Muoti on “jonakin ajankohtana vallitseva makusuunta, suosiossa oleva tyyli, kuosi tai yleinen tapa” (Suomisanakirja, 2019). Eli jollakin elämän alalla kulloinkin vallalla olevan maun mukai-nen yleimukai-nen tapa tai käytäntö. Muodin keskeisimpiä ominaisuuksia ovat ajallisuus ja muutos.
Muoti on jotain uutta, mutta ei välttämättä sellaista uutta, jossa olisi luotu ratkaisevasti jotain aivan erilaista, sillä muoti myös kierrättää ideoita. (Koskennurmi-Sivonen 2003, 4–5.) Ter-miä muoti voi olla vaikea määritellä. Toiset käyttävät sitä automaattisesti vaatemuotina samoin kuin käytetään termejä vaatetus ja muoti melkein synonyymeina. Jos joku sanoo “ylläsi on muotia tänään”, kannanotossa on selkeä viesti ja merkitys. On täysin eri asia sanoa “ylläsi on vaatetusta tänään”. Reaktiot ja vastaanotot näille kommenteille ovat täysin erilaiset. (Kawamura 2011, 9.) Muoti on yhteiskunnallinen instituutio. Sen tehtävä on lisätä kulutusta tuomalla uuden näköisiä tuotteita ihmisten saataville. Joku seuraa sitä ja toinen taas voi vastustaa, mutta muoti ei lakkaa olemasta (Ruohonen 2001, 15–16.)
Muoti esiintyy monella elämän eri osa-alueilla, ei vain pukeutumisessa. Sitä esiintyy myös ruo-kailussa, kodin sisustuksessa ja jopa ihmisten ajattelumalleissa. Eniten sitä kuitenkin esiintyy juuri vaatetuksessa, tällöin käytetään termiä vaatemuoti. (Kawamura 2011, 9.) Puhuttaessa vaat-teista muodin näkökulmasta, kyse on paljon syvällisemmistä asioista kuin suojasta ja lämmöstä ja tätä tutkimalla voidaan ymmärtää, miten suuri vaikutus ulkoisella olemuksella on henkilön tai ryhmän identiteettiin. Muoti on kautta aikojen antanut lisäarvoa tyylikkääseen pukeutumi-seen, joka ei noudata luokkajakoja. Ihmisillä on niin voimakas tarve pukeutua kauniisti ja näin kertoa jotakin itsestään samalla antaen visuaalisia viestejä, joilla voimme erottautua massasata tai vaihtoehtoisesti sulautua siihen, että tänä päivänä muotiteollisuudella on huomattava asema yhteiskunnassa. (Jänisniemi & Jänisniemi 2013, 8.) Lukuisiin muodin tai puvun tutkimuksiin
pohjautuen, on tullut ilmiselväksi, että muotia voidaan pitää muun muassa materiaalisena ob-jektina, abstraktina ideana, ilmiönä, systeeminä, asenteena sekä kulttuurisena arvona tai nor-mina (Kawamura 2011, 15). Muoti tarjoaa yksilölle mahdollisuuden rakentaa ja ylläpitää iden-titeettiään. Sekä pukeutuminen että muoti voidaan käsitteellistää myös kommunikaatioksi.
(Koskennurmi-Sivonen 2003, 6.)
Muotiin kuuluu vahvasti esteettisyys merkityksessä yksilön tai ryhmän käsitys itsensä esteti-soinnista. Yleensä muodin kuluttamisessa on kyse ajan kauneusihanteiden tavoittelemisesta, mutta muoti on aina herättänyt kritiikkiä myös sen rumuudesta. Muotia voidaan pitää yksilölli-syyden foorumina. Vaikka puhutaan “muodin orjista”, yksilöllä on pitkälti mahdollisuus hyväk-syä tai hylätä se, mitä muodiksi on tarjottu. (Koskennurmi-Sivonen 2003, 6.)
Saukkolan (2015, 5) mukaan muoti on elämyksellinen piristäjä, mikä tuo alati vaihtuessaan uu-sia ideoita sekä inspiraatiota Kivimäki (2003, 256) kuvaa sen myös houkuttelevan ja painosta-van yksilöä etsimään uusia muotoja ilmaista ja määritellä itseään. Kawamura (2011, 127) puo-lestaan esittää, että ajan muuttuessa muotikin muuttuu, sillä muoti on heijastus juuri sen hetken yhteiskunnan ideologiasta ja tämän vuoksi muuttuvaista.
Syntyäkseen muoti tarvitsee kahta asiaa: tarpeen yhteenkuuluvuudesta ja toisaalta tarpeen erot-tua massasta. Sen perusolemus riippuu siis siitä, että osa väkijoukosta on siinä jo sisällä ja toiset vielä matkalla siihen. Muoti ei saa alkuaan jonkin yksittäisen artikkelin tai tavaran myötä vaan se täytyy luoda ja keksiä, jotta siitä tulee muotia. Jokin muoti on aina toista suositumpaa tietyin väliajoin ja näin käydessä se vetää puoleensa muotisuunnittelijoita, mistä taas syntyy kokonai-nen teollisuudenhaara, joka toimii näiden raamien sisällä. Muodin olemukseen kuuluu, että se pakenee jokaista annettua määritelmää tai pyrkimystä asettaa se johonkin tiettyyn lokeroon, se on ennemminkin liikkuva näyttämö ja siksi siitä tehdään koko ajan uusia kirjoja. (Lönnqvist 2008, 91–93.)
