5. MONIOSAISET PREDIKAATIT
5.1.1. Varsinaiset verbiketjut eli modaalirakenteet
Modaaliverbejä eli verbiketjuissa apuverbeinä toimivia verbejä on luokiteltu monella tapaa. Kangasniemi (1992: 291) luettelee suomen modaaliverbeiksi verbit voida, saada, saattaa, sopia, taitaa, mahtaa, pystyä, kyetä, päästä, pitää, täytyä, tulla, joutua ja tarvita. Näillä ns. sekundaariverbeillä ei usein ole kovin paljon itsenäistä merkitystä, ja niiden ilmaisemat merkitykset voidaankin yleensä ilmaista lauseessa myös muiden lau-seenjäsenten, esim. adverbiaalien avulla: saattaa (’ehkä’), taitaa (’ehkä’, ’luultavasti’), mahtaa (’kai’) (Pajunen 2001: 52).
Paitsi ”varsinaisia” sekundaariverbejä, suomen kielessä on myös sellaisia primaari-verbeistä kieliopillistuneita verbejä, joilla on ollut tai on edelleen myös primaariverbi-mäinen käyttötarkoituksensa. Näitä verbejä voidaan siis käyttää sekä primaariverbien tapaan itsenäisinä että sekundaariverbien tapaan epäitsenäisinä, infinitiivirakenteiden pääverbeinä. Osittain kieliopillistuneiden verbien merkitys saattaa vaihdella huomatvastikin sen mukaan, käytetäänkö niitä kulloinkin primaari- vai sekundaariverbien ta-paan. Tällaisia verbejä voivat olla ainakin auttaa, kannattaa, kelvata, kuulua, onnistua, parata, sopia, tarvita ja tulla. (Pajunen 1999: 87–88). Esimerkiksi tarvita-verbillä on sekä primaari- että sekundaariverbimäinen käyttötarkoitus:
Tarvitsen sinua.(PRIMAARIVERBI)
Minunei tarvitse kuunnella tuollaisia loukkauksia.(SEKUNDAARIVERBI)54
Seuraavassa näytteessä auttaa-verbiä on käytetty primaariverbin tehtävässä, vaikka rakenne muodoltaan (pääverbi virheellisesti I infinitiivissä) viittaakin enemmän sekun-daariverbimäiseen käyttöön. Auttaa-verbi on tosin tarvita-verbin tapaan
54 Primaariverbinätarvita-verbiä voidaan käyttää sekä myönteisissä että kielteisissä yhteyksissä, mutta sekundaariverbinä se on kieltohakuinen. Asiasta tarkemmin tuonnempana.
sekundaariverbinä kieltohakuinen ja esiintyy vain kieltolauseissa, esim. Ei auta tehdä vääriä valintoja – niistä joutuu aina joku kärsimään (Hakulinen ym. 2004: 1550–
1551).55 Kirjoittaja lieneekin pyrkinyt muotoihin auttaa tekemään/vastaamaan, joissa tekemään javastaamaan ovat siis lauseopillisesti adverbiaaleja eivätkä predikaatin osia.
Toivottovasti tämä lyhyt kuvaus itsestäniauttaa teitätehdä oikea valinta eli toisin sanoinvastata ky-symykseen, miksi juuri minä on venäjän kielen opettajaksi valittava.(Ylin taso, 27112.)
Tarkastelen kieliopillistuneita sekundaariverbejä muiden sekundaariverbien tapaan.
Tutkielmani aineistossa esiintyvät modaalirakenteiden pääverbeinä ko. verbiryhmästä ainakin verbitehtiä, kannattaa, tarvita jauskaltaa.
Kangasniemen (1992: 44) mukaan Flint (1980: 59–60) on luetteloinut verbiketjujen pääverbeinä toimivia verbejä edellisten (Kangasniemen ja Pajusen) lisäksi seuraavat:
ehtiä, ennättää, keretä, joutaa; joutua, mahtua, passata; piisata, riittää; osata, selviytyä, pärjätä, päteä; jaksaa, viitsiä; kehdata, iljetä, juljeta, tohtia, rohjeta, hirvitä, uskaltaa; suoda, suostua; hennota, raskia; malttaa; viihtyä. Tässä tutkielmassa katson kaikkien edellä mainittujen (Kangasniemen, Pajusen ja Flintin luettelemien) verbien voivan toimia varsinaisten verbiketjujen pääverbeinä. Läheskään kaikki niistä eivät to-sin esiinny Yki-aineistossa.
