Tutkimuksen toteutuksen suunnittelu ja toteutus

4.3 Tutkimuksen konteksti

4.3.1 Tutkimuksen toteutuksen suunnittelu ja toteutus

Tutkimuksen toteutuksen suunnittelussa pyrimme siihen, että käsityöllinen pajatoiminta toimisi vuorovaikutusta tukevana toiminnallisten menetelmien avulla. Toiminnan suunnittelun yhtenä tavoitteena oli, että yhdessä tekeminen poistaisi mahdollisia kulttuurien välisiä kuiluja, rohkaisisi vuorovaikutukseen vieraiden ihmisten kanssa ja toimisi näistä johtuen kotoutumista edistävänä vapaa-ajan toimintana. Suomalaisille osallistujille pajan tarkoituksena oli tarjota mahdollisuus tutustua maahanmuuttajiin ja poistaa mahdollisia ennakkoluuloja heitä kohtaan.

Näiden tavoitteiden toteutumiseksi otimme tehtäväksi luoda turvallisen ja rennon ilmapiirin, luoda kohtaamistilanteita suomalaisten ja maahanmuuttajien välille sekä keskittyä ohjaajina kohtaamaan pajaan osallistujat. Toteutuksessa otimme huomioon käsityksemme tavoitteita vastaavista ja niihin soveltuvista tekniikoista ja työskentelytavoista Kehitimme yhteistoiminnallista tekemistä mikä mahdollisti luonnollisia vuorovaikutustilanteita ja täten kontaktia maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välillä ja suomen kielen harjoittelua.

Valitsimme pajoihin erityisesti osittaisen käsityön (ks. Pöllänen ja Kröger 2005; Anttila 1993) tekemistä sen perusteella, että tekeminen ei vaatisi valtavia ajallisia ja materialistisia resursseja, mahdollistaisi rennon kommunikoinnin eikä vaatisi käsityöharrastuneisuutta ja käsityötaitojen etukäteistä osaamista. Käsityöllisen tekemisen tekniikoiksi valitsimme tavoitteidemme

42 perusteella kutomisen, askartelun omaisen tekemisen, kankaanpainannan ja solmeilun (ks.

taulukko 1). Kudonnan toteutimme tutustumalla tekniikkaan ihmiskangaspuun avulla ryhmänä ja kutomalla parityöskentelynä ystävänauhat yhteisellä pirralla. Askartelunomainen työskentely tapahtui pyörän sisäkumin työstämisenä yksilötyöskentelynä (esimerkiksi korujen tekemisenä), parityöskentelynä (materiaalia leikkaamalla ja letittämällä) sekä ryhmätyöskentelynä (yhteistä ilme- teosta tehden). Kankaanpainannassa painettiin leimasimilla ja sabluunoilla yksilötyöskentelynä yhteisöllisesti työskennellen saman pöydän ääressä ja yhteistä työtä tehden.

Solmeilun yhteydessä leikattiin vanhoja paitoja kuteiksi yksilötyöskentelynä ja tutustuttiin makrame- tekniikkaan parin kanssa sekä tehtiin makrame- nukke yksin tai parin kanssa.

Halusimme mahdollistaa luontevasti tapahtuvaa kulttuurien kohtaamista ja suomen kielen harjoittelua käsityöllisen tekemisen ja ryhmäytymistoiminnan avulla. Tämän vuoksi toteutimme käsityöllistä toimintaa pääsääntöisesti yhteistoiminnallisesti. Käytimme käsityöprodukteja toiminnallisissa harjoitteissa ja tutustumisessa. Tästä esimerkkinä käytimme pyörän sisäkumista letittämällä tehtyjä nauhoja parityöskentelynä aasinhäntä-leikissä ja makrame- nukkeja draamanomaisessa työskentelyssä. Draamanomaisessa työskentelyssä jokainen personoi nukkensa, esitteli sen muille ja ryhmissä annetuissa tilanteissa reagoi ja eläytyi nuken avulla.

Parin kanssa tehty ystävänauha toimi lahjana parille tai muulle, kenelle työn halusi antaa.

Tutustumis- ja ryhmäytymistoiminnan toteutimme toiminnallisena matalankynnyksen toimintana, minkä aikana oli mahdollisuus kontaktiin ryhmäläisten kanssa ja suomen kielen harjoitteluun luonnollisissa tilanteissa. Käytännössä se toteutui keskustelemalla ohjaajien antamista aiheista toiminnallisten tapahtumien yhteydessä ja kuulumisten kertomisena vapaamuotoisesti, ohjattuna sekä kuvien ja esineiden avulla. Yhteen osallistujaan pääsi tutustumaan paremmin vaatteiden värien muistamis- leikissä ja muissa parin kanssa tehtävissä toiminnoissa. Ryhmäytymistoimintaa toteutettiin sanaselityspelin kautta kahdessa ryhmässä, sanojen keksimis- leikissä ryhmässä ja tunteiden selitys- leikissä.

