Työn imun kokemukset ja voimavaratekijät asiakastyössä

Kotikuntoutustiimien lähihoitajat kokevat työnsä kiinnostavaksi, koska asiakas tapaukset ovat erilaisia. Työpäivät ovat vaihtelevia, koska asiakkaat vaihtuvat tietyn ajan jakson myötä kuntoutusjakson loputtua. Asiakkaat tulevat eri osastoilta ja omaavat erilaisia elä-mäntilanteita ja sairauksia. Asiakkaat ja omaiset antavat palautetta miltei päivittäin ja se on osattu ottaa rikkautena sekä oppimisvälineenä. Asiakkaalle on tarpeeksi aikaa, jolloin työ on asiakaslähtöistä ja kokonaisvaltaista. Kuntoutusjakson eteneminen koetaan merki-tyksellisenä asiana työn teossa. Asiakkaiden ja omaisten kanssa yhdessä tehtävä työ ko-tona asumisen tukemiseksi on voimaannuttava kokemus ja lisää työn imua. Kun asiakas ymmärtää kuntoutuksen tärkeyden ja lähtee siihen mukaan, jolloin myös tulosta alkaa syntyä, koetaan työn imua. Asiakkaan sitoutuminen koetaan tärkeänä asiana omassa työs-sä viihtymiseksi. Asiakkaiden kautta tulee kokemus onnistumisesta ja toisen ihmisen aut-tamisesta, ja koska palaute saadaan välittömästi, koetaan työ palkitsevaksi.

”Tarmokkuutta ja uppoutumista koen lähes jokaisena päivänä. Kotikuntou-tuksessa on niin mielenkiintoisia ja monella tapaa erilaisia asiakastapauk-sia, että niihin uppoutuminen ei tuota vaikeuksia.” (H8)

”Työn imu on parhaimmillaan silloin, kun saa tehdä töitä kokonaisvaltai-sesti asiakaslähtöikokonaisvaltai-sesti ja antaa aikaa asiakkaille. Kun saadaan kokonais-paketti asiakkaan kanssa toimimaan ja hyvälle mallille olen työnimussa ja työssä viihtyminen on huipussaan. ” (H2)

”Tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista työhön olen kokenut sil-loin, kun on toimivat asiakassuhteet, joissa asiakas yhteistyössä kuntoutta-jan kanssa on sitoutunut toimimaan tavoitteiden saavuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.” (H7)

Suurta tyydytystä loi hetket kun näki asiakkaan tyytyväisyyden kuntoutumiseen ja toipu-miseen sekä toimintakyvyn nousuun. Tärkeä asia työn imun tuntemuksessa oli myös se, että asiakkaita oli sopiva määrä päivää kohden, jolloin kuntoutus koettiin vaikuttavaksi suhteessa asiakkaan tarpeisiin. Päivän koettiin etenevän sopivalla tahdilla ja asiakkaan luona käytetty aika toi tulosta asiakkaan toimintakykyyn. Asiakkaan kuntoutumisen haas-teellisuus toi mielenkiintoa omaan työskentelyyn ja silloin koettiin myös mahdollisuutta haastaa omaa osaamista kuntoutuksessa. Kertomuksissa huomioitiin myös se, ettei aina tarvitse olla itselle niin haastava tai erikoinen kuntouttettava, mutta silti voi kokea työnsä antoisana ja mielenkiintoisena.

”Erityistä omistautumista olen kokenut myös silloin jos asiakastilanne on haastava, mutta kotikuntoutuksen keinoin asiakkaan olosuhtei-ta/elämäntilannetta ja/tai elämänlaatua saadaan parannettua.” (H7)

”Motivaatio työhön tulee itselle mielenkiintoisista asiakkaista. Asiakkaat jaetaan oman tiimin kesken, sen mukaan mitkä on jokaisen vahvuudet.”

