Henkilö valikoi pukeutua tietyllä tavalla ja tähän on omat syynsä, esimerkiksi miksi käytetään toppia tai villapaitaa. (Kawamura 2011, 19). Lampelan mukaan (2016, 18) kaikkien kannalta paras valinta on se, kun ostaa vain ne vaatteet, joista pitää vielä pitkän ajan jälkeenkin eli vaat-teet, joita tietää käyttävänsä pitkään ja joiden materiaali kestää kulutusta. Harkittu kulutuskäyt-täytyminen on tyylikästä ja myös harkitseva kuluttaja voi nauttia pukeutumisesta.
Saukkolan (2015, 5) mukaan muun muassa pukeutujan persoonallisuus, työpaikka ja asuinpai-kan ilmasto ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat henkilön vaatevalintoihin. Naiset arvostavat pukeu-tumista miehiä enemmän, mikä voi johtua siitä, että naisen ulkoasun merkitys on korostettua naissosialisaatiossa historiallisesti sekä kulttuurisesti (Kaiser 1990,186). Nykyään miehille ja naisille on suunnattu yhteisiä vaatteita lukemattomasti, kuten farkkuja, t-paitoja, urheilupukuja, takkeja ja niin edelleen. Monet naiset löytävät näistä molemmille sukupuolille suunnatuista vaatteista huolettomuutta ja mukavuutta, jota naisten vaatteista ei aina löydy. (Kivimäki 2003, 250–251.)
Pukeutumiskäyttäytymistä motivoivat uskomukset ja arvot. Vaatteita valittaessa tehdyt päätök-set ilmaisevat henkilön tärkeinä pitämiä asioita, joita voivat olla tasa-arvo, kauneus, käytännöl-lisyys, taloudellisuus, perinteet ja persoonallisuus. Tämä voi olla tietoista tai tiedostamatonta,
esimerkiksi merkkivaatteen tiedostettu ostokriteeri saattaa olla sen laatu, mutta tiedostamaton tuotemerkkiin liittyvä arvostus. (Kivimäki 2003, 250.)
Kivimäki (2003, 253–254) kuvaa, että ostopäätöstä tehdessä osa huomioi alinta hintaa, joku taas etsii parasta hinta-laatusuhdetta. Jollekin taas mukavuus tai tuotemerkki voivat osoittautua tär-keimmäksi valintaperusteeksi. Vaatteessa voidaan arvostaa laatua, kestävyyttä, ulkonäköä, muotia, statusta tai hintaa. Arviointikriteerit vaihtelevat tilanteen mukaan. Muita vaatevalintoi-hin vaikuttavia tekijöitä ovat käyttötarkoitus, mukavuus, vesipestävyys ja materiaali. Useat suo-malaiset vaatteiden ostajat arvostavat käytännöllisyyttä.
Lampelan mukaan (2016, 22) perusvaatteen tunnistaa seuraavista tuntomerkeistä. Henkilö pu-kee perusvaatteensa päällensä usein, vähintään kerran viikossa. Perusvaate on sellainen, joka sopii yhteen melkein kaikkien muiden henkilön omistamien vaatteiden kanssa. Perusvaatetta käytetään niin kauan, että se kuluu puhki ja tällöin se on korvattava heti uudella vastaavalla vaatteella. Tällaisesta vaatteesta henkilö on valmis maksamaan vähän enemmän, sillä sitä tietää käyttävänsä vuosia. Perusvaate sopii moneen eri käyttötarkoitukseen ja se päällä kokee olonsa aina kauniiksi ja mukavaksi. Lempivaatteen pukeminen on aina käyttäjälleen positiivinen hetki, se tuo elämään iloa.
Ruohonen (2001, 160–163) on tutkinut aikuisiän kynnyksellä olevien nuorten suhtautumista pukeutumiseen, ruumiillisuuteen ja kulutukseen. Hänen mukaansa pukeutumisellaan nuoret ha-luavat erottautua jostakin. Kun se on aktiivista toimintaa, se synnyttää elämyksiä sekä vaatteen kantajassa että myös katsojassa. Suurin osa hänen tutkimuksensa nuorista halusi erottautua toi-saalta joistakin nuorten ääriryhmistä, toitoi-saalta taas keski-ikäisistä. Kulutustottumusten perus-teella voidaan erotella melko paljon pukeutumiseensa rahaa käyttävät, vaatteiden laadukkuutta ja muodikkuutta painottavat nuoret sekä toisaalta kirpputoreja ja kierrätystä suosivat nuoret.
