Tutkimusaineiston keruuprosessi

4.3.1 Haastatteluteemojen narratiivinen juoni

Haastattelut suoritettiin (puolistrukturoidulla) teemahaastattelulla. Teemahaastat-telussa edetään teemoittain ilman tarkkoja kysymyksiä.²⁵⁷ Haastattelija varmis-taa, että kaikki etukäteen päätetyt teema-alueet käydään haastateltavan kanssa läpi, mutta niiden järjestys ja laajuus vaihtelevat haastattelusta toiseen.²⁵⁸ Tee-mojen valitsemiseen on vaikuttanut tutustuminen tutkimuskirjallisuuteen sekä harjoitushaastatteluissa saatu kokemus. Teemojen merkitystä tiedonhankinnan prosessissa voisi kuvata kahden metaforan avulla. Teemat ovat ikään kuin verk-koja, joilla tietoa kalastetaan. Niitä voi ajatella myös elämänkertomuksen loimi-na, joihin kertomusta yhdessä haastateltavan kanssa kudotaan. Saadakseni

257 Mitään yhtä määritelmää tästä haastattelumuodosta ei ole. Kyseessä on lomakehaastattelun ja struk-turoimattoman haastattelun välimuoto. Puolistrukturoiduille menetelmille on ominaista, että jokin haas-tattelun näkökohta on lyöty lukkoon, mutta ei kaikkia. Ks. Hirsjärvi & Hurme 2001, 43–48.

258 Eskola & Suoranta 2001, 86; Hirsjärvi & Hurme 2001, 47–48.; Arthur & Nazroo 2003, 109–112.

naista tietoa tutkimustehtäväni selvittämistä varten valitsin haastatteluihini kah-den tyyppisiä teemoja.

Haastattelussa oli mukana pitkittäisteemoja, joiden avulla piirretään isoa kaar-ta isyyteen liittyvien kaar-tapahtumien kuluskaar-ta sekä siitä, millaisia merkityksiä isät noille tapahtumille ovat antaneet. Ensimmäisessä haastattelussa tätä kaarta piir-rettiin kolmen sukupolven sukupuun kautta.²⁵⁹ Isyyden juuriin liittyviä kerto-muksia kartoitettiin erityisesti tulevien isien suvun ja lähipiirin miehiin liittyvien kertomusten avulla (teemoista tarkemmin ks. liitteet 5 ja 6). Kuviossa 9 esitetyn mukaisesti I-haastattelun tietyt teemat luotasivat tulevaa ja kurottuivat kartoitta-maan myös isäidentiteetin tulevaisuusnäköalaa (mahdolliset minät).²⁶⁰

Kuvio 9: I-haastattelun asetelma haastatteluteemoin

Pitkittäisteemojen antamaa suurta kaarta väritti ja täydensi tiettyjen poikittais-teemojen tuoma anti. Tällaisia ovat mm. isyyden ja työn, isyyden ja itsensä to-teuttamisen, isyyteen tarvittavien tietojen ja taitojen ja kotielämän vastuunjaon pohdinta, jolla kartoitin postmodernissa isyystarinassa merkittävän jaetun

259 Liitteessä 4 on asian havainnollistamiseksi esitetty kuviteltu esimerkki sukupuusta. Sukupuuta olen käyttänyt perheterapian viitekehyksen mukaisesti.. Erityisen mielenkiinnon ja tarkkailun kohteena ovat tällöin mm. eri sukupolvien ja henkilöiden elämässä, reagointi tavoissa ja käyttäytymisessä ilmenevät samankaltaisuudet ja erilaisuudet. Perheterapiassa sukupuun käytön keksi yksi perheterapian pionee-reista, Murray Bowen. Ks. Kerr & Bowen 1988; Goldenberg & Goldenberg, 1996, 181–183 ja Nicols

& Schwarz 2001, 137–171. Sukupuun käytöstä perheterapiassa katso esim. Kerr & Bowen 1988; Ijäs 2003 ja Heilveil 1999, 219–241. Sukupuusta sosiaalitieteen tiedonkeruuvälineenä ks. Miller 2000, 41–

72. Käytännössä sukupuun piirtäminen haastattelun yhteydessä tapahtui siten, että kyselin tietoja haas-tateltavan suvusta ja piirsin samalla miehen sukupuuta. Piirtämisen jälkeen sukupuu jäi pöydälle mo-lempien nähtäväksi ja siihen saatettiin puolin ja toisin myös viitata keskustelun kuluessa. Myös toisessa haastattelussa otin sukupuun esille tietyssä vaiheessa keskustelua

260 Haastattelun pitkä kaari noudattaa tarinan peruslogiikkaa: alku – keskikohta – loppu. Narratiivisesta haastattelusta ks. Flick 1999, 98–106. Vrt. myös Marsiglio 2004, 25–30.

