Aineiston analyysimenetelmänä tutkielmassani on sisällönanalyysi. Sisällönanalyysi on yksi suosituimmista laadullisista analyysimenetelmistä, sillä sen avulla voi analysoida hy-vinkin erilaisia aineistoja kuten lehtikirjoituksia, mielipidekirjoituksia, media-aineistoja sekä myös perinteisiä laadullisia aineistoja, kuten haastatteluja. Sisällönanalyysin voi kuvata
olevan keino tehdä päätelmiä ja yhteenvetoja tekstien sisällöistä, sekä verrata luotuja pää-telmiä niin yleisellä tasolla kuin analysoitavien tekstien kontekstissa. (Neuendorf 2017, 1-17.)
Tutkielmassani aineistoanalyysin lähtökohtana on aineistolähtöisyyden yhdistäminen tiet-tyihin viitekehyksessä esiteltiet-tyihin teoreettisiin käsitteisiin. Jouni Tuomen ja Anneli Sarajär-ven (2012, 115) mukaan aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa yhdistetään käsitteitä ai-neiston kanssa saaden lopulta vastaus tutkimuskysymykseen. Lisäksi aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa edetään empiirisestä aineistosta käsitteellisempään näkemykseen tut-kittavasta ilmiöstä. Tällöin tutkija pyrkii ymmärtämään tutkittavia heidän omasta näkökul-mastaan tutkimuksen jokaisessa eri analyysin vaiheessa. Tutkielmani teoreettiset käsitteet ovat koko tutkielmani ajan vahvasti esillä, ja esimerkiksi aineistoanalyysin rakenne muo-dostuu määrittelemäni paikan ominaisuuksien mukaan. Kuitenkin tutkielmani analyysin tavoitteena ei ollut todistaa esimerkiksi teoreettisten käsitteiden paikkansapitävyyttä Käpy-kylässä, vaan vahva teoriapohja toimii pikemminkin pohjana analyysilleni.
Aloitin analyysini pelkistämisellä, joka tarkoittaa sitä, että aineiston pohjalta tehdään pää-tös siitä, mikä kyseisessä tutkimuksessa on näkökulmana aineiston analyysissa. Tällöin myös karsitaan aineistosta analyysin kannalta epäolennaiset seikat pois. (Tuomi & Sara-järvi 2012, 92.) Koska käytettävissäni olleet haastattelut eivät olleet minun itseni tuottamia, pelkistämiseen kului aikaa, sillä mielessäni ei ollut yhtä yksittäistä ja tarkkaa ilmiötä, jota halusin tarkastella käytössä olleelta haastatteluaineistossani. Lisäksi minun tuli rajata haastatteluaineistoa, sillä haastatteluja oli enemmän kuin mitä pro gradu –tutkielmani puit-teissa olisin pystynyt käsittelemään. Pelkistämisvaiheessa päädyinkin rajaamaan aineiston yhden asuinpaikkakunnan nuorten haastatteluihin. En kuitenkaan karsinut osuuksia pois haastatteluista tehdessäni analyysia. Koska kiinnostuksenkohteeni aineistoa kohtaan oli asuinpaikkakunta kokonaisuutena, oli järkevää jättää haastattelutkin kokonaisvaltaisiksi kuvauksiksi käpykyläisten nuorten elämästä.
Aineiston pelkistämisen jälkeen tutustuin tutkimani ilmiön viitekehykseen. Viitekehyksen kirjoittamisen yhteydessä määritin myös analyysissa käyttämäni käsitteet paikasta sekä
analyysini kirjoittamisen jälkeen, ja esimerkiksi paikan ominaisuuksista, eli paikkatuntees-ta, paikallisuudesta ja sijainnillisuudespaikkatuntees-ta, muodostui niin viitekehyksen kuin aineistoana-lyysin rakennetta määrittävä tekijä. Lisäksi ennen varsinaista aineistoanalyysia tutustuin haastatteluaineiston kontekstiin, sillä päättäessäni rajata haastatteluaineiston vain yhden asuinpaikkakunnan nuoriin, muodostui tutkimusasetelmaksi analyysissani tapaustutkimus.
Seuraavan vaiheen analyysissani voi kuvata olleen aineiston teemoittelua. Aineiston tee-moittelu tarkoittaa laadullisen aineiston pilkkomista ja ryhmittelyä erilaisten aihepiirien mu-kaan. Teemoittelussa keskitytään luokittelua enemmän juuri siihen, mitä aineistossa sano-taan eri teemoista. Aineiston pilkkominen erilaisiin luokkiin soveltuu analyysin apuväli-neeksi silloin, kun aineisto on toteutettu teemahaastatteluilla. (Tuomi & Sarajärvi 2012, 93.) Koska käytin analyysissa apuvälineenä palveluiden saavutettavuuden mallin (Lehtola 2008, 24-25) eri liikkumatiloja, aloitin aineiston teemoittelun jäsentämällä haastatteluai-neistoa näiden liikkumatilojen mukaan. Aloitin teemoittelun erottamalla liikkumatiloista ker-tovat osuudet eri väreillä muusta tekstistä haastatteluissa.