Ääriryhmien väliin mahtuu nuoria, jotka eivät erityisemmin halua herättää huomiota, mikä vies-tii tilannetajusta sekä tilanteen mukaan pukeutumisesta. Nuoret haluavat olla nuoria ja osoittaa sen myös pukeutumisessaan. Yksi tutkimuksen keskeisimmistä väitteistä oli, että nuorten pu-keutumisessa ilmenee elämyksen vaatimus. Tällä tarkoitetaan sitä, että ei pukeuduta vaan miel-lyttääkseen muita, vaan niin, että pukeutuminen on jokaisen oma valinta ja vaatteissaan tulee
viihtyä. Pyrkimys erottautumiseen ja elämyksellisyyteen pukeutumisessa tarvitsee vastapainok-seen harkinnan. Nuoret perustelevatkin vaatehankintoja ja omaa pukeutumistaan rationaalisesti olivat vaatteet kalliita tai edullisia.
Klamila (2012, 335–343) puolestaan on tuonut tutkimuksessaan opettajien ulkonäköön ja pu-keutumiseen liittyvät merkitykset näkyviksi. Hänen tulostensa mukaan opettajan ulkoasu osin rakentuu ja sitä pyritään rakentamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen seurauksensa. Opettajat siis rakentavat tai muuttavat ulkoasuaan saamiensa sanallisten tai sanattomien palautteiden sekä toisten pukeutumismallien seurauksena. Opettajat myös pyrkivät vaikuttamaan toistensa ulko-asuihin sekä katsein että sanoin. Opettajien ulkonäön ja pukeutumisen sopivuuden ja sopimat-tomuuden määrittelyyn vaikuttavat yksittäisten opettajien kokemukset, näkemykset ja makukä-sitykset sekä sosiaaliset pukeutumisdiskurssit, jotka saavat vaikutteita mediakeskusteluista sekä opettajarepresentaatioista. Puhuessaan ulkonäöstä ja pukeutumisesta, opettajat kertoivat muun muassa ammatillisesta uskottavuudesta, sukupuolista eli naisina ja miehinä näyttäytymisestä, sosiaalisena yksilönä olemisesta ja tähän liittyvästä vaikutelman antamisesta sekä makukulttuu-rista.
Parkon (2016) tutkimuksessa kuvataan pukeutumisen stailaamiseen liittyviä työtehtäviä sekä näihin tarvittavaa osaamista. Stailaamisella voidaan vaikuttaa naisten pukeutumiseen ja viime vuosina oman ulkonäön stailaaminen onkin noussut ajankohtaiseksi ilmiöksi muotilehtien, -blo-gien ja televisio-ohjelmien myötä, joissa kuvataan stailattavia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan.
Pukeutumista tyylitellään ja muodista luodaan erilaisia ihannekuvia. Stailaamiseen liittyviä työ-tehtäviä tai koulutusta ei olla juuri tutkittu ammattina tai koulutusalana aiemmin, sillä nämä ovat syntyneet työelämän muutosten vuoksi. Tutkimustuloksista on muodostettu stailaamisen pukeu-tumiskuvia ja työelämälähtöisen stailausalan koulutuksen malli.
Kivimäki (2003, 249–267) on tutkinut aikuisten naisten pukeutumista ja hänen tutkimuk-sensa mukaan aikuisen naisen vaatekaapin sisältö koostuu viidestä pääelementistä, joita ovat arvostukset, minäkuva, sosiaaliset roolit, sosiaalinen ympäristö ja muoti. Tutkimukseen osallis-tuneet naiset ovat olleet iältään 37–44 -vuotiaita ja he kuvailivat pukeutumistaan siinä
ympäris-tössä ja elämäntilanteessa kuin he sillä hetkellä olivat. Pukeutumiseen liittyviä alaluokkia Ki-vimäen tutkimuksessa olivat käytännöllisyys, laatu, pitkäikäisyys, mukavuus, helppohoitoi-suus, materiaaliin liittyvät ominaisuudet, yksilöllisyys tai yhdenmukaihelppohoitoi-suus, esteettisyys, merk-kitietoisuus, kiinnostus pukeutumiseen, raha, naiseus ja itsearvostus. Vaatteiden väri liittyi lä-hes poikkeuksetta käytännöllisyyteen ja vaatekappaleen laatu nähtiin yhtenä tärkeimpänä valin-takriteerinä ostopäätöstä tehdessä. Pitkäikäisyyteen liitettiin vaatteen ajallinen, mutta myös jon-kin verran kulutuksellinen kestävyys. Mukavuus liitettiin vaatteen materiaaliin tai malliin ja merkkitietoisuutta ilmeni joidenkin tuotemerkkien ominaisuuksia arvostamalla. Naiseudessa nähtiin sekä myönteisiä että kielteisiä näkökohtia pukeutumisen suhteen.
