Käpykyläisten nuorten paikallisuus muodostui erilaisista liikkumatiloista ja sosiaalisista verkostoista. Yksilön liikkumatilat, sosiaaliset suhteet sekä sosiaaliset verkostot tavat yhdessä kokonaisuuden, toimintakentän, josta yksilön kokema paikallisuus muodos-tuu (Agnew 1993, 262-262). Käpykyläläisten nuorten muodostama toimintakenttä koostui erilaisista Käpykylän keskustassa sijaitsevista merkityksellisistä paikoista ja harrastuksista, kuten teatteriharrastuksesta, sekä nuorten omatoimisesta tekemisestä kodin ja lähiympä-ristön liikkumatiloissa. Lisäksi käpykyläläisten nuorten paikallisuutta olivat erilaiset keinot, joidenka avulla käpykyläläiset nuoret olivat sopeutuneet jokapäiväiseen liikkumiseen. Osa näistä keinoista, kuten Käpykylän järjestämä harrastuskyyti, olivat myös Käpykylän asuin-kontekstiin sidonnaisia, jolloin käpykyläläisten nuorten liikkumisessa korostui paikallisen liikkumisen piirteet. Käpykyläisten nuorten paikallisuutta oli myös erilaisten sosiaalisten medioiden ja internetin käyttö keinona laajentaa oman kodin liikkumatilaa, sekä maakun-takeskuksen hyödyntäminen liikkumatilana tarpeen vaatiessa. Lisäksi käpykyläisten pai-kallisuus koostui tekijöistä, jotka eivät olleet yhteisiä jokaiselle haastatellulle nuorelle.
Nuorten kokema paikallisuus oli ikään kuin yhdistelmä kaikille käpykyläläisille nuorille avoimina olevista tiloista sekä niistä tiloista, joiden merkityksellisyys korostui jokaisen nuo-ren henkilökohtaisten mieltymysten kautta.
Käpykylän keskusta oli keskeisin avoimista liikkumatiloista käpykyläläisille nuorille. Käpy-kylän syrjäkylissä asuvat nuoret matkustivat KäpyKäpy-kylän keskustaan arkisin vähintään ker-ran päivässä. Käpykylän taajamamainen alue muodostaa nuorille liikkumatilan, jota varten nuorten tulee aina matkustaa noin viidestä kuudenkymmenen kilometrin matka kotoa Kä-pykylän keskustaan. Armila (2016a, 61) kirjoittaa asumisen syrjäseudulla merkitsevän nuo-rille arkisten aikarytmien tarkkaa suunnittelua. Pysyminen esimerkiksi yhteiskunnallisessa aikarytmissä, jossa kouluilla on tietyt alkamis- ja päättymisajat, koulukyydit kulkevat vain tiettyinä aikoina sekä lisäksi vapaa-ajanaktiviteetit ja palvelut ovat saavutettavissa vain tiettyinä aikoina, merkitsee kompromisseja sekä mahdollisesti myös asioista luopumista.
Syrjäseudulla asuvien henkilöiden voi katsoa sopeutuvan liikkumiseen, jolloin esimerkiksi päivittäisistä koulumatkoista tulee osa arkipäivien toimista. Kuitenkin sopeutumisen liikku-miseen syrjäseudulla ei voi kuvata olevan passiivista sopeutumista, vaan jokaisen syrjä-seudulla asuvan aktiivista toimimista, jossa syrjäseudun reunaehtoja sopeutetaan omiin toiveisiin ja tavoitteisiin (Hämeenaho 2014, 92). Samoin käpykyläläisille nuorille Käpykylän
keskustan liikkumatilan saavuttaminen muodostui osaksi keskustassa sijaitsevia toiminto-ja. Esimerkiksi nuoret kokivat koulupäivän alkavan jo osittain koulukyydissä. Kuitenkin so-peutuminen päivittäiseen tunteja kestävään koulukyytiin vaati käpykyläläisiltä nuorilta nuorten toimia keksiä ajanvietettä matkojen ajaksi esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia omalla puhelimella. Arkiaamuisin nuoret käyttivät koulukyytiä myös keinona tasapainottaa haastavia aikarytmejä jatkamalla lepäämistä koulupäivää varten vielä koulukyydin ajan.