43 Tutustumista ja ryhmäytymistoimintaa toteutettiin myös käsityöllisen toiminnan yhteydessä.

Ryhmäytymistoimintaa toteutettiin käsityöllisen toiminnan yhteydessä ihmiskangaspuiden ja ilme- teoksen tekemisessä sekä makrame- nukeilla tapahtuvassa draamanomaisessa työskentelyssä. Käsityöllisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaa tutustumista toteutettiin parin kanssa samalla pirralla kutomisessa, mikä vaati yhteissuunnittelua ja tekemistä mahdollistaen keskustelun ja tekemisen kautta tutustumisen. Kankaanpainannassa pääsi tutustumaan yhteisöllisen tekemisen ohessa toisiin osallistujiin ja yleisesti käsityöllinen toiminta toteutettiin mahdollistaen osallistujien välinen vuorovaikutus.

Tutkimuksen suunnittelussa panostimme siihen, että suomen kieltä pääsisi käyttämään mahdollisimman paljon, ja vuorovaikutustilanteita olisi runsaasti. Tutkimuksen toteutuksessa emme keskittyneet kielen opettamiseen, vaikka toiminnan tarkoitus olikin tuoda suomen kielen käyttämiseen ja sen harjoittelemiseen mahdollisuuksia. Keskityimme kannustamaan rohkeaan suomen kielen käyttämiseen ja mahdollistamaan kontaktien luomisen suomalaisten ja maahanmuuttajien välille luonnollisten harjoitustilanteiden mahdollistamisen myötä.

Kulttuurien kohtaaminen sisältyi vahvasti tavoitteisiimme.

Välineet pirtoja, saksia sakset, naskalit, erilaiset korutarvikkeet

leimasimia, saksia saksia, mittanauhoja

45 4.3.2 Tutkimuksen kohderyhmä

Toteutimme tutkimuksen käsityönopettajaopintojen työelämäharjoittelun yhteydessä joulukuun 2017 ja tammikuun 2018 aikana. Pidimme käsityöpajaa neljä kertaa, joista kaksi joulukuun ja kaksi tammikuun aikana. Käsityöpajat järjestettiin kansalaisopiston tiloissa ja ne kestivät keskimäärin kolme tuntia. Jokaisella pajakerralla olimme molemmat paikalla ohjaamassa toimintaa. Myös harjoittelumme ohjaaja osallistui jokaiseen pajaan. Pajoissa oli joka kerta sekä syntyperäisiä suomalaisia että maahanmuuttajia. Osallistujia oli meidät suomalaiset kaksi ohjaajaa ja harjoittelun ohjaaja mukaan laskettuina seuraavasti (ks. taulukko 2): ensimmäisellä pajakerralla 16 osanottajaa, joista maahanmuuttajia yhdeksän ja suomalaisia seitsemän, toisella kerralla 12, joista seitsemän maahanmuuttajaa ja viisi suomalaista, kolmannella yhteensä kymmenen osallistujaa, joista kuusi maahanmuuttajaa ja neljä suomalaista ja viimeisellä kerralla 11, joista kahdeksan maahanmuuttajaa ja kolme suomalaista.

Taulukko 2. Pajatoimintaan osallistujat

Maahanmuuttajaosallistujat olivat kotoisin eri maista ja he olivat olleet Suomessa kahdesta kymmeneen vuotta. Maahanmuuttajat ja syntyperäiset suomalaiset osallistujat olivat täysi-ikäisiä ja sitä vanhempia. Suomessa lähes kymmenen vuotta olleet maahanmuuttajat olivat työelämässä ja Suomessa vähemmän aikaa olleet opiskelivat suomea.

Maahanmuuttajaosallistujat olivat kotoisin Venäjältä, Burmasta, Afganistanista, Irakista, Eritreasta ja Thaimaasta. Tarkempaa kouluttautumistaustaa, maahanmuuton syitä ja osallistujien ikää emme selvittäneet. Tiedot mitä saimme, tulivat esille keskustelutilanteissa ja

46 tutustumisissa (videomateriaali) sekä harjoittelun puitteissa tehdyissä vierailuissa suomen kielen tunneilla. Celikkolin ja Mähösen (2016, 124) moninaisen monikulttuurisuus- ajatuksen (muun muassa etnisyys, sukupuoli, seksuaalisuus) pohjalta tarkennamme, että tarkoitamme tutkimuksessamme monikulttuurisuudella etnistä monikulttuurisuutta. Ryhmässämme on monikulttuurisuuden muitakin alueita, kuten sukupuoli, sosiaaliluokka ja ikäjakauma, mutta nämä eivät ole tutkimusta määritteleviä seikkoja.

