3 ISYYDEN KULTTUURISET MALLITARINAT
4.2 Tutkimusasetelman hiominen ja rajaaminen, tutkimuksen luotettavuus sekä täsmennetty tutkimustehtävä luotettavuus sekä täsmennetty tutkimustehtävä
4.2.1 Keitä tutkittiin, miten ja miksi – tutkimusasetelmasta
Tutkimuksen espoolaisuus-painopiste on mielenkiintoinen useammallakin taval-la. Edellä on lyhyesti käsitelty perhekeskushanketta ja sen erityistä tavoitetta isyyden tukemiseksi. Espoo kontekstina tarjoaa myös muita mielenkiintoisia nä-kökulmia pohdittavaksi.
Merkittävä suomalaisen työelämän muutos on ollut työn tietoistuminen ja tie-totyön yleistyminen. Nätti, Anttila ja Väisänen määrittelevät tietie-totyön tekijöille kolme kriteeriä. Nämä ovat korkea koulutus, tieto työn sisältönä sekä tietoteknii-kan käyttö työvälineenä.240 Edellä mainittujen tutkijoiden mukaan 1980- ja 1990-luvulla tapahtuu muutos suhteessa työaikaan. Tätä muuttunutta suhdetta työai-kaan kutsutaan jälkiteolliseksi työaikaregiimiksi. Teollisessa työaikaregiimissä ansiotyö on kytketty 8-tunnin normaalityöaikaan, jonka vastakohtana on työstä vapaa aika. Jälkiteollista työaikaregiimiä luonnehtii kollektiivisen sääntelyn pe-riksianto, työaikojen erilaistuminen ja eriytyminen sekä työajan rajojen hauras-tuminen. Tutkimusta tehdessäni sain yhden tietotyön luonnetta (tai tietotyöläi-syyttä) hyvin kuvaavan esimerkin. Soitin eräälle haastateltavalle sopiakseni haastatteluajasta. Kyseinen henkilö vastasi puhelimeen. Kysyttyäni asiaani haas-tattelusta hän totesi olevansa USA:ssa työmatkalla, mutta voivansa sopia silti ajan.
Työaikaregiimin vaihtumista ei liitetä suoraan työn tietoistumiseen, vaan ylei-semmin uuteen talouteen, jota luonnehtivat globalisaatio, 24 tuntia vuorokaudes-sa toimivat rahamarkkinat, informatisoituminen ja verkottuminen yli aika-vyöhykkeiden. Silti tietotyöläisiä voidaan pitää jälkiteollisen työaikaregiimin edelläkävijöinä, sillä tietotyön luonne mahdollistaa työn irtoamisen määrätystä ajasta ja paikasta. Työ on henkilökohtaista ja sitä voi tehdä aina paremmin, enemmän ja pitempään. Tietotyössä työajalle on leimallista ajoittainen tai sään-nöllinen venyminen, irrallisuus (työ)paikasta, työn määrittelyn hankaluus ja kor-kea autonomia. Teolliseen työaikakuriin verrattuna jälkiteollinen työaikaregiimi tuottaa sekä uusia vapauksia että uusia riskejä. Parhaimmillaan jälkiteollinen työaikamosaiikki mahdollistaa yksilöllisen työajan pituuden ja rytmin valinnan.
Tähän asetelmaan liittyy kuitenkin myös riskejä. Nämä liittyvät nimenomaan työn ja yksityiselämän suhteisiin, perhe- ja sosiaaliseen elämään liikenevään ai-kaan ja energiaan.241 Vaativan tieto- ja asiantuntijatyön riskinä on nimenomaan elämän työkeskeisyys ja yksityiselämän marginalisoituminen. Asetelmaa tekee haastavammaksi myös se, että tietotyöläiset kasautuvat usein samoihin
