Maahanmuuttajien kotoutuminen

2.1.1 Maahanmuuttajien kotoutuminen

Käsitteet kotoutuminen ja kotouttaminen on otettu käyttöön Suomessa 1990-luvulla (Rasilainen 2016, 19). Kotouttamisella tarkoitetaan maahanmuuttajan sopeuttamista uuteen ympäristöön ja oman paikan löytymistä yhteiskunnassa (Maahanmuutto 2018). Puhutaan myös integraatiosta ja maahanmuuttajan sopeutumisesta uuteen kotimaahan ja olosuhteisiin, tapoihin, normeihin ja toimintamalleihin (Rasilainen 2016, 19). Maahanmuuttajien kotoutumista pidetään poliittisena tavoitteena Suomessa. Kotouttamisen tavoitteena on taata maahanmuuttajille tasavertainen taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen asema muiden kansalaisten rinnalla (Salminen 1997, 21). Kotoutumisen tavoitteena on kaksisuuntainen kototutuminen eli niin maahanmuuttajat kuin vastaanottajamaa ja sen asukkaat sopeutuvat maahanmuuton myötä uudenlaiseen yhteiskuntaan (Rasilainen 2016, 19).

Kotoutuminen on sekä lainsäädännön että yleiskielen termi (Maahanmuutto 2018). Laissa kotoutumisella tarkoitetaan maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Suomen lainsäädännössä kotouttaminen on kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista niin viranomaisten kuin muidenkin tahojen toimenpiteillä ja palveluilla. (Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010.) Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa maahanmuuttajien kotouttamisesta (ELY 2018). Kotouttavia viranomaisia Suomessa ovat pääasiassa kunta ja

TE-11 toimisto. Viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä oppilaitosten ja erilaisten kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. (Rasilainen 2016, 20.)

Nieminen ja Larja (2015, 50, 54) tuovat esille, kuinka tilastokeskuksen UTH-tutkimuksen mukaan kotoutumista edistäviä palveluita ovat työllistymistä edistävät kurssit, valmentavat MAVA-kurssit eli ammattikouluun tai ammattikorkeakouluun valmistavat kurssit sekä muu kotoutumista edistävä toiminta ja kurssit. Nieminen ja Larja toteavat kotouttamispalveluiden keskittämisen olevan tärkeää nimenomaan maahanmuuton alkuvaiheeseen.

Kotouttamiskoulutus pyrkii tarjoamaan täysi-ikäiselle maahanmuuttajalle yhteiskunnalliset, kielelliset, elämänhallinnalliset ja kulttuuriset valmiudet, joiden avulla hän kykenee selviytymään arjesta uudessa ympäristössä, toiminta työelämässä ja hakeutuminen jatko- opintoihin (Valkeapää 2016, 24).

Maahanmuuttajan sopeutumisprosessiin vaikuttavat monet tekijät (Martikainen & Tiilikainen 2007, 24). Siihen vaikuttaa muun muassa maahanmuuttajan lähtösyy, kielitaito, sosioekonominen tilanne uudessa asuinmaassa: perhe- talous- terveydelliset asiat sekä sosiaalinen verkosto (Rasilainen 2016, 19). Kotoutuminen on monesti elinikäinen prosessi maahanmuuttajalle (Maahanmuutto 2018). Uuteen asuinmaahan kotoutunut henkilö on käynyt läpi prosessin, jonka aikana löytää tasapainon kahden kulttuurin välissä (Rasilainen 2016, 19).

Kotouttamista voidaan Martikaisen ja Tiilikaisen (2007, 24) mukaan tarkastella niin yksilön, perheen, yhteisön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Näistä tarkastelun eri näkökulmista huolimatta, perheen merkitystä pidetään merkittävänä uuteen kulttuuriin ja yhteiskuntaan sopeutumisessa (Siim 2007, 233; Rasilainen 2016, 21). Perhe- elämän mahdollistaminen, hyvä terveys, sen hoito ja riittävät terveyspalvelut tukevat kotoutumista. Huoli terveydestä sekä eläminen erossa perheestä ja epätietoisuus perheen turvallisuudesta vaikeuttavat kieliopintoihin ja työnhakuun keskittymistä ja vaikuttaa mielenterveyteen. (Rasilainen 2016, 25.)

