Johdanto: tiedonhakukysymykset ja projekti

Luvussa 5 tarkastelen no-alkuisia vastauksia tiedonhakukysymyksiin. Niissä no-alkuisuus osoittaa, että vastausvuoro on tuotettu suhteessa laajempaan projektiin, jollaisen osana vastaaja on päätellyt kysymyksen olevan. Vastaus on joko samalinjainen tai erilinjainen projektin kanssa. Esittelen tässä alaluvussa, mitä tarkoitan tiedonhakukysymyksillä ja projektilla. Tulevissa analyysi-luvuissa havainnollistan, mitä ne tarkoittavat vastausten ja no-partikkelin suhteen.

Tiedon hakeminen hahmottuu usein kysymyksen pääasialliseksi tai ensisi-jaiseksi funktioksi, minkä vuoksi aloitan no-alkuisten vastausten esittelyn sellaisista ta-pauksista, joissa kysymys otetaan vastaan tietoa hakevana. Mukailen käsittelyssäni Foxin ja Thompsonin (2010) hakukysymyksiä koskevaa jakoa kysymyksiin, jotka hakevat jota-kin yksittäistä tietoa (specifying questions; tässä tiedonhakukysymykset), ja kysymyksiin, jotka hakevat laajennettua vastausta (telling questions; tässä kerrontakysymykset). Käsitte-len tiedonhakukysymyksiä tässä luvussa ja kerrontakysymyksiä luvussa 6. Käsittelyn ul-kopuolelle jäävät kysymysmuotoiset korjausaloitteet (esimerkiksi ”mitä” tai ”mikä on X”, ks. Haakana et al. 2016: 179–182), koska niitä ei esiinny aineistossa³⁵.

Suomenkielisessä (keskustelun)tutkimuksessa termillä kysymys voidaan tar-koittaa joko vuoron rakennetta tai funktiota: joko morfosyntaktiselta rakenteeltaan interro-gatiivista vuoroa tai toimintoa, jonka pääasiallinen tehtävä on pyytää tietoa. (ISK 2004, § 888, § 1678.) Käytän tässä termiä kysymys toiminnon nimityksenä. Morfosyntaktista ra-kennetta, joka sisältää interrogatiivipronominin, kysymysliitteen -kO tai molemmat (kak-soiskysymys), kutsun joko kysymys- tai interrogatiivilauseeksi silloin, kun kyseessä on lause.

Tiedonhakuun liittyy olennaisesti keskustelijoiden välinen episteeminen epä-symmetria. Se, mitä keskustelukumppanit tietävät (toisistaan, muista ihmisistä, maailmas-ta) ei voi olla täysin sama henkilöstä toiseen, sillä ihmisillä on erilaisia kokemuksia ja

35 Syynä tähän saattaa olla sattuman ja kysymysmuotoisten korjausaloitteiden mahdollisen harvinaisuu-den lisäksi se, että korjausaloite on funktioltaan erilainen kuin tiedonhakukysymys ja kerrontakysymys eikä sen ole tarkoitus avata laajempaa käsittelyä.

81

laiset lähtökohdat. Keskustelussa episteeminen epäsymmetria tulee esiin jo siinä, että ky-symällä kysyjä ilmaisee, että on jotakin, mitä hän ei tiedä mutta olettaa vastaanottajan tie-tävän. Englannin osalta on havaittu, että kysyjä voi kysymyksensä muotoilulla tuoda erias-teisesti esiin sitä, millaiseksi hän olettaa oman pääsynsä johonkin asiaan. (Heritage 2012a, 2012b, Heritage & Raymond 2012.) Vaikka suomen kielen osalta tästä ei ole varsinaista tutkimusta, voidaan olettaa, että myös suomessa epäsymmetrisyyden asteittaisuuteen orientoidutaan.

Tiedonhakukysymyksillä siis haetaan tietoa jostakin tietystä asiasta, vaikka käsitykseni mukaan tämä ei olekaan niiden ainoa tai välttämättä edes ensisijainen tehtävä.

