Tutkittavaksi ajanjaksoksi rajattiin vuodet 1989 – 2009. Tällöin tarkasteltavaksi saatiin kattava ajanjakso pidempiaikaisten muutosten havainnoimiseksi ja tutkimuksen ulotta-minen riittävän lähelle nykypäivää puolestaan lisäsi sen merkittävyyttä tämän hetken tilanteen kannalta. Verrattain pitkän tarkastelujakson vuoksi oli välttämätöntä, että tutki-tut arkistot olivat julkaisseet säännöllisesti vuosi- tai toimintakertomuksia tutki-tutkimuksen kannalta keskeisten tietojen keräämiseksi.
Sopivia ehdokkaita tutkittaviksi olivat arkistolaitoksen piiristä Kansallisarkisto ja seit-semän maakunta-arkistoa sekä kaksitoista valtionapua saavaa yksityistä keskusarkistoa.
Hienoinen enemmistö tästä kahdenkymmenen arkiston perusjoukosta sijaitsi Helsingis-sä. Tutkimukseen valittiin harkinnanvaraisella otoksella seitsemän arkistoa: Kansal-lisarkisto, Jyväskylän ja Oulun maakunta-arkistot sekä Työväen Arkisto, Suomen Elin-keinoelämän Keskusarkisto, Suomen Urheiluarkisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seu-ran Kirjallisuusarkisto.
Tutkitut arkistot kattavat monipuolisesti erilaisia elämänalueita ja palvelevat siten osin erilaisia käyttäjäkuntia, mikä oli tutkimuksen yleistettävyyden kannalta tärkeää. Maan-tieteellisesti ne perusjoukon tapaan painottuvat hieman Helsinkiin, mutta Mikkelin, Jy-väskylän ja Oulun mukanaolot tasapainottivat tilannetta. Arkistot edustavat myös eri kokoluokkia, suuresta Kansallisarkistosta aina pienempiin, tarkasti erikoistuneisiin ar-kistoihin.
Keskeisimmän tutkimusaineiston muodostivat arkistojen omat toiminta- ja vuosikerto-mukset. Niihin oli vuosien varrella kirjattu arkistojen käyttäjä- ja käyttömäärät sekä kallisarvoisia huomioita siitä, mitkä tekijät olivat arkistojen mukaan vaikuttaneet niiden muutoksiin. Etsittäessä syitä muutoksiin hyödynnettiin tutkimuksessa systemaattista laadullista analyysia, jossa koko tutkimusmateriaali käytiin järjestelmällisesti vuosi
vuodelta läpi ja havainnot kirjattiin ylös. Tukena toiminta- ja vuosikertomuksille tutki-muksessa hyödynnettiin tutkimuksen ajanjaksolla ilmestyneitä arkistoalan ammattilehtiä ja muita julkaisuja.
Toiminta- ja vuosikertomukset tarjosivat monipuolisen ja monin tavoin uniikin katsauk-sen arkistojen tapahtumiin, mutta arvioitaessa niitä tutkimuslähteinä on tärkeätä nostaa esille myös puutteet. Suurin osa teksteistä oli kirjoitettu nimettöminä ja usein oli mah-dollista olettaa niiden heijastelevan kirjoittajan subjektiivista näkemystä tapahtuneesta, ei tutkittua tietoa. Käsitellyn ajanjakson ollessa pitkä, kaksikymmentä vuotta, ei voida myöskään täydellä varmuudella väittää, että esimerkiksi käyttömäärien kirjaus on hoi-dettu täsmälleen samalla tavalla ja tarkkuudella kaikkina ajanjakson vuosina. Mikäli muutoksista oli ilmoitettu, on ne huomioitu tutkimusta tehdessä.
