Moniammatillisten arviointiryhmien kokoonpano ja

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siis siltä, etteivät auttamisjärjestelmään otmis- ja poistamispäätökset ole kovinkaan ennakoitavia, eivätkä ne näytä ta-kaavan sellaista yhdenvertaisuutta, jota hyvä hallinto auttamisjärjestelmäl-tä edellytauttamisjärjestelmäl-täisi. Ongelmia on erityisesti auttamisjärjestelmää koskevan lain ristiriitaisissa esitöissä. Näistä syistä kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee, että ihmiskaupan uhrien auttamiseen liittyviä päätöksiä tehtä-essä noudatettaisiin rikoslain ihmiskauppaa koskevista rangaistussäännök-sistä erillisiä perusteita, joiden avulla arvioitaisiin uhrin tilannetta ja siltä pohjalta auttamisjärjestelmään ottamista ja siitä poistamista. Kansallinen ihmiskaupparaportoija ehdottaa erillisen indikaattorilistan laatimista ja hy-väksymistä tunnistamisen pohjaksi. Uhrin omille subjektiivisille hyväksi-käyttökokemuksille ja ominaisuuksille sekä avun tarpeelle annettaisiin ai-kaisempaa enemmän merkitystä. Indikaattorit toimisivat tunnistamisen ja auttamisjärjestelmään ohjaamisen apuvälineinä. Indikaattoreista sopiminen saattaisi vahvistaa matalan kynnyksen lähtökohtaa sekä edistää auttamis-järjestelmän itsenäisyyttä suhteessa esitutkintaan ja rikosprosessiin sekä ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten soveltamiseen ja tulkintaan.

Esimerkkejä ihmiskaupan määrittelemisestä rikoslain tunnusmerkistöihin etäisyyttä ottavalla tavalla on olemassa, ja kansallinen ihmiskaupparapor-toija avustaa mielellään niiden identifioimisessa ja muokkaamisessa suo-malaiseen toimintaympäristöön sopiviksi. Tällaiset indikaattorit toimivat auttamisjärjestelmän perustana esimerkiksi Hollannissa. Indikaattoreiden käyttöönoton edellytys on, että viranomaiset ja kolmannen sektorin toimi-jat luottavat toistensa kykyyn ja osaamiseen tunnistaa ihmiskaupan uhrit.

Kykyjä ja osaamista tulisi vahvistaa koulutuksella.

3.2.5. Moniammatillisten arviointiryhmien kokoonpano ja toiminta sekä

Etelä-Suomen lääninhallituksen edustaja, jonka tarkoituksena on tuoda arvointiryhmän toimintaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemusta.

Puheenjohtajana arviointiryhmässä toimii vastaanottokeskuksen johtaja ja sihteerinä auttamisjärjestelmän sosiaalityöntekijä. Keväällä 2009 nimet-tyyn kokoonpanoon nähden lääninhallituksen edustus on vähentynyt al-kuperäisestä yhdellä, eikä kokoonpano ole enää kotouttamislain mukainen.

Kotouttamislain 25 e §:n mukaan arviointiryhmässä on oltava vähintään yksi sosiaalihuollon ja yksi terveydenhuollon asiantuntija. Oulun vastaan-ottokeskuksen hallinnoimassa alaikäisten auttamisjärjestelmässä puheen-johtajan ja sihteerin lisäksi on poliisin, Keskusrikospoliisin, Rajavartio-laitoksen, Oulun kaupungin lastensuojelun ja lääninhallituksen edustaja.

Oulunkaan arviointiryhmän kokoonpano ei näytä olevan sosiaali- ja terve-ydenhuollon asiantuntijaedustuksen määrässä kotouttamislain mukainen, mutta tilannetta tasapainottaa lastensuojelun edustus. Vuoden 2010 alusta Lääninhallituksia ei enää ole ollut, jolloin moniammatillisten arviointiryh-mienkin edustus tulee nykyään aluehallintovirastoista.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo, että arviointiryhmien olemas-saololle voidaan löytää useita hyviä perusteluita. Vastaanottokeskukset eivät perinteisesti ole huolehtineet rikosten uhreista vaan turvapaikanhaki-joista, joiden tilanne saattaa poiketa merkittävästikin ihmiskaupan uhrien tilanteesta ja tarpeista. Moniammatilliset arviointiryhmät koostuvat ni-mensä mukaisesti monien eri ammattialojen osaajista. Ihmiskaupan uhrien tarpeiden moninaisuus edellyttää usein moniammatillista arviointia, jossa yhdistyvät näkökulmat maassa oleskelun mahdollistamisesta, rikostorjun-nasta, sosiaali- ja terveydenhuollosta ja lastensuojelusta. Arviointiryhmät voivat tukea vastaanottokeskusten johtajia heidän tehdessään päätöksiä uhrien järjestelmään ottamisesta tai siitä poistamisesta, tarjottavista palve-luista ja turvallisuusseikoista. Kansallinen ihmiskaupparaportoija pitää aja-tusta moniammatillisesta arviointiryhmästä periaatteessa hyvänä ja niiden vastaanottokeskusten johtajille antamaa tukea hyödyllisenä. Monet monia-mmatillisiin arviointiryhmiin osallistuvat tahot tekevät hyvää ja uraauur-tavaa työtä. Kansallinen ihmiskaupparaportoija on kuitenkin havainnut, että moniammatilliset arviointiryhmät näyttävät toiminnallaan nostavan auttamisjärjestelmään pääsyn kynnystä.