(H11)

”Koen voimakasta työnimua, tarmokkuutta ja iloa, kun saan työskennellä kokonaisvaltaisesti huomioiden asiakkaan tilanteen yksilöllisesti ja voima-varalähtöisesti.” (H9)

Tarinoissa oli useampi esimerkki asiakkaan kanssa käydystä kuntoutuskäynnistä, jossa koettiin onnistumisen iloa. Kokemus nosti työn imua ja antoi varmuutta, että on oikealla alalla. Asiakkaan kanssa eletty hetki oli kokemuksena merkityksellinen ja antoi ylpeyden aihetta omasta osaamisesta ja työstä. Omasta tekemisestä työssä koettiin olevan hyötyä menelle eri taholle ja se nosti työhyvinvointia merkittävästä. Merkittäviä oli myös ti-lanteet, joissa asiakas osoitti hoitajien saaneen aikaan motivaation kasvun omalle

asiakkaan kotona selviytyminen parani.

”Sain hyödynnettyä osaamistani ja keinojani kuntoutuksessa. Nämä hetket, kun asiakas itse, läheiset ja hoitajat saavat minun toiminnastani toivoa, in-nostusta ja varmuutta tuottavat itselle iloa, mielihyvää, työnimua ja itse-varmuutta. Näissä hetkissä tiedän olevani oikeassa paikassa.” (H9)

”(…) aina kerta kerran jälkeen kuntoutuja tuli motivoituneemmaksi ja lo-pulta odotti hoitajien tuloa.. (…) ja kehuu että kirveskin on niin kevyt nyky-ään.” (H1)

”Hyvä puoli kun näkee kuntoutujan toimintakyvyn paranevan ja muutenkin kunnon kohenevan.” (H3)

Lähihoitajien kokemus hyvän palautteen saannista oli työn imua nostava. Palautteen puutteesta tai vähäisyydestä työssä puhutaan paljon, mutta todetaan aina kuitenkin sen tärkeys työn mielekkyyden vuoksi. Omaa osaamista ja toimintaa työssä on mielekästä peilata saadun palautteen perusteella. Palautteen ollessa positiivista, nousee tarve kehittää itseään ja työtään vielä paremmaksi. Tarinoissa tulee selkeästi esiin se, että asiakkailta saatu palaute välittömästi työssä on ensiarvoisen tärkeä työn imun nostaja. Saatu palaute antoi työhön sisältöä, auttoi pohtimaan omaa työskentelyä sekä tapaa toimia. Tätä kautta voi työtään kehittää uusiin parempiin käytäntöihin, joiden kautta työ on mielekkäämpää ja antaa myös asiakkaille enemmän. Kokemus hyvän palautteen saannista kohdistui myös asiakkaan kokemukseen oman kotona selviytymisen paranemisesta ja tyytyväisyydestä saatuun kuntoutusjaksoon.

”Paras anti työssä on se, kun näkee asiakkaassa ilon ja toivon elämästä.

Näkee kuntoutuksen tuloksen ja sen vaikutuksen jatkossakin.” (H6)

”Asiakaspalautetta saa kohtalaisen usein kotikäynnin tai jakson päätteeksi kuntoutujalta myös hänen läheisiltään. Hoitajana saan palautetta mm kan-nustuksesta ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. ” (H5)

”Asiakkaiden tuoma positiivinen palaute tuo iloa. Kuntoutujalta tulee yleensä suoraa palautetta ja se on hyväksi myös jotta kehitymme aina vain paremmiksi työssämme.” (H1)

Oman ammattitaidon kehittyminen ja uuden oppiminen yleensäkin tulee tarinoissa esiin useasti mielekkäänä asiana. Oppiminen työtä tekemällä on selvästi kokemuksena hyvä.

Se lisää halua panostaa työhön, koska se itsessään antaa jo niin paljon. Samalla kun itse oppii uutta, saa asiakas tarvitsemansa avun. Tämä yhdistelmä on selkeästi ihanne tilanne työn teossa ja luo innokkuutta tehdä työtään sinnikkäästi. Työn imun kokemus kasvaa kun huomaa oppivansa asiakkailta uutta ja voi viedä oppimaansa eteenpäin toisen kuntou-tujan avuksi. Asiakkaan yksilöllinen juuri hänen tarpeeseensa kohdistettu kuntoutus koet-tiin tärkeänä. Sen löytyminen jokaisen asiakkaan kohdalla koetkoet-tiin tärkeänä ja palkitseva-na. Asiakkaan selvä kehittyminen omassa kuntoutumisessaan koettiin tärkeäksi. Työn imua nosti kokemus vaativimmista asiakastapauksista, joissa osaamiselta vaadittiin enemmän.

