Tutkimuskysymysten tarkastelua

Työn alussa esitin viisi tutkimuskysymystä, joihin olen hakenut vastauksia käsillä ole-van työn avulla. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni oli missä määrin olemassa olevat hyväksyttävyyden mallit selittävät erilaisissa ympäristöissä hyvinvointiteknologian ti­

lannekohtaista hyväksyttävyyttä.

Kysymykseen vastaan luvussa seitsemän esittämäni kirjallisuuskatsauksen yhteenve-don pohjalta muotoiltujen väittämien avulla seuraavasti: 1) funktionaalinen tarve tai helppokäyttöisyys ei yksin riitä teknologian hyväksymiseen, 2) hyvinvointiteknologian erityispiirteet on huomioitava, 3) yhteisön ja identiteetin merkitystä ei voi ohittaa tek-nologian hyväksyttävyyden arvioinnissa, 4) hyväksyttävyyden kriteerit ovat aikaan ja paikkaan sidottuja, ja ne muuntuvat käyttöympäristön ja käytettävän teknologian mu-kaisesti, 5) ihmisen toimintaympäristö koostuu monentasoisista toisiinsa vaikuttavista ympäristöistä, joten toiminnan ja käytäntöjen selittäminen edellyttää tämän kokonai-suuden ymmärtämistä.

Erityisesti ikääntyneiden, mutta myös nuorempien ihmisten toiminta- ja suoritusky-ky voi vaihdella lyhyelläkin aikajänteellä. Siksi puhtaasti funktionaaliset tai fysiologiset perusteet teknologian käyttöön ja hyväksyntään eivät ole pysyviä, minkä vuoksi yleistä-vien hyväksyttävyyden mallien soveltaminen arviointiin on vaikeaa. Hyvinvointitekno-logian käyttäjillä ei ole aina itsellään mahdollisuutta vaikuttaa käytettävään teknolo-giaan, vaan muut valitsevat käyttäjille teknologian. Toisaalta tämä piirre yhdistää hyvin-vointiteknologian työympäristöihin, joissa yksittäinen käyttäjä ei myöskään aina pääse vaikuttamaan työvälineidensä valintaan.

Työssä esitetyn kirjallisuuskatsauksen perusteella näyttää siltä, että TAM- ja UTAUT-mallien perusrakenteet eivät tavoita riittävästi arjen moniulotteista dynamiik-kaa ja hyvinvointiteknologian hyväksyttävyyttä sen erityislaatuisesta käyttöympäristös-tä johtuen. Kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan ja käykäyttöympäristös-täntöteoriaan pohjautuvat mallit ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksesta sen sijaan tarjoavat sellaisen holisti-sen lähestymistavan, jonka avulla voidaan lisätä ymmärrystä hyvinvointiteknologian hyväksyttävyydestä niiltä osin kuin TAM- ja UTAUT-malleja on kritisoitu.

Toisena tutkimuskysymyksenäni kysyin, millaiset asiat selittävät hyvinvointitekno­

logian tilannekohtaista hyväksyttävyyttä. Tähän kysymykseen vastaan luvussa seitse-män esitettyjen artikkeleista tekemieni päätelmien perusteella. Neljä keskeistä hyväksyt-tävyyteen vaikuttavaa asiaa ovat 1) merkitykset ja yhteisö, 2) toimintaympäristön ja

kon-tekstin moniulotteisuus, (3) teknologiaominaisuudet ja toimijoiden roolit sekä 4) käy-täntöjen vaikutus hyväksyttävyyteen.

Keskeisimpänä ilmiönä kaikissa artikkeleissa korostuu hyväksyttävyyden kannalta toimintaympäristöjen moniulotteisuus. Teknologia ja sen ominaisuudet näyttäytyvät eri tavoin käyttäjälleen riippuen hänen roolistaan ja tilanteesta, jossa teknologia havai-taan, koetaan ja sen kanssa toimitaan. Samansuuntaisia tuloksia on saatu tuoreissa sai-raalamaailman teknologian käyttöönottoa käsittelevissä tutkimuksessa (esim. Kitzmiller et al., 2010; Fernando, Choudrie, Lycett, & de Cesare, 2012).