Arkistojen omien verkkopalveluiden käyttöä oli seurattu tutkimusmateriaalin perustella liian vähän, jotta niiden käyttäjä- ja käyttömäärien kehityksestä olisi tämän tutkimuksen puitteissa voitu muodostaa riittävää kokonaiskuvaa, vaikka se tutkimuksen taustan huomioiden olisi tuonut keskeistä lisävalaistusta tutkimustuloksiin. Puutetta paikataan tarkastelemalla Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämää Historiakirjat – verkkopalve-lua, joka on 1990-luvun puolivälistä lähtien tarjonnut arkistoaineistoon perustuvaa ma-teriaalia internetin välityksellä.
Täsmennystä vaativat myös käyttäjä- ja käyttömääristä kerätyt toiminnan tunnusluvut.
Käyttäjämääriä käsiteltäessä osa arkistoista puhui tutkijakäynneistä, osa asiakaskäyn-neistä. Tämä tutkimus lähti oletuksesta, että molemmilla tarkoitettiin samaa asiaa, ellei toisin ollut ilmoitettu. Kaikki tutkimuksen arkistot seurasivat tutkijasaliin toimitettujen asiakirjatilausten määriä, eikä niiden kirjaamisperusteissa ollut tutkimusmateriaalin pe-rusteella havaittavissa poikkeamia. Ongelmallisin oli kolmas tutkimuksessa käytetty mittari, eli selvitysten ja tiedustelujen määrä. Niillä ilmaistiin arkistosta riippuen laajuu-deltaan eri asioita. Tutkittaessa käyttömäärien kehitystä ne kuitenkin kertovat palvelua vaativista asiakaskontakteista ja puolustavat paikkaansa toiminnan tunnuslukujen jou-kossa.
4 ARKISTOKOHTAISET KÄYTTÄJÄ- JA KÄYTTÖ-MÄÄRIEN MUUTOKSET
Jokaisella tutkimuksen arkistolla oli oma tarinansa kerrottavanaan, miten ja miksi sen käyttäjä- ja käyttömäärät olivat vuosien varrella muuttuneet. Muutoksia analysoitaessa on syytä tarkastella jokaista arkistoa yksitellen ja nostaa esiin tärkeimmät, suoraan nii-den toiminnan tunnuslukuihin vaikuttaneet seikat, mikäli tutkimusmateriaalina toimi-neiden vuosi- ja toimintakertomusten sivuilta sellaisia löytyi.
Tässä luvussa arkistot esitellään lyhyesti, kuvaillaan niiden toimintaan liittyviä erityis-piirteitä ja nostetaan esiin mahdolliset käytettyjen muuttujien erityispiirteet tutkimusma-teriaalissa. Käyttäjä- ja käyttömäärien kehitystä esittelevissä kuvaajissa on käytetty in-deksilukuja, jotka kertovat aina prosentuaalisen muutoksen vuoden 1989 peruslukuun.
Tämä helpottaa muutosten tarkastelua ja mahdollistaa suuruusluokaltaan erilaisten toi-minnan tunnuslukujen kuvaamisen selkeästi yhdessä kaaviossa. Alkuperäiset lukemat, joiden pohjalta indeksiluvut on laskettu, löytyvät liitteenä tutkimuksen lopusta.
4.1 Kansallisarkisto
Kansallisarkisto johtaa arkistolaitoksen toimintaa, hallintoa ja kehittämistä. Sen tehtävä on myös säilyttää viranomaisten luovuttamia asiakirjoja, hankkia muita yhteiskunnan kannalta tärkeitä asiakirjoja ja edistää niiden tutkimuskäyttöä. (Lybeck 2006, 175.) Kansallisarkisto sai nykyisen nimensä arkistolain voimaantulon myötä vuonna 1994, sitä ennen se tunnettiin Valtionarkistona (Arkistolaitos 1995, 2).