Kutsuimme maahanmuuttajia suomen kielen kursseilta osallistumaan pajatoimintaan. Teimme mainoksen, mitä välitimme harjoittelun ohjaajan kanssa eteen päin. Kävimme maahanmuuttajien suomen kielen tunneilla markkinoimassa käsityöpajaa, näyttäen minkälaisia käsitöitä pajoissa tullaan tekemään, ja kerroimme, että toiminta tulee antamaan hyvän mahdollisuuden harjoitella suomen kieltä. Maahanmuuttajiin suhteiden luominen alkoi jo näistä vierailuista, joita jatkoimme myös pajatoiminnan aikana. Teimme vierailuja heidän luokissaan ja osallistuimme heidän suomen kielen opetukseen apuopettajina. Suomalaiset osallistujat kutsuimme omien sosiaalisten verkostojen kautta. Tavoitteena oli, että pajoihin osallistuisi niin syntyperäisistä suomalaisia kuin maahanmuuttajia, jotta maahanmuuttajilla olisi mahdollisuus suomen kielen harjoitteluun ja kaksisuuntainen kotoutuminen mahdollistuisi.

Pajaan osallistuminen oli kaikille vapaaehtoista vapaa-ajan toimintaa, eikä se vaatinut ennakkoon ilmoittautumista tai sitoutumista. Jokaisella pajakerralla oli sekä suomalaisia että maahanmuuttajataustaisia osallistujia. Suomalaiset osallistujat vaihtuivat eri pajakerroilla, mutta maahanmuuttajat olivat vakiintuneempia osallistujia ja toivat mukanaan seuraaville pajakerroille kavereitaan (ks. taulukko 2). Pajoissa keräämiemme yhteistietojen avulla kutsuimme osallistujia henkilökohtaisesti seuraavan kerran pajaan sähköposti- tai tekstiviesteillä. Tiesimme kokemuksesta maahanmuuttajien kanssa työskentelystä, että näin kannattaisi toimia. Suomalaisista osallistujista osa vastasi henkilökohtaiseen kutsuun ja ilmoitti etukäteen, pääseekö osallistumaan. Ennen ensimmäistä käsityöpajaa emme kuitenkaan tienneet tarkalleen, ketkä tulisivat paikalle. Emme voineet ennakoida pajaan osallistujien kielitaitoa emmekä taustoja, mikä toi haasteen ryhmän toiminnan suunnittelulle. Emme tienneet, kuinka pitkään pajaan osallistuvat maahanmuuttajat olivat olleet Suomessa ja mikä oli heidän

47 kotoutumisen vaihe. Ryhmän jäsenten keskinäisistä suhteista meillä ei ollut tietoa etukäteen.

Pyrimme huomioimaan nämä asiat pajojen suunnittelussa.

Maahanmuuttajaosallistujien puheisiin sekä kirjallisesti kerättyihin materiaaleihin (videomateriaali, palautteet) viitataan tutkimuksessamme merkinnöin mh1- mh9. Suomalaisten osallistujien puheisiin sekä kirjallisesti kerättyihin materiaaleihin (videomateriaali, palautteet) viitataan merkinnöin s1- s5. Huomiot videomateriaalista ovat meidän tutkijoiden tekemiä, mitkä olemme merkinneet: huomioita videomateriaalista. Ohjaajien (kaksi ohjaajaa) puheisiin viitataan merkinnällä ohj (videomateriaali, palautteet) ja reflektioon (itsereflektio) viitataan merkinnällä itsereflektio. Harjoittelun ohjaajan reflektioihin ja puheisiin (videomateriaali, harjoittelun ohjaajan reflektio) viitataan harjoittelun ohjaajan reflektiona. Jokaisen viitteen perässä on kerrottu mihin pajaan kyseisellä tilanteella viitataan merkinnöin paja1- paja4.

4.4 Analyysimenetelmät ja aineiston analyysi

Laadullisen aineiston analysoimisella pyritään selkeyttämään aineistoa sekä samalla luomaan uutta tietoa tutkimuksen kohteesta. Analyysi pyrkii tiivistämään aineistoa ja luomaan siitä selkeän kokonaisuuden. (Eskola & Suoranta 2005, 137.) Laadullisen aineiston analyysissa etsitään aina merkityksiä, mikä luo kontekstin ymmärtämisen merkityksen myöhemmille tulkinnoille, jolloin analyysi on mahdollista liittää laajempiin yhteyksiin. Kvalitatiivisen aineiston analysoinnin luonteeseen kuuluu sen tapahtuminen joltain osin samaan aikaan kun aineiston keruu. (Anttila 2005, 276- 278, 282.)