Amerikanenglannin kysymys–vastaussekvenssejä laajasti tarkastelleet Thompson, Fox ja Couper-Kuhlen (2015: 20) huomauttavat, että molemmissa kysymystyypeissä, kerrontaky-symyksissä ja tiedonhakukykerrontaky-symyksissä, tiedonhaku voi olla kysymyksen ensisijainen teh-tävä tai toimia välineenä muille toiminnoille. Toista toimintoa edisteh-tävänä välineenä toimi-va tiedonhakukysymys voi olla esimerkiksi esisekvenssin etujäsen, kuten kysymys ”mitä teet tänään” ennen varsinaista kutsua (Schegloff 2007: 28–57, ISK 2004, § 1218). Aina tällaisen kysymyksen ei kuitenkaan tarvitse olla sidottu johonkin toiseen sekvenssiin, mikä käy ilmi tarkemmin luvusta 5.2 ja erityisesti no-alkuisista vastauksista tiedonhakukysy-myksiin.

Lähestyn tässä luvussa tiedonhakukysymyksiä projektin käsitteen avulla (ks.

tarkemmin luku 1.3). Projektilla tarkoitan puhejakson laajempaa päämäärää, joka ei ole samaistettavissa topiikkiin tai sekvenssiin, kuten esimerkiksi yhteisen matkan järjestelyistä sopiminen (Linell 2010; Levinson 2013). Projekti on ei kuitenkaan ole mikä vain syy esi-merkiksi kysymyksen esittämiselle, vaan se on tietyn keskustelujakson fokus. Yhteinen ymmärrys tai oletus taustalla olevasta projektista voi lopulta vaikuttaa siihen, miten tie-donhakukysymykseen vastataan. Se, millaisen projektin osana kysymys esitetään, muok-kaa sitä, millainen jatko on relevantti asian käsittelemiseksi.

Paikallisesti kysymyksen itsensä päämäärä on saada vastaus, ja esimerkiksi esisekvenssin päämäärä on varmistaa mahdollisuus seuraavaan toimintoon. Projekti taas ulottuu sekvenssin rajojen ulkopuolelle, eikä tietty projekti ole sidoksissa tietynlaisiin toi-mintoihin tai sekvensseihin. Jos projektina on vaikkapa saada keskustelukumppani

autta-82

maan jossakin, voi apua tarvitseva esimerkiksi kertoa ongelmasta ja odottaa avuntarjousta, kysyä neuvoa tai pyytää suoraan apua. (Levinson 2013: 119–122.)

Walker et al. (2011) ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että englanninkieli-set keskustelijat käsittelevät usein polaarisuuselementin ’yes’ tai ’no’ sisältäviä vastauksia vaihtoehtokysymyksiin riittämättöminä. Heidän tutkimuksensa käsittelee tapauksia, joissa vastauksessa ei ole lainkaan polaarisuuselementtiä³⁶, ja siinä todetaan, että epäsuora vas-taus eli sellainen vasvas-taus, joka ei nojaa kysymyksen syntaktiseen rakenteeseen, voi reagoi-da kysymyksen todelliseen agenreagoi-daan, joka on jonkinlainen syy kysymyksen esittämisen taustalla. Kysymyksellä siis ajatellaan voivan olla pyrkimys tai päämäärä, joka ei näy sen ilmiasusta mutta jonka vastaaja voi tunnistaa³⁷. Tällaiset vastaukset hahmottuvat samalin-jaisiksi kysymyksen aloittaman toiminnan kanssa (mas. 2443). Myös Lee (2011) on to-dennut koreankielisiä asiointikeskusteluja koskevassa tutkimuksessaan, että asiakas voi tuottaa epäsuoran, kysyjän agendan huomioivan vastauksen ja näin osoittaa orientaatiota meneillään olevan toiminnan edistämiseen. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun asiakaspalvelija kysyy, onko asiakkaalla jäsenkorttia, ja tämä myöntävän vastauksen si-jaan antaa kortin numeron.