Auttamisjärjestelmään pääsyn kynnystä madaltaakseen kansallinen ih-miskaupparaportoija herättää kysymyksen siitä, tulisiko kotouttamislakia myös arviointiryhmien osalta muuttaa. Kansallinen ihmiskaupparaportoija kehottaa pohtimaan auttamisjärjestelmän tarkoitusta ja tavoitteita: vaikka auttamisjärjestelmästä voi olla hyötyä rikostorjunnassa, ei auttamisjär-jestelmä kuitenkaan lähtökohtaisesti ole esitutkintaviranomaisten väline,

vaan auttamisjärjestelmä on luotu auttamaan ja suojelemaan ihmiskaupan uhreja. Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo, että auttamisjärjestel-män perustehtävää tulisi selkeyttää, ja sen rajoja suhteessa esitutkintaan ja rikosprosessiin vahvistaa myös moniammatillisten arviointiryhmien toi-minnassa. Tästä syystä kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee poh-timaan tarkemmin arviointiryhmien toimivaltuuksia ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ottamisessa ja siitä poistamisesta. Palvelujen tarvetta ja käytännön toteutusta koskevat kysymyksetkin osaa parhaiten ratkaista auttamisjärjestelmien sosiaalityöntekijät. Kansallinen ihmiskaupparapor-toija katsoo, että myös arviointiryhmien kokoonpanoa tulisi tarkemmin pohtia. Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo, että terveys- ja sosiaa-lialan osaamista ja vaikutusvaltaa uhreja koskevien asioiden käsittelyssä tulisi lisätä ja arviointiryhmien kokoonpanoa tältä osin edelleen vahvistaa.

Arviointiryhmiin tulisi saada myös ihmisoikeusasioiden asiantuntemusta.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on ensimmäisenä toimintavuotenaan kiinnittänyt huomiota myös siihen, että järjestelmää hallinnoi kaksi vas-taanottokeskusta, joilla kummallakin on oma arviointiryhmänsä. Kahden eri vastaanottokeskuksen toimiminen auttamisjärjestelmän hallinnoijana omine arviointiryhmineen saattaa johtaa yhdenvertaisuusongelmiin. Kan-sallinen ihmiskaupparaportoija on havainnut, että Joutsenon ja Oulun vas-taanottokeskuksissa ja arviointiryhmissä on omaksuttu osittain erilaisia menettelytapoja. Eriävät menettelytavat voivat joissakin tapauksissa olla perusteltavissa erityisesti siitä syystä, että vastaanottokeskusten kohde-ryhmät ovat erilaiset: alaikäisten auttamisessa tulee huomioida lapsen etu, mikä vaikuttaa auttamisjärjestelmään ottamiseen, siitä poistamiseen sekä palveluihin, joita auttamisjärjestelmä tarjoaa. Raportoija haluaa kuitenkin kiinnittää vastaanottokeskusten huomion siihen, että auttamisjärjestelmä toimisi mahdollisimman yhdenvertaisesti. Kansallinen ihmiskaupparapor-toija suosittelee, että uhrien yhdenvertaisuuden takaamiseksi tulisi perustaa yksi yhtenäinen arviointiryhmä.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo, etteivät nämä muutokset kui-tenkaan välttämättä riitä. Kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee, että perustettaisiin yksi laajapohjainen asiantuntijaelin. Ryhmän tehtävänä olisi toimia yleisluonteisempien linjausten ja ohjeistusten antajana. Edelleen asiantuntijaelimestä voisi pyytää konsultaatiota myös yksittäisten tapausten käsittelyyn, mutta sen tärkein tehtävä olisi kuitenkin toimia pääasiassa mo-niammatillisena asiantuntijaelimenä yleisemmissä kysymyksissä ja ohjata auttamisjärjestelmän toimintaa ja mahdollisesti kaikkea ihmiskaupan vas-taista toimintaa nykyisen ohjausryhmän sijaan. Asiantuntijaelimellä tulisi olla riittävän vahva toimivalta ohjeistaa myös muita viranomaisia.

Kansal-lisella ihmiskaupparaportoijalla tulisi olla oikeus osallistua asiantuntijatyö-ryhmän työskentelyyn itsenäisenä ja riippumattomana tarkkailijana. Myös kolmannen sektorin toimijoita tulisi olla edustettuna asiantuntijaelimessä.

Asiantuntijaelin toimisi Maahanmuuttoviraston johdolla.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija pitää ihmiskaupan uhrien auttamis-järjestelmän sijoittamista turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmään haasteellisena ratkaisuna. Ensimmäistä ihmiskaupan vastaista toiminta-suunnitelmaa laatineen työryhmän enemmistö oli sillä kannalla, että sosi-aali- ja terveysministeriön tulisi ottaa vastuu ihmiskaupan uhrien auttami-sesta. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä päätettiin kuitenkin sijoittaa turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmän yhteyteen, koska muuta valtiollista olemassa olevaa järjestelmää ei ollut identifioitavissa. Vaikka osa ihmiskaupan uhreista on turvapaikanhakijoita, on tärkeää havaita, ett-eivät nämä kaksi ryhmää ole tarpeissaan ja oikeuksissaan yhteneväiset. Ny-kyisessä järjestelmässä eräänä kansallisen ihmiskaupparaportoijan identi-fioimana vaarana on se, että ihmiskaupan uhreihin aletaan tiukentuneessa turvapaikanhakijoiden vastaanoton tilanteessa soveltaa sellaisia periaatteita ja määräyksiä, jotka eivät ihmiskaupan uhreihin sovellu ja jotka saatta-vat johtaa ihmiskaupan uhrien oikeuksien epäämiseen. Eräänä tällaisena riskipaikkana raportoija nostaa esiin Dublin-käännytysmenettelyn, johon raportissa palataan jäljempänä.

3.2.6. Auttamisjärjestelmän asiakkuuksien hallinta ja palveluiden