”Kun näkee kuntoutusjakson lopussa kuinka asiakas on kehittynyt ja pystyy suoriutumaan päivittäisistä toimista enemmän itsenäisesti se tuo koko tii-mille hyvää mieltä ja tunteen, että on onnistuttu ohjaamaan asiakasta oikein ja tavoite on saavutettu. Vaihtelua harjoitteiden ohjaamiseen tuovat vaati-vammat kuntoutuskäynnit esim avh-kuntoutujat, joille ohjatut harjoitteet ovat hieman monipuolisempia ja vaativampia.” (10)

”Koen myös punaisen langan etsimisen ja löytämisen jokaisen asiakkaan kohdalla useimmiten mielekkääksi. Ja on hyvin palkitsevaa löytää tämä pu-nainen lanka, jonka avulla asiakkaan kuntoutuminen/elämä helpottuu.”

(H8)

”Sen huomaaminen, että asiakas saa tiimiltä kaiken mahdollisen avun tuo hyvän mielen ja antaa voimia jatkaa eteenpäin.” (H11)

Kotikuntoutustiimissä uskotaan organisaation toimintaan sen normaali tilanteessa. Sen koetaan tukevan ja kannustavan kotikuntoutustiimien toimintaa. Kokemus siitä, että or-ganisaatio tukee itsenäistä työtä, oli myös kokemus siitä, että heidän osaamiseensa luote-taan. Esiin tuotiin myös kokemus siitä, miten omaiset ja asiakkaat kiittivät palvelusta, jota kotikuntoutus tuotti. Asiakkaat toivat positiivisena asiana näkemyksen siitä, että kuntou-tus tapahtui kotona, eikä asiakkaan tarvinnut liikkua kotoa erilliseen kuntoukuntou-tuspaikkaan.

Tämä nosti työhyvinvointia lähihoitajien kokemana, koska kulkeminen asiakkaiden kotiin oli osa työnkuvaa ja siitä tuli hyvää palautetta.

”Organisaatio myös tukee itsenäisen työn tekoa luottamalla työntekijöihin ja se lisää tunnetta, että pystyn vaikuttamaan työpäiväni kulkuun ja sisäl-töön.” (H4)

”Organisaationa saamme kiitosta tämän tapaisesta palvelusta ja erityisesti siitä, että työ toteutuu kotikäynneillä.” (H5)

Kotikuntoutustiimien lähihoitajilla on käytössä yhteisöllinen työvuorosuunnittelumalli.

Jokainen tiimi suunnittelee itse kolmenviikon listansa ja esimies hyväksyy ne. Yhteisölli-sen työvuorosuunnittelun on koettu tukevan hyvin perheen ja työn yhteensovittamista.

Organisaation on kannattanut mahdollistaa yhteisöllinen työvuorosuunnittelu, koska se mahdollistaa tasapainon löytymistä työn ja vapaa-ajan välillä ja lisää työtyytyväisyyttä kaikissa ikäryhmissä. Lähihoitajat kokevat yhteisöllisen työvuorosuunnittelun lisäävän työssä jaksamista sekä myös jaksamista perhe-elämässä.

”Työajat tukevat omaa jaksamista myös perhe-elämän arkea harrastuksi-neen.” (H5)

”Joustava työaika tukee myös positiivisesti työssä jaksamista.” (H10) Syksyllä 2019 olleet YT-neuvottelut ovat vähentäneet työn imua ja tehnyt epävarmuutta kotikuntoutuksen jatkuvuudesta tällä toimintamuodolla. Myös tieto esimiehen

vaihtumi-sesta mietitytti. Tämän koettiin mahdollisesti muuttavan asioita niin, että työ ei enää olisi yhtä antoisaa. Kotikuntoutustyö on koettu mielekkäänä ja antoisana, siksi myös epävar-muus tulevasta koetaan erityisesti työhyvinvointia laskevana. Kokemus mahdollisesta muutoksesta asiakkaan kuntoutuksen toteutumisesta loi epävarmuutta tulevaisuutta koh-taan ja laski työn imua.

