4. TEMPUS, IRREAALINEN MODUS JA PERSOONA
4.3. Irreaaliset modukset
Irreaalisia moduksia ovat suomen kielessä selvästi ainakin konditionaali ja potentiaali.
Indikatiivi puolestaan on selvästi reaalisuutta ilmaiseva, mutta imperatiivin reaalisuus–
irreaalisuustulkinta on monimutkaisempaa, koska imperatiivilauseilla ei ole totuusarvoa.
(Itkonen 2001: 111–117.) Imperatiivilla ilmaistava tekeminen tai tapahtuminen on kui-tenkin epävarmaa ja siinä suhteessa lausumis- tai kirjoittamishetkellä irreaalista.
Koska imperatiivilla ilmaistavan tekemisen tai tapahtumisen toteutuminen ei ole varmaa, myös imperatiivia voidaan pitää konditionaalin ja potentiaalin tapaan irreaali-sena modukirreaali-sena. Esimerkiksi indikatiivilauseen Pekka tekee läksynsä propositio (Pekka tekee läksynsä) ei ole totuusarvoltaan enää sama ilmauksessa Äiti käski Pekan tehdä läksynsä tai ilmauksessa [Äiti sanoi Pekalle:] Tee läksysi! Kahdessa jälkimmäisessä
ilmauksessa, joista viimeinen siis edustaa seuraavaksi käsiteltävää imperatiivia, Pekan läksyjen tekeminen ei ole varmaa.
4.3.1. Imperatiivi
Imperatiivia esiintyy kaikilla kielitaidon tasoilla. Imperatiivin yleisimmät muodot, yksi-kön ja monikon toisen persoonan muodot, käydään läpi S2-opetuksessa jo varhain (ks.
Martin 1999a).
Taulukko 8: Eri modusten jakauma Yki-aineistossa kielitaidon eri tasoilla.
PERUSTASO KESKITASO YLIN TASO
MODUS Kpl % Kpl % Kpl %
Indikatiivi 1657 93 3954 90 2334 90
Imperatiivi 57 3 106 2 28 1
Konditionaali 64 4 359 8 246 9
Potentiaali 0 0 0 0 1 0
1778 100 4418 100 2609 100
Imperatiivimuotojen esiintymistiheys näyttäisi pikku hiljaa hieman vähenevän kie-litaidon parantuessa: imperatiiveja esiintyy perustasolla hieman useammin kuin keskita-solla, samoin keskitasolla hieman useammin kuin ylimmällä tasolla (ks. Taulukko 8).
Syynä saattaa perus- ja keskitasolla ensinnäkin olla ylioppiminen: imperatiivimuotoja tuotetaan oikeastaan enemmän kuin olisi tarvettakaan, koska ko. kielioppiasia on hiljat-tain opittu ja vielä tuoreessa muistissa. Lisäksi ainakin perustason kokelaan hallinnassa olevat kielen rakenteelliset ja sanastolliset ilmaisukeinot ovat vielä niin vähäisiä, että se houkutellee käyttämään monipuolisesti kaikkea sitä mitä kokelas osaa. Esimerkiksi ylimmällä kielitaidon tasolla pyynnöt ym. osataan ilmaista konditionaalin avulla tai kiertoilmaisuin, mutta perustason kokelas osaa ehkä käyttää vain imperatiivia vastaa-vissa yhteyksissä. (Ks. myös Ellis 2000: 8–10.)
Seuraavassa keskitason esimerkissä kohteliaisuus olisi ehkä puoltanut jonkin muun muodon kuin imperatiivin yksikön toisen persoonan (valitse) käyttöä. Kohteliaampaa olisi ollut käyttää joko imperatiivin monikon toista persoonaa (valitkaa) tai mieluummin esimerkiksi modaalirakennettavoit(te) valita.
Lähetän sinulle häälahjan. Se on lahjakorti 1000 eurolla.Valitse itse lahjan.(Keskitaso, 26280.)