Pomerantz (2017) on tarkastellut, millaisia päätelmiä vastaajat tekevät eng-lanninkielisessä keskustelussa kysymyksen tarkoitusperästä. Hän on löytänyt kolme tyy-pillistä kysymys–vastaus-sekvenssiä, joissa vastaaja jonkin aiemman tiedon tai tilanteisen tulkinnan perusteella olettaa, mitä kysyjä tahtoo saada aikaiseksi kysymyksellään. Ensim-mäinen tyyppi on sellainen, jossa kysyjä hakee vaihtoehtokysymyksellä selitystä jollekin asialle. Esimerkiksi kysymys ”käytkö aina samalla kampaajalla” sen jälkeen, kun keskus-telukumppani on valittanut huonosta hiustenleikkuusta, saa vastaukseksi selityksen, että leikkaaja on aina eri. Toinen tyyppi taas on sellainen, jossa vastaaja pelkän kiellon tai vahvistamisen lisäksi vastaa toiseen toimintoon, joka hänen tulkintansa mukaan mahdolli-sesti seuraisi tiedonhakukysymykseen vastausta. Hän siis päättelee, että kysymys on en-simmäinen osa toimintojen sarjaa. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on tapaus, jossa pa-riskunnan toinen osapuoli kysyy ”oliko meillä jääkaapissa sitä kananmunajuttua” ja toinen

36 Vastauksia, jotka käsittelevät pelkkää polaarisuuselementtiä riittämättöminä, on kahdenlaisia. Vuoros-sa voi olla polaarisuuselementin lisäksi muuta ainesta, tai vastaus voi olla sisältämättä polaarisuuVuoros-sainesta.

Ensimmäisen tyyppistä tilannetta ovat tanskan kielen osalta tutkineet Steensig ja Heinemann (2013).

37 Ainakin joissakin tapauksissa tämä lienee sama asia kuin projekti.

83

vastaa ”se on minun” olettaen, että toinen on esittänyt kysymyksen siksi, että hän haluaa syödä kyseisen ruuan. Kolmas tyyppi taas koskee hakukysymyksiä, joilla kysyjä hakee tietoa jostakin spesifistä asiasta. Esimerkiksi kysymällä kuulumisia kysyjä voi tosiasiassa tahtoa tietää jostakin jo aiemmin tiedossa olleesta tietystä tapahtumasta. Kaikki nämä tul-kinnat tehdään juuri siinä spesifissä tilanteessa, jossa kysymys–vastaus-pari esiintyy, ja juuri näiden keskustelijoiden yhteisen historian ja ymmärryksen perusteella.

Myös suomenkielisessä keskustelussa epäsuoraa vastausta käytetään resurs-sina sen osoittamiseksi ja käsittelemiseksi, että vastaaja on tulkinnut kysymyksen tarkoi-tusperän jollakin tietyllä tavalla³⁸. Tämä näkyy esimerkistä 5_1, jossa soittaja aloittaa pu-helun kysymällä, missä vastaaja ja tämän puoliso olivat.

Esimerkki 5_1 (Sg 401_liisa3)

01 V: MOIi:,

02 S: → ­moi: £missä te oikee o°[litte° ]

03 V: → [me kuun]neltiiki ne 04 viestit vast tänää, me oltii eilen: tai no, (.) 05 me lähettii jo lauantain mökille, sit me oltii 06 <­mökillä>.

07 (.)

08 S: hhehh=

09 V: =mun kännykäst loppu ­akku £tietenkih, 10 S: joo,

Me kuunneltiinki ne viestit vast tänää ei ole vastaus sijaintia tiedustelevaan kysymykseen.

Sen sijaan se on osa selitystä, josta käy ilmi, miksi vastaaja ei ole reagoinut soittajan vies-teihin. Vastausvuorossa käsitellään myös sitä, missä vastaaja ja tämän puoliso ovat olleet (me oltii eilen: tai no, (.) me lähettii jo lauantain mökille, sit me oltii mökillä), mutta tämä tieto esitetään osana kerrontaa, jonka tarkoitus on perustella, miksi viesteihin ei ole voitu vastata aikaisemmin. Tällä vastaaja osoittaa siis tulkitsevansa, että kysymyksellä ei vain tiedustella heidän eilistä sijaintiaan vaan haetaan selitystä poikkeukselliselle toiminnalle eli vastaamatta jättämiselle. Tällainen vastaus orientoituu projektiin.

38 En kuitenkaan tässä tutkimuksessa paneudu tarkemmin suomenkielisen keskustelun epäsuorien vas-tausten erilaisiin tehtäviin tai muotoiluihin. Tämä on asia, joka kaipaa vielä tutkimusta.

84

5.2 Projekti ja linjaan asettuvan vastaamisen asteittaisuus