Laadullisen aineiston analysointitekniikoita on olemassa useita. Niistä sopivimman valitseminen sekä soveltaminen omaan aineistoon, vaatii tutkimusaineiston tarkkaa tuntemista.

Eskola ja Suoranta (2005, 151) toteavatkin aineiston tarkoin tuntemisen olevan tärkeää laadullisen tutkimuksen analyysissä. Analyysitekniikan valintaan vaikuttaa myös aineiston laatu. Päädyimme käyttämään aineistomme analysoinnissa kvalitatiivista eli laadullista

48 aineistolähtöistä sisällönanalyysia (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108). Aineistolähtöisessä sisällönanalysoinnissa aineistoa käsitellään ilman teoreettisia etukäteisoletuksia, vaikka tutkijalla saakin olla etukäteisoletuksia- ja tietoa tutkimuksen kohteesta. Näiden ei kuitenkaan anneta häiritä aineistosta esiin tulevia teemoja. (Eskola & Suoranta 2005, 151.)

Yksinkertaisesti jaoteltuna aineistolähtöinen sisällönanalyysi koostuu kolmesta vaiheesta:

redusoinnista eli pelkistämisestä, klusteroinnista eli ryhmittelystä ja abstrahoinnista eli teoreettisten käsitteiden luomisesta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108—113). Koska aineistomme koostui äänitteistä ja videomateriaalista, ne litteroitiin, minkä jälkeen toteutettiin sisällönanalyysi. Eri tavoin kerätyt aineistot yhdistettiin lopulta yhdeksi kokonaisuudeksi.

Anttilan (2005, 30–31, 276) mukaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa analyysi aloitetaan aineiston tarkalla ja reflektiivisellä lukemisella. Analysoinnin ensimmäisessä vaiheessa tutkimusongelmien kannalta olennaiset asiat pyritään pelkistämään, missä havaintoja yhdistellään etsimällä niiden yhtenäisiä piirteitä. Eskolan ja Suorannan (2005, 150) mukaan tutkimusaineisto erotellaan analysointivaiheessa tutkimusongelman kannalta olennaisten asioiden mukaan. Tämän jälkeen aineisto luokitellaan, jonka jälkeen aineistoa voidaan tulkita.

Eskolan ja Suorannan mukaan aineistoa uudelleen ryhmittelemällä saadaan vastauksia tutkimuskysymyksiin (ks. kuva 4). Kuvaamme seuraavaksi, kuinka analysoimme omaa aineistoamme esiteltyjen vaiheiden avulla sekä kuvaamme näitä vaiheita tarkemmin (ks.

taulukko 3).

49 Kuva 4. Kuvio osoittaa analysoinnin etenemistä tutkimuksessamme (ks. Anttila 2005; Eskola &

Suoranta 2005; Tuomi & Sarajärvi 2009)

Haastatteluaineistot litteroitiin sanatarkasti, eikä sanoja muunnettu kirjakielelle, vaan ne kirjoitettiin niin kuin ne oli lausuttu. Tätä kirjoitettua aineistoa luettiin useaan kertaan, jotta aineisto hahmottuisi ja löytäisimme haastattelusta nousevat pelkistetyt ilmaukset (Tuomi &

Sarajärvi 2009, 108—110; Anttila 2005, 276). Yritimme saada hyvän yleiskuvan litteroituihin teksteihin perehtymällä niihin (Anttila 2005, 276). Apuna redusointi- eli pelkistämisvaiheessa käytimme asettamiamme tutkimuskysymyksiä (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108—110).

Redusointivaiheessa aineistosta etsitään pelkistettyjä ilmauksia, mitkä voivat olla yksittäisiä sanoja, lauseita tai ajatuskokonaisuuksia (Tuomi & Sarajärvi 2009, 110; Alasuutari 1994, 31).

Haastatteluaineistosta etsimme ajatuskokonaisuuksia ja tutkimuskysymyksiin vastaavia lauseita, koska yksittäisten sanojen antama data olisi ollut liian suppeaa ja jopa asiaan liittymätöntä. Pelkistetty ilmaus rakentuu lauseen alkuperäisilmauksen pohjalta (Tuomi &

Sarajärvi 2009, 109).

50 Klusterointi- eli ryhmittelyvaiheessa kokosimme saaduista pelkistetyistä ilmauksista alaluokkia.

Aineistosta etsittiin samankaltaisuuksia sisältäviä käsitteitä, jotka yhdistetiin alaluokiksi.

