Työn imun kokemukset ja voimavaratekijät työssä

Kotikuntoutustiimeissä työstä koetaan saavan onnistumisen kokemus ja kokonaisvaltai-nen hyvä olo. Silloin aika lentää kuin siivillä ja työn tekemikokonaisvaltai-nen on mielekästä. Työhön liitetyt voimavarat näkyivät tarinoissa työn palkitsevuutena, monipuolisuutena ja kehitet-tävyytenä. Työ kotikuntoutuksessa koetaan erityisenä ja siitä ollaan ylpeitä, se palkitsee ja jokainen päivä koetaan erilaisena. Vahvasti tuli esiin myös hoitajien kokevan tyytyväi-syyttä siitä, että on mahdollisuus tehdä työtä itseohjautuvasti omaan työhön vaikuttaen ja saaden näkyviä tuloksia. Työpäivän suunnittelu jo edellisenä päivänä koettiin hyvänä, jolloin pystyi itse vaikuttamaan päivän työjärjestykseen sekä valitsemaan paikkat joihin meni kuntoutusta toteuttamaan. Oman persoonan käyttö työvälineenä sekä omalla tavalla työskentelyn koettiin tuovan työhön uppoutumisen tunnetta. Työn imun kokemus liittyi myös vahvasti itsenäiseen tekemiseen ja onnistumisen kokemukseen. Päivän koettiin ete-nevän nopeasti kun saatiin tunne onnistumisesta työssä sekä sen pohjalta hyvää mieltä.

Silloin työ lisää hyvinvointia ja sinne on mielekästä lähteä. Työhön halutaan panostaa ja panostaminen palkitsee työn imun tuntemuksena. Työ koetaan mielekkäänä ja innostava-na. Työhön lähteminen koettiin mielekkäänä ja myös virtaa antavana voimainnostava-na. Kotikun-toutus työpaikkana koettiin jopa mahdollisena pidempiaikaisena työnä. KotikunKotikun-toutus- Kotikuntoutus-työstä löytyi tarinoiden perusteella paljon voimavaratekijöitä, jotka vaikuttavat työn imuun.

”Tunne päivän lentämisestä siivillä merkitsee minulle onnistumisen koke-muksia työssäni ja hyvää fiilistä yleisesti. Koen työni lisäävän hyvinvointia-ni. On usein mukava lähteä töihin.” (H5)

”Nämä tilanteet, kun saan tehdä omalla tavallani, persoonallani ja koko-naisvaltaisesti töitä, koen valtavaa työtyytyväisyyttä ja työ imaisee minut mukaansa niin, että aika menee kuin siivillä.” (H9)

”Työn imua koen silloin kun saan olla itseohjautuva ja suunnitella oman aikatauluni ja päiväni. (…) työpaikalle lähtö on mieleistä ja tuleva työpäivä antaa lisää virtaa. ” (H2)

Työn monipuolisuus tuli esiin miltei kaikissa tarinoissa positiivisena kokemuksena. Mo-nipuolisuus oli myös vahva voimavara. Asiakkaiden kuntoutukseen tulosyyt koettiin rik-kautena ja työhön monipuolisuutta antavana voimavarana. Asiakkaita oli valikoitunut monesta eri syystä kuntoutettavaksi ja siksi oli mahdollisuus nähdä erilaisia kuntoutusta vaativia tilanteita. Työ ei alkanut tuntumaan tylsältä, koska jokainen päivä koettiin erilai-sena. Kuntoutukseen sisältyi erilaisia kotikuntoutuksen elementtejä kuten pihasaunan lämmittämisen harjoittelua tai ruuhkaisen kadun ylittämistä kauppassa käynnin vuoksi.

Asiakkaiden tarpeet olivat moninaiset kotona asumisen edellytykseksi. Työssä ei myös-kään koettu turhautumista tai riittämättömyyttä ja kuormittavuus koettiin kohtuulliseksi.

