No responsiivisissa vuoroissa

No näyttäisi olevan lähestulkoon yhtä yleinen responsiivisissa vuoroissa kuin siirtymä-vuoroissakin. Koko aineiston (luku 3.1, taulukko 8) no-partikkeleista responsiivisia vuoroja aloittavia on 48,7 % (345/708) ja vuoronalkuisista 46 % (329/708)²². Responsiivista vuoroa edeltää keskustelukumppanin vuoro, joka edellyttää responssia, ja nämä vuorot muodostavat varsin moninaisen joukon²³. Vastaukset eivät ole myöskään yhtenäinen toimintojen luokka, vaan niitä yhdistää se, että edellä on tapahtunut jotakin, joka vaatii vastaanottajalta reaktiota. Se, millainen valikoima erilaisia hyväksyttäviä vastaustapoja on, riippuu aloittavasta toiminnosta. Myös no-alkuiset vastaukset asettuvat siis hyvin erilaisten toimintojen joukkoon. Esittelen tässä luvussa katsauksenomaisesti vastauksia kysymyksiin, väitteisiin ja tiedonantoihin. No-alkuisia vastauksia kysymyksiin tarkastelen lähemmin luvuissa 5–7. Kaikista tämän luvun aineiston no-alkuisista responsseista (ks. tarkemmin 3.1, taulukko 8) vastauksia kysymyksiin on 39,5 % (130/329). Tämä on varsin suuri määrä verrattuna vaikkapa no-alkuisiin direktiivien vastauksiin, joita koko joukossa oli 40 (12 %).

Esimerkissä 3_16 on kerrontakysymys, jonka kaltaisia tapauksia käsittelen enemmän luvussa 6. Katkelmassa Vikke on kertomassa huonosti nukutusta yöstään ja rivillä 1 mainitsee nähneensä unta koulustakin. Missu tarttuu tähän tarjottuun aiheeseen kysymällä mitä sää näit.

22 Ei-vuoronalkuiset responsiiviset tapaukset ovat yksin vuoron muodostavia no-partikkeleita.

23 Esimerkiksi Thompson, Fox ja Couper-Kuhlen (2015) esittelevät amerikanenglannin vastauskäytän-teitä käsittelevässä tutkimuksessaan yhdenlaisen ryhmittelyn responsseja saaville sekvenssityypeille: tiedus-telusekvenssit (information-seeking sequences), toimintapyynnöt (request sequences), kannanottosekvenssit (sequences involving assessments) ja informoinnit (informing sequences).

66 Esimerkki 3_16 (puhelinkeskustelu, Sg112_A03)

01 V: mä näin unta koulustaki?, 02 M: ® mitä sää nä[it.

03 V: ® [(ku) alko, .hhh (.) no siel oli, 04 (.) khm (0.3) .mt mun ­serkkuni <Salla>, 05 M: nii.

06 V: Rantalan Anni, 07 M: £joo-o£?,

Esitän tässä yhteydessä vain muutaman havainnon tästä esimerkistä. Ensinnäkin Viken rivin 1 ilmoitus ja nouseva intonaatio saattavat tehdä relevantiksi sen kertomisen, millaista unta Vikke näki. Joka tapauksessa ilmoituksen lopussa on siirtymän mahdollistava kohta, joka antaa vastaanottajalle mahdollisuuden reagoida ilmoitukseen. Lisäksi päällekkäis-puhunnassa Missun kysymyksen kanssa Vikke aloittaa rivillä 3 jotakin, joka kuitenkin keskeytyy kysymyksen myötä. On mahdollista, että hän on alkamassa kertoa jotakin unesta tai unennäkemistilanteesta, mutta päätyykin no-alkuisella uudelleenaloituksella sovittamaan kerrontansa vastaukseksi kysymykseen. Tässä nimenomaisessa kontekstissa jo se, että lausuma alkaa no-partikkelilla, implikoi, että Vikke on aikeissa tehdä jotakin, joka on suhteessa pyyntöön kertoa. Hän ottaa tarjotun tilan vastaan ja kertoo unestaan.

