Asian vireille tulo ja oikeusturvan saatavuus

voi olla viranomaisia parempi mahdollisuus tavoittaa ihmiskaupan ja siihen liittyvän hyväksikäytön uhreja ja tiedottaa uhreille heidän oikeuksistaan.

Toisaalta järjestöt voivat välittää tietoa hyväksikäyttöilmiöistä viranomai-sille ja nostaa esiin suomalaisessa työelämässä olevia kehittämiskohtia. Osa järjestöistä on ollut hyvinkin aktiivisia ihmiskaupan ja siihen liittyvien hy-väksikäyttöilmiöiden vastaisessa työssä. Kansallinen ihmiskaupparaportoi-ja pyrkii tekemään yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa ihmiskaupparaportoi-ja kehottaa muitakin viranomaisia tekemään niin. Järjestöjen henkilökunnalle tulisi yhteistyössä niiden kanssa järjestää koulutusta työperäisestä ihmiskaupasta uhrien tunnistamisen ja auttamisjärjestelmään ohjautumisen edistämiseksi.

Lopuksi kansallinen ihmiskaupparaportoija nostaa esiin huolensa siitä, ett-eivät kaikki toimijat näytä olevan tietoisia siitä, miten ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään pääsee ja ketkä siihen voivat päästä, mitä palveluja järjestelmä tarjoaa ja milloin ja millä perusteilla siitä poistetaan. Raportoi-jasta vaikuttaa siltä, ettei auttamisjärjestelmän omillakaan toimijoilla ole aina selvää vastausta näihin kysymyksiin. Myöskään auttamisjärjestelmää säätelevä lainsäädäntö ei ole kaikilta osin selkeä ja yksiselitteinen, vaan se mahdollistaa erilaisia ja yhdenvertaisuutta loukkaavia tulkintoja. Tämä epäselvyys johtaa muun muassa siihen, ettei auttamisjärjestelmän toiminta ja sieltä saatavissa olevat päätökset ole riittävän ennakoitavia. Tämä enna-koimattomuus puolestaan saattaa johtaa siihen, etteivät ihmiskaupan uhrit uskalla tai halua hakeutua auttamisjärjestelmään. Osin nämä ongelmat joh-tuvat tapausten pienestä määrästä ja hallintokäytännön kasuistisuudesta.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee, että auttamisjärjestelmää sääntelevä lainsäädäntö olisi selkeämpi ja vastaanottokeskusten käytännöt ennakoitavampia ja keskenään yhdenmukaisempia, jotta mahdolliset ih-miskaupan uhrit uskaltavat ja haluavat siihen hakeutua.

valmis-tuu. Asian tultua vireille auttamisjärjestelmä kerää päätöksen tekemistä varten mahdollisimman kattavat senhetkiset, saatavilla olevat tiedot henki-lön tilanteesta. Kansallinen ihmiskaupparaportoija pitää kirjallista esitystä selkeänä menettelytapana, mutta korostaa, että esitysvaiheessa ei vielä tar-vitse olla tarkkaa selvitystä ihmiskaupassa uhriutumisesta, vaan olennais-ta autolennais-tamisjärjestelmään otolennais-tamiselle ja autolennais-tamistoimenpiteiden käynnisty-miselle on uhrien avuntarve. Auttamisjärjestelmään ohjautumisvaiheessa viitteet ihmiskaupassa uhriutumisesta riittävät: täsmällistä selvitystä ei siis tulisi vielä tässä vaiheessa edellyttää.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on havainnut, että vastaanottokeskuk-sen uhrin auttamisjärjestelmään ottamista tai siitä poistamista koskevan päätöksen muodosta on ollut epäselvyyttä. Päätöstä ei ole aina pidetty hal-lintopäätöksenä, jolloin sitä ei ole annettu hallintolain mukaisesti perustel-tuna ja valitusosoituksin oheistetperustel-tuna. Kansallinen ihmiskaupparaportoija on selvittänyt asiaa käymällä läpi kaikki joulukuun 2009 puoleenväliin mennessä annetut päätökset. Syksyyn 2009 mennessä annetuista päätök-sistä vain harvat on annettu hallintolain määräysten mukaisesti. Syksystä 2009 alkaen päätökset ovat alkaneet aikaisempaa paremmin täyttää hal-lintolain vaatimuksia, mutta ongelmia näyttää edelleen olevan erityisesti päätösten asianmukaisessa perustelemisessa.

