Markus Laine, Jarkko Bamberg ja Pekka Jokinen (2007, 9-11) määrittelevät tapaustutki-muksen olevan tutkimustapa tai tutkimusstrategia, jonka määritelmän sisällä voidaan käyt-tää laajasti erilaisia aineistotyyppejä sekä metodologisia menetelmiä. Lisäksi tapaustutki-mukselle on ominaista, että tapaustutkimuksessa pyritään selvittämään lisää jostakin yksit-täisestä ilmiöstä. Tällöin tapauksen avulla saadaan lisätietoa tutkittavasta kohteesta. Tut-kittava tapaus voi olla muutaman eri tapauksen muodostama tapausjoukko tai yksi yksit-täinen tapaus.
Päivi Eriksson ja Katri Koistinen (2005, 4-6) määrittävät tapaustutkimuksen tärkeimmiksi vaiheiksi tutkittavan tapauksen määrittämisen, sekä erityisesti pohdintavaiheen siitä, miksi kyseinen tapaus muodostaa mielenkiintoisen ja hyödyllisen tutkimuskohteen. Annukka Malmsten (2007, 72-73) kuvaa tapauksen rajaamisessa olevan kyse tutkijan monien eri valintojen lopputuloksesta. Tapauksen rajaamisessa tutkija tekee valinnan siitä, mitkä ulot-tuvuudet kussakin tapaustutkimuksessa jätetään rajauksessa pois. Tutkijan tulee myös tiedostaa valitsemansa rajauksen rajoitteet sekä mahdollisuudet, ja hänen on tarpeen mu-kaan pystyttävä perustelemaan tekemänsä rajaus tapaustutkimuksessaan. Lisäksi tapauk-sen rajaamisessa tulee huomioida rajauktapauk-sen alueellinen sekä ajallinen ulottuvuus. Vaikka tutkija rajaa tapaustutkimuksessa tutkimuksellisen kontekstin vain tiettyä tapausta koske-vaksi, tulee tutkijan osata sijoittaa kyseinen tapaustutkimus osaksi suurempaa alueellista kokonaisuutta sekä laajempaa aikajännettä.
Pro gradu –tutkielmani tapaus käsittää itäsuomalaisen asuinpaikan Käpykylän. Tutkielmani tapaustutkimuksessa olen rajannut näkökulmani käpykyläläisten nuorten suhteeseen Kä-pykylää kohtaan. Rajaamani tapaus on lisäksi osa laajempaa ilmiötä suomalaisesta syrjä-seudusta ja sen kehityssuunnista sekä erityisesti osa syrjäseudun nuoruutta. Tutkielmani suunnitteluvaiheessa pohdin erilaisia näkökulmia, jotka mahdollistaisivat ”Unohdettu vä-hemmistö? Syrjäkylien nuoret ja kuntien hyvinvointipalvelut” -tutkimushankkeen yhteydes-sä tuotetun haastatteluaineiston rajaamista, sillä kyseinen haastatteluaineisto olisi ollut sellaisenaan liian suuri, jotta sitä olisi voinut kattavasti käsitellä pro gradu –tutkielman mahdollistamissa puitteissa. Pohdin suunnitteluvaiheessa muun muassa sitä, millä tavoin aineiston rajaaminen vaikuttaa tutkielmani tapauksen muodostumiseen. Päädyin lopulta rajaamaan tutkielmani tapaustutkimukseksi yhden asuinpaikkakunnan nuorista, sillä ta-paustutkimuksen rajaaminen yhden asuinpaikkakunnan nuoriin mahdollisti tutkielmalleni syventymisen yksittäisen asuinpaikkakunnan kontekstiin. Lisäksi selkeä alueellinen rajaus yhden asuinpaikkakunnan tapaustutkimukseksi mahdollistaa tutkielmani tapauskontekstin liittämisen laajempaan alueelliseen kontekstiin syrjäseudusta.
Robert E. Stake (2005, 443-444) kirjoittaa tapaustutkimuksessa tutkittavan tapauksen taustakontekstin merkityksestä. Tapaustutkimuksessa keskitytään yhteen yksittäiseen ta-paukseen, jonka avulla pyritään ymmärtämään kyseisen tapauksen vaikutuksia sosiaali-sissa sekä poliittisosiaali-sissa konteksteissa. Tapaustutkimuksessa tutkijan tulee mahdollisimman tarkasti tutustua tapauksensa erityiskontekstiin, jotta hän voi verrata tapauksen merkitystä suuremmassa mittakaavassa. Risto Eräsaari (2007, 149-151) kirjoittaa kontekstin merki-tyksen olevan jonkin erityisen maailman tai kohteen paljastamista ja ilmaisemista. Kon-teksti muodostaa ikään kuin käsitteellisen kehyksen, joka mahdollistaa tiettyjen tulkinta-mallien ja tyylien ymmärtämisen.
