Tutkielmassani pohdin myös tutkielmani tutkimuseettisiä kysymyksiä, ja sitä millä keinoin takaan tutkielmassani sen, että ettei Käpykylä ole tutkielmassani tunnistettavissa. Käpyky-län tunnistamattomuus takaa myös haastateltujen nuorten anonyymiuden, joka haastatte-luille nuorille on taattu haastatteluhetkellä. Jaana Hallamaa (2002) kirjoittaa tieteen etiikan olevan jokaisen tutkijan ja tieteellisen tutkimuksen parissa työskentelevän henkilön sitou-tumista tieteen harjoittamiseen ihanteisiin, joita ovat rehellisyys, avoimuus ja kriittisyys.
Näiden arvojen kunnioittaminen edellyttää tutkijalta myös tiettyjen periaatteiden ja käytän-teiden noudattamista. Kyseiset periaatteet ovat tieteellisen tutkimuksen perusta, ja ne mahdollistavat tieteellisen tutkimuksen luotettavuuden.
Tutkielmassani korostuvat juuri tutkittavan integriteetin kunnioittamiseen liittyvät kysymyk-set. Olen tutkielmani aikana ratkaissut monia erilaisia seikkoja, jotka liittyivät haastateltujen nuorten sekä heidän asuinpaikkakuntansa tunnisteettomuuteen. Arja Kuula (2011, 200-204) kuvaa tunnisteellisuuden olevan tutkimusaineistossa aina tapauskohtaista. Näin ollen myös keinot poistaa tunnistettavia tekijöitä ovat joka tutkimuksessa erilaiset, ja tunnisteelli-suus aineistoissa voi liittyä muun muassa tutkimuksen aihepiiriin tai tutkittavien taustatie-toihin. Tutkijan tehtävänä on myös arvioida, mitkä asiat aineistossa tulee raportoida erityi-sen varovaisesti tunnistamisriskin vuoksi. Esimerkiksi tutkimuksissa ryhmistä, jotka ovat kooltaan pieniä tai maantieteellisesti paikannettavissa, tulee erityisesti tunnistettavat tekijät aineistossa huomioida.
Haasteellisuutena tutkielmassani oli eräänlainen syrjäseudun tutkimuksellisen kontekstin
"pienuus". Olenkin jo tutkielmani suunnitteluvaiheesta alkaen ottanut huomioon, kuinka takaan sen, etteivät haastatellut nuoret ole tunnistettavissa tutkielmassani. Pienellä asuin-paikkakunnalla nuoria on vähän, jolloin haastateltujen nuorten tunnistettavuus voi kyseillä asuinpaikkakunnalla asuvalle olla helppoa. Martti Grönfors (1982, 189) kirjoittaa yhden keskeisimmän tutkimusetiikkaan liittyvä periaatteen olevan tae siitä, ettei tutkimukseen osallistuvalle henkilölle koidu minkäänmoista haittaa tutkimukseen osallistumisesta. Tämä tarkoittaa tutkijan eettistä vastuuta tutkimukseen osallistuneita henkilöitä kohtaan. Tutkijan ei tulisi tehdä tutkimuksessaan ratkaisuja tai toimenpiteitä, joihin hän ei itse suostuisi, jos tutkija itse kuuluisi tutkittaviin henkilöihin.
Olen tutkielmassani ymmärtänyt tunnistamattomuuden kokonaisvaltaisena osana ana-lyysiani. Olen muuttanut aineistossa esiintyvien haastateltujen nuorten sekä heidän per-heenjäsentensä ja ystävien nimet. Olen vaihtanut haastateltavien nuorten nimet pseudo-nyymeihin, joista esimerkkinä toimii Annu ja Ilpo. Lisäksi paikkojen nimet ovat muutettuja, ja samoin jokaisen tutkielmassani esiintyvä Käpykylän syrjäkylän nimi on muutettu. Esi-merkkinä muutetusta syrjäkylän nimestä toimii Varpuskylä, jossa sijaitsee Käpykylässä toimiva kesäteatteri. Lisäksi käyttäessäni analyysissani otteita haastatteluista, saatoin jät-tää esimerkiksi kylän nimen myös kokonaan pois, jos sillä ei ollut vaikutusta lauseen ym-märtämiseen.