Auttamisjärjestelmään ottamista ja siitä poistamista koskevat päätökset si-sältävät yksilöä koskevan ja oikeudellisesti sitovan ratkaisun siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu. Päätös auttamisjärjestelmään ottamisesta tarkoittaa, että päätöksen kohteena oleva henkilö otetaan vas-taanottokeskuksen asiakkaaksi mahdollisena ihmiskaupan uhrina, jolloin vastaanottokeskus järjestää ja / tai maksaa uhrin asumisen ja muut tar-vittavat palvelut. Alaikäisten kohdalla noudatetaan lisäksi lastensuojelu-lakia. Toinen uhrin oikeuksien toteutumisen kannalta merkittävä kohta on se, kun hänen ei katsota enää tarvitsevan auttamisjärjestelmän palveluita ja hänet päätetään poistaa järjestelmästä. Auttamisjärjestelmään ottamis- ja poistamispäätöksillä voi olla ratkaiseva merkitys uhrin selviytymiselle, hyväksikäyttökierteen katkaisemiselle ja uudelleen uhriutumisen ehkäise-miselle. Hallintolain yleinen periaate on, että hallintomenettelyssä annetut päätökset on aina perusteltava ja niistä on voitava valittaa. Päätöksenteon kohteilla on oikeus tietää, millä perusteilla häntä koskeva päätös on tehty ja mistä hän voi hakea muutosta päätökseen niin halutessaan. Päätöksentekoa on pystyttävä valvomaan myös ylemmissä asteissa, jotta se olisi yhden-vertaista, ennakoitavaa ja läpinäkyvää. Arviointiryhmän osallistuminen päätöksentekoon kuultavana tahona ei poista näitä tarpeita oikeusturvan asianmukaiseen turvaamiseen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on pyytänyt sisäasiainministeriön maa-hanmuutto-osastoa antamaan selvityksensä ihmiskaupan uhrien auttamista koskevien päätösten valituskelpoisuudesta. Joutsenon vastaanottokeskus oli aktiivinen asian esille tuomisessa. Selvityksessään maahanmuutto-osasto viittaa kotouttamislakia koskevaan hallituksen esitykseen HE 183/2006, jossa katsotaan, että hallintolaki koskee myös ihmiskaupan uhrien autta-misjärjestelmän toimeenpanijaa. Maahanmuutto-osasto toteaa, että päätös-ten valituskelpoisuus on jossain määrin epäselvää, ja katsoo, että kotoutta-mislain uudistushankkeen yhteydessä auttamista koskevan päätöksenteon epäselvyydet ja lainmuutostarpeet olisi mahdollistaa selvittää. Lopuksi maahanmuutto-osasto ohjeistaa vastaanottokeskusten johtajia liittämään päätökseen valitusosoituksen, koska lailla ei ole säädetty valituskieltoa ja koska auttamisen toimeenpanoon sovelletaan hallintolakia. Päätökseen haetaan muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä auttamista toimeenpaneva vastaanottokeskus sijaitsee. Koska maahanmuutto-osasto on tietoinen päätösten valituskelpoisuuteen liittyvästä epäselvyydestä, Eduskunnan apulaisoikeusasiamies toteaa päätöksessään, ettei asia anna hänelle tässä vaiheessa aihetta enempiin toimenpiteisiin, mutta seuraa asi-an etenemistä ja pyytää maahasi-anmuutto-osastoa ilmoittamaasi-an 30.4.2010 mennessä, mihin mahdollisiin toimenpiteisiin nyt kyseessä oleva epäsel-vyys on johtanut.

Sekä Oulun että Joutsenon vastaanottokeskukset liittävät nykyisin vali-tusosoituksen auttamisjärjestelmää koskeviin päätöksiin. Tätä kansallinen ihmiskaupparaportoija pitää myönteisenä kehityssuuntana, mutta haluaa vielä kiinnittää vastaanottokeskusten huomion päätösten perusteluihin.

Oikeus saada perusteltu päätös kuuluu perustuslain 21 §:ssä mainittuihin hyvän hallinnon takeisiin, joista hallintolaissa tarkemmin säädetään. Kan-sallinen ihmiskaupparaportoija ei ole kaikissa tapauksissa pitänyt päätösten perusteluita hallintolain vaatimukset täyttävinä. Kansallinen ihmiskauppa-raportoija korostaa, että päätösten tulisi olla riittävän selkeitä, yksilöityjä ja ymmärrettäviä. Päätösten perusteella olisi kyettävä arvioimaan, miten viranomainen on kussakin yksittäisessä tapauksessa käyttänyt harkinta-valtaansa sekä mitkä seikat tai selvitykset ovat vaikuttaneet päätökseen ja mikä oikeudellinen merkitys niille on annettu. Pelkästään se, ettei vastaan-ottokeskuksen mielestä tapauksessa täyty ihmiskaupan tunnusmerkistö, ei riitä asianmukaisen hallintopäätöksen perusteluiksi. Perusteluiden merki-tys korostuu luonnollisesti kielteisissä päätöksissä. Myös auttamisjärjestel-mästä poistamispäätökset tulisi perustella.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on lisäksi havainnut, että joidenkin sa-maan aikaan auttamisjärjestelmään ehdotettujen uhrien osalta tehdyt

pää-tökset ovat identtiset keskenään. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten yksilöllisesti jokaista uhria koskeva hallintoasia on käsitelty ja onko jo-kaista uhria kuultu heitä koskevassa asiassa. Auttamisjärjestelmään ehdo-tettujen uhrien osalta - silloinkin, kun kysymyksessä on suurempi joukko uhreja - käsittelyssä on otettava huomioon, että uhrien kokemukset saatta-vat vaihdella ja että jokaisen uhrin tilanne ja avuntarve voi olla erilainen.

Uhrien käsitteleminen ”nippuina” ei kuulu hyvään hallintoon. Kansallinen ihmiskaupparaportoija kehottaa auttamisjärjestelmää hallinnoivia vastaan-ottokeskuksia vielä tarkemmin huolehtimaan siitä, että jokaisen yksittäisen uhrin oikeudet toteutuvat tässä prosessissa ja että jokainen uhri saa yksi-löllisen käsittelyn ja päätöksen siten kuin hallintolaki viranomaisilta edel-lyttää. Käsittelyajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt, koska ihmiskaupan uhrit ovat usein välittömän avun tarpeessa.