”Työn imu on ajoittain kadoksissa, joka johtuu yhtymässä johtuvista epä-varmoista tekijöistä ja kotikuntoutuksen tulevaisuuden epävarmasta tilasta.

(…) kotikuntoutuksessa on hyvä olla töissä, joskin tulevaisuudessa toiminta esimiehen suhteen saattaa esimiesvaihdoksista johtuen muuttua ja hankaloi-tuakin.” (H2)

”Organisaation tilanne on kiistämättä viime aikoina ajoittain mietityttänyt.

Miten työt jatkuvat, miten asiakkaiden hoito ja kuntoutus tulevaisuudessa toteutetaan. ” (H5)

Lähihoitajat kokivat yhteistyön muiden tahojen kanssa ajoittain haastavaksi. Työnkuva oli erilainen kuin muissa kotiinvietävissä palveluissa ja asiakasmäärä päivän aikana ei ollut yhtä suuri. Asiakkaan kuntouttamiseen meni aikaa enemmän kuin yksittäiseen koti-hoidon käyntiin. Lähihoitajat kokivat usein ettei heitä ymmärretty tältä osin muissa yksi-köissä. Ilmapiiriä oli helppo aistia kun arvot eivät kohdanneet. Myös yhtymän taloudelli-nen tila vaikuttaa työn tekoon ja suunnitteluun. Koska tiukennuksia on tehtävä, se näkyy myös perustyössä jonka laadun lähihoitajat kokivat laskeneen tiukennuksen myötä.

”Rasitteena koen organisaation nykyisen tavoitteen tulos ennen laatua!”

(H8)

”Yhteistyö ei ole ollut aina helppoa kuitenkaan kaikkien hyky:n tahojen kanssa (…) (H6)

”Toimin eri työyhteisöissä ja ilmapiiriä on mielestäni tärkeää, myös mah-dollista aistia. Työskentely samantapaisia arvoja omaavien työkavereiden kanssa on voimaannuttavaa ja inspiroivaa.” (H5)

oli uusi. Esimiestyö toteutui etätyönä, koska tiimit olivat eri puolilla maakuntaa. Vanhas-taan oli totuttu siihen, että esimies on aina paikalla. Nyt niin ei ollut ja se vaati hieman opettelua mutta siihenkin totuttiin pian. Kokemus oman vastuun nousemisesta nousi esiin tarinoista. Lisäksi kokemus esimiesten luottamuksesta siihen, että työt tehdään hyvin nos-ti työn imua. Lähihoitajat myös kokivat, että esimiehet luotnos-tivat siihen, että itsenäisesnos-ti tehty työ hoidettiin hyvin ja sen merkitys ymmärrettiin osana kuntoutustyötä.

”Täällä ei ole esimies konkreettisesti paikalla mutta aina tietysti puhelimen kautta saa yhteyden jos tarvitsee. Sekin on vaatinut opettelua ettei se lä-hiesimies ole siinä vieressä. Tässäkin vastuu omaan tekemiseen nousee en-tisestään.” (H1)

”Koen esimiestaholta luottamusta, että hoidamme työmme hyvin ja myös melko itsenäisesti.” (H5)

6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 6.1 Eettisyys ja luotettavuus

