Persoona, luku ja pääluokka

Verbien persoonamuodot ovat ensimmäisiä verbintaivutuksesta opeteltavia asioita suo-men kielessä. Kaikkien tasojen kokelaat osaavatkin persoonataivutuksen yleisesti ottaen suhteellisen hyvin

Taulukko 5: Aktiivin persoonamuotojen jakauma eri tasoilla.³⁷

Pt (%) Kt (%) Yt (%)

Y1 26 34 37

Y2 8 4 1

Y3 53 46 47

M1 8 3 2

M2 1 3 3

M3 4 9 9

100 100 100

Aineiston verbiytimien persoonamuodoista (ks. Taulukko 5) yleisin kaikilla tasoilla on yksikön kolmas persoona.³⁸ Seuraavaksi yleisin on yksikön ensimmäinen persoona.

Edellä mainitut ryhmät muodostavat yhdessä yli kolme neljäsosaa kaikista aktiivin persoonaesiintymistä kaikilla kielitaidon tasoilla. Eri persoonamuotojen jakauma onkin suhteellisen samantyyppinen kaikilla tasoilla. Pieniä eroja on: perustasolla yksikön kolmannen persoonan esiintymiä on enemmän ja yksikön ensimmäisen persoonan esiintymiä puolestaan vähemmän kuin muilla tasoilla. Yksikön toisen ja monikon en-simmäisen persoonan esiintymiä perustasolla on myös suhteessa enemmän kuin

keski-36 Ilmaus Olen soveltuva voisi olla myös futuurisuutta ilmaiseva verbiliitto ja merkitä suurin piirtein

”sovellun tulevaisuudessa”, mistä tässä yhteydessä ei kuitenkaan liene kysymys.

37 Taulukko koskee ainoastaan aktiivin persoonamuotoja. Passiivimuodot on kuitenkin otettu kaikissa laskelmissa huomioon, myös virhetyyppilaskelmissa. Passiivimuotojen osuus kaikista persoonamuodoista on aika vähäinen.

38 Kaikissa jakaumalaskelmissa on otettu huomioon virheiden osuus. Muotojen esiintymäjakaumat on laskettu niiden kieliopillisten muotojen perusteella, joita kokelaiden on tulkittu tavoitelleen.

ja ylimmällä tasolla. Monikon toista ja kolmatta persoonaa perustasolla esiintyy muita tasoja vähemmän. Keski- ja ylimmän tason persoonajakaumat ovat keskenään hyvin samantyyppiset.

Pääluokista aktiivissa on noin 96 prosenttia ja passiivissa noin 4 prosenttia ver-biytimistä. Ylimmällä tasolla on prosentuaalisesti hieman enemmän passiivimuotoja kuin muilla tasoilla.

Toisinaan jotkut persoonapäätteet sekoittuvat keskenään tai verbistä jää per-soonapääte kokonaan pois. Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että keskenään ovat sekoittu-neet helpoiten yksikön kolmannen ja monikon kolmannen persoonan taivutusmuodot ja yleisimmin juuri niin päin, että yksikön kolmatta persoonaa on käytetty monikon kol-mannen persoonan sijasta. Keskimäärin peräti 21 prosenttia kaikista persoonataivutuk-seen liittyvistä virheistä on tätä tyyppiä. Ylimmällä tasolla tämän virhetyypin suhde muihin persoonataivutusvirheisiin on selvästi yleisempi kuin muilla tasoilla. Yksikön kolmannen persoonan käyttö monikon kolmannen persoonan sijasta vaikuttaa usein puhekieliseltä.

LÄHETÄN TEILLE LAHJAKSI ”MARIMEKON” KAHVIKUPIT. IHANAT VÄRIT! TOIVOTTAVASTI NETULEE EHJÄNÄ PERILLE!(Keskitaso, 25437.)

Yksikön persoonamuotoja on käytetty muiden persoonien asemesta useammin kuin monikon persoonamuotoja. Monikon ensimmäisen ja toisen persoonan taivutusmuotoja on koko aineistossa käytetty vain muutaman kerran muiden persoonamuotojen asemesta (monikon ensimmäistä persoonaa neljä ja monikon toista kolme kertaa), kun taas esi-merkiksi yksikön ensimmäinen persoona esiintyy 19, yksikön toinen 59 ja yksikön kol-mas peräti 176 kertaa muiden persoonien funktiossa. Monikon kolmatta persoonaa käytetään 22 kertaa yksikön kolmannen persoonan asemesta ja muiden monikon per-soonien asemesta yhteensä kolme kertaa. Yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan funktiossa se ei esiinny.