Verbiketjun pääverbinä oleva infiniittinen verbinmuoto on usein I infinitiivin lyhyt muoto, mutta joidenkin verbien yhteydessä III infinitiivi (illatiivi tai inessiivi) tai par-tisiippipohjainen -vAn-muoto (Hakulinen ym. 2004: 493, 535–536). Yki-aineistossa ainakin III infinitiivin illatiivi ja I infinitiivin lyhyt muoto sekoittuvat usein verbiketju-jen taivutuksessa.
en pystykäydä ’en pystykäymään’ [Pt]
kannatta olla valismaksaa ’kannattaa olla valmismaksamaan’ [Kt]
voisivatlisäämään ’ voisivatlisätä’ [Kt]
Myös muut (enemmän tai vähemmän) infiniittiset verbinmuodot menevät usein mo-niosaisissa verbiytimissä sekaisin. Muiden vaillinaisesti finiittisten verbinmuotojen
55 Varsinaisten kieltolauseiden lisäksi kieltohakuiset verbit saattavat esiintyä myöntömuotoisissa kO-kysymyslauseissa tai viitsimisestä tai raskimisesta puhuttaessa, ts. sellaisissa yhteyksissä, joissa joko kysymykseen odotetaan kielteistä vastausta tai väitelause on sävyltään kielteinen (Hakulinen ym. 2004:
1550–1551). Jälkimmäisessä käytössäauttaa-verbi ei esiintyne sekundaariverbinä.
kanssa ovat aineiston tuotoksissa sekoittuneet myös esimerkiksi konnegatiivimuodot ja partisiipin perfektit.
ei voinutmenyt ’ei voinutmennä’ (partisiipin perfekti I infinitiivi) [Pt]
saammekomene ’saammekomennä’ (konnegatiivi I infinitiivi) [Pt]
eivatpuhua ’eivätpuhu’ (I infinitiivi konnegatiivi) [Pt]
Toisinaan finiittimuotoista verbiä on käytetty infiniittisen asemesta (päinvastaiset olivat harvinaisempia: sketseistä tuttu ”hoono soomi” tyyliinMinä olla mies ja sinä olla nainen ei aineistoni perusteella kuvaa oppijankieltä kovinkaan osuvasti). Finiittisiä ver-bejä infiniittisen sijasta esiintyy esimerkiksi silloin, kun I infinitiivi on korvautunut per-soonataivutteisella muodolla (kutenHaluan tein merkityksessä ’Haluan tehdä’ [Kt]).
Joidenkin taivutustyppien yhteydessä on vaikea sanoa, johtuuko virheellisyys väärän verbinmuodon valinnasta vai taivutussuffiksin virheellisyydestä. Esimerkiksi eräässä keskitason tuotoksessa esiintyvässä verbiytimessä pitää suorita on apuverbin pitää jäl-keen virheellisesti konnegatiivin näköinen suorita, kun siinä pitäisi olla I infinitiivin lyhyt muoto suorittaa. Ei ole kuitenkaan varmaa tai edes todennäköistä, että kokelas tarkoittaisi konnegatiivimuotoa, vaan hän on saattanut pyrkiä norminmukaiseen muo-toon mutta on epäonnekseen unohtanut astevaihtelusäännöt ja I infinitiivin tunnuksen sananloppuisen vokaalinpidennyksen.
Modaaliverbien taivutus muuttuu monissa kielissä kieliopillistumiskehityksen myötä vähemmän verbimäiseksi. Laitinen (1993) toteaa, että samaa alkuperää olevia primaari-ja sekundaariverbejä voidaan pitää kokonaan eri verbeinä. Sekundaariverbien käyttö verbiketjujen pääverbeinä ei kuitenkaan sinänsä vähennä niiden verbimäisyyttä. Laitisen mukaan suomen modaaliverbit eivät ole ketjuuntumisensa jälkeen yleensä kehittyneet morfosyntaksiltaan vähemmän verbimäisiksi. Samoin kuin itsenäisilläkin verbeillä ja muilla ketjuverbeillä, myös modaaliverbeillä on tempus- ja persoonataivutus, eivätkä niiden eri modaalifunktiot muodollisesti eroa toisistaan. ”Kyse on pikemminkin po-lysemiasta tai monifunktioisuudesta kuin varsinaisesta kieliopillistumisesta”, Laitinen toteaa. Laitisen mielestä seuraavien esimerkkilauseiden merkitykset eivät paljonkaan eroa toisistaan:
Talo voi olla maalattu.
