Käpykyläisten nuorten paikkatunne asuinpaikkakuntaa kohtaan muodostuu nuorten sub-jektiivisista kokemuksista ja tunteista. Lehtolan (2008, 24-45) liikkumatilojen avulla tarkas-teltuna käpykyläisten nuorten paikkatunteen muodostumisessa korostuvat oman kodin sekä kodin läheisen ympäristön merkitys. Käpykyläläisillä nuorilla voi kuvata olevan merki-tyksellisiä tunteita ja kokemuksia myös Käpykylän keskustaa sekä maakuntakeskusta koh-taan, mutta käpykyläisten nuorten paikkaan kiinnittymisessä korostuu käpykyläisten nuor-ten vahva tunnesidos kotia sekä kodin lähiympäristöä kohtaan.
Viimeaikaisessa syrjäseudun nuoruutta käsittelevässä nuorisotutkimuksessa on korostettu lähiympäristön sekä kodin merkitystä syrjäseudulla asuvan nuoren arkielämässä (Ks.
Esim. Armila 2016a, 69-73, Kiilakoski 2016, 29-30). Myös Käpykylän syrjäkylissä asuville nuorille koti on tärkeä ajanviettopaikka, sillä etenkin arki-iltaisin koulupäivän jälkeen aikaa vietetään omien perheenjäsenten kesken kotona. Aivar Jürgenson (2004, 10-11) kuvaa kodin olevan yksilölle positiivinen arvo, oma paikallinen keskus. Koti on ikään kuin subjek-tiivisesti koettuna enemmänkin pysyvä turvapaikka kuin vain pelkkä asuinrakennus. Nämä kaksi kodin ominaisuutta mahdollistavat kodin rajojen laajenemisen. Koti on Jürgensonin mukaan liikkumatila, johon voi kuulua naapurusto, kaupunki sekä läheinen maasto ja ym-päristö. Kodin käsite muuttuu moniulotteisemmaksi mitä häilyvämmäksi kodin rajat
muut-tuvat. Koti tarkoittaa tällöin yhden keskipisteen ympärille rakentuvaa asuinpaikkaa, omaa tilaa, joka mahdollistaa turvallisen olon. Koti edustaa symbolia omasta, vieraan vastakoh-dasta. Koti vahvana kiinnekohtana auttaa yksilöä käsittelemään tapahtuvia asioita, sekä asettamaan ne oikealle paikalleen henkilökohtaisella arvoasteikolla.
Käpykyläläisten nuorten paikkatunne kotia kohtaan konkretisoituu nuorten kodille antamis-sa merkityksissä ja kuvailluisantamis-sa. Käpykyläläisille nuorille koti merkitsee edellä kuvaillun kaltaista monipuolista liikkumatilaa, johon kuuluu asuinrakennuksen lisäksi kodin pihapiiri muine rakennuksineen, kodin lähiympäristö sekä läheinen maasto. Useat nuorille merki-tyksellisistä asioista sijaitsevat oman kodin lähettyvillä. Käpykyläläiset nuoret kokevat ko-din positiivisena kiinnekohtana, turvapaikkana. Näin ollen koti on käpykyläläisille nuorille liikkumatilojen keskiössä, ja kodin katsotaan olevan keskeinen voimavara arkielämän aika-järjestelyissä.
Annu: ...oon aika lailla kiinni siellä kotona, siis silleen vapaasta tahdosta, että kukaan ei pakota olemaan siellä mutta ite haluan olla siellä, kun siellä on niinku kaikki turva, ja tuki että.