240 Nätti & Anttila & Väisänen 2005, 43.
241 Ks. myös Jallinoja 2000, 128–132.
siin.242 Tutkijoiden mukaan kiirekokemukset olivat yleisimpiä nimenomaan kah-den tietotyöntekijän kotitalouksissa ja vähiten yleisiä kahkah-den muun työllisen ko-titalouksissa. Yhteenvetona Nätti, Anttila ja Väisänen toteavat, että tietotyökoti-talouksissa koetaan eniten kiirettä ja aikapulaa. Näin on siitä huolimatta, että tie-totyöntekijöillä on eniten vaikutusmahdollisuuksia työaikoihinsa ja että eri koti-taloustyyppien erot työajan pituudessa ja ajoittumisessa ovat vähäisiä. 243 Samal-la kyseiset tutkijat kuitenkin myöntävät, että ajankäyttö ja kokemus ajasta vaihte-levat sukupuolen, asuinalueen, perhetilanteen, ammattiaseman ja elämäntyylin mukaan.244
Tutkimukseeni osallistuneista suurin osa (10/13) voidaan lukea kuuluvaksi tietotyöläisten joukkoon. Näistä kymmenestä tietotyöntekijästä seitsemällä myös puoliso on tietotyöntekijä. Jäljelle jäävistä kolmesta haastatellusta kaksi toimii lisäksi tietotekniikka-alalla, mutta he eroavat tietotyöläisen määritelmästä koulu-tuksen osalta. Näiden hyvin koulutettujen, tietotyöläisistä valtaosaltaan koostu-vien tulekoostu-vien isien joukon voidaan olettaa olevan ikään kuin kärki- tai etujoukko.
Siksi heidän tutkimisensa voidaan katsoa olevan ainakin jossakin mielessä tule-vaisuuden tutkimista. Voi nimittäin olettaa, että se mitä tapahtuu Espoossa tieto-työläisten keskuudessa, voi ainakin jollakin tavalla valottaa isyyttä ja sen mah-dollisia muutoksia suomalaisessa kaupunkikulttuurissa myös yleisemmin. Es-poolaismiesten isyyden tutkiminen voi siten antaa viitteitä tulevaisuuden isyyden trendeistä.245
Haastattelujen pohjalta koottu materiaali käsittää 13 nuoren aikuisen elämä-kertomukset. Isyyden muovautumisen ohella minua kiinnosti alusta lähtien myös kaksi muuta isyyteen liittyvää näkökulmaa. Näitä perspektiivejä ovat uskonnolli-suuden rooli isien elämässä sekä perhekeskuksen perhepalveluiden anti isyydel-le. Uskonnon ja psykologian näkökulmien kuljettaminen yhdessä ja tässä tapa-uksessa erityisesti isyyden tutkimisen kohdalla tulee perustelluksi pastoraalipsy-kologian pohjalta. Siinä tutkimuksen keskeisenä lähtökohtana on, että siinä pyri-tään ottamaan todesta sekä psykologian että teologian näkökulma.246 Nuorten
242 Tietotyöntekijöiden puolisoista lähes puolet (48–49 %) on tietotyöntekijöitä, kun puolisoista keski-määrin tietotyöntekijöitä on viidesosa (21 %). Nätti & Anttila & Väisänen 2005, 50.
243 Nätti & Anttila & Väisänen 2005, 57.
244 Nätti & Anttila & Väisänen 2005, 43–44.
245 Ajatuksen esittää kansainvälisen tutkimuslaitoksen MDC RISC Internationalin Suomen yksikön joh-taja Ilkka Halava, jonka mukaan juuri Espoon ja Kauniaisten alueen ihmisistä voidaan nähdä kuvaa tu-levaisuuden perheen hengellisyydestä. Halavan mukaan juuri tuo alue poikkeaa mielenkiintoisella ta-valla muusta Suomesta. Nämä poikkeamat saattavat antaa viitteitä kehityksestä muualla Suomessa. Ha-lava 2002, 103. Uudenlaista perhevalmennusta, isyyttä tai hengellisyyttä voidaan tarkastella myös in-novaatioina. Innovaatiolla tarkoitetaan tällöin mitä tahansa esinettä tai asiaa, joka on sen omaksujalle uusi. Kauppinen 1990, 41. Samalla kaikkia edellä mainittuja asioita voidaan tarkastella myös innovaa-tion leviämisen näkökulmasta Juha Kauppisen esittämän Suomen hierarkiamallin mukaisesti. Tuossa mallissa lähdetään siitä, että pääkaupunkiseutu on valtakunnankeskuksena innovaatioiden diffuusion eli leviämisen hierarkiassa hyvin korkealla. Pääkaupunkiseudulta innovaatiot leviävät muihin valtakun-nanosakeskuksiin. Ks. Kauppinen 1990, 40–85.
246 Ks. esim. Kettunen 1995.
miesten elämänkertomuksien uskonnollisuustematiikka on mielenkiintoinen ja ajankohtainen myös toisesta syystä. Nuorten aikuisten ikäluokassa ja erityisesti suurissa kaupungeissa esimerkiksi kirkosta eroamisen tiedetään olevan yleistä samalla kun uskonnollisuus näyttäisi kuitenkin myös lisääntyvän. Tämä käy ilmi esimerkiksi kirkon tutkimuskeskuksen selvityksistä ”Moderni kirkkokansa” ja
”Urbaani usko”.247 Nuorten aikuisten uskonnollisuus (tai sen puute) on siis teo-logisen tutkimuksen kannalta ajankohtainen asia, ja siksi halusin katsella nuorten isien uskonnollisuutta paitsi psykologian myös sosiologian laajemmasta perspek-tiivistä.