Kysymykset hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä ovat etiikan peruskysymyksiä ja tutkimuksen tekoon liittyy näitä erilaisia eettisiä kysymyksiä, joita tutkijan on huomioita-va. On muistettava, että tutkimuseettisten periaatteiden mukainen toiminta ja niiden tun-teminen ovat tutkijan vastuulla. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 23.) Tutkimusnen neuvottelukunta (2012, 6) toteaa HTK-ohjeessaan, että tieteelliTutkimusnen tutkimus on eetti-sesti hyväksyttävää ja luotettavaa sekä sen tulokset uskottavia vain, jos tutkimus on suori-tettu hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu lisäksi eettisesti kestävien tiedonhankintamenetelmien käyttö sekä myös saatavilla oleviin aihetta koskeviin tutkimusaineistoihin perehtyminen (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 457). Perustana eettiselle arvokkuudelle pidetään sitä, että tutkimus antaa mahdolli-suuden kohteilleen ilmaista itseään omalla äänellään sekä kunnioittaa ihmisen ominais-laatua. Mahdollisuus oman tarinan kertomiseen koetaan usein myös terapeuttisena ja pal-kitsevana. (Hänninen 2015, 181.)

Laadullisen tutkimuksen luotettavuuskriteerit ovat uskottavuus, vahvistettavuus, reflek-tiivisyys ja siirrettävyys. Tutkimusprosessin aikana olen tehnyt useita valintoja koko sen matkan ajan. Tutkimuksen alussa olen pyrkinyt perustelemaan, miksi työn imua on tärke-ää tutkia juuri hoitotyönalalla. Tutkimuskysymykset pyrin laatimaan niin, että lähihoitaji-en kokemukset työn imusta nousisivat mahdollisimman hyvin esiin. Laadullislähihoitaji-ena musmenetelmänä oli kertomukset, joten en voinut esittää lisäkysymyksiä, vaan tein tutki-jana omat päätelmäni kirjoitetun kertomuksen perusteella. Tämä saattaa vaikuttaa uskot-tavuuden, vaikka olen pyrkinyt varmistamaan, että tutkimustulokset vastaavat tutkimuk-sen osallistuneiden henkilöiden käsityksiä tutkimuskohteesta. Reflektiivisyydellä olen pyrkinyt siihen, että olen arvioinut omaa vaikutustani tutkimusprosessiin ja aineistoon oman lähtökohtani kautta. Toimin lähihoitajien esimiehenä vielä tutukimusaineiston ke-ruun ajan ja pidin mahdollisena sen vaikuttavan kertomusten sisältöön. Tosin aiheena työn imu on positiivinen asia, joten se mahdollisesti lisäsi uskottavuutta oman positioni vaikutuksesta huolimatta aineiston keräämisessä. Korostin anonymiteettiä sekä saatekir-jeessä että tehtäväksiannossa. Siirrettävyydellä olen pyrkinyt siihen, että olen kuvannut tutkimukseen osallistujat ja ympäristön niin tarkasti, että tuloksien siirrettävyyttä voi

ar-kimuksessa oli kyselylomakke. Sen reliabiliteettiä ja validiteettiä lisää se, että kyselylo-make on kehitetty yliopistossa juuri työn imua mittaamaan ja sitä on käytetty suomessa useampaan tutkimukseen onnistuneesti. (Vilkka 2015.) Kaksi eri menetelmää tukevat toisiaan ja vahvistaa tuloksen suuntaa. Tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoi-suuteen, joten en voinut vaikuttaa tai tietää millaisia kokemuksia osallistujilla on työn imusta. Tutkimuksen otanta oli erikokoinen eri menetelmissä ja se on saattanut vaikuttaa tulokseen. Kyselyyn, johon tuli enemmän vatauksia, oli helpompi ja selkeämpi vastata.

Kertomuksen kirjoittamiseen meni enemmän aikaa ja vaati osaamista oman kokemuksen esiin tuomisesta kirjallisesti. Kertomuksia tuli selvästi vähemmän tutkimusaineistoksi.

Tässä tutkimuksessa olen myös pyrkinyt noudatetaan hyvän tieteellisen käytännön peri-aatteita. Tutkimuksen tuloksia käytän ja hyödynnän vain omaan pro gradu tutkimukseeni.