Kontekstin moniulotteisuus korostui pikatestauskäytännöistä tunnistetuissa mikro-konteksteissa, joissa toimijoilla havaittiin olevan erilaisia päämääriä ja toimintakulttuu-riin kytkeytyvä tapoja toimia. Tämä tulos tukee Schepersin ja Wetzelsin (2007) esittä-mää näkemystä hyväksyttävyyden taustalla olevista yksilöön, teknologiaan ja kulttuu-riin sidoksissa olevista tekijöistä. Käyttäjien rooleilla on merkitystä myös siihen, millä kriteereillä teknologiaa arvioidaan ja millaisiin olemassa oleviin ratkaisuihin uhrausten ja hyödyn suhdetta punnitaan. Ammatti-identiteetillä ja työympäristön valtarakenteilla näyttäisi olevan myös merkitystä teknologian hyväksyttävyyteen. Teknologia voi muut-taa totuttuja rakenteita ja anmuut-taa työyhteisössä enemmän päätäntävalmuut-taa sellaisille henki-löille, joilla sitä aiemmin ei ollut. Tällöin se, jonka ammatillinen rooli tai identiteetti on uhattuna, saattaa suhtautua negatiivisesti tarjolla olevaan uuteen teknologiseen ratkai-suun. Erityisesti työyhteisössä käyttöönottoon voi kytkeytyä myös epävarmuutta omas-ta asemasomas-ta ja työpaikan säilymisestä. Vakiintuneet omas-tavat toimia, osaamisperusomas-ta ja am-matilliset roolit vaikuttavat teknologian hyväksyttävyyteen ja arvioinnin kriteereihin.

Yksilön kannalta ei voida esittää yleispätevää väittämää jonkin tietyn teknologian hyväksyttävyydestä, vaan hyväksyttävyys liittyy aina käyttötilanteeseen, käyttäjien roo-leihin, toimintaan ja suhteessa olemassa olevaan ympäristöön sekä teknologian mah-dollistamiin käytäntöihin. Tällöin kyse ei ole enää vain teknologian arvioinnista, vaan pikemminkin arjen toimintatapojen muutosten – käytäntöjen – hyväksyttävyydestä, jossa teknologialla on välittävä rooli. Teknologia asettuu tässä katsannossa alisteiseksi ihmisen motiivien ohjaamalle toiminnalle. Teknologia sinänsä ei ole tällöin enää hyväk-syttävyyden arvioinnin kohteena, vaan pikemminkin arvioidaan sitä, mitä teknologialla saadaan aikaan materiaalisesti ja ei-materiaalisesti, millaisia uhrauksia se vaatii ja millai-set uhraukmillai-set ovat toimijan hyväksyttävissä.

Käyttötilanteessa fyysisesti läsnä olevilla muilla ihmisillä ja myös sillä, että joku voisi nähdä käyttäjän teknisen välineen kanssa on merkitystä etenkin henkilökohtaisesti käy-tettävän hyvinvointiteknologian hyväksyttävyyden ar vioinnissa. Katseen kohteena ole-miseen varautuvat niin vanhat kuin nuoretkin käyttäjät. Varautumisen taustalla ovat so-siaalisesti muodostetut teknologiaan liitetyt merkitykset. Stigma ilmiönä nousi yhtenä hyväksyttävyyteen vaikuttavana merkityksenä esiin. Havainto stigman ja hyvinvointi-teknologian suhteesta hyväksyttävyyteen tukee aiempia tutkimustuloksia ikääntynei-den parissa (mm. Pippin & Fernie, 1997; Sapey et al., 2005; Scambler, 2009). Stigman lisäksi työssä havaittiin myös viitteitä teknologian käyttöön liittyvästä materiaalisista ja

symbolisista merkityksistä ja niiden vaikutuksesta hyväksyttävyyteen niin nuorilla kuin vanhemmillakin käyttäjillä. Havainto teknologian käyttöön liittyvistä materiaalisesta ja symbolisesta merkityksestä sekä niiden vaikutus hyväksyttävyyteen tunnetaan apuväli-nekirjallisuudessa (esim. Parette & Scherer, 2004; gaffney, 2010) ja myös tuoteseman-tiikkaa käsittelevässä kirjallisuudessa (esim. Krippendorf & Butter, 1984; Vihma, 1995;

Petiot & Yannoub, 2004; Krippendorf, 2006). Sen sijaan käyttöön välillisesti liittyvien aineiden ja materiaalien (esim. virtsanäyte) merkitys hyväksyttävyyteen kaipaa lisätutki-musta, sillä ilmiöön liittyvä tutkimus on vielä niukkaa teknologian hyväksyttävyyskirjal-lisuudessa.

Kolmanneksi kysyin, millainen on käytäntöjen merkitys teknologian hyväksyttävyy­

teen. Vastaan kolmanteen kysymykseen luvuissa 8.6 ja yhdeksän. Käytäntöjä tarkastele-malla huomio kiinnittyy teknologian luomiin mahdollisuuksiin ja ihmisten arkisiin ta-poihin toimia teknologian kanssa, jolloin hyväksyttävyyden arviointi syvenee ja arjen todellisuus vaihtuvine konteksteineen nousee keskiöön. Lisäksi käytännön käsite suun-taa huomion yksittäisten tekojen sijasta yksilön merkityksenantoon ja toiminnan ilme-nemismuotoihin arjessa. Tällöin on mahdollista löytää vastauksia siihen, miten ja miksi ihmiset toimivat tietyssä tilanteessa niin kuin toimivat.