Talo on voitu maalata.
Saman kannan ottavat myös Hakulinen ym. (2004:1491). Heidän mielestään modaali-verbien täytyä ja voida perfekti voidaan muodostaa kahdella tavalla: perfektimuodossa on joko modaaliverbi tai infinitiivi.
Huolimatta siitä, että modaaliverbien ketjuuntuminen ei Laitisen mukaan tavallisesti vähennä niiden verbimäisyyttä, joitakin sellaisia modaaliverbien erityisryhmiä suomen kielessä kuitenkin on, joiden taivutus on poikkeuksellista tai rajoittunutta. Esimerkiksi nesessiiviverbit ovat aina yksikön 3. persoonassa. Niillä ei ole (kaikkia) infiniittisiä muotoja eivätkä ne taivu esimerkiksi passiivi-, persoona- ja monikkomuodoissa. Neses-siiviverbeiltä puuttuukin prototyyppinen, kongruenssin laukaiseva nominatiivisubjekti.
(Laitinen 1993.) Nesessiivirakenteen subjekti on tavallisesti genetiivissä. Joskus neses-siiviverbillä voi olla kuitenkin nominatiivi- tai partitiivisubjekti. Usein rakenne esiintyy myös ilman subjektia. (Hakulinen ym. 2004: 501, 1491.)
Nesessiiviverbien taivutuksessa esiintyy aineistossa aika paljon virheitä. Usein nii-den yhteydessä on muinii-den apuverbien tapaan käytetty nominatiivisubjektia, ja pääverbiä on taivutettu subjektipersoonan mukaan. Seuraavassa näytteessä verbiydin emme tar-vitse menaan (’[meidän] ei tarvitse mennä’) on muodostettu tämän logiikan mukaan.
Saattaa olla, että kokelaan tuottamaan virheelliseen muotoon vaikuttaa hänen edellisessä virkkeessä tuottamansa tarvita-verbin primaariverbimäinen käyttö (tarvitsemme) sa-massa persoonassa.
On totta että tarvitsemme hyvä kuntoinen teita, koulua ja muut palvelut. Jos emme ole terve esimer-kiksiemme tarvitse tai haluamenaan oopperaan.(Keskitaso, 26408.)
Suomen kielen tavallisimpia nesessiiviverbejä ovat täytyä, pitää, tarvita, kannattaa, sopia, passata, auttaa, (kuulua ja tulla). Muita yleisiä nesessiivirakenteita ovat olla-verbin ja substantiivin sisältävät sanaliitot kuten on pakko ~ tarpeen ~ lupa ~ määrä ~ syytä ~ aihetta ~ aika tai olla-verbin ja adjektiivipredikatiivin muodostamat sanaliitot, esimerkiksion reilua ~ järkevää ~ terveellistä ~ mahdollista. Useimmat arvottavatkaan adjektiivit eivät silti kovin luontevasti ilmaise velvoitusta tai suositusta, jolloin niiden esiintymistä olla-verbin yhteydessä ei voida pitää nesessiivirakenteena. Tällöin ko. ra-kenteet eivät myöskään saa genetiivisubjektia. Ei ole olemassa selvää rajaa sille, milloin
ja mitkä adjektiivit voivat muodostaa olla-verbin kanssa nesessiivirakenteita. Nesessii-visyyden ehtona on väljästi velvoituksen tai suosituksen ilmaiseminen. (Hakulinen ym.
2004: 450, 1500, 1504.)
Osa ns. nesessiivisistä verbiliitoista, kuten on tehtävä, tekeminen, tehtävissä, ovat kielenkäytössä melko yleisiä nesessiivirakenteita. Käsittelen niitä muiden verbiliittojen yhteydessä luvussa 5.2.
Nesessiivirakenteessa nesessiiviverbiin tai muuhun nesessiiviseen predikaattiin liit-tyy pääverbin I infinitiivin lyhyt muoto, jolla voi olla genetiivimuotoinen subjekti ja jonka totaaliobjekti on nominatiivissa (Hakulinen ym. 2004: 500). Nesessiivirakenteiksi luetaan siis paitsi täytyy tehdä ja kannattaa tehdä -tyyppiset (VERBI + INFINITIIVI) ra-kenteet, myös niitä vastaavat (jo puheena olleet) OLLA + NOMINI + INFINITIIVI
-rakenteet, jotka ilmaisevat pakkoa, välttämättömyyttä jne. Seuraavassa esimerkissä on käytetty kummankin tyyppisiä rakenteita, mutta subjekti on väärässä sijassa molem-missa lauseissa. Kokelas käyttää allatiivia (minulle) genetiivin (minun) sijasta. (Jälkim-mäisessä lauseessa allatiivimuotokin saattaa tosin tietyssä merkityksessä olla mahdolli-nen. Tällöinminulle olisikin adverbiaali ja verbiydin nollasubjektillinen.)