Suuri osa responsiivisista no-alkuisista vuoroista ei kuitenkaan ole vastauksia kysymyksiin tai direktiiveihin. Enimmäkseen vuorot, joihin vastataan, ovat jonkinlaisia väitteitä, tiedotuksia, ilmoituksia tai kerrontoja. Responsiivisista vuoroista 47,4 % (156/329) muodostuu tällaisista tapauksista. Nämä ovat moninainen joukko toimintoja, joista on vielä varsin vähän systemaattista tutkimusta. Koska se, mitä no-alkuisella responssilla tehdään, on vahvasti sidoksissa siihen, millainen toiminto etujäsen on ja toisaalta millainen on sen tyypillisten jälkijäsenten valikko, esittelen tässä vain muutaman tapauksen näyttääkseni lähinnä, millaisia no-alkuisia responsseja aineistossa on. Ensimmäisessä esimerkissä on vastaanottajaa koskeva väite tai ilmoitus ja kahdessa jälkimmäisessä jotakin kolmatta osapuolta käsittelevä väite tai kerronta.

Esimerkissä 3_17 Anu esittää riveillä 5–6 Susaa koskevan väitteen, joka saa no-alkuisen responssin.

Esimerkki 3_17 (kasvokkaiskeskustelu, Sg 151)

01 Susa: = nii .nff (0.5) äske taas oli iha hyvä (.) 02 ku mie tulin tänne ei ollu niiku >tuntunu<

03 yhtää et valuu nenäst ko käytii tos ulkona ja

67

04 tuli sisälle ni taas alk[o,]

05 Anu: ® [.h] siul o ­ääniki 06 muuttunu iha erilaiseks,

07 Susa:® no ­kai se muuttuu ku miul o- 08 Anu: ((näyttää poskionteloita))

09 °(i[ha) ]täys nää°

10 Susa: [ei niiku<]

11 nii (.) °ei [pysty° ] sillee,=

12 Anu: [°tavaraa°]

13 Susa: =jotkut äänteet on viel just se @ää Äät@ ja 14 sellaset >nii< (.) hirveen vaikee sanoo 15 itekki ku ei nenä toi[mi, ]

15 Miia: [(j)o]o

Susan no-alkuinen vuoro tekee useita asioita. Ensinnäkin vuoro asettuu eri linjaan edeltävän vuoron kanssa ja käsittelee sanottua itsestäänselvänä (no kai se muuttuu ’on selvää että se muuttuu’). Susa ja Anu myös rakentavat yhdessä selityksen sille, miksi ääni on muuttunut (poskiontelot täynnä). Lisäksi Susa vielä riveillä 10–15 ilmaisee turhautumistaan tilanteeseen. Susan olisi mahdollista ottaa Anun havainto vastaan uutena tietona (esimerkiksi partikkelilla aijaa) tai asiana, joka hänen on vahvistettava (esimerkiksi sanomalla niin on), mutta hän ei tee kumpaakaan. Sen sijaan, että vain vahvistaisi Anun havainnon omasta äänestään, hän ottaa edeltävän vuoron käsittelyyn ja osoittaa responssin no-alkuisuudella, että jokin Anun vuorossa on laukaissut tarpeen tälle käsittelylle. Onkin huomionarvoista, että Susan responsiivinen vuoro ei käsittele pelkästään sitä, että hänen äänensä on muuttunut, vaan myös sitä, millaisen teon Anu on edeltävällä vuorollaan tehnyt.

Yksi yleinen toiminto, jossa no-partikkeli responsiivisissa vuoroissa esiintyy, ovat erilaiset kannanotot ja päivittelyt. Enimmäkseen nämä ovat responsseja kertomuksiin ja uutisiin. Toisia kannanottoja eli responsseja kannanottoihin on koko aineistossa (708 no-esiintymää) vain kolme, mikä saattaa johtua kannanottojen vähyydestä muutenkin tai jostakin muusta, kannanottoihin spesifisti liittyvästä asiasta. Näytän seuraavassa yhden päivittelyesimerkin. Esimerkissä 3_18 on puheena pöydän alla oleva Jaanan ja Jaskan koira. Riveillä 10–11 Jaska kertoo uutisen tai pienen kertomuksen siitä, että koira oli viikkoa aiemmin ajanut peuraa neljäkymmentäviisi minuuttia. Mirja reagoi tähän no-alkuisella päivittelyllä.

