Ihmiskaupan ja parituksen välisestä rajanvedosta

Paritus Törkeä paritus Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle

taloudellista hyötyä

1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen

rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten,

2) vakiintuneena osana

liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa,

3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista,

4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai 5) viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon,

on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Jos parituksessa

1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, 2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti,

3) aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä tai

4) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Ihmiskaupan kansainvälisoikeudellinen määritelmä täyttyy kolmesta tekijästä: toiminnasta, keinoista ja tarkoituksesta. Näiden kaikkien osa-tekijöiden on täytyttävä, jotta kysymys olisi ihmiskaupasta. Näin ollen ihmiskauppa voidaan kansainvälisen ihmiskauppamääritelmän mukaan toteuttaa esimerkiksi värväämällä tai kuljettamalla toinen henkilö hyväk-sikäyttötarkoituksessa voimankäytöllä uhkaamalla, pakottamalla tai petok-sen tai harhaanjohtamipetok-sen avulla seksuaalipetok-sen hyväksikäytön, pakkotyön tai elinkaupan kohteeksi. Kansallinen ihmiskaupparaportoija haluaa tässä yhteydessä korostaa, että ihmiskauppa voidaan toteuttaa kuitenkin myös vastaanottamalla tai kätkemällä (Suomen rikoslaissa majoittaminen). Ri-koslain mukaan ihmiskauppa voidaan toteuttaa myös ottamalla toinen hen-kilö valtaan. Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo, ettei ihmiskaup-parikoksen toteuttaminen edellytä henkilön siirtämistä paikasta toiseen.

Ihmiskaupasta voi olla kysymys myös silloin, kun henkilö on jo saatettu prostituutioon, mutta häneen kohdistetaan sellaista fyysistä tai psyykkis-tä kontrollia, ettei hän tosiasiallisesti kykene irrottautumaan prostituuti-osta niin halutessaan tai suojautumaan hyväksikäytöltä. Ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten täyttymistä arvioitaessa huomiota tulisi kansallisen ihmiskaupparaportoijan käsityksen mukaan kiinnittää niihin mahdollisuuksiin, jotka uhrilla on ollut tosiasiallisesti käytettävissään ir-rottautuakseen paritustoiminnasta tai muutoin suojata itseään. Huomion tulisi siis kohdistua hyväksikäytön kohteen subjektiivisesti mieltämiin to-siasiallisiin mahdollisuuksiin.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija haluaa korostaa, että ilmeisten keino-jen lisäksi ihmiskauppa voidaan toteuttaa myös esimerkiksi haavoittuvaa asemaa hyödyntämällä (turvaton tila) ja valtaa väärinkäyttämällä (riippu-vainen asema). Hallituksen esityksessä 34/2004 väkivaltaa tai sillä uhkaa-mista oletettiin itse asiassa ainakin prostituutioon liittyvässä ihmiskaupas-sa esiintyvän verrattain vähän, ja ihmiskaupan kriminalisointi katsottiin Suomessa ylipäänsä tarpeelliseksi sen takia, ettei aikaisempi lainsäädäntö kattanut lievempiä ihmiskaupassa käytettäviä keinoja. Kansallisen ihmis-kaupparaportoijan käsityksen mukaan ihmiskaupparikoksen edellyttämiä keinoja tulee tulkita niin, että niitä voidaan käyttää sekä niin sanotussa rekrytointivaiheessa että itse hyväksikäyttösuhteen aikana. Rekrytointivai-heessa keinot voivat tarkoittaa esimerkiksi erehdyttämistä työn luonteen suhteen tai suoranaista fyysistä pakottamista, mutta ne voivat merkitä myös esimerkiksi turvattoman tilan tai riippuvaisen aseman hyväksikäyttämistä myös sen jälkeen, kun uhri on jo saatettu prostituutioon. Ihmiskaupan kei-noja voidaan siis käyttää missä tahansa ihmiskauppaprosessin vaiheessa, ja esimerkiksi parituksena alkanut toiminta voi muuttua ihmiskaupaksi, jos mainittuja keinoja on käytetty henkilön pitämiseksi prostituutiossa.

Arvioitaessa turvattoman tilan tai riippuvaisen aseman hyväksikäyttöä tulisi ottaa huomioon uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet ja tausta sekä uhrin ja tekijän välinen suhde. Turvaton tila voidaan ymmärtää henkilössä itsessään tai tämän elämäntilanteessa olevien seikkojen kautta, kun taas riippuvaisen aseman voidaan katsoa viittaavan epätasapainoiseen valta-suhteeseen uhrin ja tekijän välillä. Kansainvälisen määritelmän mukaan turvattoman tilan hyväksikäyttämisessä on kysymys henkilön haavoit-tuvuuden hyödyntämisestä ja alttiudesta joutua hyväksikäytetyksi. Myös rikoksen tekijän ja rikoksen kohteena olevan henkilön henkilökohtaisen suhteen selvittely on tärkeää, kun arvioidaan ihmiskauppaa koskevien ran-gaistussäännösten täyttymistä. Henkilökohtainen suhde uhrin ja tekijän vä-lillä voi aiheuttaa riippuvuussuhteen, joka voi vaikeuttaa hyväksikäytöltä suojautumista. Tärkeää on havaita se, että henkilökohtainen luottamussuh-de voi edistää rikoksen tekemistä pikemmin kuin estää sen, ja että luot-tamussuhteen rikkomisesta voi aiheutua uhrille vaikea ja pitkäkestoinen trauma.