Aineisto siis tiivistyi, koska yksittäisiä tekijöitä ja ilmaisuja sisällytettiin yleisempiin käsitteisiin (Tuomi & Sarajärvi 2009, 110—111.) Haastatteluaineistossamme tarkastelun ja analysoinnin kohteena olivat kokonaisuudet eivätkä yksittäiset sanat.

Abstrahointi- eli käsitteellistämisvaiheessa aineistosta erotetaan olennainen tieto ja luodaan sen pohjalta uusia teoreettisia käsitteitä (Tuomi & Sarajärvi 2009, 111). Pyrkimyksenä on siis löytää vastaus tutkimuskysymyksiin. Abstrahointivaiheessa tutkijan oma tulkinta ja johtopäätökset koko käsitellystä aineistosta sekä pohjateoriasta auttavat muodostamaan kokonaiskuvan tutkimuskohteesta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 112—113; Alasuutari 1994, 35). Abstrahointi tapahtui tutkimuksessamme yläkäsitteiden muodostumisen kautta. Teemoittelimme ryhmitellyn aineiston yläkäsitteiksi (ks. taulukko 3).

Taulukko 3. Aineiston analysointia palautteesta ja itsereflektiosta (paja2) ilme- teoksen tekemisen yhteydessä.

-- me päästiin heti sopimukseen, että millainen hymynaama ja kuka tekee mitäkin. Et siinä ei minun mielestä ollu mitää ongelmaa et kaikki lähti heti (tekemään omaa osuuttaan). Kukaan ei

51 Oli hyvää keskustelua (ryhmässä).

Maahanmuutajat aloitti toises ryhmässä ainakin keskustelee et mikä ilme ja halus päästä yhteisymmärrykseen siin

ryhmässä. ”Et, onko tämä ryhmätyö ja meidän kaikien täytyy olla samaa mieltä.

Ollemmeko me samaa mieltä, että me teemme hymynaaman, mitä mietlä sinä olet?” Oikeen varmisti et kaikki haluu tehä saman.(itsereflektio)

Eskola ja Suoranta (2005, 151) toteavat aineiston tarkoin tuntemisen olevan tärkeää laadullisen tutkimuksen analyysissä. Pyrimme aineistomme tuntemiseen tutkimuksessamme perehtymällä keräämäämme aineistoon. Aineistomme oli todella laaja ja sitä tuli tarkastella useaan otteeseen, jotta tutkimuksen kannalta keskeiset teemat tulivat sieltä esiin (hermeneuttisen kehän tavoin).

Aineistosta esiin tulevat asiat limittyivät moneen asiaan, mikä oli haaste yläluokkien muodostamisessa ja niiden merkityssuhteissa.

5. KÄSITYÖLLISEN TOIMINNAN MAHDOLLISUUDET KOTOUTUMISESSA

Tässä luvussa kuvataan tutkimuksen tuloksia käsityöllisen toiminnan mahdollisuuksista kotoutumista edistävänä toimintana etnisesti monikulttuurisen käsityöpajatoiminnan kontekstissa. Tulokset jakautuvat kolmeen alalukuun, joissa tuodaan esille tuloksia aihealueittain. Ensimmäinen alaluku käsittelee vuorovaikutuksen tukemista käsityöllisessä toiminnassa. Siinä tarkastellaan käsityöllisen tekniikan merkityksiä vuorovaikutukseen sekä käsityöllistä toimintaa yksilö-, pari- ja ryhmätyöskentelynä. Seuraavassa alaluvussa kerromme ryhmän muodostumisen tekijöistä ryhmäprosessin ja ohjaajan toiminnan näkökulmista.

Viimeinen alaluku käsittelee suomen kielen harjoittelun näkökulmaa käsityöllisessä toiminnassa. Siinä tuodaan esille, miten käsityöllinen toiminta voi olla mahdollistamassa yhteisen kielen muodostumista, miten se voi luoda arjenkaltaisia oppimistilanteita kielen näkökulmasta ja miten suomen kielen harjoittelua voi tukea käsityöllisen toiminnan kautta.

Alaluvuittain tuloksissa tulee esille, miten käsityöllinen toiminta tukee kyseisessä aihealueessa kotoutumisprosessia.