Osa käpykyläläisistä nuorista tunsi myös hyvin voimakasta tunnesidettä kodin lisäksi asuinkylää kohtaan. Pertti Rannikko ja Maarit Sireni (2016, 15) kuvaavat kylän kuulumisen paikkana, joka muodostuu erilaisista sosiaalisista suhteista, elämänhistoriasta ja paikalli-sista identiteetistä. Kylässä asuvat henkilöt voivat muodostaa tunnesiteitä niin itse kylää kohtaan kuin myös erilaisiin kylässä sijaitseviin asumisen, työnteon, sosiaalisen kanssa-käymisen ja vapaa-ajanvieton tiloihin. Keskeistä käpykyläisten nuorten paikkatunteen muodostumista asuinkylää kohtaan ovat erilaiset asuinkylässä sijaitsevat aktiviteetit. Kä-pykyläisten nuorten paikkatunteen voimakkuus asuinkylää kohtaan vaihtelee osin sen mu-kaan, kuinka laajasti nuoret kokevat tunnesidettä erilaisia asuinkylän tiloja ja aktiviteetteja kohtaan. Mikäli nuori kokee asuinkylän yksipuolisena hiljaisena asuinpaikkana, ei paikka-tunteen muodostuminen omaa asuinkylää kohtaan ole yhtä vahvaa, kuin mitä esimerkiksi silloin, kun nuorella on tunnesidos omaa asuinkylää kohtaan esimerkiksi vapaa-ajan har-rastuksen kautta. Kesäteatteriharrastus toimii esimerkkinä asuinkylässä tapahtuvasta akti-viteetistä, joka vahvisti nuoren paikkatunnetta asuinkylää kohtaan.
Haastattelija: Onks siellä hyvä henki sitten siellä kylällä tai silleen mukavia ihmi-siä vai?
Ilpo: Joo ainakin niinku tosi paljon on mitä nyt tunnetaan naapureita ja tälleen niin tosi mukavia on ne kaikki mitä meillä käy, ja just esimerkiks kun on tää
Var-puskylässä se kesäteatteri niin kun sieltä tunnetaan hirmu monta, niin sit siellä on oikeesti tosi mukavia tyyppejä moni.
Myös käpykyläisten nuorten suhde asuinkylän luontoa ja maastoa kohtaan muodostuu erilaisista tunnesiteistä. Kesäteatteriharrastuksen tavoin myös luonto on nuorille yksi asuinkylän kuulumisen paikoista, joista nuoren paikkatunne asuinkylää kohtaan muodos-tuu. Käpykyläläiset nuoret antavat lähiympäristön metsille, ja muille maastoalueille saman-laisia turvantunteeseen sekä rauhoittumiseen liittyviä merkityksiä, jotka ovat oleellisia myös kotia kohtaan tunnetuissa tunnesidoksissa.
Toisaalta paikkatunne luontoa kohtaan muodostui osin luonnon hallitsevuudesta asuinky-län lähiympäristössä, ja luontoa kohtaan koettiin myös sopeutumisen tarvetta. Esimerkiksi petoeläinten olemassaolo oli yhtä lailla osa nuorten paikkatunnetta luontoa kohtaan, kuin mitä esimerkiksi nuorten kokemukset metsissä liikkumisesta keinona virkistäytymiseen luonnossa.
Haastattelija: No mites tota, onks siellä Tikkajärvellä joku semmonen mitä ei pysty vaikka täällä Käpykylän taajamassa tekemään? Onks siellä jotain sem-mosta?
Annu: No siellä on ainakin se hiljaisuus ja sitten semmonen rauhallinen ympä-ristö niinku luonto, että pystyy vaan ihan minne suuntaan niin aina on niinku metsää ympärillä. Että siellä pystyy rauhoittumaan ja sitten on hiljasta, että ei oo semmosta…ja pimeetä on. Että ei katuvalojakaan näy, jotka häirihtis sitten, niinku revontulet näkyy hyvin jos niitä sattuu olemaan ja tähtitaivas näkyy hy-vin…
Laura: ...mut siitä meidän talolta oisko kaksisataa metriä, on pellolla nähty kar-huja, ja joskus joku vuos ku oli karhukuljetuksessa, että oli nähty niin paljon siel-lä että...
