Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää, että henkilöt, joilta tietoa kerätään, tietäisivät tutkitta-vasta ilmiöstä mahdollisimman paljon tai heillä olisi kokemusta asiasta. Tiedonantajien valinta tulee olla harkittua ja tarkoitukseen sopivaa. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 98.) Tässä tutkimuksessa tutkimushenkilöt ovat valikoituneet erilaisten elämäntilanteiden ja iän mukaan. Koska pukeutu-minen on osa naisten jokapäiväistä elämää, on siitä jokaisella kokemusta. Otin heihin ensin yhteyttä viestin välityksellä ennen kuin lähetin aineistonkeruupyynnön. Sain kymmenen vas-tausta takaisin. Jätin tuloksista pois tutkimushenkilöiden asuinpaikkakunnan ja vaikka ammatti onkin mainittu, on itse työpaikka jätetty mainitsematta. Ammatin esille tuominen oli tärkeää roolien kuvailun ja ymmärtämisen vuoksi.
Tuomi ja Sarajärvi (2018) viittaavat kokeneen ohjaajan Eskolan neuvoon pohdittaessa tutki-mukseen osallistuvien henkilöiden määrää. Tämän neuvon mukaan opinnäytetyöhön riittää 6–8 haastateltavaa. Eskola ja Suoranta (2000, 61–62) kuvaavat, että kysymys aineiston koosta on aina tapauskohtainen. Tähän tutkimukseen vastasi yhteensä kymmenen eri elämäntilanteessa olevaa sekä iältään eroavaa nuorta aikuista naista. Koen sen olevan riittävä määrä, koska ky-seessä on opinnäytetyö, vaikka aineisto onkin kerätty kirjoitelmien muodossa eikä haastattele-malla.
Tutkijan tulee kuvata, kuinka tiedonantajien valinta on harkittu sekä miten valinta täyttää tar-koitukseen sopivuuden kriteerin. Tutkimuksen tekijän vastuulla on se, kuinka harkinnanvarai-suus ja sopivuus ymmärretään. Näiden onnistumisen arviointi jää lukijalle eli kuinka hän muo-dostaa kuvan tutkimuksen tieteellisyydestä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 98.) Tässä tutkimuksessa on käytössä harkinnanvarainen näyte. Näin ollen tutkijan tulee rakentaa tutkimukseensa vahvat teoreettiset perustukset, jotka osaltaan ohjaavat aineiston hankintaa. (Ks. Eskola & Suoranta 2000, 18.)
Voidaan viitata myös eliittiotantaan, jossa tutkimuksen tiedonantajiksi valitaan vain henkilöitä, joilta odotetaan saatavan parhaiten tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Valinnan kriteereinä voivat olla itsensä ilmaisemisen taito, puhekyky, kirjoitustaito tai orientaatio maailmaan. Koska laadulli-sessa tutkimuklaadulli-sessa keskitytään usein pieneenkin määrään tapauksia, joiden vastauksia pyritään analysoimaan perusteellisesti, valikoin tutkimushenkilöiksi naisia, joiden arvelin osaavan sanal-listaa sekä kirjoittaa pukeutumisen kokemuksistaan arkailematta. Koska naiset olivat eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia, pystyin luottamaan myös siihen, että he kuvailisivat kokemuk-siaan eri näkökulmista esimerkiksi erilaisten roolien vuoksi. (Ks. Tuomi & Sarajärvi 2018, 98;
Eskola & Suoranta 2000, 18.)
Harkinnanvarainen näyte oli hyväksyttävää tällaisessa tutkimuksessa, jossa oli tarkoitus tutkia eri-ikäisten naisten kokemuksia pukeutumisestaan heidän ollessaan jo aikuisia. Yksilö nähdään aikuisena hänen täytettyään 18 vuotta (Isoniemi 2018, 167). Joten harkinnanvaraisen näytteen avulla sain kerättyä aineistoa juuri 18 vuotta täyttäneeltä naiselta, joka ei siis ole ollut aikuinen vielä kovin kauaa sekä naisilta, jotka olivat olleet aikuisia jo useamman vuoden. Ikä on tärkeä
tekijä yhteiskunnan, ryhmien ja yksilöiden näkökulmasta. Yhteiskunnan kannalta iän merkityk-set ja käyttö ovat usein muodollisia, esimerkiksi ikä nähdään perustana perheen rakenteelle, koulutukselle, työlle sekä vapaa-ajan instituutioille ja organisaatioille. (Mortimer & Shana-han 2003, 81.) Tähän tutkimukseen osallistui kymmenen eri-ikäistä ja erilaisessa elämäntilan-teessa olevaa nuorta aikuista naista. Nuorin vastaajista oli 18-vuotias ja vanhin taas 27-vuotias.