Jänisniemi ja Jänisniemi (2013, 8) toteavat, että muodin kokemukseen liittyy vahvasti brändien ylivoima, joka pyrkii valtaamaan mukautuvan kuluttajan mieltä. Ihmisten kaipuulla kaunistau-tumiseen tehdään voittoa lyhytikäisillä trendeillä. “Oikeanlaista ulkonäköä ja elämäntapaa”
markkinoivat viestit lisääntyvät alati ja muovaavat kuluttajan ajattelua. Moni muokkaa vartalo-aan massamuotiin sopivaksi, ostaa liikaa vaatteita ja hylkää kasoittain vanhoja vaatekappaleita kaatopaikalle.
Saukkola (2015, 83) kuvaa, että muodin merkittävimmäksi määrittäjäksi on nähty hameen hel-man pituus. 1950-luvulla polven alle ulottuneet kynä- ja kellohameet lyhenivät melkein puolella 1960-luvulla, jolloin myös hameen muoto muuttui A-linjaiseksi. Lyhentynyt helma kuvasti naisten seksuaalista vapautumista ja samaan aikaan keksittiin myös sukkahousut. 1970-luku toi puolestaan öljykriisin myötä maksihelmat. Nykyään joka pituus näyttäisi olevan muodissa.
Tällä vuosikymmenellä muoti on joutunut etsimään uusia suuntia voidakseen toteuttaa kulutta-jien toiveet alati monipuolisemmasta ja yksilöllisemmästä tyylistä. Muutokseen on vaikuttanut osaltaan maailmantalous. (Jänisniemi & Jänisniemi 2013, 420.) Saukkolan (2015, 83) mukaan muodin nähdään myös monipuolistuneen, sillä enää ei nähdä pariisilaisten asiantuntijoiden mää-rittelevän yksinomaan mihin naiset eri puolilla maailmaa pukeutuvat. Määrittävänä tekijänä nähdään ennemminkin tilanteet, esimerkiksi helmapituutta säätelevät muodin sijaan enemmän-kin pukeutujan omat tarpeet ja kompleksit.
Muoti on siis sellainen ilmiö, jonka vetovoimaa kulkee alati kohti yhä laajempaa levinneisyyttä aina kohti täydellisempää toteutumista. Muodin petollisuus piilee sen hetkellisyydessä, sillä jos se saavuttaa absoluuttisen maalinsa, että kaikki pukeutuisivat tietyllä hetkellä sen mukaan, se synnyttää ristiriidan ja kieltämisen. (Lönnqvist 2008, 91–92.) Kaiserin mukaan (1990, 190, 488) muoti toimii ankkurin lailla yhdistäen meidät aikaan, kytkien osaksi suurempaa historial-lista kontekstia ja antaen myös tilaa liikkua sekä ilmaista yksilöllisyyttä. Esimerkiksi erikorkui-set lieriönmuotoierikorkui-set hennin -päähineet olivat muotia 1400 -luvulla Ranskassa, Englannissa ja Alankomaissa. Krinoliinikehikko helpotti puolestaan naisten pukeutumismuotia 1800-luvun puolivälissä, hippimuodin suurine kukkakuoseineen tiedetään syntyneen 1960-luvulla ja hiphop-kulttuurille tyypilliset ”blingit” tulivat uuden musiikkisuuntauksen myötä muotiin siir-ryttäessä 2000-luvulle. (Jänisniemi & Jänisniemi 2013, 80, 196, 374, 386.)
Ja juuri samaan tapaan kuin on vaikeaa välttyä täysin muodilta, vaikka kuinka niin haluaisi, ei pukeutumisen tutkijakaan pääse välttelemään muodin käsitettä. Muotia tutkittaessa kirjoittaja joutuu lukemaan laajasti pukeutumiskirjallisuutta ja sama pätee päinvastoin, sillä useimmissa tutkimuksissa käsitteet ovat liukuvia eikä hyväkään otsikko kerro aina sisällön kokonaisuutta.
(Koskennurmi-Sivonen 2003, 12.)
Tyyli on “taiteilijan, esittäjän, tietyn ajan, koulukunnan tai muun sellaisen omaleimainen il-maisu- tai esitystapa, sellaisenaan ilmenevä maku- tai tyylisuunta”. Usein puhutaan tyylikkyy-destä. Puhekielessä taas tyylillä voidaan tarkoittaa tapaa tehdä jotakin. (Suomisanakirja, 2019.) Tyyli on laajempi käsitteenä kuin pukeutuminen. Siihen kuuluvat myös muun muassa ilmeet, eleet, vartalon asennot, tapa liikkua, puhua ja yleensäkin käyttäytyä. Tyyliin kuuluvat ilmaisul-liset ja erottelevat voimat. (Ruohonen 2001, 13.)
