Olla-verbi predikaattina

Hakulinen ym. jaottelevat suomen kielen lausetyypit perinteiseen tapaan transitiivi-, intransitiivi- ja kopulalauseisiin (edellä mainitut ovat ns. peruslausetyyppejä) sekä erikoislausetyyppeihin. Erikoislausetyyppeihin kuuluu monenlaisia lausetyyppejä, joiden yhteisenä piirteenä monikäyttöisiin peruslausetyyppeihin verrattuna on suppeakäyttöisyys: erikoislausetyypit ovat yleensä tiettyihin merkityksiin vakiintuneita konstruktioita. Monikäyttöisillä peruslausetyypeillä on tavallisesti lauseen aloittava nominatiivisubjekti, kun taas erikoislausetyyppien subjekti on vähemmän subjektimainen tai se puuttuu kokonaan. Lauseen aloittaa erikoislausetyypeissä paikallis-, partitiivi- tai genetiivisijainen lauseke tai niistä kokonaan puuttuu lauseenaloittava NP-lauseke. (Hakulinen ym. 2004: 848.)

Transitiivi- ja intransitiivilauseissa predikaattina on leksikaalinen verbi, siis jokin muu kuin olla-verbi. Sen sijaan kopulalauseiden ja monien erikoislausetyyppien raken-teeseen kuuluu välttämättömänä osana olla-verbi (joskus myöstulla- tai jokin muu vain vähän omaa merkitystä kantava verbi). Erikoislausetyyppejä ovat esimerkiksi eksisten-tiaalilause (Kadulla on roskia), omistuslause (Minulla on oma auto) ja tietyntyyppinen tilalause (On kylmä).^{30, 31}

Kopulaverbi on kiinnostava ilmiö maailman kielissä. Semanttiselta merkityksel-täänhän kopulaverbi on lähes tyhjä. Givón (2001: 119–120) toteaa, että kopulalauseen predikaation leksikaalissemanttinen merkitys tulee ilmi kopulalauseen ei-verbaalisessa

30 Hakulinen ym. (2004: 855–858) erottelevat ”perinteisen” tilalauseen tila- ja ilmiölauseeksi.On kylmä -lause edustaisi heidän mukaansa ilmiölausetta. Omistus-, ilmiö- ja tilalauseet ovat eksistentiaalilauseiden alatyyppejä.

31 Pekka Sammallahti (2003) toteaa, että suomenolla-verbillä on monia eri käyttötarkoituksia ja ehdottaa, että se kategorisoitaisiin vähintään viideksi eri verbiksi kunkin käyttökontekstin kieliopillisen ja semanttisen merkityksen mukaan. Näin eroteltaisiin esimerkiksiolla-verbin käyttö apu- ja sisältöverbinä sekä sen habitiivinen, eksistentiaalinen ja lokaalinen käyttö.

predikaatissa, siis nomini(lausekkee)ssa. Vaikka kopulaverbi on semanttiselta merkityk-seltään yleensä tyhjä, grammatikaalisia merkityksiä siihen sen sijaan usein koodataan.

Eri kielet eroavat toisistaan paljonkin siinä, esiintyykö niiden erilaisissa kopulalauseissa verbi ja millaisia muita tapoja niillä on ilmaista kopulalauseen predi-kaatio. Lauseen temporaalis–aspektuaaliset ominaisuudet vaikuttavat monissa kielissä siihen, ilmaistaanko kahden entiteetin välinen suhde kopulaverbin avulla vai ilman sitä.

Verbin pois jääminen on tavallisinta nykyhetkellä (preesensissä) tai tavanomaisesti (ha-bituaalisesti) tapahtuvaa toimintaa tms. ilmaistaessa. Ko. tapauksissa verbi on usein temporaalis–aspektuaalisesti tunnusmerkitön, mutta jos kopulaverbi jää pois muissa tapauksissa, verbin kantamat grammatikaaliset merkitykset pitää ilmaista muilla kei-noin. (Givón 2001: 120.)

