Mallin peruselementit

Työn tuloksena esitän käytäntöteoreettisen kirjallisuuden ja ekologisen lähestymista-van perustalta sekä artikkeleissa esitettyihin, empiirisiin havaintoihin perustuviin tul-kintoihin nojautuen mallin teknologian hyväksyttävyyden arviointiin. Malliin johtaneet keskeiset vaiheet ja niitä esittelevät käsillä olevan työn luvut voidaan sijoittaa Peffersin ja kumppaneiden (2006) ongelmakeskeiseen suunnittelutieteen prosessiin (kuva 9).

Kuva 9. Ongelmakeskeinen suunnittelutieteen prosessi (Peffers et al., 2006)

Kuva 9 havainnollistaa, miten ongelman määrittely ja ratkaisun tavoitteet ovat vaati-neet käsittelyä eri luvuissa, sillä prosessin edetessä tutkimuksen kohde on tarkentu-nut ja joututarkentu-nut useaan kertaan uudelleen määritellyksi.

Kuva 10 esittää mallin peruselementit ja niiden suhteet toisiinsa. Perusele-menttien määritelmät ja niihin liittyvät kysymykset sekä tiedon motiivit esitän taulu kossa 8.

Ongelman määrittely Luvut 1, 3, 4 ja 6

Ratkaisun tavoitteet Luvut 1.2, 5 ja 6

Design &

Kehitystyö Luvut 1.4, 7

Kokeilut kentällä Luvut 1.4, 7

Arviointi Luku 8.1

Raportointi Luku 9

Ongelma-keskeinen lähestymistapa

Tavoite-keskeinen lähestymistapa

Design ja kehitys-keskeinen lähestymistapa

Ratkaisu-keskeinen lähestymistapa

Toimijaviittaa tässä yhteydessä aktiiviseen toimijaan yksilönä, jonka aikomuksena on käyttää tiettyä teknologiaa päämääriensä(motiivi) saavuttamiseksi. Päämäärät voivat olla joko toimijan itsensä asettamia tai yhteisesti muiden kanssa asetettuja. Toimintaa ohjaava motiivin käsite on lähellä kuudennessa luvussa esitettyä toiminnan teorian tavoitteen kä-sitettä (object), jota pidetään toimintaa synnyttävänä lähtökohtana (vrt. Engeström &

Kerosuo, 2007). Kuten ymmärrettävää on, päämäärän on todettu muissakin tutkimuksis-sa vaikuttavan merkittävästi yksilön valintoihin ja päätöksentekoon (esim. Lindeberg &

Steg, 2007). Motiiviin sisällytän instrumentaalisen tavoitteen lisäksi myös ihmisen itseil-maisuun liittyvät motiivit ja pyrkimykset (vrt. Pirkl, 1994; Belk, 1988; Grewal et al., 2000; Punie, 2003). Toimijan käsitteen kannalta on merkillepantavaa siihen sisältyvä moniroolisuus. Terveydenhuollossa sairaanhoitaja ja lääkäri ovat selkeästi erirooleissa, vaikka he ovat läsnä samassa hoitotapahtumassa ja työskentelevät molemmat yhteisen päämäärän hyväksi, eli potilaan parhaaksi. Roolit ilmenevät siten, että heillä on yhteisen päämäärän lisäksi myös eriytyneitä päämääriä samassa tilanteessa, jotka poikkeavat toi-sistaan, mutta vievät silti kohti suurempaa yhteistä päämäärää. Roolien erot ovat tulleet esille aiemmissakin tutkimuksissa. Esimerkiksi Reddyn, Dourishin ja Prattin (2001) tut-kimuksessa sairaalamaailmassa tunnistettiin eri ammattiryhmien välillä erilaisia käytän-töjä, joista löydettiin toisistaan poikkeavia päämääriä, arvoja ja painotuksia. Toisaalta moniroolisuus voidaan nähdä yksilöiden persoonaan sitoutuvana näkökulmana. Esimer-kiksi hoitotapahtumassa potilaan roolissa oleva yksilö kantaa mukanaan myös muihin konteksteihinsa liittyvät roolit. Hän voi olla samaan aikaan myös äidin, isän, urheilijan tai jopa lääkärin rooleissa. Näillä muilla rooleilla ja niihin liittyvillä päämäärillä on väistämät-tä merkityksensä siihen, miten he ymmärväistämät-tävät ja kokevat asiat sekä siihen, milväistämät-tä arvo- tai osaamisperustalta teknologiaominaisuuksia arvioidaan.