Haastattelija: Tarkottaaks karhukuljetus sitä et sut haetaan niinku?
Laura: Joo taksi hakee pihasta asti.
Haastattelija: Eikö pelota sitten kulkee siellä?
Laura: Ei sitä, kun on jotenkin tottunut. Pienestä asti oon kulkenu siellä niin.
Joskus kerran yks vuos, kun meillä on siinä niinku vanha metsäautotie, missä kävin kävelemässä siskon kanssa. Ja niin sitten muutama päivä sen jälkeen, kun oltiin oltu siellä, niin sanotaan et siellä samassa paikassa oli ollu karhuja. Et olihan se vähän silleen että (huvittuneena).
Käpykylän taajamamaisen alueen merkitys nuorten paikkatunteessa omaa asuinpaikka-kuntaa kohtaan konkretisoituu haastateltujen nuorten kokemuksissa ja tunnesidoksissa Käpykylän keskustassa sijaitsevien arkipäiväisiä toiminnallisia tiloja kohtaan. Nuoret koke-vatkin Käpykylän keskustan liikkumatilana, jonka tarkoituksena on rytmittää arkipäiväistä elämää. Erityisesti monet nuorten tuntemat positiiviset henkilökohtaiset kokemukset
Käpy-kylän keskustamaisesta liikkumatilasta liittyvät koulunkäyntiin ja vapaa-ajan aktiviteettei-hin. Merja Sinkkonen-Tolppi (2006, 150-151) on kirjoittanut yhden osatekijän maaseudulla asuvien nuorten paikkakiinnittymisessä olevan kouluviihtyvyyden. Jokainen haastatelluista käpykyläläisistä nuorista kertoi viihtyvänsä koulussa, ja monet nuorista kertoivat koululuo-kallaan olevan yleisesti hyvä luokkahenki. Kouluun liittyvät tunnesidokset olivat myös hyvin kokonaisvaltaisia, ja esimerkiksi Käpykylässä asuvat nuoret kokivat samoin kuin Päivi Ha-rinen (2012, 175-176) on kirjoittanut koulubussin olevan liikkumisen kodin ja koulun välin lisäksi myös tärkeä kuulumisen paikka vapaa-ajalla syrjäseudulla asuville nuorille. Koulu sekä koulumatkat linja-autossa vahvistivat käpykyläisten nuorten paikkatunnetta.
Haastattelija: Minkälainen koulu tää on teidän mielestä?
Laura: Ei tän parempaa voi ollakaan. Kun on pieni koulu, niin saa hyvin yksilölli-sesti opetusta ja tukiopetusta, millon haluu ja kaikki tuntee toisensa, niin on semmonen ryhmähenki jo melkein valmiina.
Haastattelija: Okei, onko sulla paljon tuttuja yleensä siellä bussissa vai onko ne tuota ihan tuntemattomia mitä yleensä siellä on sitten?
Ilpo: No ihan Varpuskylästä asti ei enää tuu niinku tuttuja, et ei Varpuskylästä tuu montaa nuorta, mut sitten niinku matkan varrelta just vähän Käpykylään päin niin sieltä sitten alkaa tulla niinku ihan kavereitakin jo.
Käpykyläisten nuorten paikkatunnetta muodosti myös sukuhistoria. Monille nuorista suvun historian kannalta merkitykselliset paikat sijaitsivat asuinkylän lähiympäristössä sekä ylei-sesti Käpykylän alueella. Useat haastatelluista nuorista asuivat isovanhempiensa entisissä asuinrakennuksissa ja sukutiloilla. Monet Käpykylän nuorten sukulaisista asuivat myös joko oman asuinkylän lähistöllä tai Käpykylän alueella. Tunnesidokset sukua kohtaan an-toivat nuorille tunteen pysyvyydestä, mikä vahvisti nuorten paikkatunnetta asuinkylää sekä myös yleisesti Käpykylää kohtaan.