5.1 Vuorovaikutuksen tukeminen käsityöllisessä toiminnassa

5.1.1 Käsityöllisen tekniikan merkitys vuorovaikutukseen

Aineistojen mukaan ohjaajien tekemillä materiaalivalinnoilla ja käsityötekniikoilla oli merkitystä vuorovaikutukseen (ks. taulukko 1, s.50). Itsereflektioissa, harjoittelun ohjaajan reflektiossa sekä videomateriaaleissa näkyy, miten käsityötekniikan haastavuudella on merkitystä vuorovaikutukseen ja ryhmäläisten motivaatioon. Haastavan tekniikan oppimisen vaiheessa keskittyminen meni melkein kokonaan käsityölliseen taidon opetteluun (videomateriaali paja 2). Silloin vuorovaikutusta tapahtui lähinnä avun kysymisen, sen vastaanottamisen ja antamisen, välineiden lainaamisen ja mallioppimisen kautta. Tekemisen automatisoituessa, kun keskittyminen ei mennyt ainoastaan opetteluun, vuorovaikutusta tapahtui myös tekemisen lomassa.

Ja sit näkee sen, et jos on vaikee tekniikka, nii suut menee kiinni aika äkkiä. Et ei pysty keskittyy siihen vuorovaikutukseen. Jos on helppo tekniikka, nii eka keskittyy ensin siihen tekniikan opetteluun ja sit pystyy siinä keskustelee niitä näitä sillee vapaamuotoisesti.

(itsereflektio, paja4)

Mitä tänää tekee asuu, oli vaikea. (mh4) Oli vaikea tehtävä? (ohj) Niin niin. Nyt ensimmäinen, oli vaikea. Minä ajatella, minä teen, vaikea. (mh6) Mitä aikaisemmat kerrat? (ohj) Nauhan tekeminen oli hyvä. Minä teen (osoittaa korvia: korvakorut) nopea.

Tämä tekee, asunto (sabluuna asumuksesta), vaikea. (mh4) (palaute, paja3)

Helppo käsityöllinen tekeminen, missä osallistujan ei tarvinnut pelätä epäonnistuvansa, oli palautteiden ja videomateriaalien (paja1-3) mukaan aktiivista ja positiivista. Haastavammassa tekniikassa usko omaan osaamiseen rakoili, kielelliseen ilmaisuun tuli negatiivisia sävyjä ja aktiivinen keskustelu ei ollut tekniikan opetteluvaiheessa mahdollista. Helppo tekniikka mahdollisti vuorovaikutusta haastavaan tekniikkaan verrattuna.

54 Mh2 oli turhautunut tekemiseen: sabluunassa piti osata huomioida ja ajatella kuvion esiin tuleminen. Mh2 pohti toisen ohjaajan kanssa tilannetta, mutta eivät päässeet ratkaisuun. Mh2 ryttäsi mallinsa roskakoriin. Ohjaajan tullessa apuun, haki sen ja lähdettiin pohtimaan yhdessä ratkaisua. “Eikö olekkin aivojumppaa?” (ohj) “Joo”

(mh2) (huomioita videomateriaali, paja3)

--aikasemmilla kerroilla tullu helposti niitä onnistumisen kokemuksia, ni nyt oli vaikeempi, et ymmärsin et se on vähän niinku negatiivinen asia, ku on vaikeempi. Ehkä se on sillee, ku ne tulee vapaa-ajalla tänne, nii on tärkeetä et saa onnistumisen kokemuksia, et se on sillee helppoa, uutta tekemistä. (harjoittelun ohjaaja, paja3)

Käsityöllisellä toiminnalla, mikä toteutettiin yksilö, pari- ja ryhmätyöskentelynä, oli merkitystä aineiston perusteella vuorovaikutukseen. Aineistojen mukaan käsityöllinen tekeminen yhdisti ryhmän jäseniä toisiinsa. Ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta tukivat erityisesti pari- ja ryhmätyöskentely. Yhteinen tekemisen kohde yhdisti ryhmän jäseniä toisiinsa ja antoi yhteisen puhumisen aiheen tekemisen kautta.

Yhteinen tekeminen antoi ainakin jonkun puheenaiheen. (s3, paja1)

5.1.2 Käsityöllinen yksilötyöskentely

Aineistojen perusteella käsityöllinen yksilötyöskentely painottui käsityölliseen tekemiseen keskittymiseen. Yksilötyöskentelyssä ilmeni kuitenkin myös vuorovaikutusta, vaikka keskittyminen painottuikin omaan tekemiseen. Yksilötyöskentely mahdollisti vapaan keskustelun, mitä ilmeni videomateriaalin perusteella. Videomateriaalista (paja2) tuli ilmi, että istuminen saman pöydän ääressä auttoi ottamaan kontaktia toisiin osallistujiin, vaikka työskentely keskittyikin itsenäiseen tekemiseen. Saman pöydän ääressä tekeminen mahdollisti myös toisten auttamisen.