”Ei ole kahta samanlaista päivää. SE erityisesti on tämän työn suola ja so-keri.” (H5)

”Kotikuntoutuksen työ on monipuolista. (…) meillä työpäivä vaihtelee mel-koisen paljon. Akuutteja tai vaikeita tilanteita tulee kyllä joskus vastaan (…)” (H1)

”Asiakkaitten kuntoutusjaksolle tulemisen syyt ovat niin laajat, että pääsee tutustumaan niin erilaisiin kuntoutuksiin ja mitä niissä kaikissa tulisi huo-mioida.” (H6)

Toisaalta oltiin jo niin pitkällä oman ammattitaidon kehittymisessä, että pystyttiin hah-mottamaan erilaisia tapoja päästä haluttuun tulokseen. Yhtäkkiset muutokset tai työn ar-vaamattomuus koettiin rikkautena ja sisältöä antavana kokemuksen eikä ongelmana työn teossa. Tarinoissa esiin nousseet näkemykset ja kokemukset osoittivat jo asiaan perehty-neisyyttä sekä ammatillisuutta. Tarinoista nousi myös esiin ammativalinnan pohdinta, joka ensimmäisen kerran työhistoriassa tuntui oikealta juuri tässä työssä. Se myös miel-lettiin osaksi työn imua. Työasioita pohdittiin jopa vapaa-ajalla, mutta niitä ei kuvattu tarinassa kuitenkaan negatiivisena kokemuksena. Toisaalta vaarana on työn imun

vasta-siitä ja kokee sitä kautta työhönsä leipääntymistä.

”Voin myös itse vaikuttaa kotikäyntien sisältöön. Pidän erityisesti työn itse-näisyydestä myös ennalta arvaamattomien tilanteiden haasteista.(…) haas-tavat tilanteet tulevat lähinnä yllättävinä muutoksina työpäivän sisältöön tai sen aikana.” (H5)

”Viime aikoina useimmiten työpäivän pituus ei meinaa riittää ja asioita jää pohdittavaksi vapaa-ajallekin. (…) oikeastaan kyllä mielestäni joka päivä aika lentää.” (H8)

Kotikuntoutustiimi koetaan työpaikkana, jossa itsensä voi haastaa oman osaamisen poh-jalta. Ammatillista osaamista voi kehittää päivittäin ja käyttää sitten oppimaansa erilaisis-sa kuntoutustilanteiserilaisis-sa. Ajan kanserilaisis-sa tiimeissä on syntynyt kehittymistä ja on alettu huo-mata ja osata käyttää jokaisen osaamista hyödyksi yhä enemmän. Sovittuja toimintatapoja on luotu ja on hahmottunut se, kenen työn kuvaan mikäkin tehtävä kuuluu. On alettu ar-vostamaan eri ammattiryhmiä ja luottamaan toisiinsa. Myös oman ammattitaidon kehit-tyminen ja itsetuntemus työn teossa on vaikuttanut työn imua nostavasti. Oman työn ke-hittäminen koetaan työhyvinvointia nostavana voimana. Samalla kun kehittää työtään, siitä oppii myös uusia asioita.

”Työpaikkana koko kotikuntoutus antaa itselle paljon haasteita. Mahdolli-suuden oppia joka päivä uutta. Soveltaa oppimaansa eri tilanteissa ja toi-mia osana moniammatillista tiimiä.” (H11)

”Pidän työstäni paljon, koska kuntoutuksesta saa paljon irti ja on kehitettä-vää tai uutta opittavaa työstä.” (H6)

”Tiedostamme työyhteisössä toistemme erilaisia toimintatapoja, myös aja-tusmaailmaa. Useinkin sitä pidetään rikkautena kuntoutujan kannalta.”

(H5)

Kotikuntoutustiimissä vastuullisuus koetaan positiivisena kokemuksena. Se mielletään oman ammattitaidon kasvuun ja työn itsenäiseen suunnitteluun. Lähihoitajilla on koke-mus oman työn tekemisestä oikein, koska tulos asiakkaan kuntoutumisesta on nähtävissä jakson loputtua. Vastuuta uskalletaan ottaa enemmän asiakkaan kuntoutumisen sekä hy-vinvoinnin tukemiseksi, kun oman osaamisen lisääntymisen tunne kasvaa. Työhyvinvoin-tia koetaan kasvattavan se, että voi itse suunnitella päivän kulun erilaisten ja erilailla voimavaroja vievien asiakkaiden kohdalla. Mahdollisimman suuri vaikutusmahdollisuus ja valta oman työn suunnitteluun lisäsi työhyvinvointia kotikuntoutustiimeissä.

”Työ on vastuullista ja tuloksen näkee jakson päättyessä. (…) olemme osanneet tehdä työmme oikein (…). Tässä vuoden parin sisällä oma ammat-titaito kasvanut melkoisesti ja on oppinut ottamaan enemmän vastuuta (…).