Tutkimusaineisto hävitetään tutkimuksen valmistuttua. Teoriaosuudessa olen pyrkinyt käyttämään asiaankuuluvaa ja vertaisarvioitua lähdemateriaalia mahdollisimman moni-puolisesti. Käyttämiäni lähteitä olen pyrkinyt merkitsemään tarkasti tekstiin sekä lähteinä lähdeluetteloon. Keräsin tutkimusaineiston Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän työntekijöiltä. Lähetin saatekirjeen sekä tehtäväksiannon kohderyhmälle ja korostin mo-lemmissa vapaaehtoisuutta tutkimukseen osallistumisesta. Tehtäväksiannossa ohjeistin tutkimukseen osallistujat kirjoittavat tarinat koneella ja nimettöminä, jotta anonymiteetti säilyy eikä osallistuja ole tunnistettavissa.

Koska tutkimus toteutettiin Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän työntekijöiltä ja PHHYKY korostui kontekstina, tutkimuslupa haettiin kyseisen organisaation lupahaku-menettelyjen mukaisesti. Liitteeksi laitoin tutkimussuunnitelman, josta selvisi tutkimuk-sen ydin asiat. Lisäksi todettakoon, että tässä tutkimuksessa tutkijalla on kaksoisrooli, koska toimin myös lähihoitajien esimiehenä aineiston keruu aikana. Koska laadullisessa tutkimuksessa on yleensä pieni aineisto, sisältyy siihen suurempi haaste anonymiteetin säilyttämiselle. Kaikki tunnistamiseen liittyvät tiedot on poistettu tästä raportista, jolloin asianomainen ei ole lähipiirinkään tunnistettavissa. (Kylmä & Juvakka 2012, 151.)

Tarinallisen lähestymistavan eettistä arvoa on luonnehdittu niin, että se antaa tutkimuk-seen osallistuville ihmisille äänen ja tarinallisessa tutkimuksessa tuodaan esiin ihmisten oma tapa antaa asioille merkityksiä. Nimenomaan kertomukset välittävät parhaiten näitä

merkityksiä. Merkityksiä ei jäsennetä ennalta muotoillun teorian pohjalta vaan analyysi on aineistolähtöistä ja periaatteena on tutkijan avoimuus niille merkityksille jotka nouse-vat aineistosta sekä dialogisuus. Tulee kuitenkin muistaa, että tutkimuksen ollessa ky-seessä tutkija valikoi ja pelkistää aineiston rikkautta oli kyky-seessä mikä tahansa aineistoa analysointi tai esitystapa. Tutkijan ääni on esillä tulkinnassa ja esityksessä aina viime kädessä ja tämä tulee aina ymmärtää. Tarinallinen lähestymistapa auttaa ihmisiä reflek-toimaan heille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, koska se on kiinnostunut niistä. Siksi on eettisesti tärkeää huomioida se, ettei ihmiset koe tulevansa väärinymmärretyiksi tai hy-väksikäytetyiksi. (Hänninen 2000, 34.) Tulosten tulkinnassa tiedostan oman roolini tutkit-tavien esimiehenä ja olenkin pyrkinyt välttämään omia ennakkokäsityksiäni yksikön työ-hyvinvoinnista. Toisaalta tutkittavat ovat tietoisia roolistani kirjoittaessaan tarinoita ja vastatessaan kyselyyn työn imusta.

Tutkija, joka on narratiivisesti orientoitunut kunnioittaa kertojan tuomaa näkökulmaa ja vähitellen tarkentaa tutkimuskysymyksiään. (Laitinen & Uusitalo 2008, 119). Hänellä on kyky myötäelää kanssaihmisten elämänkohtaloissa ollen osa monisyistä elämisen iloon liittyvää kokemusta ja tutkimuksen tekeminen on parhaimmillaan oivaltamisen ja löytä-misen iloa. Tutkimusta tehdessä tulee huomioida, että tutkimusetiikan periaatteita ovat haitan välttäminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, luottamus sekä kunnioitus. (Kylmä ym 2012, 147, 155.) Näitä periaatteita olen pyrkinyt noudattamaan tutkimusta tehdessäni.