Laura: …asutaan Hirvitiellä niin siinä on meidän talo ja sitten niinku yks suku periaatteessa, niin siellä asuu niitä sitten muutamassa talossa.
Haastattelija: Koko suku siellä kylässä?
Laura: Melkein silleen, sisarusparvi oikeastaan.
Haastattelija: Okei, onko sulla sitten paljon jotain mummoja tai muita sukulaisia täällä Käpykylän seudulla? Serkkuja tai muita niin missä ne oikein on?
Ilpo: No iskän puolelta just ei oikeastaan täältä oo tai täällä oo hirveesti. Äitin puolelta tietysti kaikki tädit ja kaikki ja sitten äitin kaikki nää sukulaiset niin ne on aika paljon täältä, oikeastaan kaikki on niinku just täältä Itä-Suomen alueelta...
Haastattelija: Onkos sulla joku sukulainen sellainen läheinen, jota näät usein vai? Millonka yleensä näät niitä sukulaisia?
Ilpo: No itse asiassa serkku on samassa koulussa tällä hetkellä yks. Ja hmm...niin no serkkuja on kuitenkin loppujen lopuks täällä aika paljon ja niitä
tu-lee nähtyy. Ja sit no kummihan ei oo sukulainen, mutta kaikki kummit on oike-astaan täällä Käpykylässä...
Kuitenkin osalla käpykyläläisistä nuorista asui lähisukulaisia sekä perheenjäseniä myös Käpykylän ulkopuolella. Nämä muualla asuvat läheiset toimivat käpykyläläisille nuorille ikään kuin kontakteina, joidenka avulla saavuttaa oman asuinpaikkakunnan lisäksi muita läheisiä asuinpaikkakuntia. Nuoret vierailivat erityisesti Käpykylän läheisimmässä suu-remmassa kaupungissa maakuntakeskuksessa asuvien perheenjäsenten luona. Esimer-kiksi Käpykylästä maakuntakeskukseen opiskelemaan muuttaneet sisarukset toimivat nuo-rille mahdollisuuksina vierailla maakuntakeskuksessa. Samoin myös maakuntakeskukses-sa asuva vanhempi mahdollisti käpykyläläiselle nuorelle säännöllisesti käydä maakunta-keskuksessa.
Haastattelija: Ai sehän meillä jäi kesken, että miten usein te muut sitten käytte Käenlaaksossa (maakuntakeskus)?
Inka: En kovinkaan usein.
Oskari: En ees muista millon viimeks oon käyny. (muut naurahtavat)
Aira: Riippuu vähän et onko koulua, esimerkiks kesällä se on paljon satunnai-sempaa, mutta tälleen kun on koulut niin joka toinen viikko.
Haastattelija: Niin käyt siellä isän luona, niin sulla tulee sitten niitä käyntejä…
Näin ollen maakuntakeskuksessa asuvien läheisten voi katsoa merkitsevän käpykyläläisil-le nuorilkäpykyläläisil-le keinoja hyödyntää maakuntakeskusta liikkumatilana. Omat sukulaiset ikään kuin mahdollistavat käpykyläläisiä nuoria muodostamaan paikkatunnetta maakuntakeskuksesta omien kokemusten kautta. Paikkatunne muodostuukin aina yksilön omien kokemusten ja merkityksenannon avulla (Karjalainen 1997, 42-43). Monella käpykyläläisistä nuorista oli myös merkityksellisiä kokemuksia maakuntakeskuksesta työharjoittelupaikkojen kautta.