Kopulaverbin sisältämiä grammatikaalisia merkityksiä voidaan ilmaista verbittö-mässä kopulalauseessa esimerkiksi adjektiiviin tai substantiiviin liitetyillä affikseilla, Givón (2001: 120–121) toteaa. Monesti nämä affiksit ovat jäänteitä aiemmin käytössä olleesta, sittemmin kieliopillistuneesta kopulaverbistä. Joissakin kielissä näiden affik-sien pakollisuus vaihtelee tilanteesta riippuen.

Joissakin kielissä kopulaverbejä on Givónin (2001: 121–124) mukaan kaksi tai useampia. Tällöin eri kopulaverbeillä on eri käyttöyhteydet. Mikäli kielessä on kaksi kopulaverbiä, toista verbiä käytetään esimerkiksi predikatiivilauseissa silloin, kun kaksi (nomineilla ilmaistua) entiteettiä esiintyy pysyvästi tai pitkäaikaisesti yhdessä (esimer-kiksi lauseessaMarttiKOPULA₁ opettaja,jolla yleensä halutaan ilmaista sitä, että Martin ammatti on opettaja eli ”opettajuus” on Martille suhteellisen pysyvä tila). Toista kopu-laverbiä käytetään puolestaan päinvastaisissa tapauksissa eli silloin, kun entiteettien välinen suhde on väliaikainen, esimerkiksi tunnetilan ilmauksessa (Martti KOPULA₂

vihainen).³² Kopulaverbin valintaan vaikuttaa tällöin yleensä jonkin verran myös lau-seen predikoivan nominin sanaluokka (onko se adjektiivi vai substantiivi).

Suomen kielen kaikissa täydellisissä lauseissa, myös kopulalauseissa, käytetään verbiä. Seuraava esimerkki, jossa predikatiivilauseessa esiintyy kopulaverbi, on keskita-son kokelaan tuotoksesta.

32 Sama pysyvyyden ja väliaikaisuuden välinen ero voitaisiin nähdä lauseissaMartti on opettaja jaMartti on/toimii opettajana, joista ensimmäisessä on nominatiivissa oleva predikatiivi ja jälkimmäisessä essiivimuotoinen predikatiiviadverbiaali. Kyseessä voidaan tosin tulkita olevan myös pätevyysero:

edellinen lause väittää Martin olevan ammatiltaan opettaja ja jälkimmäinen hänen (vain) tekevän opettajan työtä.

Asuin Venäjälla ja Uzbekistanissa, tämä maaoli osa Neuvostolittoa.(Keskitaso, 26311.)

Kaikissa kielissä kopulaverbejä ei ole (Givón 2001: 124–125). Myös monissa ai-neiston tuotoksissa predikatiivilauseet esiintyvät ilman kopulaverbiä. Sinänsä tällaiset lauseet ovat useimmiten ymmärrettäviä ilmauksia.

Nyt en voi matkustaa teille vieralle, koska minä[Ø] työton.(Keskitaso, 27241.)

Minun perheni [Ø] nyt iso. Minun poikani osti koira. (Keskitaso, 27245.)

Monet kokelaat tuntuvat olevan taipuvaisia jättämään olla-verbin pois myös muun-tyyppisistä lauseista, esimerkiksi omistus- tai eksistentiaalilauseista.

Minulla[Ø] vain yksi ongelma,[OMISTUSLAUSE]että uusi oma huonesi on liian pimeä.(Perustaso, 25385.)

Hei! Tällä Ø Matti Solki,[EKSISTENTIAALILAUSE] Turussa asuva kuvataiteilija. (Keskitaso, 27232.)

Varsinkin perustason teksteissä esiintyy runsaasti vajaita, finiittiverbittömiä lauseita.

Erityisen paljon niitä on perustason tehtävässä 3, joka tekstilajiksi on määritelty palaute ja otsikoksi Kurssipalaute. Useimmat kokelaat ovat tuottaneet tehtävässä +/–-luettelon, jossa he arvioivat jotain käymäänsä kurssia. Pääosa arvioista koskee kuitenkin matkalla käytetyn hotellin varustetasoa ja palvelua. Koska tehtävänannon on ilmeisesti mielletty ohjaavan listan laatimiseen, kokelaat ovat kirjoittaneet luettelomaisesti: vajain, osittain verbittömin lausein. Eräs äidinkieleltään japaninkielinen perustason kokelas jätti pois melkein kaikki olla-verbit. Olla-verbit ovat usein jääneet pois lauseista, joista puuttuu nominatiivisubjekti (esimerkiksi tilalauseista tai sellaisista predikatiivilauseista, joiden subjektina on sivulause).