Passiivia käytetään aktiivin persoonamuotojen asemesta yhteensä 57 kertaa. Eniten sitä esiintyy monikon ensimmäisen persoonan (35 esiintymää) ja vähiten sekä yksikön että monikon toisen persoonan asemesta (molemmissa yksi esiintymä). Passiivin käyttö monikon ensimmäisen persoonan sijasta antaa usein puhekielisen vaikutelman, varsin-kin, jos samassa ilmauksessa on persoonapronominime:

Lähetän sulle häälahjaksi Arabian astiaston, sen mitä me aina Sokoksessa ihailtiin. (Keskitaso, 26131.)

Passiivin osuuksia virheellisten tuotosten määrästä on hankala arvioida. Kun jokin yksikön tai monikon persoonamuoto on korvautunut jollakin vähemmän finiittisellä muodolla, (mitä esiintyy eniten alemmilla kielitaidon tasoilla), on usein hyvin vaikea tulkita tuotoksen kieliopillista muotoa. Esim. kävellä voi muutenkin virheellisessä tuo-toksessa olla tulkittavissa vaikkapa I infinitiivin lyhyeksi muodoksi sellaisenaan tai pas-siivimuodoksi passiivin tunnuksineen mutta ilman passiivin persoonapäätettä.

Seuraavantyyppisissä ilmauksissa passiivin käyttö lienee konteksti huomioon ottaen hyväksyttävää ja norminmukaista. Vaikka ilmauksen merkitys kirjaimellisesti lienee Näemme [– –] ensi vuonna tai Nähkäämme [– –] ensi vuonna, ilmaus on huudahduk-senomainen ja fraasiutunut, joten passiivin käyttö ko. yhteydessä on konventionaalistu-nut.

Nähdään ehkä ensi vuonna.(Keskitaso, 27256.)

Puhekielenomaisuutta esiintyy myös tarvitse-tyypin verbien preesensmuodoissa, tyypillisimmin yksikön kolmannen persoonan taivutuksessa.

Valitettavasti mä en pysty tulemaam häihin, mun vaimo odottaa lasta ja setarvii mun apua. (Keski-taso, 26475.)

Edellisen tekstinäytteen tuottanut kirjoittaja tuottaa muutenkin melko puhekie-lenomaista tekstiä nimenomaan tehtävässä 2, esimerkiksi mä (’minä’), lähetetään (’lähetämme’) ja ostettiin (’ostimme’). Ko. kokelaan kieli on kuitenkin muuten kehitty-nyttä ja tutkintotasoa vastaavaa.

Seuraavassa ylimmän tason tekstinäytteessä passiivia käytetään kontekstiin sopi-mattomalla tavalla: possessiivisuffiksilliset muodot tietojeni ja taitojeni viittaavat hen-kilökohtaiseen kontaktiin, samoin matkailukohteenne. Muu ympärillä oleva teksti vah-vistaa vaikutelmaa, joten passiivin (voitaisiin saada) käyttö tuntuu oudolta.

Olen toiminut myynti- ja markkinointitehtävissä juuri Venäjän kanssa noin viisi vuotta. Sen aikana olen luonut hyvän ja toimivan matkanjärjestäjä verkoston. Hallitsen Venäjän business- ja tapakult-tuuria. Olen toiminut aina oman työn ohella myöskin tulkkina (suomi-venäjä). Tykkään matkustami-sesta ja tulen hyvin toimeen eri ihmisten kanssa. Tietojeni ja taitojeni avulla voitaisiin saada

mat-kailukohteenne tunnetuksi Venäjällä, luoda yhteistyöverkoston venäläisten matkanjärjestajien kanssa, saada uudet asiakkaat alueellenne.(Ylin taso, 26288.)