Kuva 10. Käytäntöteoreettisen hyväksyttävyyden mallin peruselementit 72,0,-$

PRWLLYL URROL

7(.12/2*,$

20,1$,688'(7

PHUNLW\NVHW

7$3$+780$

1<.<,1(1 .b<7b17g

886, .b<7b17g

+<9b.6<17b V

V

V

V V

V V

V

Taulukko 8. Mallin peruselementtien määritelmät, niihin liittyvät pääkysymykset ja tiedon motiivit.

Määritelmä Pääkysymys Tiedon motiivi Toimija Yksilö tai ryhmä jonka

ai-komuksena on käyttää toimii siten kuin hän toimii ja mihin päämäärään hän

ominaisuus Havaittavat tuotteen toisis-ta tuotteistoisis-ta erottoisis-tavat

Arvioinnissa teknologiaominaisuuksia ja teknologian mahdollistamia tapahtumia tar-kastellaan rooleittain (kuva 11). Suhde 1 (s1) kuvaa toimijaroolien ja teknologiaominai-suuksien välisen yhteyden tarkastelua. Suhde 2 (s2) puolestaan viittaa teknologiaomi-naisuuksien tarkasteluun tapahtumittain. Tällöin voidaan tunnistaa rooleittain hyväk-syttävyyden kannalta merkitykselliset teknologiaominaisuudet ja se, miten ne vaikutta-vat tapahtumissa osana laajaa käytäntöä. Tämän jälkeen voidaan tarttua vain niihin tek-nologiaominaisuuksiin ja tapahtumiin, joissa ongelmakohtia havaittiin. On kuitenkin huomioitava, että kyseessä ei ole pelkästään ongelmien etsiminen, vaan myös hyvin toi-mivien asioiden erittely ja esiin nostaminen. Riippuen toimijan roolista ja motiivista tek­

nologiaominaisuudet, eli aistittavat ja havaittavat tuotteen toisista tuotteista erottavat ominaisuudet, näyttäytyvät hyvinkin erilaisina eri rooleissa toimiville käyttäjille, kuten potilaalle ja lääkärille. Havaittaviin teknologiaominaisuuksiin luen myös symboliset ja kulttuuriset merkitykset. Teknologiaominaisuuksien ja teknologian välittämien merki-tysten tunnistaminen on välttämätöntä tilanteessa, jossa halutaan tehdä valintoja ja ver-tailuja useamman samaan tehtävään suunnitellun teknologian välillä. Esimerkiksi käy-tön nopeus saattaa olla jollekin toimijalle kaikkein tärkein teknologiaominaisuus ja samalla myös arviointikriteeri, mutta toiselle sillä ei ole juurikaan merkitystä.