Turvaton tila voi johtua esimerkiksi henkilön:

- nuoresta iästä,

- vakavasta sairaudesta, - päihderiippuvuudesta,

- taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta (kulttuurisidonnainen tulkinta),

- psyykkisestä tilasta, - vammaisuudesta,

- aikaisemmista traumaattisista kokemuksista esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai aikaisemmasta prostituutiosta, tai

- ulkomaalaisuudesta.

Riippuvaisessa asemassa henkilö voi olla muun muassa seuraavien tekijöiden vuoksi:

- perhe-, sukulaisuus- tai parisuhde, - työsuhde,

- vuokrasuhde, - velkasuhde,

- oleskelusta jossain laitoksessa,

- huumausaineen käyttäjän riippuvuus huumausaineen toimittajasta,

- uhkaus paljastaa viranomaiselle, että uhri oleskelee maassa luvattomasti, tai

- matkustusasiakirjojen haltuunotto.

Ihmiskaupan kansainvälisoikeudellisen määritelmän mukaan uhrin suos-tumus (aiottuun) hyväksikäyttöön on merkityksetön, mikäli jotakin mää-ritelmässä mainittua keinoa on käytetty sen saamiseen. Myös Suomen ihmiskauppakriminalisoinnin osalta lain esitöissä mainitaan, että uhrin suostumus hyväksikäyttöön on merkityksetön, mikäli joitain säännöksessä mainittua keinoa on käytetty sen saamiseen. Kansainvälisen oikeuskäytän-nön mukaan esimerkiksi raiskauksessa suostumuksen voidaan nähdä ole-van oikeudellisesti pätemätön, vaikka tilanteessa ei olisi käytetty fyysistä väkivaltaa tai vaikka uhri ei olisi aktiivisesti vastustellut tapahtunutta.⁴⁷ Suostumuksen puutteen oikeudellisesti ilmaisevana tekijänä voidaan tar-kastella muun muassa psykologisen pakottamisen keinoja, manipuloimista ja pakottavia olosuhteita. Vaikka fyysisen väkivallan käyttäminen tai sillä uhkaaminen on näkyvämpää ja helpommin todennettavaa kuin esimerkiksi velkasuhteeseen saattaminen, ovat lievemmät keinot ihmiskauppaa koske-vien rangaistussäännösten täyttymistä arvioitaessa yhtä merkityksellisiä kuin väkivaltainen prostituutioon saattaminen. Kansallinen ihmiskauppa-raportoija korostaa, että parittajien prostituoiduille yksipuolisesti asettamat

”säännöt” mahdollistavat hyväksikäytön ja saattavat siten toteuttaa ihmis-kaupparikoksen tunnusmerkistön. Suostumuksen pätevyyttä arvioitaessa tulisi huomioida ne olosuhteet, joissa suostumus on annettu. Mukautumi-nen jatkamaan prostituutiossa ei hallituksen esityksenkään HE 34/2004 mukaan merkitse suostumusta.

Kuten Kotkan käräjäoikeus aikaisemmin mainittua ihmiskauppatapausta tarkastellessaan totesi, ei huumeidenkäyttäjillä voida nähdä olevan mi-tään yhteiskunnasta erillisiä omia sääntöjä, jotka oikeuttaisivat ihmisarvoa loukkaavan kohtelun. Tämän käsityksen tulisi vallita myös tarkasteltaessa yhteiskunnan marginaaleissa toimivaa prostituutiota. Prostituutio ei ole yh-teiskunnasta erillinen säätelemätön alue, jolla mikä tahansa hyväksikäyt-tö on oikeutettua. Vaikka henkilö suostuisi toimimaan prostituutiossa, ei tämä suostumus kata mitä tahansa seksuaalista hyväksikäyttöä. Esimer-kiksi Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan yleis-sopimuksen selitysmuistiossa mainitaan, ettei henkilön suostumus ryhtyä prostituutioon kata kaikenlaista hyväksikäyttöä (kohdat 84 ja 97). Luon-nollisesti myöskään vapaudenriistoon, väkivaltaan tai väkivallan uhkaan ei voi suostua.Rikoslain tuleekin siis suojella myös prostituoituja hyväksi-käytöltä ja väkivallalta siitä riippumatta, ovatko he alun perin suostuneet prostituutioon.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on kiinnittänyt huomiota myös paritus-tapauksia koskevissa esitutkintapöytäkirjoissa käytettyyn terminologiaan,

47 EIT M.C. v. Bulgaria (App. 39272/98), 4.12.2003 sekä Prosecutor v. Akayesu (No. ICTR-96-4-T),

jonka parituksen kohteet tai seksuaalisen hyväksikäytön uhrit saattavat kokea loukkaavana ja leimaavana. Kuulusteluissa naisista on esimerkiksi käytetty termiä ”prosti” tai ”ilotyttö”. Kansallinen ihmiskaupparaportoi-ja suosittelee, että esitutkintaviranomaiset kiinnittäisivät ihmiskaupparaportoi-jatkossa erityistä huomiota siihen, etteivät he suhtaudu prostituoituihin epäkunnioittavasti tai käytä leimaavaa puhetapaa ja siten jatka mahdollisten hyväksikäytön uhrien loukkaamista.