Isoisiin ja sukuun liittyvät kertomukset

Isään liittyvät kertomukset

Odotus

Millainen isä arvelet olevasi?

Poikittaisteemat esimerkiksi isyys ja työ aika

hemmuuden teeman kannalta keskeisiä näköaloja. Lisäksi tulivat vielä elämän arvoihin ja uskontoon liittyvät kertomukset.

Kun ensimmäinen haastattelu kurottui tulevaan isyyteen, alkoi toisen haastat-telun suuren kaaren hahmotus pitkittäisteemoilla, jotka lähtevät odotusajan lop-pupuolen hahmottamisesta (menneisyydestä) ja synnytyksestä ja jatkuvat sitten lapsiperheen arjen hahmottamiseen eri vaiheissaan aina toisen haastattelun suo-rittamishetkeen saakka (lapsi noin 1-vuotias). Myös toisessa haastattelussa oli tu-levaisuutta luotaavia pitkittäisteemoja, joiden kautta hahmotetaan jälleen isien tulevaisuuden näköaloja (mahdolliset minät). Toisen haastattelun asetelma on esitetty kuviossa 10.

Myös toisessa haastattelussa pitkittäisteemojen näköalaa täydensivät poikit-taisteemat. Ensimmäisen haastattelun poikittaisteemat toistin uudelleen. Tämän toistamisen yksi mieli oli siinä, että siten voidaan pohtia ovatko aiemmin (en-simmäisessä haastattelussa) ennakoidut näköalat erityisteemoihin muuttuneet lapsen syntymän ja lapsiperheen arjen koitettua. Lisäksi otin toiseen haastatte-luun mukaan perhevalmennukseen liittyviä kokemuksia ja kertomuksia kartoit-tavat teemat. Haastatteluiden kestot on esitetty liitteessä 7.

Kuvio 10: II-haastattelun asetelma haastatteluteemoin

Kahden teemahaastattelun muodostamat kaksi pitkittäiskaarta menevät siis osittain päällekkäin. Tutkijana joudun sitten ikään kuin niveltämään kahden toi-siinsa liittyvän haastattelun annin kokonaista isätarinaa rakentaessani. Kuvana kahden haastattelun pohjalta syntyvä asetelma esitetään kuviossa 11.

Odotus

Synnytys

Lapsiperheen arki

Millaiselta isyytesi jatko näyttää?

Lapsi 1-vuotias

Poikittaisteemat esimerkiksi Isyys ja työ aika

Kuvio 11: Haastatteluteemojen synnyttämä kokonaisasetelma

Teemaverkkoa rakentaessani jouduin pohtimaan myös sitä, missä määrin voin keskittyä pelkästään isiin ja isähahmoihin isäidentiteettiä tutkiessani. Kokonais-valtaisen näköalan mukaan on rakentunut myös sisäisen tarinan teoria, jossa läh-detään siitä, että ihminen rakentaa identiteettiään kuulemalla ja kertomalla isyy-teen liittyviä tarinoita.²⁶¹ Nämä tarinat voivat olla keskeisesti omasta perheestä, suvusta ja lähipiiristä, mutta ne voivat olla myös laajempia kulttuurisia isätari-noita (vrt. esimoderni, moderni ja postmoderni isätarina). Päädyin ottamaan mu-kaan teemoihin myös osin koko perheen ja suvun tarinaa yleiskuvan parantami-seksi, vaikka isien ja miesten näkökulma korostuikin lähetymistavassani. Tätä valintaa tuki myös perheterapiassa tavallinen systeeminen perheen kokonaisuutta korostava tarkastelukulma, jossa kokonaisuuden oletetaan olevan enemmän kuin osiensa summa. Isyys ja isäidentiteetti eivät siten muovaudu tyhjiössä tai vain isyyteen rajatussa tilassa, vaan perheiden keskellä suhteissa elettäessä.²⁶² Tältä pohjalta myös muihin kuin isiin liittyvät kokemukset ja tapahtumat saattavat olla merkityksellisiä elämänkertomuksia analysoitaessa ja niistä isätarinaa konstruoi-taessa. Kuten on jo aiemmin todettu, myöhemmin analyysia tehdessäni päädyin kuitenkin rajaamaan tutkimukseni nimenomaan ja erityisesti miehistä kerrottuun, vaikka epäilemättä myös äideillä, vaimoilla ja muilla naisilla voi olla merkittävä rooli isyyden muovautumisessa.

261 Ks. Hänninen 1999.

262 Ks. esim. Kerr & Bowen 1988; Byng-Hall 1995.

Isoisiin liittyvät kertomukset

Isään liittyvät kertomukset Odotus

Synnytys

Lapsiperheen arki

Millainen isä

arvelet olevasi? Millaiselta isyy-tesi jatko näyttää?

