Aineiston analyysi

Entä miten käytännössä lähdin selvittämään tutkimustehtävääni? Kuten edellä on todettu, narratiivisen analyysin ajatuksena on uusien tarinoiden tuottaminen läh-demateriaalista. Siksi tehtävänäni oli ensin konstruoida haastattelujen kautta saa-duista elämänkertomuksista kunkin miehen isätarina. Kyse on isyyden pääjuonen tai ydintarinan hahmottamisesta. Tämän isätarinan konstruoin kolmen sukupol-ven sukupuun äärellä isien elämänkertomusten pohjalta.

Isätarinoille annoin kustakin kertomuksesta itsestään suoraan tai implisiitti-sesti nousevan nimen. Tarkastelin ja hahmotin siis pääasiassa tarinan kokonai-suutta sen juurista tulevaisuuteen ulottuviin latvoihin asti (mahdolliset minät), mutta pyrin samalla tunnistamaan isätarinan muodostumisen kannalta keskeisiä

”ydinkokemuksia” tai muistoja tai mallitarinoita, jotka nousevat elämänkerto-muksista esiin merkittävinä ja/tai toistuvina.²⁸⁰ Pyrin myös analysoimaan kuhun-kin isätarinaan liittyvän moraalisen identiteetin keskeiset piirteet ja niissä mah-dollisesti tapahtuvat muutokset. Moraalinen identiteetti on ikään kuin se ideaali-nen henkilöhahmo (tässä tutkimuksessa isä), jonka ääriviivoja ihmiideaali-nen pyrkii toiminnassaan täyttämään ja olemaan rikkomatta.²⁸¹ Lavensin moraalisen isäidentiteetin näkökulmaa myös narratiiviseen suuntaan ja pohdin erityisesti si-tä, minkä isyyden tai miehisyyden kulttuurisen mallitarinan ääriviivojen mukaan miehet isyydestään kertovat. Minkä mallitarinan mukaan he ojentautuvat ja min-kä suhteen ehmin-kä kokevat syyllisyyttä tai onnistumista isyydessään?

Analyysini suoritin teknisesti haastattelutilanteessa piirretyn sukupuun äärellä ja sukupuuta apuna käyttäen. Sukupuun peruspiirros rungoista ja oksista tarjosi luurangon, jonka avulla konstruoin isätarinat edellä kuvattuja periaatteita noudat-taen.

Analyysini ensimmäisessä vaiheessa valitsin näkökulmakseni akselilta holis-tinen–kategorinen holistisen sisältöön keskittyvän lähestymistavan.²⁸² Yksi mah-dollinen valinta raporttia tehdessäni olisi ollut esitellä kaikki näin syntyneet isä-tarinat ja näin tuoda korostetusti esille niiden yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuut-ta.²⁸³ Omassa tutkimuksessani koin tämän vaihtoehdon kuitenkin eettisesti hie-man ongelmalliseksi ja koin sen myös valitsemaani yhdistelmänäkökulmaa köy-hemmäksi. Yhdistelmällä tarkoitan sellaista ratkaisua, jossa osa tarinoista esitel-lään holistisesti kokonaisena ja osa käsitelesitel-lään vain kategorisen pohdinnan yh-teydessä tietyiltä osin kuvaten ja analysoiden.

Anonymiteettikysymyksen suojaamisen hankaluutta lisäsi myös se, että kyse oli uuden perhevalmennuksen pilottijoukosta otetusta näytteestä. Valitsemani yhdistelmänäkökulma ei suinkaan poistanut kaikkea edellä kuvattua vaikeutta,

280 Hänninen 1999, 53. Ks. Myös McAdams 1993.

281 Hänninen 1999, 61.

282 Lieblich & Tuval-Mashiach & Zilber 1998, 12.

283 Näin esim. Kokkonen 2003.

mutta lievensi sitä kuitenkin. Vaikeuttaakseni tunnistettavuutta päädyin myös jättämään isätarinan kuvauksesta tiettyjä asioita pois ja muuttamaan toisien yksi-tyiskohtia.

Entä miten tein analyysia käytännössä? Ensiksi lähdin etsimään isätarinan juonenkulkua ja kaikille isätarinoille yhteisiä nimittäjiä tarinallisesti kulkevan tutkimuskaavion avulla. Hahmottelin tarinallisen kulun logiikkaa kahdessa juo-nellisesti etenevässä haastattelussa ja muodostin tältä pohjalta taulukon, joka on esitetty taulussa 3. Koska teemahaastattelun juoni noudatti tätä logiikkaa ja myös haastattelut monilta osin²⁸⁴, taulukon täyttäminen oli kohtuullisen helppoa.

Taulu 3: Analyysitaulukon rakenne

284 Aina haastattelut eivät suinkaan kulkeneet täsmälleen teemarungon järjestyksessä.

Juuret II Juuret I Lähtö- tilanne Synnytys Isyyden arki Tuleva isyys Identiteetti muovautuu? Tarinan ni- mi I Keskeinen sitaatti II Tarina- liittymät?

Toni Atro Jyri Visa Joel Eetu Panu Kai Simo Iiro Otto Ilpo Leo

Kohdassa ”juuret II” kartoitin isovanhempien sukupolven tilannetta ja tässä erityisesti haastateltavan isän suhdetta isäänsä. ”Juuret I”-kohdassa kartoitin haastateltavan suhdetta isäänsä.