Haastattelija: Monenko aikaan sun pitää aamulla nousta?
Iida: Nousen siinä puol kuuden aikaan.
Haastattelija: Joo, väsyttääkö ihan hirveästi sitten?
Iida: No väsyttää mutta…
Haastattelija: Saaks siinä autossa nukkuu tai?
Iida: Joo, kyllä nukun aina.
Käpykylän keskustassa sijaitsi myös useita nuorten kannalta merkityksellisiä vapaa-ajan aktiviteetteja, kuten organisoidut harrastukset, useat vapaa-ajan viettopaikoista sekä ker-hotoiminta. Käpykylän keskustassa saatavat palvelut lukeutuvat Lehtosen (2008, 25) pal-veluvyöhykemallin mukaisesti niin lähipalveluihin kuin myös seudullisiin palveluihin. Esi-merkiksi nuorisotalo, elokuvateatteri ja kuntosali sijaitsivat Käpykylän keskustassa. Näin ollen Käpykylän keskusta merkitsee käpykyläläisille nuorille liikkumatilana niin organisoitu-ja aktiviteetteorganisoitu-ja sekä niin kutsuttuorganisoitu-ja neljänsiä tiloorganisoitu-ja, joissa tavata ystäviä, "hengailla". Erityi-sesti käpykyläläisille pojille Käpykylän keskustassa sijaitsevat liikuntapaikat merkitsevät kokoontumispaikkoja, yhdessä olemista sekä mahdollisuuksia pelata joukkueurheilulajeja.
Haastattelija: Mitäs kylällä sitten tehdään? Ollaan elokuvissa ja?
Raisa: No niin, tai sitten nuokkari, niinku meidän nuorisotalo, niin siellä on kaik-kee toimintaa ja.
Haastattelija: No mites tota puhuit salibandyä ja muuta, niin missäs niitä oikein sitten pääsee harrastamaan?
Ilpo: No tuolla liikuntahallilla oli kerho tai sen kerhon kautta aloin niinku harras-taa. Ja sit no onhan Käpykylällä niinku aikuisten joukkue, ei oo missään pääsar-jassa, mutta jossakin alemmissa. Mut niinku lapsillekin yritettiin semmosta, että haettas valmentaja ja sitten pelaajii, mutta siitä ei sitten tullu mitään. Että sen kerhon kautta aikaisemmin, ja nyt kun se kerho loppu niin sitten ollaan ihan ke-rätty kaveriporukka, ja varattu se liikuntahalli ja käyty aina pelaamassa.
Käpykylän keskustassa sijaitsevien vapaa-ajan aktiviteettien saavuttaminen edellyttää kä-pykyläläisiltä nuorilta samalla tavoin sopeutumista liikkumiseen kuin mitä nuoret olivat so-peutuneet liikkumiseen koulupäivää varten koulukyydeillä. Pöysä & Tuuva-Hongisto (2017, 234) ovat kirjoittaneet syrjäseudulla asuvalla nuorelle keskeisimmäksi asiaksi arjessa
nou-semisestä voikin parhaimmillaan tulla koko perheen yhteinen projekti, jolloin perheestä ja sosiaalisesta verkostosta tulee keskeinen resurssi palveluiden saavuttamista varten. Myös käpykyläläiset nuoret mieltävät Käpykylän keskustassa saataviin palveluihin ja vapaa-ajan aktiviteetteihin oleellisena osana liikkumisen. Kyytien järjestäminen sekä sopeutuminen varsinaiseen liikkumiseen muodostuvatkin myös olennaiseksi osaksi käpykyläisten nuorten kokemaa paikallisuutta. Käpykyläisten nuorten liikkuminen saa myös Käpykylälle ominaisia piirteitä, jotka osaltaan vahvistavat liikkumisen jäsentymistä osana käpykyläläistä nuoruut-ta. Esimerkiksi käpykyläisten nuorten paikalliseen liikkumiseen kuului koulukyytien pirstou-tuminen erilaisiin kuljetusmuotoihin yhden koulukyydin sisällä sekä viikoittaisen harrastus-kyydin käyttömahdollisuus osana Käpykylän keskustan harrastusmahdollisuuksia.