Isoniemi (2018, 167–168) kuvaa, että on tehty tutkimuksia, joissa on pohdittu, että nuoruudesta ei siirrytäkään suoraan aikuisuuteen, vaan 18-vuotiaasta 25-vuotiaaksi olevat ikävuodet näh-dään omana elämänvaiheenaan, jossa henkilö ei ole enää nuori, mutta ei vielä aikuinenkaan.
Tätä ajanjaksoa kutsutaan muotoutuvaksi aikuisuudeksi. Nykyään aikuisuuteen siirrytään myö-hemmin kuin ennen. Esimerkiksi Euroopassa ensisynnyttäjän ikä on keskimäärin 28, 5 vuotta.
Isoniemi (2018, 164–165) kuvaa suomalaisten nuorten aikuisten pitävän keskeisimpänä aikuis-tumisen merkkinä muuttoa pois lapsuudenkodista. On myös esitetty, että tänä päivänä avoliitto korvaisi avioliiton aikuisuuteen siirtymisen merkkinä. Tässä tutkimuksessa suurin osa vastaa-jista kuvaili asuvansa omassa taloudessaan ja pari vastaavastaa-jista kertoi asuvansa avoliitossa. Iän merkitys ja käyttötavat ovat yksilöille sekä pienille ryhmille usein epämuodollisia. Ihmiset käyt-tävät ikään liittyviä käsityksiään organisoidakseen omaa elämäänsä, toisten ihmisten elämää sekä omia yleisiä odotuksiaan elämän kulusta. Ikää tullessa se muotoilee hienovaraisesti joka-päiväistä sosiaalista kanssakäymistä. Ikä liittyy usein myös persoonallisuuteen ja käyttäytymi-seen, käsitykseen itsestään sekä prosesseihin itsesäätelystä, selviytymisestä ja tavoitteiden aset-tamisesta. (Mortimer & Shanahan 2003, 81.) Osa tutkimushenkilöistä kuvailikin pukeutumi-seen liittyvien ajatustensa muuttuneen iän myötä, esimerkiksi kuinka pukeutumisen merkitys on vähentynyt.
Isoniemen (2018, 166) mukaan keskeisempiä aikuisuutta määritteleviä tekijöitä ovat kyky huo-lehtia itsestään, kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä sekä taloudellinen itsenäisyys. Tässä tutkimuk-sessa kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä ja omasta taloudesta vastaaminen näkyvät kulutustottu-musten kuvailuissa. Esimerkiksi kuinka ikää tullessa on alettu suosimaan vaatteiden laatua ja vähennetty pikamuodin suosimista. Osa vastaajista kertoi myös kierrättävänsä vanhat vaatteensa kirpputoreilla tai antamalla niille uuden käyttötarkoituksen, kuten tekemällä niistä matonku-detta.
Osa tutkimushenkilöistä kertoi kokemuksistaan hyvin perusteellisesti ja osa taas tiivisti keskei-simmät asiat lyhyemmäksi vastaukseksi. Analysoitavaa aineistoa syntyi litteroituna yhteensä 19 sivua rivivälillä 1,5 ja fonttikoolla 12. Lyhyin vastaus oli alle sivun pituinen, kun taas pisin oli yhteensä kuusi sivua. Jokainen vastaajista oli kirjoittanut vähän eri asioista, kuitenkin aina ai-heesta.
Tutkimushenkilöt:
V1 19-vuotias lähihoitajaksi opiskeleva nuori nainen.
V2 26-vuotias varhaiskasvatuksen opettaja opiskelija, joka kertoi olevansa aiemmalta ammatiltaan fysioterapeutti.
V3 23-vuotias maisterivaiheen käsityönopettajaopiskelija.
V4 22-vuotias kiinteistövälitysalalla työskentelevä nuori nainen
V5 18-vuotias lukiolainen, joka suunnitteli jo seuraavia opintojaan ja mainitsi kauneu-denhoitoalan kiinnostavan häntä.
V6 22-vuotias opiskelija.
V7 pian 23-vuotias tradenomiopiskelija ja toimistotyöntekijä
V8 25-vuotias päiväkotiapulaisena työskentelevä naishenkilö, joka oli aiemmalta amma-tiltaan vaatetusalan artesaani sekä hankkinut itselleen myös catering-alan perustut-kinnon.
V9 24-vuotias grillityöntekijä ja merkonomi
V10 27-vuotias kaupan vuoropäällikkö ja aiemmalta ammatiltaan kokki