Arkistolaitoksen vuosikertomuksissaan esittelemistä Kansallisarkiston toiminnan tun-nusluvuista tämän tutkimuksen puitteissa kuvaillaan selvitysten, tutkijakäyntien ja asia-kirjatilausten määrällistä kehitystä. Selvityksillä tarkoitetaan Kansallisarkistossa säily-tettävien asiakirjojen pohjalta tilaustyönä kerättyjä tietoja ja asiakirjajäljenteitä sekä virallisiin, että muihin tarkoituksiin. Asiakirjatilaukset kertovat tutkijasaliin toimitettu-jen asiakirja- ja mikrofilmitilausten määrän. Selittäviä tekijöitä käyttäjä- ja käyttömääri-en muutostkäyttömääri-en takana oli vuosikertomuksissa käsitelty monipuolisesti.
Kuvio 1. Kansallisarkiston käyttäjä- ja käyttömäärien kehitys vuosina 1989–2009.
Vuonna 1992 Etsivän Keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin arkistojen vapaa käyttö oli tullut mahdolliseksi, mikä osaltaan piristi tutkijakäyntien määriä uuteen nousuun muu-taman tasaisemman vuoden jälkeen, kuten kuviosta 1 voidaan havaita (Arkistolaitos 1993, 1). Kasvua ei hillinnyt edes se, että osa tutkijatiloista oli loppuvuonna suljettuna muutostöiden takia. Käyttömäärien kasvun taustalla arveltiin olevan myös kotimaan heikentynyt työllisyystilanne, mikä oli kasvattanut opiskelijoiden, jatkotutkintoa suorit-tavien sekä harrastetutkijoiden määrää. Myös selvitysten määrä kääntyi ripeään kas-vuun. Syynä oli inkeriläisten tarve saada todistuksia Suomessa oleskelusta ja syntype-rästään. (Arkistolaitos 1993, 5.)
Seuraavana vuonna tuli voimaan opetusministeriön valtion maksuperustelain nojalla antama päätös arkistolaitoksen suoritteista perittävistä maksuista, mikä osaltaan lisäsi maksuttomien palveluiden, kuten tutkijasaliin toimitettujen asiakirjatilausten suosiota.
Tutkijasaleihin toimitettujen tilausten määrä ei kuitenkaan antanut tarkkaa kuvaa aineis-ton kokonaiskäytöstä, sillä pääosa eniten käytetyistä aineistoista oli jo mikrofilmijäljen-nöksinä itsepalvelun piirissä ja kopiointityötä jatkettiin edelleen. Suoritettu koelaskenta osoitti, että todellinen kokonaiskäyttö oli noin kaksi kertaa tilastojen osoittamaa
luke-20 70 120 170 220 270 320
1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Indeksi (1989=100)
Selvitykset Tutkijakäynnit Asiakirjatilaukset
maa suurempi. (Arkistolaitos 1994, 10.) Itsepalvelun piiriin siirretyt mikrofilmiaineistot olivat erityisesti sukututkijoiden suosimaa aineistoa (Arkistolaitos 1994, 6).
Vuonna 1994 vastaavassa otantamittauksessa itsepalvelukäyttö oli kohonnut kahteen kolmasosaan kaikista käytetyistä asiakirjayksiköistä (Arkistolaitos 1995, 7). Itsepalve-lukäytön vaikutuksen voi nähdä kuviosta 1 asiakirjatilausmäärän selkeänä vähenemise-nä, vaikka tutkijakäynnit hienoisesti nousivatkin. Vastaava kehitys jatkui tulevinakin vuosina. Tutkijoiden taustatietoja ei kattavasti tilastoitu, mutta tiedettiin, että enemmistö tutkijoista oli sukututkimuksen harrastajia (Arkistolaitos 1996, 5).
Vuonna 1996 todettiin tutkijamäärien kasvaneen vuosikymmenen alusta noin 43 %.