Artikkeleissa esitettyjen tapausten perusteella käytännöillä on merkitystä teknolo-gian hyväksyttävyyteen. Tämä tulee esiin esimerkiksi seitsemännessä artikkelissa, jossa laboratoriohenkilökunnan edustajat viittaavat totuttuihin rutiineihin ja samalla niihin liittyvin vastuukysymyksiin ja päätöksentekovaltaan. Terveydenhuollon normiston ja käytäntöjen mukaisesti lääkärit kirjoittavat pääosin reseptit ja tekevät diagnoosit. Muu-tokset työkäytännöissä ja niiden uhka voivat aiheuttaa jännitteitä työyhteisössä ja nämä jännitteet saattavat vaikuttaa myös uusien teknologioiden käyttöönottovalmiuteen.

Tulokset tukevat kirjallisuudessa aiemmin esitettyjä näkemyksiä käytäntöjen raken-tumisesta ajan kuluessa (vrt. Orlikowski, 2000) jolloin ne saattavat saada normatiivisen, voimakkaastikin toimintaa ohjaavan luonteen käyttäjäyhteisössä. Tästä syystä tapojen ja tottumusten merkitystä ei voida ohittaa hyväksyttävyyden arviointiprosessissa. Käy-täntöjen sisällään pitämien tapahtumien ja niihin kiinnittyvien rutiinien tunnistaminen, näyttää olevan tämän työn perusteella merkittävässä roolissa ainakin terveydenhuollos-sa, kun arvioidaan teknologian hyväksyttävyyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uuden teknologian pitäisi aina kiinnittyä olemassa olevaan tapaan toimia. Yksilöt ovat valmiita poikkeamaan totutuista käytännöistä, mikäli tarjolla olevan teknologian avulla saavutettava hyöty on suurempi kuin muutoksen vaatima uhraus käyttäjälle tai käyttä-jäyhteisölle.

Neljäntenä tutkimuskysymyksenä kysyin, millaisia mahdollisuuksia ekologinen lä­

hestymistapa ja käytäntöteoria tarjoavat hyväksyttävyyden selittämiseen? Tähän kysy-mykseen vastaan luvussa kahdeksan, jossa esitän käytäntöteoreettisen kirjallisuuden ja ekologisen lähestymistavan perustalta sekä artikkeleissa esitettyjen empiiristen tulosten pohjalta luodun mallin teknologian hyväksyttävyyden arviointiin.

Ekologinen lähestymistapa yhdessä käytäntöteoreettisen lähestymistavan kanssa

tarjoaa käsitteistön, joiden avulla hyväksyttävyyden yksilöllisiin ja vahvasti konteksti-sidonnaisiin tekijöihin päästään käsiksi uudella tavalla. Tämän työn perusteella voidaan esittää, että hyväksyttävyyden monitasoinen systeeminen tarkastelu tuottaa arjen rutii-neja, monipuolisesti valottavia havaintoja ihmisten perusteista hyväksyä teknologiaa osaksi arkeaan. Teknologian käytön kytkeytyessä jo olemassa oleviin vakiintuneisiin käytäntöihin arvioinnin kohteena on se, miten hyvin teknologia ja sen mahdollistama tapa toimia sulautuvat vakiintuneisiin jo olemassa oleviin käytäntöihin. Jos teknologian mahdollistamat käytännöt eivät sulaudu jo olemassa oleviin käytäntöihin, ne luovat sil-loin uuden käytännön, jolsil-loin arvioidaan millaisia uhrauksia uuden käytännön omak-suminen vaatii ja miten uhraukset ovat toimijan hyväksyttävissä.

Tässä työssä käytännön käsitteen yhteyteen tuotiin tapahtuman käsite, joka voi-daan nähdä ikään kuin näytöksenä osana suurempaa esitystä arjen toiminnasta, eli tässä tapauksessa osana käytäntöä. Tapahtuma on käytäntöön olennaisena osana kuuluva osakokonaisuus, jota ilman päämäärää ei voida saavuttaa. Tapahtumat voidaan nähdä myös joukkona mikrokonteksteja, joissa voi olla toisistaan poikkeavat toimintaa ohjaa-vat motiivit, roolit ja toiminnan ympäristö. Tapahtuma avaa tuoreen näkökulman hy-väksyttävyyden moniulotteiseen tarkasteluun, mikä korostaa käytännön koostumista eri ympäristöjen tasoilla olevista tapahtumista sekä toimijoiden moniroolisuutta.

