Vastauksen ei-toivottuus

Tässä alaluvussa esittelen kysymys–vastaus-tyypin, jonka avulla keskustelijat käsittelevät ongelmallista asiaintilaa. Aloitan lauseen muotoisella kieltovastauksella, joka kiellosta huolimatta ottaa vastaan kysymyksen projektin. Tällöin projektiksi muodostuu jonkin ei-toivotun asiaintilan käsittely. Tämä ei kuitenkaan johdu itsessään kiellosta, minkä osoitan vertaamalla kieltomuotoista lausevastausta myönteiseen lausevastaukseen, joka myös kä-sittelee asiaintilan ei-toivottuutta. Ennemminkin kieltävällä no-vastauksella haetaan yh-teistä näkökulmaa silloinkin, kun puheena on asia, josta on harmia vastaanottajalle.

Vaikka edellisen luvun esimerkit olivat kaikki vastauksia hakukysymyksiin, myös vaihtoehtokysymysten vastaukset käyttäytyvät ainakin no-partikkelin osalta samalla tavalla. Muutoin vaihtoehtokysymysten vastausjärjestelmä on monimuotoisempi kuin ha-kukysymysten jo siksi, että minimivastauksia on kahdenlaisia (dialogipartikkeli ja verbin toisto) ja myös niiden yhdistelmät ovat mahdollisia (esimerkiksi on joo tai joo on). Lisäksi vaihtoehtokysymyksellä on jo lähtökohtaisesti kaksi mahdollista vastausta, myöntävä ja kieltävä. Myönteisen kysymyksen on oletettu kutsuvan vastaukseksi myöntöä, kun taas kielteinen ennakoi kieltoa (ks. tästä Pomerantz & Heritage 2013: 2013–2014; Raymond 2003). Kysymys voi lisäksi sisältää kieltohakuisia elementtejä, jotka esiintyvät ensisijai-sesti kiellon vaikutusalassa (kuten mitään, -kAAn, liiemmin), tai myöntöhakuisia element-tejä, joiden pääasiallinen ympäristö on myönteinen lause (jotain, -kin) (ISK 2004, §1634).

Esimerkiksi lääkäri–potilas-keskusteluja tutkinut Korpela havaitsi, että mi-alkuisen indefi-niittisen aineksen (mitään, minnekään) sisältävä lääkärin kysymys saa tyypillisesti lyhyen kieltovastauksen (2007: 105). Myös englanninkielisten lääkäri–potilas-keskustelujen osal-ta on todettu, että partikkeli some lääkärin kysymyksessä (“Do you have some other con-cerns you would like to discuss today?”) kutsuu potilasta kertomaan lisää, kun taas any (“Do you have any other concerns you would like to discuss today?”) tuottaa todennäköi-sesti kieltävän vastauksen (Heritage ym. 2007). On tosin myös tuotu esiin, että any ei ole

103

itsessään kieltohakuinen sana eikä myöskään siis välttämättä arkikeskustelussa kutsu kiel-teistä vastausta (Couper-Kuhlen et al. 2018).

Toiminnallisesti tiedonhakukysymyksen preferoitu jälkijäsen on sellainen, jolla vastaaja tuottaa pyydetyn informaation (ks. luku 1.3; Stivers & Robinson 2006). No-alkuiset lausevastaukset ovat siis tässä mielessä preferoituja. Ne kuitenkin vievät toimin-nan vielä pidemmälle orientoitumalla siihen laajempaan toimintalinjaan, jota vastaaja olet-taa kysyjän olevan rakentamassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itse asiaintila olisi aina toivottu, vaan joissain tapauksissa samalinjainen vastaus nimenomaan ottaa asiantilan ei-toivottuuden käsittelyyn. Havainnollistan tätä esimerkillä 5_8, jossa puheena ovat seu-rakunnan merimiespäivät. Jarmo (J) on seuseu-rakunnan pastori ja Sirpa (S) on järjestämässä musiikkiesitystä päiville. Rivillä 1 on puheena haitarinsoittaja, jonka Sirpa on pyytänyt mukaan musiikkiesitykseen.