Työ sinänsä on mielenkiintoista ja se on mukava kun saa päättää niin pal-jon asioista. Työ on siis melko itsenäistä.” (H1)

”(…) onneksi saan itse suunnitella päiväni aikataulua ja asiakaskäyntejä, tämä tuo työhön mielekkyyttä ja auttaa jaksamaan ajoittain hektistäkin päi-vää. ” (H2)

Kotikuntoutustyö koetaan mielenkiintoisena, itsenäisenä ja energiaa antavana. Kotikun-toutustyö itsessään koetaan myös vahvana voimavarana. Lähihoitajan työ kuntoutuksessa on kiinnostavaa ja erilaista kuin yleensä lähihoitajan työn koetaan olevan. Voi tehdä itse-näisesti päätöksiä, arvioida tilanteita ja ottaa vastuuta kuntoutusjakson kokonaisuudesta.

Asenne työhön on hyvin ammatillinen ja tuloksiin tähtäävä. Tavoitteet työssä ovat selkeät ja tiedetään sekä hahmotetaan mitä heiltä odotetaan. Työhön on helppo sitoutua ja haluta jatkaa siinä, jos kokee olevansa arvokas ja arvostettu osana sitä. Ajoittainen kokemus kiireestä lisää työhyvinvointia, koska se ei ole jatkuvaa.

”(…) hakeuduin, koska kuntouttava työ kuulosti mielenkiintoiselta (…). Työ luo mahdollisuudet itsenäiseen työntekoon (…). En koe olevani koskaan stressaantunut työni vuoksi, vaan saan siitä yleensä energiaa ja itseluotta-musta omaan tekemiseen.” (H4)

itse päätöksiä (…). Toisinaan on kiirettä ja se on myös hyvä asia.” (H3)

Kotikuntoutustyö koetaan palkitsevana, koska se kohottaa ammatillista itsetuntoa ja koti-kuntoutuksessa työskentely on mahdollistanut lähihoitajien osaamisen erikoistumisen sekä kasvamisen kuntoutuksen osa-alueella. Tämän on mahdollistanut moniammatillinen tiimityö, joka ohjeistaa ja mahdollistaa kokoaikaisen kanssakäymisen asiakkaiden tilan huomioimisessa ja arvioimisessa parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi kuntoutumi-sessa sekä koko asiakkaan elämäntilanteessa. Mitä pidempään työtä on tehnyt, sitä var-memmaksi oman osaamisen sekä erilaisten päätösten ja arvioinnin tekeminen on tullut.

Tämä on kohottanut työn imua ja saanut aikaan oman työn arvostuksen kohoamisen lähi-hoitajien keskuudessa.

”Olen rohkaistunut tekemään työtä enempi omalla tavallani.” (H5)

Työn imun kokemuksen on myös antanut huomaaminen oman ammattitaidon kasvusta ja näkemyksen laajentumisesta. Lisäksi työnantajan mahdollistama erikoistumiskoulutus, on osattu nähdä arvokkaana resurssina, joka selvästi nostaa työn imun kokemusta. Itsenäinen työ on ollut sopivan haastavaa, jolloin itsetuntemus ja tarve itsetutkiskeluun on johtanut tuntemukseen työn imusta. Tarinoista huokui itseluottamuksen kohoaminen, itsensä ke-hittämisen tarve ja halu, vastuunotto sekä ammatillisen osaamisen lisääntyminen. Itsetun-temus lisääntyi, koska työ antoi itsensä toteuttamisen mahdollisuuden. Myös oppimisen ilo oli osattu huomioida. Työ koetaan merkitykselliseksi koska on vaikutusmahdollisuus.

Oma varmuus osaamisesta ja työn hyvin tekemisestä tuo nautintoa. Organisaatio hyötyy ammattitaitoisesta ja työhönsä perehtyneestä työntekijästä ja on sille arvokas. Kokemus työhön omistautumisesta on vahva, jopa niin vahva, että työn imun pimeä puoli on koet-tavissa.

”(…) iso plussa ollut työssä mahdollistaa työntekijöille erikoistuminen ar-kikuntoutuksen osaajaksi. Meille on mahdollistettu yhteistyötä eri tahojen kanssa (…) Heiltä olen oppinut ja saanut uutta kiinnostusta työhön. (…) on ollut mielekästä kehittyä.” (H6)

”Olen oppinut tuntemaan enemmän itseäni ja sitä kuinka minä teen tätä työtä omalla persoonallani. Kaiken kaikkiaan olen aina mielestäni ollut työhön omistautunut. Ajoittain liikaakin..” (H11)