Lomakohde (paikka): Thaimaa Matkan kesto: 2 viikko

+ Minusta Ø hyvää että Ø ruoka. Minä pidän taimaalaista ruokasta.

+ Minusta Ø hieno että Ø aika lammin. Joskus Ø liian lammin. mutta minä pidän taimaalaista säästä.

+ Minusta Ø hieno että taimaassa on aika halpa maa. Minä voin ostaa aika paljon vaatteeta.

- Minusta Ø vähän huono että Ø vähän likainen. kadulla on paljon kakka ja Ø vähän huono olo.

- hotellissa oli vähän huono. Huonessa oli liian lammin.

Minullä ei ole ennää huonoa. Se oli tosi hauska matka.(Perustaso, 26692.)

Tietyntyyppiset lauseet, joiden subjektiksi ei voida asettaa inhimillistä (tai edes elollista toimijaa), tarvitsevat joissakin kielissä muodollisen subjektin. Suomen kielessä tilalauseet ym. (esim. Sataa) voivat esiintyä ilman subjektia, mutta esim. englannissa tällaisten lauseiden luontainen subjektittomuus täytyy syntaktisten kriteerien takia kor-vata muodollisella subjektilla. Ko. subjekti on semanttisesti lähes tyhjä (aivan kuten suomen kielen kopulaverbi). Mm. eräs englantia äidinkielenään puhuva keskitason ko-kelas käyttää suomen kielense-sanaa muodollisen subjektin tavoin:

Minun isan perhe asuvat Norjassa jase oli kivä nahdä ne.

Minä ostin paljon vattetta koskasiellä on erikoista kauppaa.

Ilmät oli huono.Se satoi paljon vettä koko lomalla.(Perustaso, 27002.)

Kiinnostavaa on, että eo. katkelmassa myös deiktinensiellä-adverbi kelpaa kokelaan mielestä aloittamaan eksistentiaalilauseen, jossa (partitiivi)subjekti on lauseen lopussa.

Ilmiössä voisi ajatella näkyvän kirjoittajan äidinkielen vaikutus: jos lausetta ei normaa-lia sanajärjestystä noudattavassa lauseessa (eli ei-kysyvässä päälauseessa) aloita varsi-nainen subjekti, sen aloittaa englannin kielessä muodollinen subjekti tai vastaava ad-verbi. Suomen eksistentiaalilauseen aloittaa (yleensä paikallissijainen) adverbiaali, jonka paikalle lauseenalkuiseen asemaan kyseessä olevan syntyperäisen englanninpuhujan mielestä ilmeisesti kelpaa ainakin deiktinen adverbi siellä (vrt. eng-lannin there, joka merkitykseltään poikkeaisi ainakin tässä yhteydessä siellä-sanasta).

(McAlester ym. 1987: 242.)

Jo perustasolla kielenoppijat ovat useimmiten osanneet muodostaa oikein lausetyy-pit, joissa subjekti ja predikaatti ovat inkongruenssissa. Tämä tuntuisi puoltavan väi-tettä, jonka mukaan kielenoppimisen alkuvaiheessa monet oppijat oppivat kielen ra-kenteet fraaseina, analysoimattomina kokonaisuuksina (esim. Ellis 2000: 8, 13). Vaikka erilaiset lausetyypit ilmeisesti käydäänkin suomen kielen kursseilla melko alkuvai-heessa alustavasti läpi, kaikkien niiden muodostamista ei vielä perustasolla tarvinne hallita. Kielenoppija pystyy ulkoa oppimansa fraasin avulla analogisesti tuottamaan muita ilmauksia, joilla on sama kieliopillinen rakenne, mutta ei vielä välttämättä muista rakenteen muodostamisessa tarvittavaa kielioppisäännöstöä.

Olla-verbin apuverbikäyttöön liittyy piirteitä, joita joidenkin S2-oppijoiden on han-kala muistaa kielenoppimisen alkuvaiheessa. Käsittelen asiaa tarkemmin luvuissa 3 ja 4.