12 Maahanmuuttajien työllistyminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen edellyttävät tietoja ja taitoja, joita tavoitellaan kotoutumista tukevilla toimenpiteillä (ELY 2018). Maahanmuuttajalle laaditaan yksilöllinen kotoutumissuunnitelma, mihin on määritelty ne toimenpiteet ja palvelut, joiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia hankkia riittävä suomen tai ruotsin kielen taito sekä muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä edistää mahdollisuuksia osallistua yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan. (emt., Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010.) Tasa-arvon toteuttamiseksi maahanmuuttajille tarjotaan sopeutumista edistäviä tukipalveluja, kuten mahdollisuuksia opiskella kieltä, perehtyä uuteen maahan, opiskella ja tehdä muita toimenpiteitä päästäkseen työmarkkinoille. Tasa-arvoon kuuluu myös se, että maahanmuuttajaryhmät voivat kehittää ja ylläpitää omaa uskontoaan ja kulttuuriaan niin, että se on sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa.

(Salminen 1997, 21.)

Rasilaisen (2016, 19- 24) mukaan kotoutumisen onnistumista mitataan monilla mittareilla. Näitä ovat työllisyys, suomen/ruotsin kielen taito, riippumattomuus sosiaaliturvasta, aktiivinen kansalaisuus sekä yhteisöön kuuluminen, mikä tarkoittaa, että sosiaaliset verkostot ulottuvat myös kantaväestöön. Aktiivinen kansalaisuus tarkoittaa esimerkiksi toimimista yhdistyksessä tai järjestössä. Se on vaikuttamista ja toimimista yhteiseksi hyväksi sekä vastuun ottamista yhteisistä asioista ja osallistumista niiden hoitamiseen. Valtosen (1999, 4) mukaan maahanmuuttajien kotoutumisella tarkoitetaan maahanmuuttajien kykyä osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna on tärkeää, että instituutiot ovat avoimia kaikille yhteiskunnan jäsenille ja että uudet yhteiskunnan jäsenet pääsevät niiden toimintaan mukaan.

Suomessa kotoutumiseen tarvitaan sosiaalisia ja instituutionaalisia suhteita, joita yksilön on pidettävä yllä. Monissa maahanmuuttajien ryhmissä suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu sukulaissuhteiden ja lähipiirin muodostamassa sosiaalisessa verkostossa. Suomessa kotoutuminen edellyttää, että maahanmuuttajat vakiinnuttavat asemansa niin epävirallisissa kuin virallisissa yhteiskunnallisissa instituutioissa ja verkostoissa ja näin etenevät yhteiskunnan täyttä jäsenyyttä ja kansalaisuutta. (Valtonen 1999, 4.) Olemalla mukana jonkin yhteisön

13 toiminnassa ihminen kokee osallisuuden tunteita. Osallisuus tuottaa sitoutumista ja juurtumista eli kotoutumista. Löytääkseen paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä, maahanmuuttajat tarvitsevat tukea kielen oppimiseen ja oman osaamisen tunnistamiseen.

(Rasilainen 2016, 4, 24.)

Työllistyminen on Suomessa keskeinen kotoutumisen onnistumisen arvioinnin mittari.

Maahanmuuttajien mielestä kotoutumisen onnistumiseen vaikuttaa työ, kielitaito, turvallisuus ja terveyspalvelut (Rasilainen 2016, 21, 22). Suomessa asuvien maahanmuuttajien työttömyys on jopa kolminkertainen kantaväestöön verrattuna. Vuonna 2015 lopulla luku oli 29%. Tähän vaikuttavat merkittävästi maahanmuuttajan lähtömaa, koulutustaso, maassaoloaika sekä kielitaito. Mitä pidempään maahanmuuttajat ovat olleet Suomessa, sitä lähemmäs heidän työllisyysprosenttinsa sekä palkkatasonsa vastaavat kantaväestön lukuja. Tähän voi olla syinä esimerkiksi maahanmuuttajan heikommat kontaktiverkostot, syrjintä ja puutteet maahanmuuttajan osaamisen tunnistamisessa. (emt., 22.) Mikäli jokin tietty väestöryhmä esiintyy tai ei esiinny jollain työmarkkinaosa-alueella, heidän asemansa työmarkkinoilla voidaan katsoa heijastavan myös heidän asemaansa yhteiskunnassa laajemmin (Forsander 2001, 59).