Luontevampaa olisi käyttää em. yhteydessä yksikön tai monikon ensimmäisen tai toisen persoonan muotoa, siis jotakin seuraavista vaihtoehdoista:

Tietojeni ja taitojeni avulla voisin/voisimme/(voisit)/voisitte saada matkakohteenne tunnetuksi Venä-jällä,– –

Sama kirjoittaja jatkaakin kirjoitustaan muutaman rivin päästä seuraavalla tavalla:

Uskon, että avullani saatte pään auki isoille ja ihmeellisille Venäjän markkinoille.

Saatte, joka esiintyy hieman samantapaisessa yhteydessä kuin edellä mainittu passiivi-muotovoitaisiin saada,taipuu monikon toisen persoonan mukaan.

Persoonamuotojen sekoittumisen ohella toinen virheryhmä on persoonasuffiksin puuttuminen. Kaikkein yleisin persoonamuotoihin liittyvä virhetyyppi onkin yksikön kolmannen persoonan päätteen puuttuminen. Kokonaisuudessaan kyseinen virhetyyppi edustaa noin kolmannesta kaikista aineiston persoonataivutusvirheistä. Suhteessa eniten sitä esiintyy keskitasolla. Perustason yleisin persoonavirhetyyppi on samoin yksikön kolmannen persoonan päätteen puuttuminen. Ylimmän tason yleisin virhe on jo aiem-min mainittu yksikön kolmannen persoonan esiintyaiem-minen monikon kolmannen persoo-nan funktiossa.

Keskitasolla muutama kokelas näyttäisi sekoittavan keskenään yksikön ensimmäi-sen ja kolmannen persoonan taivutukensimmäi-sen. Olen merkinnyt virheelliset persoonataivu-tustapaukset yhden informantin kolmesta tekstikatkelmasta ja kommentoin kutakin ta-pausta.

Haluan tein työhakemus mutta minä en tiedä missä, minä[A]voi saada lomakeet.

Mutta minä[B]etsi hyvä lahja sinulle vaikka minä en tulee, semoinen lahjan tulee hyvää muistutus sinulle. Kerroin mieheni ja hän[C]olin pahoillani kun minä en pääse sielä, mutta hän sanoo ehkä minä[D]voi tulee kaki kuukautta hään jälken.

Olen melkein sama mieli kun tämä lehti, koska rahaa aina ei riitä kaikkeen mihin minä tarvitain, jos-kus haluan matjos-kustan mutta en voi, koska kun minä [E]pitää mennä jonnkin aina minä tarvitsen tarpeeksi rahaa, silloin minä[F]voi ostaa paljon tavara.

(Keskitaso, 25834.)

A-, D- ja F-lauseissa kokelas on tuottanut kolme keskenään vastaavantyyppistä vir-hettä (en ota tässä huomioon D-lauseen infinitiivitaivutuksen virvir-hettä): hän käyttää yk-sikön ensimmäisen persoonan sijasta kolmannen persoonan taivutuksen näköistä muo-toa, samoin kuin kohdassa E. Erona A-, D- ja F-lauseiden ja toisaalta E-lauseen välillä on kuitenkin se, että E-lauseessa on kysymyksessä nesessiivirakenne, joka on periaat-teessa taivutettu oikein eli yksikön kolmannen persoonan mukaan. Ongelmana E-lauseessa on se, että kokelas on käyttänyt nesessiivirakenteessa virheellisesti nominatiivimuotoista subjektia minä, joka edellyttäisi yksikön ensimmäisen persoonan mukaista taivutusta (*minä pidän mennä). A-, D- ja F-lauseiden tulkintaa hankaloittaa se, että voida-verbillä on ainoastaan yksi diftongiloppuinen vartalo, joka on kaikissa persoonissa sama. Diftongiloppuisen taivutusvartalon loppuvokaali ei kahdennu yksi-kön kolmannen persoonan taivutuksessa. Niinpä yksiyksi-kön kolmannen persoonan päät-teetön muoto on samannäköinen kuin muiden persoonien taivutusvartalo. Kokelaan logiikasta muodon [minä] voi saada/ostaa tuottamisessa ei siis voida tehdä kuin arvai-luja.