Koska tutkielmani tapaus rajautuu yhden asuinpaikkakunnan nuoriin, olen tutkielmani ana-lyysia varten tutustunut Käpykylän erityisluonteisuuteen asuinpaikkana. Olen tutkielmaani varten perehtynyt Käpykylän lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan, nuorisostrategi-aan sekä liikuntastrateginuorisostrategi-aan, sekä tehnyt yleistä tutustumista Käpykylään. Käpykylän kun-nan omilta internetsivulta on löydettävissä kaikki strategiat sekä ohjelmat, joita Käpykylällä on. Kyseisten strategioiden avulla olen perehtynyt esimerkiksi Käpykylän lapsille ja nuorille
län virallisiin ohjelmiin tekisi Käpykylän tutkielmassani tunnistettavaksi, olen jättänyt kysei-set viitteet lähdeluettelostani pois. Käpykylän strategioiden sekä ohjelmien perehtymisen lisäksi olen ollut kiinnostunut siitä, minkälainen asuinympäristö Käpykylä on siellä asuville nuorille, minkä vuoksi olenkin tehnyt tutustumista niin Käpykylän taajamaan kuin myös Käpykylän syrjäkyliin. Kyseinen perehtyminen niin Käpykylän virallisiin ohjelmiin sekä Kä-pykylään asuinpaikkana on mahdollistanut tutkielmani taustakontekstin ymmärtämisen sekä sen ilmaisemisen.
Käpykylään tekemäni tutustumisen perusteella, voi Käpykylää kuvailla itäsuomalaisena asuinpaikkana, johon kuuluu taajamamaisen keskusta-alueen lisäksi useita syrjäkyliä. Syr-jäkylien asukkaat, esimerkiksi juuri haastatellut nuoret, käyvät arkipäivisin päivittäin Käpy-kylän taajamassa, sillä lukuun ottamatta muutamia ala-asteita, sijaitsevat KäpyKäpy-kylän kaikki oppilaitokset Käpykylän keskustassa. Käpykylän keskustassa sijaitsee myös terveyden-huoltopalveluita, kauppoja, kirjasto, kirkko, liikuntapaikkoja ja muita vapaa-ajan aktiviteet-teja. Lisäksi Käpykylän keskustassa sijaitsee Käpykylän nuorisotalo. (Käpykylän internet-sivut, luettu 4.12.2017.) Käpykylän erilaisten virallisten ohjelmien ja strategioiden perus-teella erilaisia organisoituja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia järjestetään paikkakuntalaisil-le nuorilpaikkakuntalaisil-le Käpykylän nuorisotoimen, seurakunnan sekä erilaisten järjestöjen yhteistyönä, ja esimerkiksi nuorten vapaaehtoista liikkumista tuetaan tarjoamalla nuorille ilmaisia liikun-tamahdollisuuksia sekä harrastusvuoroja. Samoin erilainen kerhotoiminta on Käpykylässä aktiivista. Lisäksi käpykyläläisille nuorille on järjestetty viikoittainen harrastuskyyti yhtenä arki-iltana viikossa harrastamisen helpottamiseksi. Kuitenkin nuorten lukumäärän vähen-tyminen koetaan haasteena esimerkiksi liikuntapaikkojen ylläpidon sekä joidenkin organi-soitujen harrastusmahdollisuuden järjestämisen kannalta.