Leena minulle on nytpakko menää Venäja, koska minulle on paljon asioita, minullepitäsi vaihta passi, se kuulu 2 viiko.(Keskitaso, 26279.)
Seuraavassa perustason näytteen ilmauksessa olin pakko ottan tulki kirjoittaja on ehkä tavoitellut norminmukaista genetiivisubjektia: verbin persoonapääte yksikön en-simmäisessä persoonassa on samannäköinen kuin genetiivin sijapääte. Sama ilmiö esiintyy kielitaitokokeen kaikilla tasoilla, myös keski- ja ylimmällä tasolla. Tässä esi-merkissä kiinnostavaa on myös rakenteen pääverbin n-loppuisuus (ottan). Silläkin on ilmeisesti tavoiteltu yksikön ensimmäisen persoonan mukaista taivutusta, vaikka ottaa-verbin pitäisi kyseisessä rakenteessa olla I infinitiivissä.
- se oli huono etta enemmän ihmiset eivat voineet puhua englantiksi ja ensimäiset päivä oli minulle ongelma jaolin pakko ottan tulki(Perustaso, 25559.)
Seuraavassa näytteessä perustason kirjoittaja ei ole osannut käyttää pääverbistä infi-nitiivimuotoa mennä, vaan pyrkiimenyt-muodolla ilmeisesti norminvastaisesti partisii-pin perfektimuotoonmennyt:
Disco... siksi on liian hyvää Musikkia ja Paljon ihmesia ja tansia
yksi Päivää huono ilma (sataa vetä)... siksi on liian kylmmaei voinut menyt ulos.(Perustaso, 26988.)
Toisaalta jo perustasolla esiintyy melko monimutkaisiakin verbiketjuja, kuten seu-raavassa näytteessä, jossa kokelas listaa kurssipalautetta antaessaan kurssin hyviä ja huonoja puolia. Imperfekti olisi yhteyteen sopivampi tempus kokelaan käyttämän per-fektin sijasta. Koko pitkä verbiketju on kuitenkin sinänsä lähes korrektisti muodostettu verbiydin ja perustason kokelaalta tyylikäs suoritus.
+ ruoka - koska se oli tosi hyvä makoisesti kuin suomi
- tiet - koskea siella oli tosi paljon ihmisiä ja aina hävisin itsi jaen ole voinut lyödä hotelia (Perus-taso, 25559.)56
Seuraavassa aineistonäytteessä kirjoittaja lienee tavoitellut alkaa tehdä -tyyppistä rakennetta, mutta ei ehkä ole ollut tietoinen siitä, että verbinlopettaa (samoin kuin ver-bin aloittaa) rektio on toisenlainen kuin verbin alkaa. (Norminmukainen rektio olisi Alkaa tukea,mutta aloittaa/lopettaa tukeminen.)
Kuvitelkaa jos tänäänlopettaa tukea urheilua mihin huomenna teidän omat lapset lähtevät ja mitä heistä tulee isoina.(Keskitaso, 27352.)
Seuraavassa sitaatissa kokelas on mahdollisesti pyrkinyt tuottamaan käy ajattelemaan -tyyppisen rakenteen:
Täydy aina ajatella toiden ihmisen, mitä hän halua ja harrasta. Jos jakainenkay ajatella nain sinä tule enemmän hyödyä jokaiselle(Keskitaso, 26275).
Keskitason kokeess esiintyy toisinaan jo hyvin monimutkaisia verbiketjuja. Seuraa-van näytteen kirjoittaja on uskaltanut rikkoa verbiketjun rakennetta sijoittamalla ilmaukseen kuuluvia osia toisistaan erilleen ja käyttämällä ellipsiä. Ko. ilmaus koostuu itse asiassa kahdesta eri verbiketjusta, jotka kietoutuvat yhteen. Rakenteesta voidaan erotella verbiketjut a) on mahdollisuus jäädä[jättää] käymättä57 ja b) on mahdollisuus järjestää.
56 Ilmauksessa”en ole voinut lyödä” kokelas on käyttänyt verbiälyödä verbinlöytää asemesta.
57Jäädä(tai jättää) käymättä on tosin jo itsessään verbiketju.