Olen analyysissani huomioinut Itä-Suomen ”pienuuden”, sillä osa Käpykylän paikkakunnan ominaisuuksista ovat sellaisia, että Käpykylän pystyisi paikantamaan juuri näiden tunnis-tettavien seikkojen perusteella. Olen joidenkin Käpykylän ominaisuuksien kohdalla pääty-nyt kuvailemaan niitä vain yleisluontoisella tasolla. Esimerkiksi toisen asteen koulutusta mainitsen tutkielmassani olevan Käpykylässä, mutta en avaa tutkielmassani tarkemmin sitä, minkälaista toisen asteen koulutusta Käpykylässä on. Olen myös tietyissä otteissa haastatteluista muuttanut haastateltavan sekä haastattelijan murretta yleisemmälle puhe-kielelle, millä olen pyrkinyt helpottamaan Käpykylän sijoittamista osaksi Itä-Suomea. Li-säksi luonnehdin Käpykylän sijaintia tutkielmassani vain asuinpaikkana Itä-Suomessa, mil-loin Käpykylä kuuluu laajempaan samankaltaisten asuinpaikkakuntien joukkoon. Mikäli kuvaisin Käpykylän sijaintia tarkemmin esimerkiksi kuvailemalla Käpykylän sijaintia maa-kunnan mukaan, ei Käpykylän tunnistamattomuus olisi yhtä vahvaa.
Lisäksi olen tutkielmani aikana pohtinut tutkimuseettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät tutkiel-mani kohderyhmän, eli lasten ja nuorten, tutkimiseen. Sirpa Tani (2010, 58) on kirjoittanut tutkijan positiosta nuorten haastatteluissa sekä esimerkiksi nuorten hengailun tutkimises-sa. Hänen mukaansa tutkijan on haastatellessaan nuoria erityisesti varmistettava, että nuoret pystyvät haastattelutilanteessa ilmaisemaan itseään mahdollisimman vapaasti, eikä nuorelle, tai tutkijalle itselleen, tulisi kiusallinen olotila haastattelun aikana. Tanin mukaan esimerkiksi ryhmähaastattelu yhdessä nuoren ystävän kanssa voi laukaista
jännittyneisyyt-nuoret ja kuntien hyvinvointipalvelut” -tutkimushankkeen aikana tuotetuissa haastatteluissa hankkeen tutkijat ovat pyrkineet luomaan haastattelutilanteesta mahdollisimman helposti lähestyttävän. Esimerkiksi osa haastatteluista on tuotettu ryhmähaastatteluna, mikä voi osalle nuorista vähentää kynnystä osallistua haastattelututkimukseen. Hankkeessa muka-na olleet tutkijat ovat myös hankkeen aikamuka-na huolehtineet tutkimuslupien keräämisestä niin haastateltujen nuorten vanhemmilta sekä jokaisen hankkeessa mukana olleen kunnan sivistystoimelta.
4 NUORTEN SUHDE ”KÄPYKYLÄÄ” KOHTAAN
Analyysissani tarkastelen Käpykylässä asuvien nuorten suhdetta omaa asuinpaikkakuntaa kohtaan. Analyysi koostuu kolmesta eri alaluvusta, joissa käsittelen käpykyläisten nuorten asuinpaikkakunnalleen antamia merkityksiä paikkatunteen, paikallisuuden sekä sijainnilli-suuden käsitteiden avulla. Kyseisissä kolmessa alaluvussa olen lisäksi käyttänyt apunani neljää eri liikkumatilaa käydessäni läpi sitä, kuinka paikkatunne, paikallisuus ja sijainnilli-suus näyttäytyvät näissä neljässä eri liikkumatilassa. Käpykylän nuorten neljäksi eri liikku-matilaksi olen analyysissani määrittänyt oman kodin, asuinkylän lähiympäristönä, Käpyky-län keskustan sekä maakuntakeskuksen.
