Työperäisen ihmiskaupan ja pakkotyön tunnistamisesta

Näiden lisäksi Vaasan käräjäoikeudessa on käsitelty tapaus, jossa vihanne-salan yrityksen toimitusjohtaja tuomittiin thaimaalaisten työntekijöidensä työsyrjinnästä.⁶⁰ Vastaaja oli rekrytoinut työntekijät vaimonsa ja hänen äi-tinsä sukulais- ja tuttavasuhteiden kautta eikä hän ollut tehnyt asianomis-tajien kanssa kirjallisia työsopimuksia. Hän oli työntekijöiden kertoman mukaan teettänyt työntekijöillä ylipitkiä työpäiviä ja -viikkoja ilman eri korvausta, pitänyt hallussaan heidän pankkikorttejaan ja tunnuslukujaan sekä perinyt työntekijöiden tililtä heidän tästä tietämättään korvauksia ma-joituksesta ja ruoasta. Vaikka kuukausittainen työaika oli saattanut nousta jopa 260 tuntiin, oli työntekijöiden saama 250 euron nettopalkka ollut aina sama. Jotkut asiasomistajista myös kertoivat, ettei vastaaja ollut antanut heidän lähteä kotimaahansa ennen kuin he olivat allekirjoittaneet sopimuk-sen, jossa ilmoittivat, ettei heillä ole mitään vaatimuksia yli 200-250 euron, kun vastaaja maksoi asunnon ja ruoan sekä muut kulut. Asianomistajien joukossa oli myös henkilöitä, jotka olivat Suomessa töissä jo toista kertaa, sillä he tai heidän perheenjäsenensä olivat ensimmäisellä kerralla Suomessa työskennellessään jääneet vastaajalle velkaa ja nyt heidän täytyi maksaa velka työtä tekemällä pois. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajat työsyrjinnästä.

työtä koskeva sopimus No. 29 määrittelee pakkotyön kaikenlaiseksi työk-si tai palveluksektyök-si, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut (art.

2). Pakkotyön määritelmän kannalta olennaiset tekijät ovat rangaistuksen uhalla vaatiminen sekä suostumuksen puute. Sopimus rajaa pakollisen työn ulkopuolelle viisi erilaista työn muotoa: pakollista sotapalvelusta tarkoitta-van lain nojalla vaadittu sotilaallinen työ, säännöllisiin kansalaisvelvolli-suuksiin kuuluva työ, tuomioon perustuva työ, force majeure -tilanteissa edellytetty työ sekä yhdyskunnan hyödyksi tehdyt pienehköt työt. Pakko-työtä ei myöskään ole koulutukseen ja harjoitteluun liittyvä työ. Pakkotyö on muuttunut sopimuksen syntyajankohdasta siinä, ettei pakkotyö ole ny-kymuodossaan yhtä tiiviisti yhteydessä valtioon, vaan nykyaikaisen pak-kotyön teettämiseen syyllistyvät pääasiassa yksityishenkilöt ja yritykset.

Pakkotyön määritelmässä mainitulla rangaistuksen uhalla ei tarkoiteta ainoastaan rikosoikeudellisia seuraamuksia. Pakkotyössä ilmeneviä ran-gaistuksia voivat olla kaikenlainen fyysinen tai seksuaalinen väkivalta, liikkumisen rajoittaminen, velkavankeuteen saattaminen esimerkiksi peri-mällä maahantulon järjestelykustannuksista tai majoituksesta kohtuutonta korvausta tai hinnoittelemalla työ niin, ettei velka käytännössä pienene, palkan pidättäminen osittain tai kokonaan maksettavaksi vasta sitten, kun työnteko päättyy, passin tai muun henkilötodistuksen ottaminen haltuun sekä laittomasti maassa oleskelevan työntekijän ilmiantaminen viranomai-sille, mikä rinnastetaan kiristykseen.⁶¹

Liikkumisvapauden rajoituksia ei kansallisen ihmiskaupparaportoijan kä-sityksen mukaan tule ymmärtää ainoastaan asuintiloihin tai työpaikalle vangitsemisena, vaan huomioon tulisi pakkotyötä arvioitaessa ottaa myös työntekijää tosiasiallisesti rajoittavat seikat ja se kokonaisuus, joka vaikut-taa työntekijän mahdollisuuksiin irrottautua tilanteesta. Kansallisen ih-miskaupparaportoijan näkemystä tukee raportissa aikaisemmin mainittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu Siliadin v. France, jossa tuomioistuin katsoi, että pakkotyöstä voi olla kysymys myös silloin, kun uhrin liikkumisvapaus on estetty muutoin kuin lukitsemalla hänet työpai-kalleen. Tuomioistuin katsoi, että laittomasti maassa oleskelevan uhrin pel-ko pidätetyksi tulemisesta ja nuori ikä estivät käytännössä uhria kertomasta hyväksikäytöstään viranomaisille poistuessaan työpaikkansa ulkopuolelle ilman valvontaa.