68 Esimerkki 3_18 (kasvokkaiskeskustelu, Sg 355)

01 Jaana: missä se ny o,

02 Mikko: se makaa täälä mun jalkani, 03 Jaana: nii [se vaihto

04 Mikko: [jalkani alla, 05 Jaana: parem[paa paikkaa, 06 Jaska: [mmää, mjää, 07 Mirja: se ov vähä rauhottunu,

08 Jaana: on kato, se oj jo yheksän [kuukaure, 09 Mirja: [↑nii just,↑

10 Jaska: ajo muute peuraa taas viikko aikaa nelkytä 11 viis minuuttia,

12 Mirja: ↓no voi je[sta,↓

Mirja ei ota pelkästään tietoa vastaan tai kannusta kertomaan lisää (aijaa, aha, vai niin, niinkö) vaan ottaa affektiivisesti kantaa puheena olevaan asiaan. Päivittely lieneekin tällaisen uutisen kutsuma vastaus, sillä kerrottu asia on epätavallinen koiranomistajan elämässä. No-alkuisuus on varsin yleistä päivittelyissä, ja yleisesti ottaen tämänkaltaiset vuorot näyttävät esiintyvän sellaisissa kohdin keskustelua, jossa päivittely ja voimakas affiliaatio on odotettavaa.

Responsiivisiin vuoroihin kuuluu monenlaisia toimintoja, joiden merkitys syntyy aina suhteessa edeltävään toimintoon. No-partikkeli voi esiintyä kaikenlaisten responssien alussa, ja joissakin se on selvästi yleisempi kuin toisissa. Tämän luvun tarkoitus on ollut esitellä no-alkuisten responsiivisten toimintojen joukkoa ennen kuin siirryn tarkastelemaan kysymysten vastauksia tarkemmin.

3.5 Yhteenveto

Olen tässä luvussa jakanut no-alkuiset lausumat kolmeen ryhmään, vuoronsisäisiin siirtymiin (3.2), vuoronalkuisiin siirtymiin (3.3) ja responsiivisiin vuoroihin (3.4). Jako on rakenteellinen ja sekventiaalinen. Olisin voinut jakaa lausumat tehtävänsä perusteella kahteenkin ryhmään, siirtymiin ja responsiivisiin vuoroihin, jotka tämän luvun aineistossa jakautuvat varsin tasaisesti. Siirtymien alussa sijaitsee aineiston no-partikkeleista 51,3 % (363/708) ja responssien alussa 46,5 % (329/708). Näiden ryhmien sisällä on kuitenkin runsaasti variaatiota, ja tuodakseni tätä paremmin esiin erityisesti siirtymien osalta päädyin jakamaan siirtymät vuoronsisäisiin ja vuoronalkuisiin.

69

Olen käsitellyt no-partikkelia partikkelina, joka esiintyy siirtymävuoroissa, enkä aiemman tutkimuksen tapaan siirtymän merkitsimenä. No-alkuisissa siirtymä-vuoroissa on usein myös muita siirtymän merkitsimiä, kuten sit(ten)-partikkeli tai mahdollisesti siirtymälle tyypillisiä prosodisia piirteitä, mutta no on muista merkitsimistä poiketen aina vuoron ensimmäinen kielellinen aines. Todennäköisesti niissä konteksteissa, joissa no esiintyy siirtymissä, myös se osallistuu siirtymän tekemiseen. Se, millaisesta siirtymästä on kyse, riippuu tilanteesta ja lausumasta itsestään eikä niinkään partikkelista.

Olen esittänyt, että kaikissa tapauksissa no-alkuisuus joko ohjaa tai korjaa meneillään olevan vuoron tai keskustelun suuntaa. Kuvauksena tämä ei vielä kerro kovin paljoa, sillä tosiasiassa jokainen vuoro ja lausuma ohjaa tai korjaa keskustelun suuntaa.