Tyylillä kuvataan pukeutumista tai se on selkeästi erottuva vaatteen muoto. Tyylit eivät riipu muodin vaihteluista, mutta voivat silti olla muodikasta. Tyyli edustaa ihmisen omaa persoonal-lisuutta. (Kivimäki 2003, 256.) Jokaisen henkilön sukupuolinen ja persoonallinen tyyli muo-dostuu ilmeistä ja eleistä, vartalon asennoista ja yksilön tavasta liikkua sekä kantaa vaatteita. Ih-misen valitsemat vaatteet, hänen makunsa, persoonallisuutensa ja fyysiset ominaisuutensa luo-vat henkilön oman tyylin, visuaalisen ilmentymän, jota täysin samanlaista ei ole kellään muulla. Jos henkilö ei voi pukeutua oman makunsa mukaan, pukeutumistyyli muotoutuu täl-löin ammatin tai ammattialan mukaan. Kuitenkin vapaa-ajan pukeutumistyyli voi olla täysin erilainen kuin työpukeutuminen. (Klamila 2012, 31.)
Paul (2013, 14) esittää, että naisilla on usein luonnostaan hyvä käsitys siitä, minkälainen pukeu-tumistyyli heille itselleen parhaiten sopii. Nykypäivän valikoimien ja monenlaisten tyylien kir-jon keskellä tämä kyky voi kuitenkin hämärtyä tai jopa kokonaan kadota. Vahvan itsetunnon omaava pukeutuja tuntee oman tyylinsä ja noudattaa sitä melkein luonnostaan. Vaikeuksia oman tyylin hahmottamiselle tulee niillä naisilla, joiden omakuva ei ole nuorella iällä muodostunut kovin vahvaksi ja selkeäksi. Oman kodin, kaveripiirin ja ympäröivän maailman asenteilla on huomattava vaikutus pukeutumistyylin kehittymiselle.
Tyyli perustuu kestäviin asioihin. Kerralla kaupan vaaterekistä hankitusta asukokonaisuudesta puuttuu kerroksellisuus ja tarinallisuus. Yhdistelmä, joka puolestaan sisältää jotain uutta, jo-tain vintagea tai kierrätettyä ja esimerkiksi matkamuistona maailmalta hankittua, heijastaa vaat-teiden kantajan persoonallisuutta. Vaatteista tulee tyyliä, kun niiden kantaja kehittää niistä oman tulkintansa. (Saukkola 2015, 5.) Lampelan (2016, 31) mukaan tyylejä voi olla erilaisia eri käyt-tötarkoituksiin. Joku voi haluta pukeutua ravintolaan hieman naisellisemmin, kun taas vapaalla rentoon katutyyliin.
Tyyli ei ole rahasta kiinni vaan se on kulttuurista pääomaa (Ruohonen 2001, 37). Kertakäyttöiset vaatteet eivät kuulu tyylikkyyteen. Tällä hetkellä tyylin tärkein asia on pukijan, vaatteiden käyt-täjän oma persoonallisuus. Kiinnostavaa särmää tyyliin luovat yllättävät yhdistelmät, rosoisuus ja vastakohdat eikä liiallisen harmonian tavoittelu. (Saukkola 2015, 5.) Tyylejä voidaan muo-kata, esimerkiksi klassinen tyyli pehmentyy, kun vaatekappaleisiin lisätään naiseutta korostavia pitsejä tai röyhelöitä. Vastakohtaisuuksilla voidaan taas joko korostaa tai keventää tietyn tyyli-sen asun ominaispiirteitä. (Paul 2013, 14.) Nuoret seuraavat aktiivisesti eri tyylisuuntauksia ja jakavat niitä eri somekanavilla (Ruohonen 2001, 61).
Paul (2013, 15) kuvaa naisten olevan tunneihmisiä. Sisäiset mielialat, mielentilat ja tunnemyl-lerrykset näkyvät monesti pukeutumisessa sekä sitä vastoin pukeutumatta jättäytymisessä. Mitä varmemman ja vakaamman käsityksen nainen omaa itsestään ja tyylistään, sitä vähemmän hä-nen tarvitsee kuluttaa aikaa ja voimavaroja toistuvaan asukokonaisuuksien suunnitteluun. Itsel-leen vieraantuntuisen vaatetuksen kantaminen saa henkilön vaikuttamaan vaivaantuneelta ja teennäiseltä. Parhaassa tapauksessa Naisen oma pukeutumistyyli kumpuaa hänen positiivisesta ja vahvasta minäkuvasta. Tärkeintä on, että henkilö viihtyy tyyliin liittyvien valintojensa kanssa.
3 PUKEUTUMISVALINTOIHIN LIITTYVIÄ TEKIJÖITÄ