Haastattelija: No mites jos kuvailet tämmöstä arkista koulumatkaa niin miten se oikein alkaa ja päättyy sitten?
Annu: No aamulla ootan pihalla kyytii, sitten taksilla meen siihen linja-autopysäkille, sitten linja-autolla pääsen tänne koululle ja sitten iltapäivällä on taas, että taksilla pääsen tuolta (Käpykylän keskustasta) ja sit se viepi ihan pi-haan asti.
Haastattelija: Oliks tää harrastuskyyti se että tota... ?
Olli: Viepi taksi niin tonne...no yks taksi viepi Joutsenjärvelle ja...tai ton lenkin viepi ja sinne matkan varrelle jättää jos...
Haastattelija: Niin jos haluu jäähä...
Olli: Jos on tarvetta kyydille (iltaisin) niin keskiviikkona saapi.
Lisäksi paikallista käpykyläläistä vapaa-ajalla tapahtuvaa liikkumista voi kuvailla tapahtu-van erilaisten matkaketjujen avulla. Matkaketjuilla tarkoitetaan erilaisia kulkemismuotoja, joita käytetään saman matkan kulkemiseen. Esimerkiksi harrastusta varten järjestettävät kuljetusmuodot saattavat olla erilaiset meno- sekä paluukyydillä. Nuori saattaa esimerkiksi kulkea menokyydin naapurin tai muun sosiaalisen tukiverkoston jäsenen kyydillä ja palata kotiin omien vanhempiensa kyydillä. (Lehtola 2008, 141.) Samoin esimerkiksi ystävien ta-paamista varten käpykyläläisten nuorten tulee järjestää kyyditykset, ja ystävien tapaami-sista tuleekin helposti koko perheen aikarytmityksiä määrittävä tekijä. Lisäksi Käpykylän syrjäkylissä asuvat nuoret hyödynsivät myös lähempänä Käpykylän keskustaa asuvia ys-täviään kyyditysten järjestelyssä, ja näiden ystävien luokse saatettiin jäädä yötä arkisinkin omien vapaa-ajan aktiviteettien harjoitusten jälkeen.
Haastattelija: Joo, miten pääset sinne (Käpykylän keskustaan) aina kun teillä on harjoitukset?
Iida: No jään koulusta suoraan ja oon monesti jonkun kaverin luona yötä ja täl-leen ja sitten välillä äitin kyydillä.
Haastattelija: No mites jos haluut sitten vaikka viikonloppuna mennä kavereita näkemään niin mitenkä se onnistuu käytännössä?
Olli: Joko jään perjantaina jo kylälle tai sit otan kyydin äitiltä tai joltain, ja onhan se mopo aina.
Haastattelija: Niin niin kyllä…Käykö sun vanhemmat sitten usein tässä, käykö ne viikonloppuisin tässä kylillä tai?
Olli: Harvemmin sitä viikonloppuisin tulee, et ellei oo Käenlaakson (maakunta-keskus) reissu tai semmosta. Mutta harvemmin viikonloppuna käyn kylällä.
Haastattelija: Viekös ne kavereille vanhemmat joskus vaikka takaisinpäin tai?
Vai mitenkä? Miten pääset kotiin sitten? Tuleeko vanhemmat hakemaan sitten vai?
Olli: Niin tai vanhemmat tai sukulaiset tai tuttavat. Jos yleensä on menoo niin sitten aina sovitaan.
Käpykyläisten nuorten kokema paikallisuus koostui myös tekijöistä, jotka perustuivat nuor-ten antamiin henkilökohtaisiin merkityksiin eri liikkumatiloja kohtaan. Doreen Massey (2003, 60-61) on kirjoittanut paikallisuuden olevan jokaisen yksilön itse määrittämä toimin-tatila, sillä jokaisen yksilön henkilökohtaiset kokemukset ja mieltymykset määrittävät yksi-lön kokemaa tunnetta paikallisuudesta. Myös käpykyläisten nuorten kokema paikallisuus vaihteli yksilöiden subjektiivisten kokemusten mukaan, ja erityisesti nuorten kokemukset kodista sekä asuinkylästä ja sen lähiympäristöstä liikkumatiloina vaihtelivat. Jokaisen kä-pykyläläisen nuoren omat mielenkiinnonkohteet muokkasivat näin ollen sitä, minkälaisiksi liikkumatiloiksi koti sekä asuinkylä muodostuivat.
