminen ei edisty suoraviivaisesti yhä tiukempaan sukupuolisidonnaisuuteen (Kohlberg & Ullian 1974). Aluksi, noin 2 - 7-vuotiaina, lapset kokevat stere­

otypiat moraalisesti normatiivisiksi, kunnes konkreettien operaatioiden kaudella he huomaavat, että sukupuoli-identi­

teetti sietää stereotypioiden rikkomista. Niinpä lasten alkuaan joustamaton stereotypiointi lientyy myöhemmin nuo­

ruusiässä. Tämä näkemys on paljolti samansuuntainen aikai­

semmin mainitun Rebeccan, Hefnerin ja Oleshanskyn ( 1976) teorian kanssa, jonka mukaan kaikki tulevat vanhetessaan androgyynisemmiksi.

Bernin sukupuoliskeemateoria. Kognitiiviseen paradigmaan lukeutuu myös Bernin (1981b, 1987a, 1987b) esittämä sukupuo­

liskeemateoria ( gender schema theory), joka ei kuitenkaan sisällä varsinaisesti oletuksia lapsen kehitysvaiheista.

Bernin skeemateoria noudattelee itse asiassa hämmästyttävän

hyvin psykodynaamisen suuntauksen käsityksiä minän organi­

soitumisesta (esim. Horowitz 1988, 29 - 40).

Bern lähtee siitä, että sosiaalinen ympäristömme on hyvin kompleksinen ja tiedonprosessointikykymme rajallinen. Näistä syistä tarvitsemme toisaalta tätä moninaisuutta yksinker­

taistavia luokitteluja, toisaalta jatkuvan tiedonvirran ja havaintojen paljouden jäsentäjiä. Sukupuoli on kaikissa kulttuureissa yksi tällainen tärkeä, suorastaan dominoiva sosiaalinen luokitteluperuste. Joutuessamme arvioimaan toisia ihmisiä kokoamme heistä mielellään "sukupuolitettua"

tietoa, vaikka se ei kuuluisi mitenkään asiaan. Me emme esi­

merkiksi yleensä arvioi lapsesta, onko hän vilkas sinänsä, vaan onko hän vilkas tytöksi tai vilkas pojaksi. Tällaisen tiedon käsittelyyn käytämme j ärj estelrnää, joka meillä on olemassa nimenomaan sukupuolitettua tietoa varten. Bern käyt­

tää tästä tiedon organisoijasta nimitystä sukupuoliskeema.

Skeerna on kognitiivinen rakenne, assosiaatioiden verkko, joka organisoi yksilön havaintoja mielekkäiksi ( Taylor &

Crocker 1981, 83 - 86). Muodostuttuaan skeemalla on taipumus suunnata pysyvästi havaitsemista ja uuden tiedon muokkaamis­

ta aikaisempaan sopivaksi. Neisser (1976, 108 - 113) toteaa, että skeerna on suodatin tai prisma, jossa informaatio muun­

tuu havainnoksi. Skeernaa voidaan pitää myös stereotypian ilmentymänä yksilötasolla (vrt. Ashmore & Del Boca 1979), joten sukupuoliskeerna ikään kuin auttaa meitä näkemään itsemme ja lähimmäisemme sukupuolistereotypioiden valossa.

Koska sukupuoli on tärkeä sosiaalinen luokitteluperuste, lapsi kehittää itselleen Bernin (1987a, 1987b) mukaan spon­

taanin valmiuden vastanottaa ja jäsentää tietoainesta siten, että se suodattuu sukupuoliluokituksen läpi. Bern vertaa tätä sellaisten silmälasien hankintaan, joiden läpi maailma näkyy sukupuolitettuna. Tämä valmius johtaa myös sukupuoleen leimautwniseen (becoming sex-typed).

Samaan tapaan todellisuuden hahmottamista helpottamaan muodostuvat myös monet muut skeemat. Taylor ja Crocker (1981, 115 - 120) toteavat, että ihminen käyttää mielellään toistuvasti tiettyä skeemaa tai tiettyjä skeemoja. Tämä

saattaa olla hyvinkin epätarkoituksenmukaista ja seurauksena on usein väärinkäsityksiä ja virheellisesti painottuneita havaintoja. Bern kysyykin, miksi sukupuoliskeemalla on niin dominoiva asema.

Bernin (1981b, 1987a, 1987b) mielenkiintoinen oletus on, että herkkyys sukupuoliskeeman käyttöön vaihtelee yksilöit­

täin: on sukupuoliskemaattisia (gender schematic) ja aske­

maattisia (gender aschematic) henkilöitä. Edellisten minäku­

va ja käyttäytyminen nojaavat vahvasti sukupuoliskeemaan, jälkimmäisten ei. Bernin mukaan androgyynit ja sukupuoliroo­

li-identiteetiltään eriytymättömät ovat askemaattisia, muut sukupuolirooliryhmät (vrt. taulukko 2) skemaattisia. Yksi­

lölliset erot johtuvat sosiaalistamisesta: mitä useammissa yhteyksissä ympäristö viestii sukupuolitettua tietoa, sitä skemaattisemmaksi lapsi kehittyy. Mikäli lapsesta haluttai­

siin tässä suhteessa askemaattinen, kasvatuksessa tulisi käyttää sukupuolikäsitettä vain biologisessa merkityksessään ja lapselle tulisi selvittää jo varhain yhteiskunnassa vallitseva seksismi (Lips 1988, 48).

Skeemateorian empiirisestä kokeilusta on vielä kovin vähän esimerkkejä. Bern ( 1981b) itse on yrittänyt testata hypoteesia siitä, että androgyynit ja eriytymättömät käyttä­

vät sukupuoliskeemaa muita vähemmän. Koehenkilöille esitet­

tiin 61 sanaa satunnaisessa järjestyksessä, ja heitä pyydet­

tiin muistamaan niistä mahdollisimman monta missä tahansa järjestyksessä. Sanat koostuivat miesten ja naisten etuni­

mistä sekä eläinten ja vaatekappaleiden nimistä, joista yksi kolmannes oli arvioitu maskuliinisiksi, yksi kolmannes feminiinisiksi ja loput neutraaleiksi. Sanojen "sukupuolta"

ei koetilanteessa tuotu mitenkään esiin. Huomiota kiinnitet­

tiin siihen, miten sanoja oli mieleen palautettaessa ryhmi­

telty. Bern tulkitsi tulokset siten, että androgyyni t ja eriytymättömät ryhmittelivät sanoja muita vähemmän sukupuo­

liskeeman avulla, joten hänen hypoteesinsa sai tukea. Deaux, Kite ja Lewis (1985) toistivat myöhemmin tämän tutkimuksen lähes samalla tavoin mutta kielteisin tuloksin.