Toinen itseäni kiinnostava näkökulma heti tutkimusprosessin alusta lähtien on ollut siis se, millaisena isät kokevat Espoon perhekeskuksen uuden perheval-mennuksen. Tämän asian mielenkiintoisuutta lisäsi se, että perhekeskusmalli oli saanut erityisen hyvän vastaanoton Ruotsissa Leksandissa. Tätä mallia Espoossa pyritään soveltamaan suurkaupunkikontekstiin. Asian tutkimuksellista kiinnos-tavuutta lisää myös se, että suomalaisen perheiden tukijärjestelmän uudistukses-sa perhekeskusmalli on ollut keskeisesti esillä. Siksi tuntui mielekkäältä kysellä ja selvittää myös sitä, millaisen merkityksen isät antavat perhekeskuksen isyyden tueksi suunnatuille palveluille. Tutkimusaiheen pohdinnan alusta lähtien (ke-väästä 2003) minulle oli selvää, että halusin haastatella nimenomaan Espoon perhevalmennukseen tulevia isiä. Espoon uuden perhekeskuksen käynnistyminen tarjosi tutkimuksen tekemiselle kiinnostavan lähtökohdan. Onhan mallin keskei-senä pyrkimykkeskei-senä nimenomaan isien ja isyyden tukeminen. Näistä syistä päätin tarkastella espoolaisten isäidentiteetin muovautumisen yleisen tarkastelun lisäksi tutkimusmateriaaliani myös näistä kahdesta isäidentiteettiin liittyvästä erityisestä näkökulmasta.
Tutkimuksessani yhtä teemaa tai kontekstia (nimittäin perheryhmiin osallis-tuvien espoolaisten ensimmäisen lapsen saaneiden isien ryhmää) tarkastellaan kolmesta toisiinsa liittyvästä eri perspektiivistä. Lewisin mukaan tapaustutki-muksessa tiettyä kontekstia tarkastellaan useammasta perspektiivistä.248 Liittyes-sään yhteen paikkakuntaan ja siellä tiettyihin ryhmiin tutkimukseni espoolaisten isien isäidentiteetin muovautumisesta tulee lähelle myös tapaustutkimusta. Ku-vana tutkimusasetelman eri näkökulmat esitetään kuviossa 8.
247 Ks. Kääriäinen & Niemelä & Ketola 2003; Mikkola & Niemelä & Petterson 2006 sekä luku 6.
248 Tapaustutkimuksen muina kuvauksina hän luettelee seuraavia: 1) Tapaustutkimuksessa valitaan yksi tapaus, vaikka tunnustetaan, että useampiakin on olemassa. 2) Tapaustutkimus on yksityiskohtainen ja intensiivinen. 3) Tapaustutkimuksessa ilmiötä tai asiaa tutkitaan tietyssä kontekstissa. 4) Tapaustutki-muksessa käytetään useampia aineiston keräysmenetelmiä. Lewis 2003, 52.
Kuvio 8: Isyyden tarkastelukulmat tässä tutkimuksessa
4.2.2 Tutkimuksen luotettavuus
Mitä narratiivisen tutkimukseni luotettavuudesta voidaan sanoa? Kysymystä voidaan hahmottaa monista eri näkökulmista ja eri tavoilla. 249 Haastattelujen luotettavuutta voidaan pohtia kysymällä, puhuivatko haastateltavat ”totta” tai
”aidosti”. Mitä tähän voidaan sanoa? Ensinnäkin haastattelututkimuksen lähtö-kohtana on luottamus siihen, mitä puhutaan. Toiseksi, kuten luvussa 2 on jo to-dettu, haastattelutekstit ovat aina jossain määrin haastattelutilanteen muovaamia.
Toisessa tilanteessa (vaikkapa pubissa) voisi syntyä vähän erilainen tarina. Se ei todennäköisesti olisi kuitenkaan täysin erilainen. Kerrontaan perustuvassa
249 Perinteiset määreet luotettavuus eli reliabiliteetti ja toistettavuus eli validiteetti sopivat huonosti laa-dulliseen tutkimukseen. Luotettavuutta pitää laadullisessa tutkimuksessa ajatella uudella tavalla koko tutkimusprosessin luotettavuuden näkökulmasta. Tässäkin tutkimuksessa asiaa on toteutettu ennen muuta tutkimusprosessin avoimen kuvaamisen ja reflektoinnin kautta. Ks. esim. Flick 1999.