B-lauseen verbin taivutusvartalo (etsi) päättyy yksittäisvokaaliin, joka yksikön kol-mannessa persoonassa kahdentuu. Myös muiden persoonien päätteet lisätään suoraan taivutusvartaloon. Kokelaan tuottama etsi ei näytä yksikön ensimmäisen (etsin) tai kol-mannen persoonan (etsii) muodolta, vaan preesensin taivutusvartalolta, konnegatiivilta tai imperatiivilta. Loogisimmin sen voi tulkita olevan virheellisesti (ilman päätettä) tuotettu yksikön ensimmäisen persoonan muoto.

C-lauseessa kokelas puolestaan käyttää yksikön ensimmäisen persoonan muotoa yk-sikön kolmannen sijasta. Virheellisesti taivutettua verbiä seuraavassa predikatiiviadver-biaalissa on myös yksikön ensimmäiseen persoonaan viittaava ni-possessiivisuffiksi.

Kokelas siis näyttäisi käyttävän yksikön kolmannen persoonan muotoa yksikön en-simmäisen asemesta ja päinvastoin. Hän ei kuitenkaan sekoita kahta ko. persoonaa ka-tegorisesti, vaan käyttää kumpaakin persoonaa myös norminmukaisesti. Ilmeisesti yksi-kön ensimmäisen ja kolmannen persoonan verbintaivutus ovat kyseisen keskitason ko-kelaan oppijankielessä vielä toisistaan eriytymättömiä. Muita persoonia esiintyy koke-laan tuotoksessa indikatiivimuotoisena vain yksittäisiä esiintymiä. Mielenkiintoista on, että monikon kolmannen persoonan ainoaa esiintymää lukuun ottamatta kokelas

kuiten-kin käyttää muita persoonia korrektisti. Monikon kolmannen persoonan hän taivuttaa yksikön kolmannen persoonan mukaisesti.

Ko. kokelas ei ole suinkaan ainoa keskitason kokelas, joka tekee virheitä per-soonataivutuksessa, sillä keskitason aineistossa persoonataivutuksen virheitä on kaiken kaikkiaan 421 kpl, joka on 9,8 prosenttia kaikista keskitason aktiivin persoonamuo-doista. Perustason persoonamuotojen virheprosentti on 6,5 ja ylimmän tason 4,5.

Persoonataivutuksen yleisin ongelma, yksikön kolmannen persoonan päätteen puuttuminen on yleisintä niillä verbeillä, joissa se ilmaistaan vokaalinpidennyksellä.

Aina vokaalin pituus ei suurestikaan vaikuta ilmauksen merkitykseen (esim. anta

’anta|a’), mutta toisinaan vokaalin pituudella on merkitystä erotteleva vaikutus (esim.

mene promenee).

Ilmiö saattaa liittyä joidenkin kokelaiden lähtökielen vaikutukseen. Kaikissa kie-lissä, esim. Suomen maahanmuuttajakielissä venäjässä (ks. Ojaniemi 1996) ja persiassa (Alamolhoda 1996), vokaalin kestonvaihtelulla ei voida ilmaista merkityseroja.³⁹ Tämä seikka voisi osaltaan selittää sitä, miksi myös passiivin tunnus+persoonapääte preesen-sissä ja imperfektissä (tA|An, dAAn, lA|An, rA|An, nA|An, tI|In, si|in) sekä esimerkiksi imperatiivin yksikön kolmannen persoonan preesensin tunnus+pääte (kO|On) esiintyvät monissa aineiston teksteissä virheellisesti yksivokaalisina (tAn, tIn, kOn).⁴⁰ Passiivissa ja imperatiivin kolmannen persoonan muodoissa vokaalin kestolla ei ole merkityksen kannalta suurta väliä, mutta kyse saattaa olla samasta kielenoppimisen ilmiöstä kuin indikatiivin yksikön kolmannen persoonan preesensissä.

Ilmiö esiintyy aineistossa myös toisin päin: joskus pitkä vokaali on yleistetty vir-heellisesti yhteyksiin, joissa kuuluisi norminmukaisesti käyttää lyhyttä vokaalia:

Lähetään sulle taulun lahjaksi. Voib olla etta tuleen käymään ensi kuussa (Keskitaso, 26285.)

Näissä tapauksissa on toisinaan vaikea analysoida, mistä vokaalinpidennys johtuu.