Yksi mahdollinen, edellisiin yhteydessä oleva syy imperatiivin muita tasoja ylei-sempään esiintymiseen perustasolla saattaa olla tekstilaji- ja tehtävätyyppisidonnaisuus, joka liittyy kielitaitokokeen tehtävänlaadintaan. Eri tasokokeiden tehtävät on laadittava niitä taitoja silmälläpitäen, joita kyseisen tason kokelaiden oletetaan hallitsevan. (Ks.
tehtävätyypit luvussa 1.2.2.)
Vaikka imperatiivin perusmuoto, yksikön toisen persoonan muoto, opetellaan S2-opetuksessa jo perustasolla, sen muodostaminen on ongelmallista vielä monille keskita-son oppijoille. Seuraavan esimerkin muodot soitit ja kirjoittaa voitaneen tulkita funk-tioltaan yksikön toisen persoonan imperatiivimuodoiksi (soita, kirjoita), vaikka kie-liopillinen muoto on kummassakin jotain muuta (jopa keskenään erilaiset). (Saman virkkeen saada-muodolla tavoiteltaneen yksikön ensimmäisen persoonan preesens-muotoasaat):
Moi Liisa!
Mitä sinulle kuuluu? Minun kuuluu on hyvä.[– –]Minä nyt menen kuntosaliin, mutta ensimmäiseksi minä menen postiin.
Jos saadasoitit minulle taikirjoittaa minulle kirhe.
Minä odotan vastausta.
Terveisin sinun ystäväsi Maija.
(Keskitaso, 27364.)
Saattaa olla, että edellisen esimerkin tuottanut kokelas ei ole vielä oppinut käyttämi-ensä verbinmuotojen muodostamisperiaatteita, vaan käyttää sopivista verbeistä mieleen tulevia muotoja sattumanvaraisesti. Kokelas tulee kyllä todennäköisesti ymmärretyksi, vaikka taivutusmuodot onkin virheellisesti valittu.
Seuraava näyte on mielipidetekstistä, jossa kirjoittaja käsittelee julkisia palveluita ja niiden rahoitusta. Hänen mielestään suomalaisten pitäisi olla tyytyväisiä, koska Suo-messa on maksuton koulu ja Euroopan paras terveydenhuolto. Kirjoittaja ihmettelee sitä, että suomalaiset ovat haluttomia maksamaan lisää veroja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi. Hän lopettaa tekstinsä seuraavalla tavalla:
SUOMESSA ON TARPEKSI IHMISÄ JA TILAA, MIKSI EI YRITTÄ TEHDÄ JOTAIN, JOKA VOI PARANNET TUO ASIA.
AVATKAAS SILMAT, JATEHA JOTAIN. (Keskitaso, 25349.)
s-loppuinen Avatkaas52 on sinänsä oikein muodostettu imperatiivi, mutta teha näyt-tää imperatiivia enemmän I infinitiivin lyhyeltä muodoltatehdä.
Ainakin keskitasolla jotkut kokelaat ovat sekoittaneet toisinaan keskenään yksikön kolmannen persoonan indikatiivin ja yksikön toisen persoonan imperatiivimuodon.
Nämä paradigmamuodot ovat joillakin verbeillä samannäköiset (esim. Hän voi tulla.|
Voi hyvin!) ja joillakin erona on sanan loppuvokaalien määrä (esim. Hän tulee jo tänään. |Tule jo tänään!). Joillakin verbeillä ero on selvempi (Pukutekee miehen. |Tee itsellesi palvelus.). Viimeksi mainitut tapaukset eli ne, joissa paradigmamuotojen ero on selvempi, eivät juurikaan aineistossa sekoittuneet.
Yleensä keskitasolla osataankin imperatiivin tavallisimpien muotojen käyttö jo var-sin sujuvasti:
Muttapitäkää te iloiset häät! (Keskitaso, 26131.)