Olen päätynyt analyysissani käyttämään paikkatunnetta, paikallisuutta sekä sijainnillisuutta analyysia jäsentävinä käsitteinä, ja kotia, asuinkylää, Käpykylän keskustaa ja maakunta-keskusta vain analyysia tukevina käsitteinä, sillä koin analyysia tehdessäni tarpeen jäsen-tää esimerkiksi paikkatunnetta yhtenä osa-alueena nuorten suhteessa asuinpaikkakuntaan kohtaan. Tällöin kyseinen paikan ominaisuus säilyy yhtenä kokonaisuutena, jolloin kysei-nen paikan ominaisuus välittyy lukijalle helpommin. Kyseikysei-nen analyysin jäsentämiskeino vastaa myös paremmin tutkimuskysymykseen siitä, minkälaisia merkityksiä käpykyläläiset nuoret antavat asuinpaikkakunnalleen.
Keskityn kussakin alaluvussa käsittelemään enemmän niitä liikkumatiloja, joissa kukin pai-kan ominaisuus korostuu. Esimerkiksi ensimmäisessä analyysin alaluvussa, joka kertoo käpykyläläisten nuorten paikkatunteesta Käpykylää kohtaan, käsittelen paikkatunteeseen liittyviä tekijöitä enemmän kodin sekä asuinkylän liikkumatilojen näkökulmasta. Ensimmäi-sessä alaluvussa pohdin myös lähiympäristön luonnon sekä suvun historian merkityksiä paikkatunteen muodostumisessa. Lisäksi ensimmäisen alaluvun lopuksi pohdin maakun-takeskuksen roolia käpykyläisten nuorten paikkatunteen muodostumisessa.
Analyysini toinen alaluku käsittelee käpykyläisten nuorten kokemaa paikallisuutta. Paikalli-suudesta kertovassa alaluvussa korostuvat Käpykylän keskustan, asuinkylän sekä oman kodin liikkumatilat. Kyseinen alaluku keskittyy selvittämään, kuinka käpykyläläisten nuorten kokema paikallisuus muodostuu erilaiseksi kodin muodostamassa liikkumatilassa
verrattu-sa alaluvusverrattu-sa liikkumista käsitellään paikallisuuden näkökulmasta. Tällöin pohdin niitä seikkoja käpykyläisten nuorten liikkumisessa, jotka ovat sidonnaisia Käpykylän taustakon-tekstiin. Toisin sanoen, toisessa analyysiluvussa pohdin käpykyläläisten paikallisia tapoja liikkua, kuten viikoittaista harrastuskyytiä.
Viimeisessä analyysini alaluvussa pohdin Käpykylän sijainnillisten tekijöiden merkityksiä käpykyläisten nuorten suhteessa asuinpaikkakuntaa kohtaan. Kyseisessä alaluvussa kes-kityn erilaisten palveluiden ja aktiviteettien merkityksiin asuinkylän sekä Käpykylän keskus-tan liikkumatiloissa. Lisäksi kolmannessa analyysiluvussa käsittelen pitkien välimatkojen merkitystä sekä liikkumista sijainnillisina tekijänä. Tällöin näkökulmana on ymmärtää sitä, kuinka pitkät välimatkat vaikuttavat käpykyläisten nuorten tapaan käyttää niin kotia, asuin-kylää, Käpykylän keskustaa kuin maakuntakeskusta liikkumatiloina. Analyysini kolmannen alaluvun jälkeen siirryn tutkielmassani pohdintalukuun.