Edellä olevan esimerkin lähetään-muoto voidaan tulkita esimerkiksi virheellisesti tuo-tetuksi passiiviksi lähe[te]tään, yksikön kolmannen (lähettää) ja yksikön ensimmäisen

39 Nykypersia jakautuu moniin murteisiin, joista suurimmat puhujamäärät ovat Iranissa puhuttavalla farsilla, Afganistanissa puhuttavalla darilla ja Tadžikistanissa puhuttavalla tadžikilla.

40 Myös III infinitiivin illatiivin pääte (mA|An) sekä tiettyjen verbien I infinitiivi (esim. kirjoitta|a) esiintyvät aineistossa usein yksivokaalisena.

(lähetän) muodon kontaminaatioksi, yksikön ensimmäisen persoonan päätteen virheeksi (lähetä|än), vartalovirheeksi (yksikön ensimmäisen persoonan pääte on lisätty infinitii-vivartaloon (lähet[t]ää + n) tai sitten ”puhtaaksi” vokaalin kestovirheeksi, jossa tuotos ei kenties ole kokelaan analysoima vaan ulkomuistista virheellisesti tuottama muoto.⁴¹ Virheitä luokitellessani päädyin tulkitsemaan nämä tapaukset taivutusvirheiksi.

Vokaalinpidennyksen puuttuminen yksikön kolmannen persoonan taivutuksesta saattaa johtua myös siitä, että joissakin verbien taivutustyypeissä yksikön kolmas per-soona on päätteetön. Mikäli taivutusvartalo päättyy pitkään vokaaliin tai diftongiin, kolmas persoona jää päätteettömäksi (esim. suola|ta : suolaa|n : suolaa; haravoi|da : haravoi|n : haravoi). Vaikka tällaiset verbit eivät useinkaan kuulu kaikkein taajafrek-venssisimpien verbien joukkoon, kokelaat saattavat silti tehdä analogioita niiden perus-teella.

Aina kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että kokelas ei hallitsisi nimenomaan vokaalin kestonvaihteluja tietyissä yhteyksissä tai ylipäätään, vaikka siltä saattaisi ensisilmäyk-sellä vaikuttaakin. Esimerkiksi eräs keskitason kokelas tekee paljon virheitä suffik-seissa, joissa on norminmukaisesti vokaalinpidennys. Toisaalta hän tekee virheitä muis-sakin suffikseissa – niitä vain sattumoisin esiintyy harvemmin kuin vokaalinpidennyk-sen sisältäviä suffikseja. Juuri esimerkiksi yksikön kolmannen persoonan muotojen yli-vertainen yleisemmyys muihin persooniin verrattuna saattaa aiheuttaa ylläkuvatun kal-taisen harhan. (Ks. Taulukko5.) Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi aineiston I infinitiivin tunnuksen katotapaukset koskevat lähes yksinomaan sellaisia verbityyppejä, joiden I infinitiivin tunnus on juuri vokaalinpidennys.Alka-tyypin verbit ovat toki ylivoimaisesti yleisin verbiryhmä, mutta edes kaikki alatyypit ryhmän sisällä eivät pääty vokaalinpidennykseen I infiniitiivissä. (Ks. esim. Karlsson 1983: 207–214.)

Yki-aineiston monikon toisen persoonan esiintymissä on välillä epäselvää, onko ko-kelas pyrkinyt tuottamaan monikon toisen persoonan ”tavallisen” muodon vai teititte-lymuodon. Useissa tehtävätyypeissä kirjoittajan on tarkoitus kirjoittaa muodollista pu-huttelua edellyttävä tai sen mahdollistava teksti, jossa siis saattaa tulla kyseeseen viestin vastaanottajan teitittely. Useimmissa tapauksissa on selvää, kummasta monikon toisen persoonan käyttötavasta on kysymys. Esimerkiksi predikatiivin luvusta saattaa usein

41 Ks. Hassisen (2004) huomiot virolais-suomalaisten lasten viron kielessä tuottamista vokaalin kestovirheistä.

kopulaverbin yhteydessä päätellä monikon toisen persoonan käyttötarkoituksen: olkaa hyvä (teitittely) taiolkaa hyvät (”tavallinen” monikon toinen persoona).