Lisäksi olen verrannut Käpykylän asuinkontekstia maaseutupoliittiseen aluetyypittelyyn, jonka avulla olen sijoittanut Käpykylän tapauskontekstin laajempaan kontekstiin suomalai-sesta maaseudusta. Maaseutupoliittisen aluetyypittelyn mukaan Suomen kunnat ja kau-pungit on jaettavissa joko kaupunkeihin, tai kolmeen erilaiseen maaseututyyppiin: kaupun-kien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun tai harvaan asuttuun maaseutuun (Malinen, Kytölä & Keränen 2006, 6). Käpykylä luokitellaan maaseutupoliittisen aluetyypittelyn mu-kaan harvaan asutuksi maaseuduksi. Malinen, Kytönen ja Keränen mainitsevat harvaan asutun maaseudun erottautuvan kahdesta muusta maaseututyypistä sen vuoksi, että sille on ominaista niin sanotun huonon kehityksen kierre. Tämä tarkoittaa sitä, että näissä
kun-nissa nuoret muuttavat alueelta pois, vanhusväestön määrä alueilla puolestaan lisääntyy, maatalous supistuu, uusia työpaikkoja ei synny alueella tarpeeksi nopeasti korvaamaan vanhoja perinteisiä työpaikkoja sekä palvelut vähenevät. Samoin Käpykylän voi katsoa kärsivän huonon kehityksen kierteestä, ja esimerkiksi Käpykylästä kotoisin olevat nuoret muuttavat useimmiten Käpykylästä pois. Samoin iäkkäämpien asukkaiden määrä kasvaa Käpykylässä vähitellen. Tutkielmani tapaustutkimuksen asuinkonteksti on näin ollen sijoi-tettavissa osaksi laajempaa alueellista kontekstia suomalaisesta syrjäseudusta.
Lisäksi tapaustutkimuksia luokitellaan erilaisiin tyyppeihin tapaustutkimuksen erilaisten päämäärien mukaisesti. Stake (2005, 445) jakaa tapaustutkimukset kolmeen erilaiseen tyyppiin: itsessään arvokkaaseen tapaustutkimukseen (an intrinsic case study), välineelli-seen tapaustutkimuksen (instrumental case study) ja kollektiivivälineelli-seen tapaustutkimukvälineelli-seen (collective case study). Tutkielmani on välineellinen tapaustutkimus. Välineellisen tapaus-tutkimuksen tarkoituksena on yhden tapaustapaus-tutkimuksen avulla ymmärtää laajemmin tutkit-tavaa ilmiötä, ja tapauksen tarkoituksena on tukea laajempien päätelmien muodostamista.
Stake kirjoittaa, että vaikkakin välineellisessä tapaustutkimuksessa ollaan ensisijaisesti kiinnostuneita tutkimuksen merkityksestä laajemmassa kontekstissa, on välineellisessä tapaustutkimuksessa myös syvällisesti tutustuttava kyseisen tapauksen omalaatuisuuteen.
Tutkielmassani kuvaan käpykyläisten nuorten omalaatuista suhdetta asuinpaikkakuntaan-sa kohtaan, mutta asuinpaikkakuntaan-samanaikaisesti pyrin vuoropuheluun myös tutkielmani laajemman alu-eellisen kontekstin kanssa. Esimerkiksi tutkielmani pohdinnassa jäsennän tutkielmani tut-kimustuloksia osaksi aikaisempaa tutkimuskenttää syrjäseudusta, sekä erityisesti pohdin sitä, kuinka Käpykyläisten nuorten kokema nuoruus on yhteydessä aikaisempaan syrjä-seudusta tehtyyn nuorisotutkimukseen.
Lisäksi tutkielmassani yhdistyy teoreettisten käsitteiden sekä Käpykylän tapaustutkimuk-sen vuoropuhelu. Taru Peltola (2007, 117-120) kirjoittaa tapauktapaustutkimuk-sen ja teorian suhteen vaihtelevan tapaustutkimusten kesken. Esimerkiksi tapauksen tarkoituksena voi olla tutki-muksessa vahvistaa tietyn teorian paikkansapitävyyttä. Teorian tehtävä voi tapaustutki-muksessa kuitenkin olla myös vain jäsentämässä tietyn tapauksen empiirisiä havaintoja.
Tutkijan tarkoituksena on tapaustutkimuksessa yhdistää yhden yksittäisen tapauksen tut-kimuksellinen konteksti sekä aikaisempi tieteellinen keskustelu toisiinsa.
Pro gradu –tutkielmassani vuoropuhelu teoreettisten käsitteiden sekä tapaustutkimuksen erityiskontekstin kesken on tutkielmani kokonaisuudessaan läpäisevä näkökulma. Vuoro-puhelu teorian sekä tapaustutkimuksellisen näkökulman kesken on ollut jokaisen tutkiel-man osa-alueen muodostumisen taustalla. Tutkieltutkiel-mani viitekehyksen tarkoituksena on ol-lut esitellä ne teoreettiset käsitteet, jotka tukevat tutkielmani tapaustutkimukseen perustu-vaa aineistoanalyysia. Esimerkiksi Lehtolan (2008, 24-25) määrittämien liikkumatilojen avulla jäsennän tutkielmani aineistoanalyysissä käpykyläisten nuorten tapaa käyttää erilai-sia liikkumatiloja asuinpaikkakuntansa sisällä.