55 Pienimuotoista keskustelua ja sen keskittymistä enemmän tekemiseen ja materiaaleihin.

Yleistä pulinaa ei ole. Oleminen on selkeästi tekemiseen keskittyvää. Kommunikointi jää kakkoseksi. Työn tekeminen on keskiössä. Etenkin maahanmuuttajien ja suomalaisten välinen kommunikaatio olisi selkeästi tarvinnut jotain lisäkimmoketta. Jotain, mikä olisi automaattisesti aiheuttanut/mahdollistanut tällaisen. (huomioita videomateriaalista, paja2)

Tapahtui käsityölliseen toimintaan uppoutumista. Kaksi maahanmuuttajamiestä (mh2, mh3) olivat niin leimasinjutuissa kiinni, että eivät edes huomanneet muiden menneen istumaan ottamaan ohjeistuksia vastaan seuraavaan tekemiseen. (huomioita videomateriaalista, paja3)

Aineistojen mukaan käsitöiden tekeminen toimi itseilmaisuna välineenä ja oman kokemusmaailman välittäjänä symboliikan, värien sekä käsityöproduktien kautta.

Maahanmuuttajien kokemuksia ja oman kulttuurin ilmaisua nousi esille keskusteluiden lisäksi käsityöllisin menetelmin tehdyissä produkteissa. Esimerkiksi kankaanpainannalla tehdyssä käsityöproduktissa (ks. kuva 5, paja3) näkyy burmalaisille tyypillisiä rakennuksia ja pyörän sisäkumista tehdyssä työssä (ks. kuva 6, paja 3.) ilmeni tekijän kokemusmaailma pakolaisveneellä matkustamisesta. Käsityöllisen toiminnan kautta osallistujat pystyivät kertomaan asioita ilman verbaalista vuorovaikutusta. Tällainen käsityöllinen toiminta toimi yhteisenä kielenä.

--painannassa on itseilmaisua, varsinki aluksi, ku sai vaan tehä (leimasinkokeiluja), et se tulee tavallaan sun alitajunnasta --se on ihan selvä, et pysty näyttää sitä (itseilmaisua). (harjoittelun ohjaajan reflektio, paja3)

56 Kuva 5. Sabluunalla painettuja asumusten kuvia, mikä ilmaisee tekijän kokemuksia.

Kuva 6. Afgaanimiehen pyörän sisäkumista tekemä vene ilmaisee tekijän kokemuksia.

57 5.1.3 Käsityöllinen parityöskentely

Aineistot osoittivat, että käsityöllinen parityöskentely mahdollisti ryhmän jäsenten tutustumisen toisiinsa. Parityöskentely käsityöllisenä toimintana mahdollisti luontevan keskustelun, sillä yhteinen, käsityölliseen tekemiseen liittyvä ongelmanratkaisu, aiheutti luonnollista vuorovaikutusta parin kanssa. Yhteinen tekeminen tuki kommunikointia ja toi yhteisen keskustelun aiheen.

En mä kyllä ehkä sen ihmisen kanssa ois ruvennu keskustelemaan, jos ei siinä olis ollu joku semmone yhdistävä tekijä, et me nyt juuri sitten parina tehtiin sitä käsityötä. Niin ei varmaan hänen kanssaan ois tullu sellasta keskustelutilannetta, ei siinä ympyrässä eikä varmaan missään muuallakaan. (s2, palaute, paja1)

Aineistojen mukaan helppo tekniikka mahdollisti keskustelun ja tutustumisen toiseen.

Kahdenkeskiset käsityölliset tekemistilanteet mahdollistivat yhteen ryhmän jäseneen paremmin tutustumisen (ks. kuva 7). Se mahdollisti tiiviin vuorovaikutustilanteen ja täten syvemmän tutustumisen mahdollisuuden. Parityöskentely lisäsi myös turvallisuuden tunnetta, kun ryhmän jäsenet pääsivät tutustumaan yhteen ryhmän jäseneen kerrallaan. Silloin vuorovaikutus kohdistui erityisesti pariin, jonka kanssa käsityötä tehtiin yhdessä. Parityöskentelyssä vuorovaikutusta tapahtui parin lisäksi erityisesti ohjaajien kanssa. Muiden ryhmän jäsenten kanssa oli vähemmän vuorovaikutusta parityöskentelyn aikana.

Ite ku just on vaikeaapi tutustua -- ku pääsi yhteen ihmiseen tutustuu paremmin, niin oli helpompi sit muihinki olla (vuorovaikutuksessa)-- Että vaikka meidän ryhmäänkin tuli yksi uusi, se ei haitannut, vaikka mua usein saattaakin ahdistaa (s4, palaute, paja 2)

58 Kuva 7. Parityöskentelynä pirralla kutomista (paripirta)

Vuorovaikutus oli videomateriaalien mukaan parityöskentelyn aikana innokasta: naurua ja keskustelua oli paljon. Käsitöiden tekemisen lomassa vuorovaikutusta tapahtui avun pyytämisenä, vastaanottamisena ja antamisena, yhteisen ongelmanratkaisun selvittämisenä, tekniikkaan ja materiaaliin tutustumisena mallioppimisen kautta sekä vapaamuotoisena keskusteluna (videomateriaali, pajat, kuva 8).