Vaikka käpykyläläiset nuoret hyödynsivät kotia ja asuinkylää liikkumatilana eri tavoilla, on nuorten tavoista tehdä kodista ja sen lähiympäristöstä merkityksellisiä liikkumatiloja myös yhteneväisyyksiä. Armila (2016a, 69) sekä Pöysä & Tuuva-Hongisto (2017, 230-232) ovat kirjoittaneet syrjäseudulla asuvien nuorten vapaa-ajan iltaisin olevan kodin lähiympäristöllä omatoimista tekemistä. Myös käpykyläisten nuorten vapaa-ajan aktiviteetit kotona tai sen lähiympäristössä olivat pääosin omatoimista tekemistä esimerkiksi viettämällä aikaa lem-mikkieläinten kanssa, tekemällä sisätiloissa erilaisia aktiviteetteja, kuten ruuanlaittoa tai erilaista pelien pelaamista, tai harrastamalla omatoimisesti liikuntaa. Kyseisten edellä ku-vaillut aktiviteetit olivat myös käpykyläisten nuorten monipuolisia keinoja laajentaa kotia liikkumatilana. Esimerkiksi kotieläimet sekä internet olivat nuorille keinoja, joilla monipuo-listaa kotona saavutettavissa olevia aktiviteetteja. Kotieläimet merkitsevät nuorille seuraa, ja internet oli puolestaan keino pitää yhteyttä omiin ystäviin myös kotoa käsin. Näin ollen kodin merkityksellisyys nuorille ei tapahdu ilman syrjäkyläläisten nuorten omaa aktiivista
Haastattelija: ...paljon varmaan niiden elukoiden kanssa kans vai mihin sulla menee aikaa?
Annu: No, koirien kanssa oon ulkona, kun tuun koulusta. Siis koirathan pärjäis yksinkin siellä pihalla, mut se on jotenkin kiva vaan kattoo siellä ja viskellä, nyt voi lumipallojakin viskellä niille koirille. Hevosilla oon taas aloittanu, yritän alot-taa ratsastamisen, että kun se on mahdollista siinä pihassa ihan. Että ei tarvii miettii, että pitäis lähtee jonnekin ratsastustallille...
Haastattelija: No entäs kun työ meette viikonlopuks sinne kotipaikalle, niin mitäs sitten? Ootteks te sielläkin niinku illat kotona vai tuota mitä sitten?
Oskari: Mieluummin siinä kotona oon. Sielläkin niinku että mitä siellä kylillä teki-sin, niinku juttelisin toisten kanssa, ehkä tekisin jotain jos joku sattuis olemaan siellä. Mitä kotona teen, juttelen toisten kanssa ja teen jotain, netin kautta, se on ainut ero.
Käpykyläisten nuorten koti liikkumatilana erosi muista liikkumatiloista myös siten, ettei ko-din sisällä käytetty juuri laisinkaan minkäänlaisia palveluita. Lehtolan (2008, 24-25) mu-kaan maaseudulla kotiin saatavia palveluita ovat muun muassa kotihoito, puhelinpalvelut ja tietyt internetin kautta saatavat palvelut. Käpykylän nuoret eivät käyttäneet juurikaan kotiin saatavia palveluita, lukuun ottamatta pienimuotoista internetin kautta tapahtuvaa tavaroiden ja vaatteiden tilaamista. Internet oli käpykylän nuorille enemmänkin keino olla yhteydessä omiin ystäviin kotoa käsin, kuin keino saavuttaa tiettyjä internetin välityksellä käytettävissä olevia palveluita tai suorittaa verkkokursseja. Vaikka käpykyläläiset nuoret tunnistivat internetin olevan monipuolinen keino laajentaa kotia liikkumatilana, osa käpyky-läläisistä nuorista koki internetin käyttömahdollisuudet rajallisina.