Olennaista on se, että partikkelin käytöllä tämä syystä tai toisesta tuodaan ilmi. Se, mitä tällä saavutetaan, riippuu puolestaan toiminnosta, jota vuoro edustaa. Sillä voidaan esimerkiksi oikeuttaa arkaluontoinen toiminto (kuten no-alkuisissa kysymyksissä) tai vaikka avata jokin asia yhteisesti neuvoteltavaksi (kuten no-alkuisissa responsseissa).

Sekä responsseissa että siirtymissä no-alkuisella vuorolla ohjailu ja korjaaminen tapahtuu toki suhteessa edeltävään vuoroon – samalla tapaa kuin jokainen vuoro rakentuu edellä sanotun varaan – mutta toimintoina siirtymät ja responssit ovat erilaisia. No-alkuiset ohjailevat siirtymät niin vuoron sisällä kuin vuoron alussa osoittavat, mihin suuntaan puhuja kokee olevan tarpeen viedä keskustelua, jotta jokin projekti edistyisi. Tätä on aiemmassa tutkimuksessa kuvattu odotuksenmukaisuuden käsitteellä.

Nämä siirtymät näyttävät, mikä ainakin yhden keskustelijan näkökulmasta on odotuksenmukaista, tai, harvinaisemmissa tapauksissa, odotuksenvastaista suhteessa toimintalinjaan. Odotuksenvastaisuus ja toimintalinjan korjaaminen nousevat siirtymien yhteydessä esiin melko harvoin. Ainoa korjaava esiintymätyyppi, jonka olen tässä luvussa esitellyt, on ollut vuoronsisäisissä siirtymissä esiintyvät no-alkuiset parenteesit. Nämä tapaukset hahmottuvatkin melkeinpä responsiivisiksi, kun puhuja reagoi johonkin itse edellä sanomaansa ja muokkaa jotakin siinä.

Odotuksenmukaisuus tai -vastaisuus on kuitenkin varsin karkea väline no-alkuisten siirtymien kuvauksessa, eikä se ota huomioon esimerkiksi sitä, että keskustelussa on aina useampia osanottajia, joilla on erilaisia odotuksia, tai sitä, ettei keskustelussa ole yleensä ennalta säädeltyä suunnitelmaa. Yhteistä kaikille no-alkuisille siirtymille on

70

orientaatio progressiivisuuteen, eteenpäin siirtymiseen. Tämä voi tapahtua suhteessa puhujan omaan kerrontavuoroon, kuten sanahauissa ja parenteeseissa, kerronnan kokonaisjäsennykseen, jonkinlaiseen topikaaliseen projektiin, kuten no-alkuisten kysymysten ja kolmannen position vuorojen tapauksessa, tai kokonaisiin toiminta-tyyppeihin, kuten puhelinkeskusteluihin. Kaikissa näissä on kyseessä jonkinlainen projekti, jonka edistämiseen no-alkuisella vuorolla orientoidutaan.

No-alkuisia responsseja odotuksenmukaisuus tai -vastaisuus toimintalinjan muokkaamisessa ei myöskään kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kun etujäsen on esimerkiksi kysymys, odotuksenmukainen seuraava toiminto on vastaus riippumatta siitä, millainen ja miten rakennettu tämä vastaus on. Kysymykseen vastaaminen on aina preferoitua ja tilanteessa relevanttia, joten sitä ei tarvitse sellaiseksi erikseen merkitä.

Vastaus ei myöskään ole erityisemmin siirtymä vaan preferoitu seuraava toiminto kysymyksen jälkeen. No-partikkeli ei itsessään tuo tähän muutosta. No-alkuiset responssit ovat monenlaisia ja no-alkuisia siirtymiä vaihtelevampia, eikä partikkelin roolin kuvaaminen niissä ole mahdollista ilman jokaisen toiminnon yksityiskohtaista tarkastelua.

Siirryn seuraavaksi tarkastelemaan yhtä tyyppiä, kysymysten vastauksia, sekä no-partikkelin roolia niissä.

71