Kuitenkin vielä ylimmällä tasolla, jossa erilaiset verbinmuodot osataan jo useimmi-ten muodostaa virheettömästi, esiintyy imperatiivimuodoissa satunnaisia virheitä aina-kink:n astevaihtelumuotojen valinnassa (seuraavassatekekää, kun pitäisi ollatehkää):
Poliitikoille haluan vain sanoa, ettätekekää teidän työtä myös jatkuvasti hyvällä tavalla. Minä uskon teitä.(Ylin taso, 25348.)
Imperatiivin yksikön kolmannen persoonan muotoja esiintyy keskitason tehtävän 2 tuotoksissa yllättävän runsaasti (38 kpl). Määrää selittänee parhaiten tehtävänannon edellyttämä tekstilaji. Imperatiivin kieltoa aineistossa esiintyy jo ainakin keskitasolla, kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvin vähän.
HALUAISIN OLLA TEIDAN HÄÄT, MUTTA KAISA ON SAIRAALASSA. SORRI ETTÄ EN PÄSSE.
HÄN MENNEE KIRURGIASAALI HUOMENA.
MUTTAÄLÄ SUUTU, LÄHETÄN SULLA HÄÄLAHJAN. (Keskitaso, 25349.)
52s-pääte yksikön tai monikon 2. persoonan imperatiivissa on Penttilän (2002: 121) mukaan sävyltään sanottavaa lieventävä, usein tuttavalliseksi tekevä lisäys.
4.3.2. Konditionaali
Konditionaalimuotoja käytetään monissa keskitason teksteissä jo erittäin sujuvasti.
Konditionaaleja esiintyy aineistossa imperatiiveja enemmän (ks. Taulukko 8).
Seuraavassa keskitason näytteessä konditionaalimuotoja on käytetty paitsi pääverbeinä (olisin,kirjoittaisit) myös verbiketjumaisen rakenteen (haluaisin saada) ja verbiketjun (voisin sopia) apuverbeinä.
Olen Maija Solki. Olen kuullut ystävältäni teidän laulukuorosta ja se kiinnosti minua.
Haluaisin saada lisätietoja kuka on järjestänyt sen ja kenen kanssavoisin sopia kuoron jäseneksi liittymästäni.Olisi kivaa joskirjoittaisit lisäksi kuoron aikataulu ja osoite. (Keskitaso, 26476)
Toisinaan kokelailta ovat sekoittuneet indikatiivin imperfekti ja konditionaalin pree-sens. Seuraavan näytteen tapahtui-muodon tulkitsen funktioltaan konditionaaliksi.
Myös sitä seuraavan lauseen ottaa-verbin pitäisi olla konditionaalissa (tai ainakin vas-taavassa muodossa kuin tapahtua-verbin). Kokelas näyttäisi olevan tempus- ja modus-taivutuksen taidoiltaan vielä epävarma.
Minun mielesta lapsilla, eläkeläisilla ja invaliideissa on täytyy olla puolustus. Koska se on tärkeä etta ihminen tietää että jostapahtuijotakin onneton hänen tai hänen lastensa ja vanhanpien kanssa, että valtioottaa itselleen huolton.(Keskitaso, 26276.)
Seuraava näyte, jossa kokelas käyttää konditionaalia suhteellisen sujuvasti, on sa-masta tekstistä kuin edellinen näyte. Eivät tuntu -ilmaus tosin saattaa sekin olla tässä funktioltaan konditionaali (tuntea-verbin muoto eivät tuntisi), vaikka muodoltaan muistuttaakin lähinnätuntua-verbin indikatiivin preesensiä (ei tunnu):
Vielä Suomessa on kouluissa ilmainen ruoka ja se on myös oikein hyvä että valtio huoltaa ruokia, koska ei jonaisessa perheessä rittävä rahaaja lapset eivät tuntu itsenne toisen luokan ihmisia. Jos minaolisi valtiolla, ja minuttäytyisi tehdä päätös seei koskisi milloinkaan lapsia, terveyspalvelua ja eläkeläisiä.(Keskitaso, 26276.)