Useimmat käytännöt voidaan pilkkoa osatehtäviin tai toimenpidekokonaisuuk-siin, jotka vievät toimintaa kohti päämäärää. Näiden osatehtävien myötä arvioinnin kes-kiöksi muodostuu tila, jota tässä mallissa kutsun tapahtumaksi. Tapahtuma on mikro-konteksti, eli käytännöstä tunnistettava erillinen vaihe tai tehtäväkokonaisuus, jossa on oma kokonaistavoitetta kohti vievä päämääränsä. Terveydenhuollossa pikatestauksen nykyisessä käytännössä tunnistettiin viisi selkeästi erilaista tapahtumaa: impulssi eli motiivi pikatestaukseen, näytteenotto, käsittely, analyysi ja päätöksenteko. Näissä ta-pahtumissa toimijoilla on erilaiset roolinsa ja terveydenhuollossa ne usein toteutuvat fyysisestikin eri tiloissa. Tästä syystä ne voidaan nähdä erillisinä käyttökonteksteina – mikrokonteksteina – jolloin ne on joko arvioitava erikseen tai vähintäänkin tunnistetta-va niiden tunnistetta-vaikutus kokonaisuuteen. Tapahtuma näyttäytyy pitkälti samanlaisena kuin Nardin (1992) käsitys kontekstista, jossa hän toteaa toiminnan tai täsmällisemmin toi-mintajärjestelmän itsessään olevan konteksti. Toiminnan teorian operaation käsittee-seen sisältyy myös kokoelma tekoja, kuten tapahtumassakin voi olla. Huomion arvoista on, että kokoelma on automatisoituja yksittäisiä tekoja (Kuutti 2011, s. 77). Tapahtu-man käsitteellä haluan korostaa sen olevan selvästi erillinen tunnistettava arvioinnin kohde – eräänlainen näytös – eli mikrokonteksti, jossa teknologiaominaisuuksien ja käyttäjän suhdetta voidaan arvioida. Käyttökontekstin käsite jakaantuu näin ollen useiksi mikrokonteksteiksi. Esimerkiksi pikatestausta ei voida käsitellä enää yhtenä käyttökontekstina, vaan siitä voidaan tunnistaa viisi toisistaan poikkeavaa mikrokon-tekstia, joissa kaikissa on mukana erilainen yhdistelmä tavoitteita, toimijoita ja teknolo-giaominaisuuksia.

Käytäntöteoreettisen näkökulman mukaan yksittäisten tekojen tarkastelu ei riitä, vaan tarvitaan toiminnan ja ympäristön välisen suhteen tarkastelua (vrt. Norros et al.,

2007). Tämä johtaa väistämättä siihen, että kokonaisvaltainen hyväksyttävyyden ar-viointi ei ole yksittäisten tekojen eikä automatisoitujenkaan tekojen tai teknologian arviointia jossain yleisessä käyttökontekstissa, vaan se on teknologian mahdollistamien toimintojen ja niistä muodostuvien käytäntöjen yksityiskohtaista arviointia toisistaan rajustikin poikkeavissa konteksteissa ja myös ajallisesti eriytyneissä tilanteissa (vrt. Kaa-sinen & Norros, 2007; Boer et al., 2002; Battarbee, 2005). Yksityiskohtaiseen arvioin-tiin päästään käsiksi mikrokontekstin käsitteellä. Arviointi saa tällöin samankaltaisia piirteitä kuin Rogersin (2003) esittämässä innovaation diffuusioteoriassa, jossa ar-vioinnin kohteena ovat muun muassa suhteellinen hyöty aiemmin käytössä olevaan vä-lineeseen verrattuna ja yhteensopivuus aiempien kokemusten, arvojen ja tarpeiden kanssa. Nimenomaan tällaisesta arvioinnista on kyse mallin suhteissa s3 ja s4.

Toimija arvioi siis teknologian ominaisuuksia rooleistaan ja motiiveistaan käsin ta-pahtumissa, jotka kytkeytyvät joko nykyisiin käytäntöihin (s3) tai muuttavat nykyistä käytäntöä, eli luovat jossain määrin tai kokonaan uusia käytäntöjä (s4). Näiden muutos-tilanteiden tunnistamisen on aiemmissakin tutkimuksissa todettu olevan arvioinnin kannalta tärkeää, sillä käytäntöjen hahmottaminen vaatii havainnoimaan käytäntöjen kehittymistä (practice-making) tai käytäntöjen muutoksia (Nicolini et al., 2003, s. 28).

Hyväksyttävyyden arviointi (s5, s6 ja s7) pureutuu lopulta siihen, ovatko yksilöt ja käyt-täjäryhmät valmiita käyttämään teknologiaa päämääriensä saavuttamiseksi ja millaisilla uhrauksilla. Lisäksi se on myös sen arviointia, miten teknologian mahdollistamat käy-tännöt ja muutokset sopivat yksilön ja käyttäjäryhmän arkeen sekä sosiokulttuuriseen ympäristöön .