Epäselvissä tapauksissa olen ratkaissut asian tutkimalla tekstin aihetta ja kokonai-suutta. Mikäli jokin arkikieltä (esim. viesti ystävälle) muodollisempaa tekstityyppiä edustava kirjoitus alkaa vastaanottajan puhuttelulla, tulkitsen tekstin teitittelyltä vaikut-tavan muodon teitittelyksi, muussa tapauksessa vaikut-tavanomaiseksi monikon toisen persoo-nan käytöksi. Esimerkiksi perustason tehtävässä 3, jossa tekstityypiksi on määritelty palaute ja otsikoksi Kurssipalaute, monikon toisen persoonan käyttö teitittelymuotona olisi mahdollista, mutta sellaista ei tulkintani mukaan perustason teksteissä esiinny. Sen sijaan sekä keski- että ylimmällä tasolla teitittelyjä esiintyy runsaasti: keskitason moni-kon toisen persoonan esiintymistä peräti 45 prosenttia on teitittelyjä, ylimmän tason esiintymistä 48 prosenttia. Keskitason yksikön toisen persoonan esiintymistä 8 prosent-tia on virheellisiä sinutteluja eli niissä olisi mielestäni tullut mieluummin käyttää moni-kon toista persoonaa teitittelymuotona. Ylimmän tason virheellisiä sinutteluja on yksi-kön toisen persoonan muodoista 22 prosenttia.

Subjektin ja predikaatin inkongruenssitapaukset ovat aineistosta päätellen S2-oppi-joille vaikeasti omaksuttavia asioita. Myös sellaiset lausetyypit, joissa subjekti on jos-sain muussa sijassa kuin nominatiivissa, näyttäisivät tuottaneen toisinaan ongelmia.

Seuraavassa esimerkissä luontevinta olisi ehkä ollut käyttää subjektin sijana monikon nominatiivia ja kvanttorina pronominia moni (monet ihmiset). Tällöin kokelas olisi välttynyt miettimästä subjektin sijan vaikutuksia muualla lauseessa:

Ei saa heittä romukoppaan ihmisien harrastuksia. Paljon ihmisiä ovat ihan oikeasti valmiit luopu-maan taideharrastuksestaan, tai urheilun seuramisesta.(Keskitaso, 26278.)

Seuraavassa ylimmän tason näytteessä predikaatti on virheellisesti monikossa parti-tiivisubjektillisessa eksistentiaalilauseessa.

Onneksi, minun perheessani ei ole vakavia sairaita. Mutta tiedän, että täälläasuvat, kuten kaikkiala, sairaita ihmisia. He tarvitsevat apua.(Ylin taso, 29122.)

Subjektin ja predikaatin lukukongruenssin unohtumiseen lienee seuraavassa näyt-teessä vaikuttanut se, että lauseen subjektina on merkitykseltään monikollinen mutta muodoltaan yksiköllinen sana,perhe. Verbintaivutukseen on omiaan tässä vaikuttamaan myös se, että nominatiivimuotoisen sanan possessiivisuffiksillinen muoto on saman

näköinen yksikössä ja monikossa. Mikäli yhdellä ihmisellä olisi useampi perhe, hän voisi sanoa Perheeni muuttivat Ruotsiin. Koska useimmilla ihmisillä kuitenkin olete-taan olevan vain yksi perhe, lienee yksikkötulkinta (Perheeni muutti) seuraavassa ilmei-sempi.

Minun perheenimuutivat Ruotsiin. Isoveli opiskelee Tukholman yliopistossa maantietoa. (Keskitaso, 27230.)

Sama ilmiö näkyy eräässä perustason tekstissä (jossa huomiota kiinnittää myös se-pronominin käyttö ikään kuin muodollisena subjektina):

Minun isan perheasuvat Norjassa ja se oli kivä nahdä ne.(Perustaso, 27002.)

Ylimmän tason kokeessa monikkomuotoinen erisnimi Yhdysvallataiheuttaa eräässä tekstissä predikaattiverbin taivuttamisen virheellisesti monikkomuodossa (puuttuivat, yrittävät), kun se pitäisi taivuttaa yksikössä (Yhdysvallat puuttui/yrittää). Parin lauseen päässä monikollinen pronomini hekin samaan toimijaan kuin Yhdysvallat. Hekin-pronomini on yhteisenä subjektina kahdelle eri lauseelle, joista vain ensimmäisessä verbi (jäävät) kongruoi subjektin kanssa luvun suhteen.