Useimmiten indikatiivin imperfektin ja konditionaalin preesensin sekoittumiseen lienee syynä se, että molemmissa, sekä konditionaalissa että imperfektissä, tunnukseen kuuluu i-aines ja tietyissä verbityypeissä imperfektin i yhdessä aiheuttamiensa vartalon äännemuutosten kanssa saa aikaan imperfektin si-loppuisuuden. Tällaiset imperfektit (esim. tunsi) sekoittuivat joillakuilla oppijoilla herkästiisi-tunnuksiseen konditionaaliin
(tuntisi), vaikka kyseessä olevat norminmukaiset indikatiivin imperfekti ja konditionaa-lin preesens poikkeaisivatkin selvästi toisistaan (esim. tietää : tiesi : tietäisi). Imperfek-tin ja konditionaalin tunnukset liitetään verbiin eri logiikalla: konditionaali lisätään vah-vaan vokaalivartaloon (esim. tekee : tekisi) kun imperfekti puolestaan noudattelee pree-sensin persoonataivutuslogiikkaa (teen : tein). (Ks. esim. Hakulinen ym. 2004: 134, 139–144.)
Seuraavan esimerkin loppupuolella, jossa eräs kokelas pohtii auton ostamisen mah-dollisuuksia, verbinmuotojen on, voin ajatella ja ostan modukseksi olisi sopinut ehkä indikatiivia paremmin konditionaali. Teksti käsittelee kokonaisuudessaan sitä, miten pienillä tuloilla voi ja pitää tulla toimeen, joten kontekstia ajatellen puhe kalliin auton ostamisesta vaikuttaa irrealistiselta haaveilulta.
Ja sitten minä lasken, paljonko rahaa minä voin otaa . Minä kirjoitan yksi kerta paperelle:
- ruoka raha (4 vk)....
tyttorelleni kouluun....
koulumatka....
vuokra....
puh.lasku.... jne.
Sitten minä tiedän paljonko rahaa on vapaa.
Totta kai, jos minullaon monta tuhatt euroa kuukaudessa, sitten minävoin ajattella mitä auto minä ostan nyt - mersedes tai BMW. Mutta minun raha tilanne on vaikea ja minun täytyy ajatella kovasti joka kerta, että voinko minä ostaa sen tai sen.(Keskitaso, 25428.)
Seuraavan katkelman viimeiseen virkkeeseen puolestaan sopisi indikatiivi (ostan, lähetän) siinä esiintyvää konditionaalia (ostaisin, lähettäisin) paremmin. Kirjoittaja on joka tapauksessa lähdössä Espanjaan, joten todennäköisesti hän ihan tosissaan suunnit-telee lahjan ostamista sieltä. Saattaa olla, että kirjoittaja tavoitsuunnit-telee konditionaalimuo-doilla futuuria, jota suomen kielessä ei voi morfologisen taivutuksen keinoin muodos-taa.
Mutta, valitettavasti en voi osallistua sun häihin, koska olen tilannut jo matkalippuja Espaniaan.
Tiedät, että olemme halunneet matkustaa sinne jo puoli vuotta, ja kohta alkaa mieheni lomaa.
Luulen, ettäostaisin sinulle upean lahjan Espaniassa ja hetilähettäisin.(Keskitaso, 26312.)
Moduksen käytön horjuvuutta esiintyy myös seuraavassa perustason tekstinäyt-teessä. Kirjoittaja vaihtaa konditionaalimuodon yhtäkkiä indikatiiviksi ilman, että näkö-kulma selkeästi muuttuu. Muodot menemme ja näytän sopisivat myös
konditionaali-muotoisiksi (menisimme, näyttäisin). Näytteen viimeinen predikaatti Onko puolestaan voiolla kumpi tahansa, joko indikatiivi tai konditionaali.
sinunpitäisi tulla meille pian! Sinävoisit mennä junalla, metapaaisimme aseman edessä ja sitten memenemme ostoksille ja minänäytän sinulle meidän talon!Onko se hyvä sinun mielestäsi?