”Lähtötilanne” otsikon alla pohdin ensimmäisen haastattelun jälkeen synty-nyttä tilannetta suhteessa haastateltavan omaan isyyteen – eli onko lähtökohta isyyteen enemmän toiveikas ja selkeä kuin kysymyksillä ja peloilla ja epävar-muudella kuormitettu. Samassa kohdassa kirjasin myös sitä, hahmottuiko hyvä tai toivottu isyys oman positiivisen isäsuhteen kautta vai jollain muulla tavalla – tässä vaihtoehtona oli tietenkin myös epämääräisyys ja hämmennys suhteessa siihen, millaista isänä oleminen on tai millaista sen tulisi olla.

”Synnytys”-kohdassa tiivistin kuvauksen synnytyksen merkityksestä isyydel-le kunkin kertojan kohdalla. ”Isyyden arki”-otsikon alla tarkastelin kunkin ker-tomuksia hänen asenteistaan osallistumisesta isyyteen ja lapsen hoitoon.

Isyyden tulevaisuuteen katsovia näköaloja kartoitin kohdassa ”tuleva isyys”.

Millaiselta isätarinan jatko näytti toisen haastattelun lopussa? Oliko taivaanran-nassa näkyvissä tummia pilviä vai näyttikö tuleva kertojien mielestä valoisalta?

Sarakkeen ”Identiteetti muovautuu”-kohdalla katsoin erityisesti sitä, kulkiko isätarina tulkintani mukaan jouhevasti sukupolvelta toiselle vai joutuiko haasta-teltava tekemään jonkinlaista hyppäyksellistä identiteettityötä oman isyytensä suhteen.

”Tarinan nimi I”-kohtaan laitoin ensimmäisten haastattelujen jälkeen alusta-van analyysini yhteydessä muotoilemani tarinan nimen. Samalla kirjoitin myös auki sen keskeisen sitaatin, jonka pohjalta valitsin tarinan nimen. Nimetessäni ja hahmottaessani isätarinaa ensimmäisen haastattelun perusteella tajusin kyllä sel-västi, että tarinan nimi tulee mitä todennäköisimmin muuttumaan isyyden simmäisen vuoden jälkeen tehdyn toisen haastattelun myötä. Yhtä kaikki en-simmäisen haastattelun jälkeen tekemäni tarinoiden nimeäminen oli hyvää har-joittelua ja materiaaliin tutustumista, mikä vähensi myös työtäni toisen haastatte-lun jälkeen.

Tähän toisen haastattelun jälkeen tekemääni taulukkoon laitoin sarakkeeksi myös kohdan ”Keskeinen sitaatti II”. Siinä tiivistin toisen haastattelun kautta hahmottamani tulkinnan nuoresta isyydestä ja sen keskeisistä vaikutuksista haas-tateltujen elämään.

”Tarinaliittymät?” sanalla viittaan tulkintaani siitä, mihin konstruoimistani kulttuurisista isyyden mallitarinoista nämä isät lähinnä liittyvät. Tämän sarak-keen yhteydessä hahmottelin myös sitä, miten isät mahdollisesti hyödynsivät perhekeskuksessa jaettua tarinallista maailmaa isäidentiteettinsä muovaamisessa.

Luokiteltuani isätarinat tein vielä erillisen taulukon isätarinan synnytykseen ja lapsiperheen arkeen liittyvistä huomioista. Vastaavanlaisen erillisen taulukon laadin myös perhekeskukseen liittyvästä keskeisestä kerronnasta. Näin saatoin helpommin tarkastella luokittain, onko ryhmän sisällä samanlaisuutta tai erilai-suutta kyseisissä kohdissa ja miettiä, miten tätä voisi tulkita.

Tein myös itseäni varten erillisen taulukon vastauksista siihen isyyden kaarta hahmottavaan kysymykseen, jonka kysyin toisen haastattelun lopuksi sukupuun äärellä. Kysymyksen tarkoituksena oli tutkia, hahmottavatko miehet isyyden ke-hitystä enemmän jonkin tietyn kulttuurisen mallitarinan suuntaisesti.

Taulun 3 konstruoinnin kautta saatoin ottaa isätarinan pitkittäisjuonen ja tietyt isäidentiteetin kannalta keskeiset asiat erityiseen tarkasteluun. Tältä pohjalta et-sin yhdistäviä ja erottavia piirteitä tarinoista kysyen samalla sitä, miten tarinoita voisi luokitella ryhmiin. Onnistuneessa tapauksessa tutkimuksessa valittu te-maattinen luokittelu nostaa esiin ja korostaa kerrottuja tarinoita, jotka ovat oma totuutensa.²⁸⁵ Toisaalta tulee pyrkiä tekemän oikeutta tutkittaville ja sikäli vält-tämään aineiston liikaa pelkistämistä ja siitä seuraavaa väkivallan tekemistä tut-kimusaineistolle. Toisaalta ilman pelkistämistä ei synny tutkimusta.

Tutkimuskaavion äärellä kunkin haastatellun tarinaa saattoi konkreettisemmin hahmottaa. Samalla sieltä hahmottui tiettyjä yhtäläisiä piirteitä eri tarinoista.

Keskeisenä tarkastelun kohteena tällöin oli se, mitä edellisten sukupolvien isyy-destä ja omasta isyyisyy-destä oli kerrottu ja miten näitä oli suhteutettu toisiinsa.

Vilma Hännisen sisäisen tarinan teorian ohjaamana huomioni kiinnittyi paitsi yleisiin konstruoimiini kulttuurisiin mallitarinoihin myös erityisesti miesten hen-kilökohtaisiin isätarinoihin sekä perhekeskusta koskeviin mallitarinoihin. Seu-raavassa luvussa esittelen analyysini pohjalta konstruoimani isätarina luokitte-lun.

285 Frank 1997, 24.

5 ISÄTARINAT JA NIIDEN AVAAMA