Lapsi 1-vuotias

I-Haastattelu II-Haastattelu

Poikittaisteemat esimerkiksi Isyys ja työ Odotus

4.3.2 Haastattelujen suorittaminen

Tutkimusongelmani ensi hahmotuksesta lähtien minulla oli ajatus siitä, että teen kaksivaiheisen haastattelututkimuksen. Haastatteluihin liitin ennakkotehtävän.²⁶³ Haastattelututkimuksen muodoksi päätin ottaa teemahaastattelun, jonka runko ja juoni muotoutuivat narratiivisen tutkimuksen tekemistä varten haastateltavien suvun historiaa sekä elämänkaarta mukailevaan muotoon.²⁶⁴ Testasin teemarun-koani kesällä ja syksyllä 2003 tekemissäni viidessä harjoitushaastattelussa.

Marraskuussa 2003 anoin ja sain Espoon kaupungilta luvan isän identiteetin muovautumista koskevan tutkimuksen suorittamista varten.²⁶⁵ Koska myös toi-nen tutkija, Riitta Pietilä-Hella, toivoi saavansa haastateltavia vertaisryhmätut-kimustaan varten ensimmäisten perhevalmennusryhmien vanhemmista, päätim-me toimia yhteistyössä keskitetysti ja koordinoidusti.²⁶⁶ Tämä oli myös Espoon perhekeskuksen toivomus.²⁶⁷

Tutkimustemme lyhyet esittelyt toimitettiin viiden pilottialueen terveydenhoi-tajille, jotka puolestaan antoivat tutkimustemme esittelyt perheille (ks. liite 7).

Varsinaisen haastateltavien tavoittamisen suhteen päätimme toimia kolmessa eri vaiheessa. Ensin kartoitimme puhelimitse kaikkien viiden perhevalmennukseen tulevan alueen vanhempien halukkuutta osallistua tutkimukseen. Yhteydenotot mahdollisiin haastateltaviin suoritin 5.2. – 17.2.2004. Tutkimukseen halukkaiden tiedot kirjasin esitietolomakkeeseen (ks. liite 8). Neljästäkymmenestäyhdestä isästä tutkimuksiin mukaan lupautui 21 isää.

Sari Kokkosen työttömiä isiä käsittelevän joulukuussa 2003 ilmestyneen väi-töskirjan haastateltavat (23 miestä) olivat iältään 37–59-vuotiaita (keski-ikä 45 vuotta), ja heidän joukossaan oli juuri ikärakenteen vuoksi yhdeksän koulutus-taustaltaan pelkästään kansakoulun käynyttä. Haastateltavat olivat siis melko iäkkäitä.²⁶⁸ Tutkimuksessa olevan aukon kattamiseksi päätin valita juuri nuoria 1970 tai sen jälkeen syntyneitä tulevia isiä omaan näytteeseeni. Kyselin Riitta Pietilä-Hellalta hänen toiveistaan ja suunnitelmistaan ja esitin hänelle omani.

Haastateltavien jakaminen sujui hyvässä sovussa, ja molempien toiveet tulivat täytetyiksi. Minun joukkooni jäi aluksi kuusitoista 1970 tai sen jälkeen syntynyt-tä isää. Myöhemmin yksi perhe perui tulonsa perhevalmennukseen ja vesyntynyt-täytyi samalla myös tutkimuksistamme. Lisäksi ensimmäisen haastattelun jälkeen yksi perhe muutti Pohjois-Pohjanmaalle. Siksi tutkimukseni varsinaiseksi kohteeksi muodostui tässä vaiheessa 14 espoolaista isää, jotka olivat 1970–1979 syntyneitä

263 Ennakkotehtävän annoin haastatteluajan sopimisen yhteydessä puhelimessa. Tehtävänä oli kirjoittaa lyhyesti ajatuksia otsikolla: ”Millainen isä haluasin olla?” Annoin saman tehtävän ennen molempia haastatteluja.

264 ks. Arthur & Nazroo 2003, 109–112.

265 Tutkimuslupaan ja sen hakemiseen liittyvistä asioista yleisesti ks. Lewis 2003, 62–63.

266 Riitta Pietilä-Hella tekee tutkimustaan Helsingin yliopiston sosiologian laitokselle.

267 Tutkijoiden yhteistyöstä keskenään ja yhteistyötahon kanssa ks. Lewis 2003, 71–72.

268 Kokkonen 2003, 45–47.

eli 24–34-vuotiaita (keski-ikä 28 vuotta). Näistä neljästätoista kymmenellä oli ylempi korkeakoulututkinto joko suoritettuna tai valmistumassa. Joukossa ei ol-lut yhtään työtöntä.²⁶⁹

Haastateltavien valinnan jälkeen kumpikin tutkija soitti kullekin haastatelta-valleen erikseen ja sopi hänen kanssaan haastattelun ajan ja paikan. Haastattelut suoritettiin Espoon kaupungin tiloissa samoilla alueilla ja yleensä myös samoissa paikoissa, missä perhevalmennusryhmätkin tulivat myöhemmin kokoontumaan.