Minun mielestäni on hyvä kun esimerkiksi nyt yhdysvallatpuuttuivat Irakin ongelmiin jäyrittävät auttaa, mutta se ei tarkoitta sitä, että hekinjäävätsinne jaottaa kaikki mikä sielä on esim. öljy ja muut asiat.(Ylin taso, 26292.)

Eräs keskitason kokelas käyttää seuraavassa näytteessä ilmausta minä kiinnostun merkistyksessä ’minua kiinnostaa’ tai ’olen kiinnostunut’. Ilmaukset Minä olen kiin-nostunut, Minä kiinnostun tai Minua kiinnostaa ovat merkitykseltään niin lähellä toisi-aan, että suomea toisena kielenä puhuva ei helposti huomaa sävyeroa. (Kirjoittaja on myös käyttänyt nominivartaloaapuvat-tuotoksessa merkityksessä ’auttavat’.)

Minun nimeni on Maija. Minä haluan kysyä teitä: tiettekö te on Turussa yhdistykseä? Minä kiinnos-tun yhdistykse, jossa apuvat opiskella suomen kieli.(Keskitaso, 27364.)

Yksikön kolmas persoona on siinä mielessä tietynlainen ”yleispersoona” suomen kielessä (ja monissa muissakin kielissä), että nolla- ja yksipersoonaiset ilmaukset il-maistaan yksikön kolmannen persoonan verbitaivutuksen avulla (esim. Kirjastossa voi käydä lukemassa päivän lehdet (nollapersoona) tai Ulkona tuulee (yksipersoonainen).

Yleispersoonaisuus saattaa joskus olla syynä yksikön kolmannen persoonan virheelli-seen yleistämivirheelli-seen niihinkin tapauksiin, joissa tarkoituksenmukaisinta olisi käyttää jo-tain muuta persoonaa. Nollapersoonailmauksissa, erityisesti nesessiivirakenteissa, esiintyy muita persoonia useammin norminvastainen yksikön ensimmäisen persoonan verbintaivutus.

Voitteko te neuvoa minua? Mitäpitäisin tehdä ?(Keskitaso, 27236.)

Syynä on todennäköisesti se, että nesessiivi-ilmauksissa (jota edellinenkin esimerkki edustaa) subjekti on genetiivimuotoinen jan-loppuisena ilmeisesti S2-oppijoilla herkästi sekoittuu yksikön ensimmäisen persoonan verbipäätteen kanssa. Ilmauksesta Minun pitäisi tehdä tulee herkästi *Minä pitäisin tehdä. Oppijoita on omiaan sekoittamaan se, että muut kuin nesessiiviset modaali-ilmaukset muodostetaan suomessa normaalin per-soonataivutussysteemin mukaisesti (esim. Minä voin, Sinä voit jne.). Nesessiiviraken-teen poikkeuksellinen taivutus ei kuitenkaan ole suomessa ainutlaatuista vaan yleisempi ilmiö maailman kielissä.

Ns. sä-passiiviakin aineistossa esiintyy, seuraavassa näytteessä passiivin ja nol-lasubjektisten ilmausten seassa eli muiden epäspesifien persoonanilmausmuotojen jou-kossa. Merkillepantavaa on, että kirjoittaja ei ole käyttänyt verbiytimen yhteydessä s(in)ä-pronomia:

Minun mielestäni on vaikea työskennellä poliitikassa josolet rehellinen ihminen, koska valhe piilo-tetaan "salaisuuden pitämiseen" eli kaunispiilo-tetaan vain sanoja, ei sisältöjä.(Ylin taso, 26327.)

Myös seuraavassa näytteessä sä-passiivi lomittuu tekstissä muiden persoonamuoto-jen joukkoon. Tässä yhteydessä ei esiinny ollenkaan suomen tyypillistä passiivia, sen sijaan nollasubjektiaia ilmauksia ja muita (lähinnä kolmannen persoonan) persoona-muotoja. Huomiota herättää lainauksen loppupuolella oleva ilmaus et sinä ole yksin, joka on siis persoonapronominillinen sä-passiivimuoto. Muut kyseisen tekstin sä-passiivit esiintyvät ilman pronominia.