Haastattelija: Okei, onks se siis joku tämmönen mokkula tai joku?
Annu: Niin semmonen pieni mokkula, että kun reititintä ollaan kokeiltu et se ei ainakaan toimi. Että sit se pieni mokkula, mikä on, niin sen pitää olla tasan tark-kaan siinä yhessä kohassa, niin se toimii.
Inka: Testasin yhdesti kahden aikaan aamuyöstä mun nettiyhteyden. Niin se oli 20 meganen sillon, ja normaalisti näyttää jotakin viittä megaa, että hmm.
Oskari: No sillon varmaan käyttää enemmän. No periaattessa, jos tekis sillee et suoraan kun tulee koulusta niin sillon nukkuu, ja sitten tota pystyy heräämään sillon aamuyöstä, silleen pystyy tekemään.
Vaihtelevien internetyhteyksien lisäksi internetin sekä esimerkiksi erilaisten sosiaalisten medioiden käyttäminen riippui suuresti siitä, kuinka käpykyläläinen nuori oli itse asennoitu-nut esimerkiksi sosiaalisia medioita kohtaan. Vaikka internetin on korostettu olevan osal-taan jopa tärkeämpi maaseudulla asuvalle nuorelle kuin mitä kaupunkimaisella asuinalu-eella asuvalle nuorelle (Keskinen 2015, 209), oli osalle käpykyläläisistä nuorista esimer-kiksi omalla puhelimella merkitystä vain ajanviettokeinona koulukyytien aikana. Samoin
myös tietokoneiden käyttäminen ei kaikille käpykyläläisistä nuorista ollut mieleinen vapaa-ajanviettotapa, vaan osa nuorista koki tietokoneella olemisen puuduttavana. He käyttivät tietokonetta vain esimerkiksi kotitehtävien tekemiseen.
Haastattelija: Laitatko viestii kavereille sillä (älypuhelimella) usein vai tota mitä sillä yleensä teet?
Olli: No pääasiallinen käyttö menee musiikin ja radion kuunteluun linja-automatkoilla, että sitten muuten käytän, no soittelut ja viestit.
Haastattelija: Onko teillä joku oma WhatsApp-ryhmä tai muuta?
Olli: En minä kuulu semmosiin, mutta onhan niitä.
Haastattelija: Mites tota käytätkö jotain Facebookkia tai tämmösiä?
Olli: No käyn silleen, että käyn siellä ja katon kaikkee, mutta en minä muuten si-tä käysi-tä. Sitten voi kavereiden ja sukulaisten kanssa keskustella.
Annu:…et en oo koskaan oikein ollu innokas tietokoneella istumaan että. Mulle tulee ensinnäkin pää kipeäksi siitä ja sitten en ymmärrä, että miks pitää vaan is-tuu siinä että. Et se riippuu ihan tilanteesta, että jos koulujutis-tuu, niin saattaa äk-kii löytyy paljonkin mielenäk-kiintosii sivuja…
Luonnonläheisyys lähiympäristössä laajensi käpykyläisten nuorten asuinkylän muodosta-maa liikkumatilaa. Käpykyläisten nuorten lähiympäristön luonnolle antavat merkitykset oli-vat samanlaisia, kuin mitä Kiilakoski (2016, 27-29) on kuvannut kirjoituksessaan Barentsin alueella asuvien nuorten antamista merkityksistä asuinalueensa luonnolle ja maastolle.
Barentsin alueella asuvat nuoret kuvaavat luonnon olevan tärkeä elinkeino sekä myös kei-no viettää vapaa-aikaa sekä harrastaa, niin yksin kuin ystävien kanssa yhdessä. Samoin käpykyläläisille nuorille asuinkylän läheisen luonnon voi kuvata olevan tärkeä liikkumatila, jossa voi harrastaa monia erilaisia aktiviteetteja, kuten maastossa lenkkeilyä ja metsästys-tä. Erityisesti metsästyksen oli tärkeä osa paikallisuuden tunnetta osalle käpykyläläisistä pojista. Yleisimmin metsästys oli yhteinen liikkumatila asuinkylässä vanhemman sekä nuo-ren kesken, ja tällöin kyseistä liikkumatilaa hyödynnettiin myös hyvin paljon.