Seksuaalisuus näyttäytyy muodissa usein keinotekoisen korostettuna ominaisuutena ja räikeänä huomion herättäjänä. Käyttömuodissa se on useammin hillittyä ja silti samaan aikaan vivahteik-kaampaa. (Koskennurmi-Sivonen 2003, 7.) Vaatteiden peittäessä jotakin, se saamaan aikaan paljastavat peittämäänsä tehokkaasti. Vaatteet kiihdyttävät ihmisiä monella eri tavalla. Ne ovat välineitä, joilla korostetaan sukupuolten omaleimaisuutta ja valtaa. (Lönnqvist 2008, 80–81.) Saukkola (2015, 85) kuvaa, että hame voidaan nähdä ylistyksenä naisellisuudelle, sillä naisen ei tarvitse pukeutua vain housuihin ja lisäksi hän voi itse valita helmansa pituuden.
Jo alakouluikäisillä lapsilla voi olla käsitys siitä, kuinka naiset pukeutuvat ja kuinka miehet pu-keutuvat. Hame tai leninki voidaan nähdä naista määrittävinä vaatekappaleina. Nämä ovat kui-tenkin korvautuneet housuasulla suomalaisten naisten pukeutumisessa muotien vaihtumisten myötä. Myös käytännöllisyys vaikuttaa tähän. Rentous liitetään usein poikien ja miesten pukeu-tumiseen, ei naisellisuuteen. Kuitenkin rentouteen liittyy useita tyylillisiä vaihteluita. Rennolla pukeutumisella viitataan usein mukaviin ja löysiin vaatteisiin, joissa pukeutujan on helppo liik-kua. (Klamila 2012, 164–167.)
Parkko (2016, 67) kuvaa, että stailaajan apuun turvautuneet asiakkaat haluavat säästää rahaa vaatehankinnoissa, löytää inspiraatiota elämän kevennykseksi sekä tuntea olonsa kauniiksi ja hyväksytyksi. Työelämään halutaan varmuutta tilanteisiin, joissa tulee olla esillä tai esiintyä ja tämän vuoksi tavoitellaan uskottavuutta. Stailausta hakevat asiakkaat haluavat tulla huomatuiksi
positiivisesti. Heillä on tarve olla ulkomuodoltaan persoonallisia, näyttää nuorilta ja kokea si-säisesti olonsa hyväksi. Asiakkaat toivovat käytännöllisyyttä sekä helppoutta vaatekappaleiden yhdistelyyn.
3.2 Yksilön minuus ja kehonkuva pukeutumiseen liittyen
Henkilön identiteetti muodostuu ikään, sukupuoleen, ammattiin ja arvoon liittyvistä asioista eli siis roolista ja statuksesta, jotka rakentuvat pitkälti vaatteiden ja puvun vaihtamisen keinoin (Lönnqvist 2008, 24). Voidaan ajatella, että pukeutumisella ja ympäristöllä on yhteyksiä ihmi-sen minuuden ja identiteetin muodostumiseen. Pukeutuminen nähdään välineenä, joka ylläpitää tyydyttävää kokemusta itsestä. (Raunio 2003, 63.) On ihmisiä, jotka yrittävät selvitä päivittäi-sestä pukeutumisesta mahdollisimman vähäisellä huomiolla, kun taas jotkut kokevat identiteetin rakentamisen pukeutumisen avulla jatkuvaksi projektiksi (Koskennurmi-Sivonen 2012, 13). Eli vaatteiden valinnalla joko kaupassa tai kotona, henkilö määrittelee ja kuvailee itseään (Lu-rie 1981, 5). Paul (2013, 9) esittää, että yksilöllisyyden korostaminen ja pukeutujan sisäisen mi-nän heijastaminen ovat alati sallitumpaa kaikenlaisessa pukeutumisessa.
Kaiserin (1990, 164) mukaan yksilö muokkaa minäkuvaansa muun muassa sosiaalisen palaut-teen perusteella, havainnoimalla itseään sekä vertaamalla itseään muihin. Usein ihminen hankkii ja käyttää juuri niitä vaatteita, joista heijastuu mitä hän sillä hetkellä on tai haluaisi olla (Lu-rie 1981, 12). Kuitenkin henkilö voi pitää myös sellaisista vaatteista, jotka eivät vastaa hänen minäkuvaansa (Kaiser 1990, 150).
Raunio (2003, 69–70) kuvaa, että vaatteen paljastavuus sekä vaihtoehtoisesti suojaavuus liittyy kokemuksiin katseiden keräämisestä ja katseilta suojautumisesta. Tähän kuuluu myös seksuaa-lisuus ja sukupuoseksuaa-lisuus. Vaate edustaa välinettä, jonka avulla henkilö voi tuoda esiin naiseuttaan itse haluamallaan tavalla kontrolloiden sitä. Näkymisen ja piiloutumisen mahdollisuuden koke-mus on suotuisa positiivisen minä -kokemuksen säilyttämisessä. Vaatteet auttavat mahdollisesti itseen liittyvien kokemusten ja tunteiden ylläpitämisessä ja näin ne tukevat omien kokemusten