Velkavankeudesta saattaa puolestaan olla kysymys silloin, kun työntekijä työskentelee osittain tai kokonaan maksaakseen takaisin lainaa, joka on

61 ILO, Human Trafficking and Forced Labour Exploitation (2005), s. 19-21.

syntynyt siitä, että työantaja arvostaa tehdyn työn hinnaltaan kovin alhai-seksi tai perii työntekijälle järjestämästään asunnosta kohtuutonta maksua.

Velka voi syntyä myös rekrytoimisen tai kuljettamisen aikana, jolloin se voi vaikuttaa työntekijän mahdollisuuksiin irrottautua hyväksikäyttöä tar-koittavasta työstä.⁶² Suomen ensimmäisessä ihmiskaupan vastaisessa toi-mintasuunnitelmassa velkaantumista pidettiin eräänä ihmiskauppaan viit-taavana seikkana. Ihmiskauppaepäilyn voi ihmiskauppaindikaattoreiden mukaan aiheuttaa muun muassa se, että henkilö on joutunut maksamaan kohtuuttomia korvauksia pääsystään töihin Suomeen tai hän on velkaa huo-mattavia summia jollekin toiselle henkilölle.⁶³

Pakkotyön tarkasteleminen suostumuksen puutteen näkökulmasta korostaa varsinaisen suostumusaktin lisäksi myös ulkopuolisten seikkojen vaiku-tusta suostumuksen pätevyyteen sekä mahdollisuuteen peruuttaa suostu-mus milloin tahansa. Huomioon otetaan tällöin myös sellaiset fyysisesti ja psyykkisesti vaikuttavat seikat, jotka estävät uhria irrottautumasta hy-väksikäyttöä tarkoittavasta tilanteesta. Erehdyttäminen ja harhaanjohtavat lupaukset sekä henkilötodistusten haltuunotto voivat viitata pakkotyöhön.

Työnteko voi myös muuttua pakkotyöksi, jos työntekijän irrottautuminen työsuhteesta estetään. Uhrin suostumuksen pätevyyttä arvioitaessa huo-miota tulisi kiinnittää niihin olosuhteisiin, joissa henkilö tekee työtä sa-moin kuin kuhunkin tekoon tai toimenpiteeseen, joka työntekijään kohdis-tetaan. Uhrin haavoittuvuus (Suomen rikoslain ihmiskauppaa koskevissa rangaistussäännöksissä turvaton tila) tulee ottaa huomioon pakkotyön mää-ritelmää sovellettaessa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut ratkaisussaan Van der Müssele v. Belgium, että pakkotyön määritelmän soveltumista arvioitaes-sa uhrin alkuperäiselle suostumukselle ryhtyä tekemään töitä tulee asettaa vain suhteellista painoa (”relative weight”). Suostumuksen pätevyyttä tulisi tarkastella tapauksen olosuhteiden valossa (”in the light of all circumstan-ces of the case”).⁶⁴ Myös suomalaiset tuomioistuimet ovat useissa kiskon-nantapaista työsyrjintää koskevissa ratkaisuissaan ottaneet sen kannan, et-tei työntekijöiden tyytyväisyys työnteon ehtoihin ja työolosuhet-teisiin poista teon rangaistavuutta. Vaikka asianomistajat eivät olisi kokeneet oikeuk-siensa loukkaamista, ovat tuomioistuimet katsoneet, että tapauksissa on usein kysymys myös yleisestä yhteiskunnallisesta edusta ja yleisestä lain-kuuliaisuudesta: työntekijöitä tulee kohdella yhdenvertaisesti, eikä työnte-kijöiden ulkomaalaisuudesta johtuvaa tietämättömyyttä oikeuksistaan saa

62 ILO, Human Trafficking and Forced Labour Exploitation (2005), s. 20.

63 UM, Ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma ( 2005), s. 41-43.

64 EIT Van der Müssele v. Belgium (Series A, No.70, para. 37), 23.11.1983.

käyttää hyväksi. Tuomioistuimet ovat saattaneet ratkaisuissaan korostaa myös tarvetta suojella suomalaista työelämää yleisesti sekä ehkäistä joi-takin työantajia saamasta perusteetonta kilpailuetua muihin työnantajiin nähden.⁶⁵ Kansainvälinen työjärjestö hahmottaa pakkotyön määritelmään kuuluvat osa-tekijät seuraavalla tavalla:

Suostumuksen puute / vastentahtoinen työ (”tie”pakkotyöhön)

Uhkaaminen rangaistuksella (keinot henkilön pitämiseksi pakkotyössä)

Teko tai uskottava uhka:

Syntyminen tai ajautuminen orjamaiseen asemaan tai velkasuhteeseen

Työntekijään, perheeseen tai läheisiin työtovereihin kohdistuva fyysinen väkivalta

Teko tai uskottava uhka:

Kaappaaminen tai kidnappaaminen Seksuaalinen väkivalta Henkilön myyminen toiselle Yliluonnollisen koston uhka Fyysinen eristäminen työpaikkaan –

vankilaan tai yksityiseen vankilaan Vankeus tai muu fyysinen eristäminen Henkinen pakottaminen eli käsky

tehdä töitä uhkaamalla uskottavasti rangaistuksella, jos käskyä ei noudateta

Taloudelliset seuraamukset

Velkasuhteeseen sitominen

(väärentämällä tilejä, liioittelemalla hintoja, alentamalla tuotettujen tavaroiden tai palvelujen arvoa, vaatimalla kohtuuttoman suuria korkoja jne.)

Ilmiantaminen viranomaisille (poliisi- tai maahanmuuttoviranomaisille jne.) ja karkottaminen

Huijaaminen tai tyhjät lupaukset työn

luonteesta ja ehdoista Irtisanominen nykyisestä työstä Palkan pidättäminen tai maksamatta

jättäminen Syrjäyttäminen työelämästä

Henkilöllisyysasiakirjojen tai muun arvokkaan henkilökohtaisen omaisuuden säilyttäminen

Yhteisöstä ja sosiaalisesta elämästä syrjäyttäminen

Oikeuksien poistaminen Etuoikeuksien poistaminen

Jättäminen ilman ruokaa, suojaa tai muita perustarvikkeita

Työolojen muuttaminen entistä huonommiksi

Lähde: ILO 2005.

65 Ks. esim. Helsingin käräjäoikeus R 08/1514, 2.7.2008, Helsingin käräjäoikeus R 07/8030, 17.3.2008 sekä Helsingin hovioikeus R 07/92, 29.5.2008. Ks. myös käräjäoikeuden viimeistä

asi-Ihmiskauppaan ja pakkotyöhön viittaavia seikkoja voidaan etsiä muun muassa seuraavien kysymysten avulla:

• Pelkääkö henkilö tai onko hän levoton?

• Onko henkilö kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa (fyysinen, psyyk-kinen, seksuaalinen)? Onko henkilön omaisia uhkailtu?

• Onko henkilön liikkumisvapautta rajoitettu fyysisesti tai muutoin esim. uhkailemalla?

• Ovatko henkilön henkilötodistukset ja matkustusasiakirjat hänellä itsellään hallussa?

• Onko henkilö jollekin toiselle henkilölle velkaa? Kuinka paljon?

Kenelle? Miten velka on syntynyt? Miten velka on tarkoitus mak-saa takaisin? Ovatko lainan korot kohtuuttomat?

• Onko henkilöllä mahdollisuutta liikkua ja asioida itsenäisesti?

• Onko henkilöllä mahdollisuutta luoda vapaasti sosiaalisia suhteita vai rajoitetaanko kontaktien luomista työpaikan ulkopuolelle (ml.

ammattiliittoihin)?

• Onko henkilöllä oman käsityksensä mukaan muita todellisia vaih-toehtoja kuin alistua väärinkäyttöön? Kokeeko henkilö voivansa lähteä epätyydyttävästä tilanteesta?

• Onko henkilöä peloteltu käännyttämisellä, karkottamisella, polii-silla, vankilalla, työsuhteen välittömällä päättämisellä tai muulla vastaavalla?

Työhön liittyviä lisäkysymyksiä:

• Vastaako henkilön palkka työsopimusta? Onko palkkaus yleisten työehtosopimusten mukainen?

• Onko henkilöllä itsenäinen pääsy ja hallinta tuloihinsa ja omai-suuteensa? Saako henkilö koko palkan itselleen?

• Ovatko muut työsuhteeseen liittyvät asiat kunnossa (mm. lomat, tauot, sairauspoissaolot ja työturvallisuus)?

• Miten henkilön asuminen on järjestetty? Ovatko kustannukset asumisesta kohtuulliset? Asuuko henkilö työpaikallaan?

• Onko henkilön työsopimus tehty kirjallisesti / suullisesti tai onko sitä lainkaan? Vastaavatko työtehtävät ja -ajat sopimusta?

• Kokeeko henkilö voivansa jättää työn niin halutessaan?