Teknologian hyväksyttävyyden malli (TAM)

Teknologian hyväksyttävyyttä käsittelevää kirjallisuutta lukiessa todennäköisesti kohtaa ennemmin tai myöhemmin TAM-mallin (Technology Acceptance Model) ja sen myö-hemmät kehitysversiot. Tämän laajasti siteeratun teknologian hyväksyttävyyden mallin on alun perin esittänyt väitöstutkimuksessaan Fred Davis (1986), jota hän on myöhem-min täydentänyt (Davis, 1989, 1993). Vaikka TAM-mallien ja sen myöhempien kehitys-versioiden taustalla on tästä työstä poikkeavat tutkimusotteet, näitä malleja ei voida si-vuuttaa hyväksyttävyyttä käsittelevässä työssä. TAM-malleja on laajasti käytetty myös hyvinvointiteknologian hyväksyttävyyden tutkimuksessa (ks. Holden & Karsh, 2010).

Malleihin liittyvää laajaa kirjallisuutta lukiessa avautuu tutkimuskohteita, joiden syven-tävä ymmärrys edellyttää elämismaailman tutkimusta (Varto, 2005, s. 28). Käsittelen näitä lisäymmärrystä kaipaavia kohteita myöhemmin tässä ja seuraavissa alaluvuissa.

TAM-mallin perustana ovat Fishbein ja Ajzen (1975) esittämä Theory of Reasoned Action (TRA) ja Theory of Planned Behaviour (Ajzen, 1985, 1991). TRA- ja TPB-mallit selittävät aikomuksen ja toiminnan välistä suhdetta (kuva 3). TPB-malliin perus-tuen on kehitelty muitakin teknologian omaksumismalleja, esimerkiksi Model of Adop­

tion of Technology in Households (Brown & Venkatesh, 2005).

Kuva 3. a) TRA-malli (Fishbein & Ajzen, 1975) b) TPB-malli (Ajzen, 1991)

Attitude toward the

behavior

Subjective Norm

Perceived Behavioural Control

Intention Behaviour Intention to

perform

behavior Behavior Normative

beliefs about behavior

Attitude toward behavior

Subjective norm concerning

behavior Beliefs

about conse-quences of behavior

TAM-mallin (kuva 4) avulla voidaan selittää suhteita teknologian käytössä havaittu-jen ominaisuuksien, tunneperäisten asenteiden ja käyttäjän toimien välillä. Mallissa hy-väksyttävyyttä tarkastellaan havaitun hyödyllisyyden (Perceived Usefulness, PU) ja ha-vaitun käytön helppouden (Perceived Ease of Use, PEOU) kautta. Malli korostaa suoraa yhteyttä uskomusten ja aikomusten sekä toiminnan välillä. (Davis, 1986; Davis, 1989.)

TAM-mallia on käytetty lukuisissa hyväksyttävyystutkimuksissa eri aloilla ja sovel-luskohteissa (esim. Igbaria, 1997; Lowry, 2002; Chau & Hu, 2002; Lu, Yu, Liu, & Yao, 2003; Shih, 2004; Kim, 2012). Vaikka TAM-malli on alun perin kehitetty työympäris-tössä, sen on osoitettu soveltuvan myös yksilöiden teknologian omaksumisen tutkimi-seen, mikäli yksilölliset erot ja sosiaaliset vaikutukset otetaan huomioon (Lu et al., 2005). TAM2-mallissa (Venkatesh & Davis, 2000) lisättiin käyttöä ja havaittua hyödyl-lisyyttä määrittäviksi tekijöiksi subjektiiviset normit yhdessä useiden muiden tekijöiden kanssa (kuva 5).

Kuva 4. TAM-malli (Davis, 1986)

Kuva 5. TAM2-malli (Venkatesh & Davis, 2000) Perceived

Ease of Use

Attitude Behavioral Intention

Actual System Use Perceived

Usefulness External

Variables

Experience Voluntariness

Subjective Norm

Image RelevanceJob

Output Quality Result Demonstrability

Perceived Usefulness

Perceived Ease of Use

Intention

to Use Usage

Behavior

Technology Acceptance Model

Alun perin TAM- ja TAM2-mallit kehitettiin mittaamaan ja arvioimaan käyttöön otettujen järjestelmien laatua. Arvioinnissa keskityttiin erityisesti informaatioteknolo-gian käyttöönottoon ja omaksumiseen työpaikoilla (Davis, 1989; Venkatesh & Davis, 2000). Tästä syystä suurin osa TAM-malleihin liittyvästä tutkimuksesta on tehty erilai-sissa työympäristöissä. TAM-malleja on muokattu ja sovitettu erilaisiin ympäristöihin ja niitä on myös laajennettu (Schepers & Wetzels, 2007). Esimerkiksi Kaasinen (2005) on laajentanut alkuperäistä TAM-mallia luottamuksen ja käyttöönoton käsitteillä.