Kokosin teemoittelun yhteydessä liikkumatiloista tekstitiedoston, johon kirjasin erikseen alaotsikoiksi aineistoanalyysissani käyttämääni neljän eri liikkumatilan, eli oman kodin, asuinkylän, Käpykylän keskustan sekä maakuntakeskuksen. Jokaisen neljän alaotsikon alaisuuteen keräsin haastatteluista ne otteet, jotka käsittelivät nuorten antamia merkityksiä kyseiselle liikkumatilalle. Lisäksi kirjoitin ylös havaitsemiani huomioita asioista, jotka yhdis-tivät kahta tai useampaa eri liikkumatilaa. Esimerkiksi kirjoitin ylös liikkumisen ja palvelui-den merkityksestä käpykyläläisille nuorille ottaen huomioon eri liikkumatilojen vaikutukset niin liikkumisessa kuin palveluissa.
Teemoiteltuani haastattelut siten, että haastattelut jäsentyivät neljään eri teemaan alaisuu-teen, eli kotiin, lähiympäristöön, Käpykylän keskustaan sekä maakuntakeskukseen, kirjoi-tin aineistoanalyysini yhteenvedon käpykyläisten nuorten suhteesta Käpykylää kohtaan.
Yhteenvedossa aineistoanalyysini rakenne jäsentyy kolmen eri paikan ominaisuuden, eli paikkatunteen, paikallisuuden ja sijainnillisuuden mukaan. Yhteenvedossa ryhmittelinkin aikaisemmin teemoittelemaani tekstiä uudestaan, ja kirjoitin jokaisen eri liikkumatilan
eri-laisista merkityksistä sen mukaan, liittyivätkö ne nuorten antamiin merkityksiin paikkatun-teesta, paikallisuudesta vai sijainnillisuudesta. Lisäksi pohdin aineistoanalyysini yhteenve-dossa, mitkä paikan ominaisuudet korostuvat eniten kussakin Käpykylän nuorten käytössä olleissa liikkumatiloissa.
Tutkielmani analyysissa keskityin siihen, minkälaisia merkityksiä käpykyläläiset nuoret an-tavat asuinpaikalleen sekä asuinpaikkansa tarjoamille palveluille. Merkityksen käsite on ollut keskeinen monissa eri yhteiskuntatieteellisissä teorioissa. Pertti Alasuutari (2011, 72-73) kirjoittaa merkityksen määrittelemistä kulttuurintutkimukselle ominaisen merkityksen määritelmän avulla. Tällöin merkityksen määritelmässä pyritään yhdistämään niin raken-teellisia kuin subjektiivisia ominaisuuksia. Yksilön tulkinnat eivät ole ainutkertaisia, mutta toisaalta kulttuurilliset rakenteet tulevat näkyväksi vasta yksilön antamissa merkityksissä sekä toiminnoissa. Tutkielmassani ymmärrän merkityksen käsitteen juuri yksilön omien tulkintojen sekä kulttuuristen ja yhteiskunnallisten rakenteiden vuoropuheluna. Tällöin merkityksissä korostuvat niin jokaisen nuoren tulkinnat Käpykylästä, kuin myös Käpykylälle ominaiset rakenteelliset ja kulttuurilliset ominaisuudet. Esimerkiksi pitkät välimatkat ovat konkreettinen rakenteellinen ominaisuus, joka vaikuttaa kaikkien käpykyläläisten nuorten toimintoihin ja arkipäivän muodostumiseen. Kuitenkin jokaisella käpykyläläisellä nuorella on oma tapansa suhtautua pitkiin välimatkoihin. Tällöin pitkien välimatkojen merkityksessä käpykyläläiselle nuorelle yhdistyy merkityksen subjektiiviset ominaisuudet sekä objektiivi-set rakenteelliobjektiivi-set ulottuvuudet.
Analyysini päätän pohdintaan siitä, kuinka käpykyläisten nuorten suhde asuinpaikkakuntaa kohtaan näyttäytyy analysoimani neljän eri liikkumatilan valossa. Pohdintaosuuden tarkoi-tuksena on suhteuttaa tutkimustulokset tutkimuksen taustakirjallisuuteen sekä arvioida tutkimustulosten merkitystä, luotettavuutta ja käytettävyyttä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 263). Lisäksi analyysini pohdintaosuudessa jäsensin tapaustutkimukseni tutkimustu-loksia laajemmin yleiseen keskusteluun syrjäseudun nuoruudesta. Tutkielmani johtopää-töksissä arvioin tutkimustulosten merkitystä sekä jatkotutkimuskysymyksiä.