Luotettavuutta saattaa heikentää myös oma kokemattomuus tutkijana. Nyt loppusuoralla tekisin monta asiaa toisin, mutta tutkimus on myös opettanut tekijäänsä. Olin myös ajatel-lut saavani enemmän lähihoitajien kirjoittamia tarinoita ja pohdinkin usein miten suu-rempi kertomusaineisto olisi muuttanut tuloksia. Olen pyrkinyt saamaan vastauksiksi juuri tämän aineiston esiin nostamat äänet, enkä vahvistamaan jo etukäteen oletettuja kokemuksia. Aikaisemmat tutkimukset vahvistavat kuitenkin omia tulkintojani työn imuun vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi saamieni kertomusten yhtenäisyys tuki omaa tul-kintaani lähihoitajien työn imun kokemuksesta.

6.2 Tulosten tarkastelua ja päätelmät

Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena tutkia millaisia kokemuksia kotikuntoutustiimien lähihoitajilla on työn imusta sekä minkälaiset voimavaratekijät kotikuntoutuksessa vai-kuttava työn imun kokemukseen. Hyvässä työn imussa työntekijät kokevat uppoutumista, tarmokkuutta sekä omistautumista työssään. Perustan työntekijän ja työpaikan menesty-miselle ja kukoistukselle, joka perustuu hyvinvoinnille, luo työn imu. Työn voimavarat sen sijaan voivat koskea organisatorista tasoa, työn järjestelyä, vuorovaikutusta sekä eri tehtäviä työssä. (Hakanen 2011, 49, 51.) Tähän tutkimukseen osallistuivat Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän viiden eri kotikuntoutustiimin lähihoitajat. Osallistuminen oli vapaaehtoista. Tutkimus toteutettiin mixed methods tutkimuksena ja kyselyyn vastasi 18 hoitajaa ja tarinan kirjoitti 11 hoitajaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kyselyyn osallistuneiden kotikuntoutustiimien lähihoitajien työn imu oli keskimääräistä korkeampi.

Tulos saatiin kun verrattiin Työterveyslaitoksen sekä Jyväskylän yliopiston tekemiä tutkimustuloksia saatuihin viitearvoihin. Tutkimuksen toisessa osassa tarinan kirjoittaneet lähihoitajat toivat esiin neljä teemaa, joista työn imu sekä voimavaratekijät kumpusivat.

Esiin nousseet neljä eri teemaa olivat itse kotikuntoutustyö, työyhteisö, asiakas sekä or-ganisaatio.

Tässä mixed methods tutkimuksessa määrällisen tutkimuksen osuus antoi lähtötilanteen kotikuntotustiimin lähihoitajien työn imusta. Saadun kyselyn tulosta verrattiin Työterve-yslaitoksen tutkimusaineiston perusteella laskettuihin viitteellisiin normiarvoihin työn imu 9-menetelmällä, jolloin voitiin todeta kotikuntoutustiimien lähihoitajien työn imun olevan keskimääräistä korkeampi jokaisella työn imu ulottuvuudella sekä summamuuttu-jan osalta. Verrattaessa toiseen Työterveyslaitoksen tutkimusaineistoon, jossa tutkittavat olivat eri ikäryhmissä sekä sukupuolittain, todettiin kotikuntoutustiimien lähihoitajilla olevan korkein työn imu kaikilla osa-alueilla. Verrattaessa Jyväskylän yliopiston tutki-mukseen, jossa vertailtiin eri ammattiryhmiä, yhdestätoista eri tutkitusta ammattiryhmäs-tä kotikuntoutustiimien lähihoitajilla oli alempi tulos vain ylimmän johdon ja terveyden-huolto organisaation lääkäreiden tuntemasta omistautumisen ulottuvuudesta. Muissa osa-alueissa lähihoitajien työn imu oli korkeampi.