Armila (2016a, 64) kirjoittaa erilaisten työelämän tutustumisten sekä työharjoittelupaikko-jen tärkeydestä syrjäseudulla asuvalle nuorelle. Syrjäseudulla kesätyö- sekä työharjoitte-lupaikkojen tarjonta on vähäisempää, mitä esimerkiksi juuri maakuntakeskuksissa. Kuiten-kin tutustuminen työelämään ja erilaisten työkokemusten muodostaminen on nuorelle tär-keää, sillä työelämästä saatavat kokemukset auttavat nuoria tekemään omaan elämään liittyviä päätöksiä. Osa käpykyläläisistä nuorista olikin ollut työharjoittelussa maakuntakes-kuksessa erilaisissa työpaikoissa. Vaikka maakuntakesmaakuntakes-kuksessa käynti ei ollut useimmilla käpykyläläisistä nuorista säännöllistä, merkitsi maakuntakeskus mahdollisuuksia tutustua erilaisiin ammatteihin.
Raisa: No haluaisin lastenlääkäriks. Et olin just niinku viime viikon perjantaina tetissä tuolla keskussairaalassa (sijaitsee maakuntakeskuksessa) siellä lasten teho-osastolla, niin se oli kyllä niin mieleenpainuva kokemus että.
Haastattelija: Pieniä keskosia ja…
Raisa: Joo ja just näin semmosen vartin ikäisen vastasyntyneen. Ja sitten kun se piti niillä pienillä sormillaan kiinni, niin ei sitä kyllä unoha koskaan.
Haastattelija: Hommasit ite sen tet-paikan vai tuota?
Raisa: Joo ihan ite.
Kuitenkin paikkatunteen muodostuminen maakuntakeskusta kohtaan oli suurimmalle osal-le käpykyläläisistä nuorista vähäistä. Karjalainen (1997, 42-43) on kirjoittanut paikkatun-teen muodostumisen vaativan yksilöltä aikaa sekä syventymistä siihen, mitä kyseinen paikka merkitsee itselle. Käpykyläisten nuorten paikkatunteesta maakuntakeskusta koh-taan puuttui juuri kyseinen syventyminen siihen, mitä maakuntakeskus liikkumatilana mer-kitsi itselle. Monelle käpykyläläiselle nuorelle maakuntakeskus oli liikkumatilana tuttu vain erilaisten ostosmahdollisuuksien kautta. Tällöin nuoren kokemukset maakuntakeskuksesta liittyivät vain erilaisten toimintojen suorittamiseen, eikä nuori ollut niinkään tutustunut esi-merkiksi mahdollisiin itselle mielenkiintoisiin asioihin ja toimintoihin maakuntakeskuksessa.
Näin ollen, mikäli maakuntakeskusta vertaa esimerkiksi käpykyläisten nuorten kuulumisen paikkoihin oman kylän lähiympäristössä, eivät käpykyläläiset nuoret olleet muodostaneet vastaavanlaista tunnesidettä maakuntakeskusta kohtaan. Samoin paikkatunne Käpykylän keskustaa kohtaan ei ollut yhtä vahva, kuin mitä asuinkylää ja kotia kohtaan. Nuoret koki-vat Käpykylän keskustan ikään kuin arkipäiväisten toimintojen liikkumatilana, ja tun-nesidokset keskustaa kohtaan liittyivät kyseisten toimintojen suorittamiseen.
Vaikka nuorten kokema paikkatunne maakuntakeskusta sekä Käpykylän keskustaan koh-taan oli vähäisempää, kuin mitä kotia ja asuinkylää kohkoh-taan, muodostui nuorten paikka-tunne näiden neljän eri liikkumatilan muodostamasta kokonaisuudesta. Tunnesidokset naapuripaikkakuntia tai muita Suomen suurimpia kaupunkeja kohtaan olivat hyvin vähäi-siä. Mahdolliset kokemukset esimerkiksi Helsingissä vierailusta liittyivät yleensä perheen kesken tehtyihin lomamatkoihin. Näin ollen käpykyläisten nuorten paikkatunne oli rajautu-nut asuinpaikkakunnan määrittämälle rajoille ja paikkatunne voimistui mitä lähemmäksi liikkumatilojen ydintä, omaa kotia, eri liikkumatilat tulivat.