-Onko mahdollisuus jäädä Pääkontorissannekäymättä jajärjestää kaikki liitymistä koskevat asia-kirjat postitse tai ehkä säkopostitse tai netin kautta?(Keskitaso, 27096.)
Seuraavan tekstin kirjoittajalla näyttäisi olevan jonkin verran ongelmia modaaliver-bien taivutuksen kanssa. Nesessiivinen ilmaus Mitä pitäisin tehdä? sisältää implisiitti-sen nominatiivisubjektin (minä) genetiivisubjektin (minun) asemesta ja verbin per-soonataivutus tapahtuu virheellisesti subjektin sijan mukaan eikä yksipersoonaisesti kolmannessa persoonassa. Sen sijaan ilmauksessa Minkäläistä hyöttyä liittöstä minä voi saada, jossa pitäisi olla normaali nominatiivisubjektin sijan mukaan taipuva verbi, tässä tapauksessa [minä] voin, verbi on yksikön kolmannen persoonan mukaisessa muodossa voi. Samassa näytteessä kirjoittaja kuitenkin tuottaa korrektisti muodostetun verbiketjun sisältävän ilmauksen Voitteko te neuvoa minua? Pitä odotta lienee tulkittavissa nollasubjekti-ilmauksen tavoitteluksi.
Hei!
Olen Maija Solki ja haluan tulla KTV-en liitöön jäseneksi.Voitteko teneuvoa minua?Mitä pitäisin tehdä? Minkäläistä hyöttyä liittöstä minävoi saada? Jos haen sitä hakemuksella, kauankopitä odotta päätöksenne? Lähetäkää minulle tietöä osoitteeseen Maija Solki Solkipolku 6 77777 Solkila.
Kiitos! T. M. Solki (Keskitaso, 27236)
Seuraavassa näytteessä nesessiivi-ilmausta on käytetty nollapersoonaisesti ilman genetiivisubjektia, vaikka lauseyhteys (objektin possessiivisuffiksi) viittaa yksikön en-simmäiseen persoonaan.
Myöskinpitäisi hoitaa raha-asiani kuntoon. (Keskitaso, 27094.)
Kuten monien muidenkin moniosaisten verbirakenteiden, myös verbiketjujen yhtey-dessä esiintyy rakenteen elliptistä käyttöä teksteissä:
Minun mielestänipitää ainarakentaa eikä[pidä] tuhota.(Keskitaso, 27246.)
Jotkut modaaliverbit ovat luonteeltaan joko myöntö- (esim. täytyä) tai kieltohakuisia (esim. tarvita)58, mutta monet kokelaat ovat käyttäneet näitä verbejä hakuisuuden vastaisesti: tarvita-verbiä myöntölauseissa tai täytyä-verbiä kieltolauseissa (jälkimmäi-set tapauk(jälkimmäi-set ovat huomattavasti harvinaisempia kuin ensin mainitut). Ilmeisesti kaikki kokelaat eivät ole havainneet verbien semanttista eroa vaan pitävät niitä täydellisinä synonyymeinä.59 (Hakulinen ym. 2004: 1550–1551; NS:täytyä;tarvita)
HYVÄ PÄIVÄ,
MINUNTARVITSEE LITTUA JONKIN YHDISTYKSEN JÄSENEKSI. MINÄ HALUAISIN PYYTÄ TEITÄ PITÄÄ HUOLTA MINUN KOTIELÄNI.(Keskitaso, 25634.)
Nesessiivirakenteista FINIITTIVERBI + NOMINI + INFINIITTI -tyyppisten määrä suh-teessa kaikkiin nesessiivi-ilmauksiin on perustasolla 2 prosenttia, keskitasolla 11 pro-senttia ja ylimmällä tasolla 14 propro-senttia. Kaikista V3-ryhmän verbeistä nesessiivi-ilmauksia on puolestaan joka tasolla noin neljännes.
V3-ryhmän verbejä yleensä esiintyy keskitasolla selkeästi enemmän kuin perustasolla, mistä johtunee niihin liittyvien virhetyyppienkin runsaampi esiintyminen keskitasolla. Esimerkiksi virheellisesti lyhytvokaalisena esiintyviä III infinitiivin illatii-veja (menemän pro menemään) sekä tiettyihin verbiluokkiin kuuluvia I infinitiivin ly-hyitä muotoja (aloitta pro aloittaa) esiintyy erityisen paljon juuri keskitason tuotoksissa.