TAM-mallien avulla on tutkittu teknologian hyväksyttävyyttä ympäri maailmaa, mutta suuri osa tutkimuksista on tehty kuitenkin Yhdysvalloissa (Sundqvist, Frank, & Puu-malainen, 2002; Yousafzai, Foxall, & Pallister, 2007).

TAM-, ja TAM2-malli ovat saaneet myös paljon kritiikkiä (Plouffe et al., 2001; Leg-ris et al., 2003; Burton-Jones & Hubona, 2005; Lu et al., 2005; Benbasat & Barki, 2007; Homburg et al., 2010; Turner et al., 2010). Kritiikin keskeinen viesti on, että so-siaalisten tekijöiden pitäisi sisältyä hyväksyttävyyden malleihin ja se, että TAM-malleis-ta välittyvä näkemys käytöstä ja teknologian omaksumisesTAM-malleis-ta on suppea. TAM-mallien taustalla olevat TPB-teoria (Theory of Planned Behaviour) ja TRA-teoria (Theory of Reasoned action) ovat laajasti siteerattuja, mutta myös näitä on kritisoitu muun muassa siitä, että ne keskittyvät liiaksi korrelaatioanalyyseihin syiden sijaan ja siitä, että niissä oletetaan liikaa asenteiden ja aikomuksen välisestä yhteydestä (Ogden, 2003; May &

Finch, 2009; Weinstein, 2007). Yksilöiden aikomukset ja mieltymykset ovat välttämät-tömiä ja läsnä arjen toiminnassa, mutta eivät kuitenkaan selitä riittävästi yhteisöllisiä toi-mia (May & Finch, 2009). TAM-mallit ovat keskittyneet yksittäiseen käyttäjään erotte-lematta ikää, ammattia, asuinympäristöä ja muita sosiokulttuurisia muuttujia (Fife &

Pereira, 2005) tai teknologian tyyppiä ja tuttuutta, joiden on todettu myös vaikuttavan hyväksyttävyyden arviointiin (King & He, 2006; Schepers &Wetzels, 2007).

Kritiikki on kohdistunut myös aineistoon, jonka avulla mallia on kehitetty ja arvioi-tu. Mallia on testattu pääasiassa toimistosovelluksilla työympäristöissä ja toisaalta mal-lin kehittäminen on perustunut pitkälti itseraportointiin (Burton-Jones & Hubona , 2005; Yousafzai et al., 2007). Yousafzai kumppaneineen (2007) peräänkuuluttavat objektiivisten havaintojen tärkeyttä, jotta vältettäisiin mahdolliset itseraportoinnin ai-heuttamat vinoutumat aineistossa. Mallin kehittelyssä on käytetty paljon opiskelija-aineistoja (Schepers & Wetzels, 2007). Schepers ja Wetzels havaitsivat selkeitä eroja opiskelijoiden ja muiden välillä. Heidän mukaansa opiskelijat muodostavat yhdenmu-kaisen ryhmän ja opiskelijat ovat taipuvaisia ottamaan muiden mielipiteet huomioon useammin kuin muut. TAM-mallien yhtenä puutteena on pidetty kirjoittamatonta ole-tusta käytön lisääntymisen positiivisesta arvosta sinänsä (Dale, 2007).

Cardelo (1994) on nähnyt hyväksyttävyyden mittaamisen vaikeana, sillä hyväksyttä-vyyttä itsessään ei voida absoluuttisesti mitata, vaan se tulkitaan käyttäytymisen perus-teella. Cardelon mukaan TAM-mallit pyrkivät kuitenkin rakentamaan yleistä mallia hy-väksyttävyyden selittämiseen ja hän myös arvioi, ettei geneerisen mallin avulla voida se-littää erilaisten teknologioiden hyväksymisprosesseja riittävän tarkasti. Esimerkiksi

Legris et al. (2003) mukaan empiiriset tutkimukset TAM-mallin käytöstä ovat osoitta-neet, että tulokset eivät ole täysin yhdenmukaisia ja selviä. TAM- ja TAM2-mallit selit-tivät heidän tutkimuksensa mukaan vain 40 prosenttia järjestelmien käytöstä. Tämän perusteella Legris kumppaneineen olettavat, että mallista voisi puuttua joitakin merkit-täviä muuttujia. Myös Benbasat & Barki (2007) toteavat johtopäätöksissään, että TAM-mallien staattisuudesta johtuen vuorovaikutuksen dynamiikkaan ei päästä TAM-mal-leilla käsiksi. He myös väittävät TAM-mallin PU ja PEOU rakenteiden lakanneen pit-kälti olemasta ainoita merkittävästi käyttöön vaikuttavia muuttujia. Kritiikissä on koros-tettu mallin jättävän vähäiselle huomiolle tilannesidonnaiset muuttujat (McFarland &

Hamilton, 2006; Sun & Zhang, 2006). Burton-Jones ja Hubona (2005) toteavat, että TAM-malli ei selitä riittävän tarkasti yksilöllisten erojen tai identiteetin, tapojen ja tot-tumusten merkitystä käyttöönottoprosesseissa.