Koska toimin tutkimuksen ajan kotikuntoutustiimien lähihoitajien esimiehenä ja näin hyvin läheltä toimintaa ja vallitsevaa työhyvinvointia, oli minulla ennakkokäsitys tulevas-ta tuloksestulevas-ta. Tutkijan tulisi kuitenkin nimen omaan välttää kaikenlaisia ennakko odotuk-sia tutkimuksen tuloksesta. Sen tähden oli tärkeää tehdä kysely vallitsevasta työn imusta ja verrata sitä muihin tutkimustuloksiin. Näin saatiin lähtötilanne työn imun kokemukses-ta kotikuntoutustiimeissä, johon ei vaikutkokemukses-tanut omat ennakko odotukseni toimiessani sa-manaikaisesti esimiehenä ja tutkijana.

Laadullisen tutkimuksen tulokset toivat esiin neljä teemaa, jotka avasivat työn imun tilaa, kokemuksia sekä voimavaroja. Teemat olivat itse kotikuntoutustyö, työyhteisö, asiakas sekä organisaatio. Kotikuntoutustyö itsessään koettiin jo niin erityisenä, että kuuluminen kotikuntoutustiimiin oli voimavara ja työn imua nostava asia. Siinä toteutui työn vaihtelevuus, monipuolisuus, kehitettävyys ja palkitsevuus. Työ oli erilaista kuin koti-invietävissä palveluissa oli totuttu yleensä näkemään. Vaikutusmahdollisuudet olivat monipuoliset, tavoitteet selkeät ja jokaisen vahvuudet käytettiin hyväksi. Oli tunne, että on tarpeellinen juuri siinä hetkessä. Työhön suhtautumisessa on olennaista työntekijän vastuun ottaminen jonkin tehtävän suorittamisessa työyhteisössä. Nautintoa lisää merkit-tävissä määrin se, että hän valitsee tehtävän vapaasti omien kiinnostusten kohtien perus-teella. Suuri osa työn antoisuudesta perustuu kuitenkin työhön sitoutumiseen ja että siitä kannetaan vastuu. (Martela & Jarenko 2014, 45.)

Työyhteisö koettiin suurena voimavara sekä rikkautena, johon voi aina luottaa oli asia mikä tahansa. Martela (2014) toteaa, että huippukirurgiuskaan ei ole yksilön ominaisuus, vaan tiimin ominaisuus, joka tuntee toisensa ja pelaa toistensa vahvuuksilla (Martela ym 2014, 46). Moniammatillinen yhteistyö tiimissä fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien kanssa koettiin antoisana sekä omaa ammattitaitoa nostavana. Oppimista ja kehittämistä edistää aktiivinen työ ja lisäksi päätösvalta, joka koskee työtä, vähentää stressiä ja nostaa oppimishalua (Manka 2015.) Myös haastaviin tilanteisiin sai apua omasta tiimistä päivittäin sekä mahdollisuuden yhteiskäynteihin tarvittaessa asiakkaan luona. Työn imua on mahdollista lisätä työryhmän myönteisellä ja uudistushakuisella vuorovaikutuksella (Hakanen, Harju, Seppälä, Laaksonen ja Pahkin 2012, 78). Työn imu voi olla myös yhtei-söllinen kokemus, jossa tiimi koetaan energisenä, innostuneena ja omistautuneena (Haka-nen 2017b).

työn imun kokemusta hoitajissa. Tämä kuvasi hyvin myös lähihoitajien ammatillisuutta.

Hoitajat laittoivat itsensä likoon lisätäkseen asiakkaiden hyvinvointia ja kotona selviyty-mistä. Lisäksi ammatillisuus näkyi lähihoitajien kertomuksissa kokemuksina ja voimava-roina, jota koettiin saatavan asiakkaan ja omaisten kanssa yhdessä tehdystä työstä.

Hoitajat laittoivat itsensä likoon lisätäkseen asiakkaiden hyvinvointia ja kotona selviyty-mistä. Lisäksi ammatillisuus näkyi lähihoitajien kertomuksissa kokemuksina ja voimava-roina, jota koettiin saatavan asiakkaan ja omaisten kanssa yhdessä tehdystä työstä.

In document Hyvä työn imu -Työn imun kokemukset kotikuntoutustiimeissä (sivua 46-0)