Ihmisten suhtautuminen toisiin ihmisiin myös on erilainen. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat kovasti työilmapiiriin. Sitä pitää muistaa. Ihminen on työpaikassa 7 - 8 tuntia joka päivä. Joskus mielialasi on niin hyvä, ettäpidät kaikesta ja joskus se on päinvastoinen oikein huono, sillointulet helposti är-syttäväksi. Mutta on kuitenkin muistettava, ettäet sinä ole yksin esim. tässä huoneessa, koska sinun paha mieli voi vaikuttaa koko työilmapiiriin.(Ylin taso, 27202.)

Vaikuttaa siltä, että ainakin jossain määrin pronominin mukanaolo tekee ilmauk-sesta painokkaamman. Huomionarvoista on, että niin edellisen kuin seuraavankin näyt-teen pronominillinensä-passiivi on kielteinen verbinmuoto.

Minun mielestäni hyvä työilmapiiri on tarkea asia, koska tästä riippuu työntekijän hyvinvointi ja työssäkäyminen haluu. Jostulet työhöön jatiedät, ettätavatat tuolla hyvia ystäviä sinämenet työ-paikaan iloinen, aamuherrätys sujuu hyvin, joka askel on iloinen. Mutta jostiedät; ettätulet työhöön, jatavatatarsyttävät ihmiset ja vihainen pomo, sinä et halua herrättää aamulla.

Jos se jatkaa pitkaa aika, maasennus, eli depressio, synty. Maasennettuja ihmisiä sairastuvat usein, työ ei sujuu hyvin. (Ylin taso, 26316.)

Sä-passiivi esiintyy aineistossa kerran myös monikkomuotoisena: te-passiivi, esiin-tyy yhdessä ylimmän tason kirjoituksessa:

Voidaanko parantaa poliitikkojen uskottavuutta? Tämä riippuu kansalaisten asenteesta. Joshaluatte luottaa politiikkoihin, teidän pitäisi olla itse mukana aktiivisesti politiikassa. Toivon menettaminen ja silmien sulkeminen politiikasta lisää enemmän uskottavuutta.(Ylin taso, 26241.)

Kaikissa neljässä edellä olevassa aineistonäytteessä on kyse mielipidekirjoituksesta, jota ei mitä ilmeisimmin ole suunnattu jollekulle tietylle ihmiselle. Kyseessä ei ole siis keskustelukumppanin puhuttelu, johon yksikön (tai monikon) toisen persoonan käyttö perinteisesti viittaa. Sä-passiiveja esiintyy Yki-aineistossa eniten ylimmän tason teks-teissä, seitsemän eri kokelaan teksteissä yhteensä 20 esiintymää (keskitasolla on neljän eri kokelaan tuottamina yhteensä viisi esiintymää).

Seuraavassa ylimmän tason tekstissä subjekti ja predikaatti ovat virheellisesti inkongruenssissa predikatiivilauseessa, jossa on nominatiivisubjekti ja normaali sana-järjestys. Sekaannuksen aiheuttanee kvanttori kaikki, jota tässä käytetään attribuuttina, mutta joka saattaa esiintyä itsenäisestikin subjektina. Subjektina esiintyessään kaikki-pronomini luonnollisesti aiheuttaa verbin taipumisen kolmannessa persoonassa. (Yksi ao. esimerkin tulkintamahdollisuus on, että kirjoittaja on sekoittanut keskenään ne- ja me-pronominit, jolloin aiottu ilmaus Ne kaikki ovat naisia edustaisi yleistä puhekielen tyyppiä.)

Olen kirjastossa – ihan mukava paikka. Minä tykkän paljon asiakkaita. ja Kirjasto on hiljainen Paikkaa

-Siellä oli kirjastojohtaja ja toinen virkailija. me kaikkiovat naisia.(Ylin taso, 26985.)

In document Finiittiverbeistä verbiketjuihin: verbiytimien kompleksistuminen S2-oppijoiden kielessä (sivua 38-49)