Haastattelija: ...mites usein sitä (metsästystä) yleensä sitten teet?
Olli: Noh, aina kun opiskelut antaa myöten. Että viikonloppuisin syksyllä, sitten tietysti hirvenmetsästys niin se on niinku riistamiesten metsästysryhmän kans-sa. Niin sitä viikonloppuisin aina kunnes se on tullu se hirvisaalis täyteen. Siinä menee aina viikonloput, nytkin menikö siinä kolme viikonloppuu siinä touhussa, että oli tekemistä.
Lisäksi osana käpykyläläistä paikallisuutta oli myös tiettyjen organisoitujen harrastusmah-dollisuuksien suosio. Organisoidut harrastusmahdollisuudet sijaitsivat Käpykylän keskus-tan alueella muutamaa poikkeusta, kuten kesäteatteritoimintaa, lukuun ottamatta. Mikäli käpykyläläinen nuori osallistui aktiivisesti organisoituun vapaa-ajanharrastukseen, lisäsi
harrastus oli yleinen harrastus monelle käpykuntalaiselle nuorelle ja Käpykylän oppilaitok-set tekivät yhteistyötä teatteriharrastuksen mahdollistamisessa paikallisille nuorille. Teatte-riharrastus oli näin olennainen osa Käpykylän keskustan kuulumisen paikkoja osalle käpy-kyläläistä nuorista. Teatteriharrastus oli yleistä etenkin käpykyläisten tyttöjen keskuudessa, mutta toiminnassa oli mukana myös useampi haastatelluista pojista.
Haastattelija: Oot siellä niinku näyttelemässä vai?
Annu: Niin siis ihan ite käyn siellä nytten, että mulla ei koskaan oo ollu mitään harrastuksii että.
Haastattelija: Okei, onko se ollu kivaa sitten?
Annu: No kyl sitä käypi. Välillä nyt on silleen, että en jaksa enää lähtee sinne.
Kun ois koulujuttujakin paljon, mut sit kun miettii, niin saa taas lisää energiaa.
Niinku antaa lisää energiaa siihen ihan ylipäätään, että ei oo silleen, että kotona vaan oisin yksin ja sitten tekisin vaan läksyt ja lukisin kouluhommia. On vähän muutakin, että ei haittaa se kotonakaan olo mutta niinku on jotain muutakin.
Mikäli maakuntakeskusta vertaa liikkumatilana kodin, asuinkylän sekä Käpykylän keskus-tan liikkumatiloihin, jää maakuntakeskus liikkumatilaksi, jota käpykyläläiset nuoret käyttivät selvästi vähiten. Pöysä & Tuuva-Hongisto (2017, 227-230) kirjoittavat maakuntakeskuksen palvelutarjonnan konkretisoituvan syrjäseudulla asuvalle nuorelle silloin, kun nuorella on omakohtaista kokemusta esimerkiksi äkillisestä sairaanhoidon tarpeesta. Lisäksi maakun-takeskuksessa käydään vain tarpeen vaatiessa, ja esimerkiksi vaateostoksilla käyminen tapahtuu yhdessä perheen vanhempien kanssa, jolloin päämääränä on saada määrätie-toisesti ostettua tarvittavat vaatteet. Myös käpykyläläiset nuoret kokivat maakuntakeskuk-sen etäimaakuntakeskuk-senä liikkumatilana, jossa käytiin pääasiassa vain silloin, kun maakuntakeskukses-ta maakuntakeskukses-tarvittiin jomaakuntakeskukses-takin palvelua maakuntakeskukses-tai maakuntakeskukses-tavaraa. Käpykyläläiset nuoret eivät myöskään käyneet va-paa-ajanharrastuksissa maakuntakeskuksessa. Näin ollen käpykyläisten nuorten paikalli-suuden tunne oli sidoksissa Käpykylän sisäisiin liikkumatiloihin, ja maakuntakeskuksen tarjoaman liikkumatilan tarkoitus oli vain tarvittaessa monipuolistaa käpykyläisten nuorten toimintakenttää sekä käytettävissä olevia palveluita.