Viimeisessä tutkimuskysymyksessä kysyin, millä tavalla hyväksyttävyyden käsite näyttäytyy ekologisen lähestymistavan ja käytäntöteorian valossa. Työn alussa, toisessa luvussa esitin useita määritelmiä hyväksyttävyyden käsitteelle ja luvun lopussa määrit-telin hyväksyttävyyden tarkoittavan seuraavaa:

hyväksyttävyys on yksilön tai käyttäjäryhmän valmiutta käyttää teknologiaa tarvit­

taessa ja teknologian mahdollistamien käytäntöjen sopivuutta yksilön ja käyttäjäryh­

män arjen käytäntöihin sekä sosio­kulttuuriseen ympäristöön.

Edellä esitetyn hyväksyttävyyden määritelmän mukaisesti hyväksyttävyyden ar-viointi pureutuu selvittämään, 1) mikä on yksilön tai käyttäjäryhmän valmius käyttää teknologiaa tarvittaessa ja 2) miten hyvin teknologian mahdollistamat käytännöt sopi-vat yksilön arjen käytäntöihin ja sosiokulttuuriseen ympäristöön.

10.2. Työn kontribuutio

Työni kolme keskeistä päätulosta ovat seuraavat: 1) kirjallisuuskatsauksesta nousseet näkökulmat hyväksyttävyyteen, 2) artikkeleista nostetut havainnot hyvinvointiteknolo-gian hyväksyttävyyteen vaikuttavista tekijöistä sekä 3) edellisiin tuloksiin perustuen konstruoitu käytäntöteoreettinen hyväksyttävyyden arviointimalli.

Työssäni olen koonnut yhteen ja tiivistänyt hyväksyttävyyden arvioinnin näkökul-masta ihmisen, teknologian ja ympäristön välistä vuorovaikutussuhdetta ja hyväksyttä-vyyttä käsittelevän aiemman tutkimuksen perusteella seuraavat viisi väittämää: 1) funk-tionaalinen tarve tai helppokäyttöisyys ei riitä yksin teknologian hyväksymiseen, 2)

hy-vinvointiteknologian erityispiirteet on huomioitava, 3) yhteisön ja identiteetin merki-tystä ei voi ohittaa teknologian hyväksyttävyyden arvioinnissa, 4) hyväksyttävyyden kri-teerit ovat aikaan ja paikkaan sidottuja, ja ne muuntuvat käyttöympäristön ja käytettä-vän teknologian mukaisesti, 5) ihmisen toimintaympäristö koostuu monentasoisista toisiinsa vaikuttavista ympäristöistä, joten toiminnan ja käytäntöjen selittäminen edel-lyttää tämän kokonaisuuden ymmärtämistä.

Edellisten lisäksi artikkeleissa esitettyjen tulosten perusteella hyvinvointiteknolo-gian hyväksyttävyyden arvioinnissa on huomioitava 1) merkitykset ja yhteisö, 2) toi-mintaympäristön ja kontekstin moniulotteisuus, 3) teknologiaominaisuudet ja toimijoi-den roolit sekä 4) teknologian mahdollistamat käytännöt.

Tutkimuksen päätuloksena olen konstruoinut käytäntöteoreettisen teknologian hy-väksyttävyyden arviointimallin. Mallissa korostuvat kontekstin monikerroksisuus ja hyväksyttävyyden tarkastelu teknologian mahdollistamien käytäntöjen avulla suhteessa olemassa oleviin käytäntöihin. Kehitettyä mallia on mahdollista hyödyntää esimerkiksi markkinoinnissa ja tuotekehityksessä. Suunnitteluprosesseissa malli auttaa ymmärtä-mään mikrokontekstien ja toiminnan sekä tottumusten merkityksen teknologian hyväk-syttävyydessä.

Työssä esitetty käytäntöteoreettinen lähestymistapa tarjoaa hyväksyttävyyden ar-viointiin arjen toiminnan huomioivan kehyksen ja lisäksi se syventää teknologian hyväksyttävyys tutkimuksen teoreettista keskustelua tuomalla siihen moniulotteisen nä-kemyksen kontekstista sekä käytännön ja tapahtuman käsitteet. Näiden myötä ihmis-keskeisyys korostuu. Tällöin keskitytään hyväksyttävyyden arvioinnissa siihen, miten teknologian luomat merkitykset ja sen mahdollistamat käytännöt istuvat yksilön ja hänelle merkityksellisten yhteisöjen arjen käytäntöihin.

Koko työn keskeinen viesti voidaan tiivistää seuraavaan väitteeseen: uusien hyvin­

vointiteknologioiden ja ­palveluiden arvioinnin on keskityttävä teknologian mahdollis­

tamien dynaamisten käytäntöjen ja tapahtumien tunnistamiseen ja niiden hyväksyttä­

vyyden arviointiin moniulotteisessa viitekehyksessä.