Pidän tätä ratkaisua optimaalisena. Kotona tehdyissä nauhoituksissa olisin voinut saada jotakin pientä lisäinformaatiota haastateltavista. Tilan rauhallisuuden ja häiriöttömyyden kautta saatiin kuitenkin muuta hyötyä, joka taas kotioloissa olisi voinut jäädä saamatta. Arki-iltani kuluivat 25.2.–23.3.2004 pääsääntöisesti es-poolaisten isien haastatteluissa.

Ennen ensimmäistä haastattelua huomasin olevani hiukan jännittynyt, mutta pian jännitys helpotti. Yleisesti ottaen vuorovaikutus tulevien isien kanssa oli luontevaa.²⁷⁰ Haastattelujen jälkeen kirjasin päällimmäisiä ajatuksia ja myö-hemmin muistettavia asioita tutkimuspäiväkirjaani.²⁷¹

14 haastattelemastani isästä 7 oli tehnyt ja palautti etukäteistehtävän (I- haas-tattelu), jossa he olivat pohtineet sitä, ”millainen isä haluaisin olla?” Toisen haastattelun yhteydessä annoin saman tehtävän, mutta tuolloin kukaan ei palaut-tanut etukäteistehtävää. Ajattelin, että tässä kohden lapsiperheen kiireinen arki näyttäytyi yhden esimerkin kautta. Kuten edellä on todettu, myös tuon materiaa-lin olen lukenut mukaan käyttämääni käsitteeseen ”elämänkertomus”.²⁷²

Erilaisten psykologisten kehitysteorioiden pohjalta toisen haastattelun ajan-kohdan valinnalle olisi voinut löytää hieman erilaisia vaihtoehtoja.²⁷³ Päädyin ratkaisuun, joka ei seuraa mitään psykologista kehitysteoriaa erityisesti. Tutki-mukseni katselee isäidentiteetin kehitystä isäksi tulon jälkeisen ensimmäisen vuoden kokemusten pohjalta. Valinta seuraa Espoon perhevalmennuksen rytmiä.

Ensimmäinen haastattelu suoritettiin juuri ennen perhevalmennuksen alkua, ja toinen ajoittuu juuri sen jälkeiseen aikaan.²⁷⁴ Tähän päädyin siksi, että perheval-mennuksen kokemusten pohtiminen oli yksi kolmesta valitsemastani tutkimus-näkökulmasta. Espoon perhevalmennuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ol-lut nimenomaan isien tukeminen, ja siksi tuntui mielekkäältä ajoittaa toisen tut-kimushaastattelun ajankohta niin, että perhevalmennuksen anti on vielä tuoreessa muistissa. Valitsemallani rajauksella tutkimukseni tarkoituksena on selvittää ni-menomaan isyyden murrosvaihetta ensimmäisen lapsen syntyessä. Valittu

269 Haastateltavien valinnasta yleisesti ks. Ritchie, Lewis & Elam 2003, 77–108.

270 Haastattelun kulku noudatti sitä ehdotusta, jonka Legard, Keegan ja Ward esittävät haastattelun eri vaiheiksi: saapuminen, tutkimuksen esittely, haastattelun aloitus, haastattelu, haastattelun lopetus, haas-tattelun jälkeen. Ks. lisää Legard, Keegan & Ward 2003, 144–146.

271 Muistiinpanojen tekemisestä ks. esim. Arthur & Nazroo 2003, 132–133.

272 Etukäteistehtävien anti jäi hyvin vähäiseksi.

273 Erilaisten teoreettisten lähestymistapojen avaamista vaihtoehdoista ks. esim. Corey 2005.

274 Ks. Lewis 2003, 53–54.

kulma tuo esille paitsi perhevalmennukseen liittyviä kokemuksia ja hyvin var-haista isyyttä myös isyyden taustaa voimakkaammin kuin jos toinen haastattelu olisi tehty esimerkiksi kolmivuotiaan isälle.

Myös toista haastattelua varten tein harjoitushaastatteluja. Niiden pohjalta hi-oin toisen haastattelun teemaverkkoa. Kävin kunkin isän ensimmäisen haastatte-lun läpi samana päivänä aina ennen toisen haastattehaastatte-lun tekemistä. Myös toinen haastattelu oli jo syntyneen kontaktin takia luontevaa ja helppoa.²⁷⁵

In document Postmoderni isyys ja uskonnollisuus : tarinallinen näkökulma (sivua 95-101)