(Perustaso, 25947.)
Seuraavan ylimmän tason näytteen virkkeessä Olisin iloinen, että otatte minuun yh-teyttä ensimmäisen lauseen konditionaali (Olisin) edellyttäisi myös jälkimmäisen lau-seen modukseksi konditionaalia. Kirjoittaja käyttää kuitenkin jälkimmäisessä lauseessa indikatiivia (otatte), mistä lukija jää hieman hämilleen: Onko varmaa, että työnantaja ottaa hakijaan yhteyttä? Virkkeen alkuosan konditionaali olisin viittaa ainoastaan yh-teydenoton mahdollisuuteen, mutta indikatiivi otatte puolestaan varmaan yhteydenot-toon.
Olen aika reipas opettaja. Pidän lapsista ja innokkaasti suhtautun koulutyöhön. Mielestani, opettajan työtä ei vaan tietojen jakaminen, mutta lapsien kasvattaminen. Luulen, että olen hyödyllinen ihminen koulussanne.
Olisin iloinen, ettäotatte minuun yheyttä Ystävällisin terveisin, Maija
(Ylin taso, 29122.)
Myönteisistä konditionaalin preesensin passiivimuodoista jäi jostain syystä usein passiivin persoonapääteVn pois (seuraavassakäytettäisi käytettäisiin).
Jos minä olisin voinut vaikuttaa paikkakunnan varojen käyttämisessä, minä en olisi vaatinut harras-tusten luopumista, vaan taistellut sen puoleesta, että varatkäytettäisi terveysjärjestyksessä. (Keski-taso, 27408.)
Konditionaalin isi-tunnus on monissa tuotoksissa lyhentynyt puhekielenomaiseen is-muotoon. Varsinkin (i)tse-vartaloisissa verbeissä, joiden taivutus on muutenkin hanka-laa (myös osalle syntyperäisistä suomenpuhujista), konditionaalin tunnus tuottaa han-kaluuksia. Seuraavassa näytteessä huomiota kiinnittää ilmauksen tarvis päättä ’ tarvit-sisi/täytyisi päättää’ lisäksi konditionaali olisit, jolla siis pyrittäneen monikon kolman-nen persoonan muotoonolisivat.
Näin paljon kun on ihmisiä, niin paljon on myös erilaisia mielipideitä. Mutta valtiollatarvis päättä kaikien ihmisten edestä, että kaikkiolisit tyytyvaisiä. (Keskitaso, 26903.)
4.3.3. Potentiaali
Koko aineistossa esiintyy yksi ainoa oikein tuotettu potentiaalimuoto (ks. Taulukko 8).
Ylimmän tason näytteen ensimmäisessä lauseessa varmasti-adverbi on turha predikaatin potentiaalimuodon johdosta.
Ymmärtänette varmasti, etten puhu kovin hyvin suomea ja tästä johtuen haluaisi pyytää anteeksi, jos sähköpostiviestiäni on hankala lukea ja ymmärtää.(Ylin taso, 26245.)
Saman kirjoittajan tekstissä esiintyy myös epäonnistunut yritys tuottaa joko olla-verbin potentiaali lienee tai konditionaalin preesens olisi. Olisi on virkkeen alkuosan perusteella odotuksenmukaisempi muoto, mutta kirjoittaja on tuottanut jonkinlaisen epäkieliopillisen yhdistelmän konditionaalista ja potentiaalista. Olen siis kuitenkin tul-kinnut sen konditionaaliksi. Lie-vartaloiset olla-verbin muodot tuntuvat olevan monille syntyperäisillekin suomenpuhujille hyvin hankalia.
Olisin hyvin kiitollinen jo Teillälienisi olla aikaa vastata näihin kysymyksiini.(Ylin taso, 26245.)
Oudonnäköisen muodon tuottamiseen saattaa olla osasyynä se, että kirjoittajalla ei ken-ties vielä ole täysin ymmärtänyt suomen kielen konditionaalin ja potentiaalin eroa.