Esimerkki 5_8 (lankapuhelinkeskustelu, Sg 143 A4)

01 S: .hh juu-u. (.) ku hän on jossain ihme 13 tässä >nyt< äkkipäätään kattoo niin ainakin 14 puol tuntia siinä sitten vois mennä. [hh 15 S: [joo

27 [viihteellistä< mut kumminki sitte on 28 S: [mm

29 J: muistettu tämä ku tää>o< merimieslähetys nii

104 38 nyt et tätä heng< hengellisen laulun puolt<

39 tahi [löytyykö. 47 oli semmonen oma kokonaisuutensa juur tämä<

48 .h tämmönen (.) h musiikkitilanne? .h 49 [ja sittenhän meillä se#e# hengellinen: (.) 50 S: [joo

51 J: puoli (.) jatkuu kirkossa ja me< mä

52 toivottavasti saadaan siihen (.) .h Koistisen 53 ja (.) Latun puheeseen kumminkin (0.5) sitä 59 huomei< (.) huomenissa harjottelemaan se<

60 systeemi.

Riveillä 17 ja 18 Sirpa esittää pastori Jarmolle kysymyksen siitä, onko viihteellinen esitys sovelias merimiesjuhlille (saa kai se olla vähän semmonen hauska. tietysti sopivalla taval-la.). Jarmo vastaa kysymykseen myöntävästi (rivi 20) ja laajentaa vastaustaan kertomalla, että ohjelmaan on perinteisesti kuulunut viihteellinen osuus mutta on kuitenkin tärkeää pitää myös hengellinen sanoma mukana. Jo tätä taustaa vasten se, että Jarmo kysyy myö-hemmin no-alkuisen vastauksen saavassa kysymyksessään, onko Sirpan yhtyeen esityk-sessä mukana mitään hengellistä, saattaa vaikuttaa jollakin tapaa velvoittavalta. Toisaalta Sirpa on itse rivien 17–18 vuorossaan tuonut esiin, että esitys on nimenomaan sopivalla tavalla hauska. Sekä kohdekysymyksen monipolvisuus (onks teillä muuten h.h joo .hh

#öö# otitteks te ff mitään tämm:östä#ä# sanotaan nyt et tätä heng hengellisen laulun puolt tahi löytyykö) että kieltohakuinen tarkenne mitään (vs. jotain) saattavat vihjata siihen, että Jarmo ennakoi kielteistä vastausta.

105

Aloittamalla vastauksensa no-partikkelilla (.h no siinä ei oo nyt hengellistä (.) mitä me on otettu) Sirpa orientoituu siihen, että hänen tulkintansa mukaan Jarmo pitää hengellisen musiikin puuttumista ei-toivottavana asiaintilana. Kysymyksen projektina on varmistaa, että ohjelma on tilaisuuteen sopiva, ja vastauksen no-alkuisuus osoittaa, että se on tuotettu suhteessa tähän projektiin. Näin Sirpa osoittaa ottavansa käsittelyyn sen, että hengellisen musiikin puuttuminen saattaisi olla ei-toivottavaa, ja kantavansa vastuun siitä.

Samalla hän aloittaa neuvottelun siitä, mitä Jarmon kysymys tarkoittaa käytännössä heidän esityksensä kannalta. Myös vastausvuoron ny(t)-partikkeli tuottaa kieltolauseeseen neuvot-televaa sävyä (ISK 2004, § 824).

Sen sijaan, että Sirpa laajentaisi vastausvuoroaan esimerkiksi selityksellä tai tarjoutumalla lisäämään ohjelmaan hengellisyyttä, kuten voisi olettaa tapahtuvan prefe-roimattoman vastauksen tapauksessa, hän tuottaa ainoastaa no-alkuisen kieltolauseen muotoisen vastauslausuman. Jarmo taas alkaa riveillä 44–54 tuottaa perustelua sille, miksi ohjelma on hyvä sellaisenaan, eli myös hän orientoituu asian käsittelyyn.

Tässä tapauksessa siis kielteinen no-alkuinen vastaus vaihtoehtokysymyk-seen, joka käsittelee asiaintilaa, joka on kysyjän näkökulmasta mahdollisesti ei-toivottava, ei hahmotu preferoimattomaksi, vaan se tekee ei-toivottavuuden käsittelystä yhteisen on-gelman. Tämä ei kuitenkaan ole no-alkuisen kieltovastauksen ominaisuus, vaan myös myöntävä vastaus voi ottaa ei-toivotun asian neuvoteltavaksi, kuten tapahtuu esimerkissä 5_9. Kyse on siitä, millaista tietoa keskustelukumppaneilla on tilanteesta, toisistaan ja maailmasta.

Esimerkkikatkelmassa Mikko (M) on soittanut rekisteritoimistoon vaihtaak-seen kirjat paikkakunnalta toiselle. Kun virkailija (V) on selvittänyt hänelle, miten tämä tehdään, ottaa Mikko puheeksi (riviltä 1 eteenpäin) toisen tähän liittyvän asian ja tieduste-lee, missä vaiheessa hänen vaimonsa kannattaisi hankkia ajokortti ja muut asiakirjat uudel-la nimellään.