Taustalla arvioitiin olevan paitsi sukututkijoiden parantuneet tutkimusmahdollisuudet, myös Etsivän Keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin arkistojen saama laaja me-diahuomio, mikä oli lisännyt ns. suuren yleisön kiinnostusta historiaa ja arkistolähteitä kohtaan. (Arkistolaitos 1997, 14.) Vajaan kymmenen prosentin verran kasvua koettiin edelleen vuonna 1997, kun Suomen itsenäistymisen 80-vuotisjuhlavuosi herätti me-dianäkyvyyden kautta mielenkiintoa ja kysyntää itsenäistymisvaiheesta kertoviin arkis-toasiakirjoihin. Arkistolaitoksen silloinen pääjohtaja Kari Tarkiainen puhui suoranaises-ta ryntäyksestä arkistoihin edellisten vuosien aikana. (Arkistolaitos 1998, 3-4.) Tieto-palvelua työllistäneiden inkeriläisselvitysten määrä oli kuitenkin kääntynyt laskuun, mikä heijastui selkeästi myös selvitysten kokonaismäärän vähenemisenä. Pienin poik-keuksin myös kaikki sukututkijoiden käyttämä aineisto oli nyt siirretty mikrofilmeille ja itsepalvelun piiriin. (Arkistolaitos 1998, 13.)
Vuosituhannen vaihteen kynnyksellä tutkijakäyntien määrä kääntyi laskuun. Yksittäistä selitystä ilmiölle ei löydetty, mutta yleisellä tasolla arveltiin kyseessä olevan luonnolli-nen tasaantuma huippuvuosien jälkeen. Sukututkijoiden määrä oli yhä noin kaksi kol-masosaa kaikista tutkijoista, mikä selitti edelleen asiakirjatilausten vähenemistä (Arkis-tolaitos 2000, 9). Vuodesta 2001 lähtien kuvio 1 paljastaa asiakirjatilauksissa kasvua, koska entisen maanmittaushallituksen uudistusarkistosta vastaanotetut kartat herättivät laajalti kiinnostusta. Koko asiakirjatilausmäärästä kohdistui arviolta neljännes näihin karttoihin ja piirustuksiin. Myös selvitysten määrä kääntyi nousuun, kiitos Saksassa säädetyn lain, mikä oikeutti korvauksiin saksalaisten pakkotöissä natsivallan aikana olleille henkilöille. (Arkistolaitos 2002.)
Vuonna 2002 tutkijakäyntien määrä väheni, mikä johtui osittain tutkijatiloihin kohdis-tuneesta remontista (Arkistolaitos 2003, 9). Satoa kuitenkin korjattiin seuraavana vuon-na, kun paranneltu mikrofilmisali oli sukututkijoiden erittäin ahkerassa käytössä (Arkis-tolaitos 2004, 10). Sukututkijoiden parantuneet mahdollisuudet käyttää sukututkimus-aineistoa suoraan internetin kautta painoivat kuitenkin kokonaistutkijamäärän tasaiseen laskuun vuosikymmenen puolivälissä, kuten kuviosta 1 voi huomata (Arkistolaitos 2006, 12). Vähennys ei kuitenkaan johtunut yksin sukututkijoiden kaikkoamisesta, vaan kävijähävikkiä havaittiin myös muissa tutkijaryhmissä. Historiantutkimuksen kannalta pidettiin huolestuttavana kehitystä, että entistä useampi tutkija uskoi tutkimuksen kan-nalta relevantin materiaalin löytyvän internetistä. Myös sähköistyvä toimintaympäristö Kansallisarkiston sisällä nakersi rekisteröityjen asiakirjatilausten määrää, sillä esimer-kiksi runsaasti kysytyt valtiorikosylioikeuden aktit olivat käytettävissä vain digitoituna intranetissä. (Arkistolaitos 2007, 11.)
Vuoden 2008 alussa Sota-arkisto ja valtioneuvoston arkisto liitettiin Kansallisarkistoon (Arkistolaitos 2009, 5). Tämä sai aikaan suuren kasvupiikin sekä asiakirjatilauksiin, että selvityspyyntöihin. Tästä huolimatta Arkistolaitoksen pääjohtaja Jussi Nuortevan mu-kaan arkistojen käyttömäärät olivat yleisesti olleet maailmanlaajuisesti laskevia, mikä johtui ennen muuta sähköisten aineistojen voimakkaasta lisääntymisestä (Arkistolaitos 2010, 5).