Se käsityö siinä, ku tehtiin parityönä et se yhdisti ja siinä käsityönlomassa pysty keskustella muistaki asioista. (s1, palaute, paja1)

Kuva 8. Paripirtatyöskentelyssä tapahtui paljon vuorovaikutusta tekniikan oppimisen ohessa

59 Yhdessä tehty käsityöllinen toiminta toimi keskustelun avaajana ja sen ylläpitäjänä aineistojen mukaan. Parityöskentely auttoi käsityötekniikan opettelemisessa ja parien välisen yhteyden luomisessa. Tyypillisesti itsenäiset käsityölliset toiminnot saivat yhteisöllisen muodon, kun työskentelyä ohjattiin parityöskentelyn suuntaan.

Se (parityöskentely) tuo hyvin itsenäiseen tekniikkaan yhteisöllisen puolen. Et normaalistihan tollasii solmeiluja tehään yksin. -- Se on tollee paljon hauskempaa, jaat sen kokemuksen toisen kanssa. Et se on tollee hyvä uuden opettelussa. (itsereflektio, paja4)

Sanot, että on helppo, mutta käytäntö? (mh2) -- ei haittaa, kokeillaan, tehdään yhdessä, siksi meillä on parit. (ohj) (videomateriaali, paja3)

Videomateriaalista (paja1-3) tuli esille, että parit keskustelivat suomeksi monista asioista.

Keskustelussa näyttivät merkitsevän parin henkilökemia, keskusteluyhteys sekä suomen kielen taito. Keskustelun aiheet käsittelivät muun muassa mitä opiskelee, mitä kieliä osaa, missä asuu, keiden kanssa, mitä on elämässään tehnyt, opiskelumahdollisuuksista, töistä mitä tekee ja kotipaikoistaan.

Parin kanssa työskentely koettiin merkitykselliseksi palautteiden ja reflektioiden mukaan.

Palautteiden mukaan erityisesti parityöskentely koettiin hyväksi tavaksi tutustua toisten kulttuurien edustajiin. Työskentely, missä parit tekivät yhteistä käsityötuotetta, koettiin erittäin positiiviseksi kokemukseksi palautteen (s1- s5), videomateriaalien (pajat) ja harjoittelun ohjaajan reflektioiden (paja1, 4) mukaan.

(keskustelu käsityöllisen toiminnan, paripirralla kutomisen yhteydessä) Tämmöinen yhteinen työ on viisasta. (s1) Nii. (mh1) Tää tapa on. Voi keskustella-- (videomateriaali, paja1)

-- se kohtaaminen (paripirralla kutominen) oli siinä mielessä mielenkiintoinen, et vaikka olen töissä hänet aiemmin tavannut, nii nyt keskusteltiin sellaisista asioista, jotka liittyi hänen muuhun elämäänsä ennen kun hän ollut Suomessa perheeseensä ja hänen

60 tekemisiinsä aiemmin tai ammattiinsa aikasemmassa elämässä…. Et siinä mielessä tämmönen kohtaaminen antaa. (harjoittelun ohjaajan reflektio, paja1)

5.1.4 Käsityöllinen ryhmätyöskentely

Videomateriaalien perusteella ryhmätyöskentelyssä vuorovaikutusta tapahtui koko ryhmän kesken ja tekemisessä oli yhteisöllinen näkökulma. Ryhmän kesken tapahtuva vuorovaikutus lisäsi ryhmähenkeä ja yhteisöllisyyden tunnetta sekä yhteishenkeä ryhmän kesken palautteiden ja reflektioiden perusteella. Tämä ilmeni kokemusten jakamisena ja yhteisen toimintakulttuurin luomisena.

Maahanmuuttajat aloitti toises ryhmässä ainakin keskustelee, et mikä ilme (ilmeteoksen tekemisessä) ja halus päästä yhteisymmärrykseen, et “onko tämä ryhmätyö, ja meidän kaikkien täytyy olla samaa mieltä. Ollemmeko me samaa mieltä, että me teemme hymynaaman, mitä mieltä sinä olet?” Ne oikeen varmisti, et kaikki haluu tehä saman.

In document Käsityöllinen toiminta kotoutumisen välineenä (sivua 48-0)