Esimerkki 5_9 (Sg141_B1)

01 M: joo .hh selvä juttu entäs semmonen juttu ku

02 (.) me

03 ollaan tässä ihan just hiljattain menty 04 naimisiin? .hh

05 V: mmm?

06 M: ja (.) mun vaimolla ei oo vielä ((nielaus))

106

07 esimerkiks ajokortti ja tommoset hh ei oo 08 niinkun oikeella nimellä?,

09 V: mjoo?

10 M: ni mites siinä (.) siinä kannattaisko (.) 11 kannattaako se odottaa sit siinä tapauks=että 12 muuttaa ensin kirjat ja sitte Helsingissä 13 hoitaa nää asiat vai kannattaisko ne,

14 (.)

15 V: → <no, me:lkeinpä kannattaa tehdä niin.>

16 M: joo (.) just, se on ehkä 17 selvin[tä mutta e-]

18 V: [ o:n se sel]vempää sitte joo.

19 M: et tos ei sen kummemmin tarvita mitään (.) 20 mitään niinku valmiita papereita että, 21 V: e:i tarvitse et siitä menee sitte ku me on 22 saatu se tieto ni siit menee koneellisesti 23 tieto sinne (.) entiselle kotipaikkakunnalle.

24 M: <just selvä jutt[u.> ] 25 V: [.juuh]

Riveillä 1–7 Mikko pohjustaa virkailijalle esittämäänsä kysymystä ja rivillä 10 siirtyy ni-partikkelilla varsinaiseen kysymiseen. Kysymys on alkujaan myöntöhakuinen vaihtoehto-kysymys (kannattaako se odottaa sit siinä tapauks=että muuttaa ensin kirjat ja sitte Hel-singissä hoitaa nää asiat), mutta rivillä 13 se alkaa muuttua disjunktiiviseksi vaihtoehto-kysymykseksi, joka kuitenkin keskeytyy (vai kannattaisko ne). Virkailijan vastaus no, me:lkeinpä kannattaa tehdä niin kuitenkin reagoi pelkästään kysymyksen ensimmäiseen osaan ja jättää disjunktiivisen elementin huomiotta. Se kierrättää kysymyksen predikaatti-verbin (kannattaa) mutta modifioi sitä varauksella (melkein(pä)), mikä tekee vastauksesta vähemmän varman.

Virkailija toimii instituution edustajana, ja hänellä on tietoa ja asema, josta käsin hän on asiakasta asiantuntevampi arvioimaan, mikä on kannattavaa. Kuitenkin sen sijaan, että hän antaisi varman neuvon, hän no-vastauksellaan avaa tilanteen neuvottelulle eli käsittelee asiaintilaa sellaisena, joka ei ole vielä tämän vastauksen perusteella valmis.

Näin hän pitää avoinna mahdollisuuden, että Mikolle esimerkiksi odottamisen välttäminen on mieluisampi vaihtoehto kuin selkeämmän ratkaisun valitseminen. Virkailijan vastaus siis orientoituu siihen, että Mikon projektina on etsiä itselleen ja puolisolleen mieluisin mahdollinen toimintatapa ja hänen suosituksensa voi olla se vähemmän mieluisa.

Edeltävän esimerkin lailla myös tässä no-alkuinen vastaus koostuu vain asi-aintilan vahvistavasta lauseesta eikä sisällä laajennusta, selitystä tai tarkempia

toimintaoh-107

jeita. Samoin myös tässä kysyjä itse antaa oikeutuksen vastauksen vahvistamalle asiainti-lalle (just se on ehkä selvintä).

Vaikka siis usein näyttää siltä, että no-partikkeli edeltää vastausta, joka on jollakin tapaa preferoimaton, ei-toivottu, kyse ei ole siitä, että no olisi preferoimattomuu-den merkitsin. Tilanteessa, jossa valittavana on vähintään kaksi kysyjään eri tavoin vaikut-tavaa vaihtoehtoa, vastaaja voi no-alkuisella vastauksellaan tehdä kaksi asiaa: antaa vas-tauksen ja orientoitua siihen, että vastaus voi olla ristiriidassa kysyjän edun tai toiveiden kanssa. Näin hän voi samanaikaisesti tuottaa sekä ei-toivotun että kysymyksen kanssa sa-malinjaisen vastauksen ilman varsinaista ristiriitaa. Hän myös osoittaa olevansa avoin asi-an käsittelyn jatkamiselle, vaikka se, millä lailla asiaa käsitellään, jääkin vastaasi-anottajasi-an päätettäväksi.