Kielen oppiminen on keskeinen kotoutumisen edellytys kaikilla elämänalueilla (Bergbom &

Giorgiani 2007, 66; Valkeapää 2016, 21; Valtonen 1999, 32). Kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa toimivan peruskielitaidon. Toimiva peruskielitaito tarkoittaa, että opiskelijalla on sellaiset suomen tai ruotsin kielen valmiudet, joita hän tarvitsee arkielämässä, työssä ja koulutuksessa. (Rasilainen 2016, 22.) Vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan, suhteiden luominen valtaväestön kanssa sekä omien elämänmahdollisuuksien hyödyntäminen perustuvat suurelta osin kielitaitoon (Bergbom ym. 2007, 66; Valtonen 1999, 32). Riittämätön kielitaito nähdään haasteeksi työllistymiselle (Valkeapää 2016, 21; Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:5, 5). Forsander (2001, 125) tuo esille, kuinka suomen kielen opiskelu saattaa olla todella haastavaa. Tähän etsitään usein syitä muualta kuin itsestä ja saatetaan jättäytyä tämän seurauksena tietoisesti suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Forsander tuo esille, että kielitaidottomuus ei ole ehkä niin iso ongelma yksittäiselle

14 maahanmuuttajalle, joka hyväksyy tilanteensa, mutta se hankaloittaa seuraavia sukupolvia omaksumaan uutta kotimaataan.

2.1.2 Kielen merkitys kotoutumisessa

Bergbom ja Giorgiani (2007, 66; Valkeapää 2016, 21; Valtonen 1999, 32) pitävät kielen oppimista keskeisimpänä kotoutumisen edellytyksenä. Bergbom ja Giorgiani (2007, 66;

Valtonen 1999, 32) toteavat ympäröivän yhteiskunnan kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen ja suhteiden luomisen valtaväestöön perustuvan kielitaitoon, minkä vuoksi kielen oppimisen merkitystä kotoutumisessa ei voida korostaa liikaa. Kielitaito toimii tiedonsaannin, kommunikoinnin, asioinnin sekä vaikutusmahdollisuuksien mahdollistajana yhteiskunnassa (Bergbom & Giorgiani 2007, 66). Nikkolan, Rautiaisen, Moilasen, Räihän ja Löppösen (2013, 147) mukaan kielellä on merkityksellinen tehtävä ihmisten kohtaamisessa, sillä ihmisten väliset maailmat kohtaavat juuri kielen välityksellä. Kielen osaaminen helpottaa myös palveluiden käyttöä sekä parantaa opiskelu- ja työmahdollisuuksia (Valkeapää 2016, 22; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017,8).

Suomessa maahanmuuttajien kielikoulutuksessa kieli nähdään vuorovaikutuksen välineenä, eikä sääntöjen hallitsemana rakennejärjestelmänä. Kielitaidon määrittelyssä merkitsee se, miten kieltä osataan käyttää eri vuorovaikutustarpeissa. (Rasilainen 2016, 22.) Kieli toimiikin väylänä uuden kulttuurin ymmärtämiseen ja oppimiseen. Yhteinen kieli kantaväestön kanssa on yksi tärkeimmistä tekijöistä maahanmuuttajan sopeutumisessa uuteen maahan. (Bergbom &

Giorgiani 2007, 66; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017,8.) Se on myös avain arjenhallintaan ja parempaan osallisuuteen (Valkeapää 2016, 22, ks. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:5, 8). Ensikielen, mikä opitaan vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa ja toisen kielen välillä, mikä opitaan järjestetyssä opetustilanteessa, saattaa olla ero jo ympäristön muutoksena kotoa kouluun tai kielikylpyyn siirryttäessä. Tämänlaisen kielenoppimisen seurauksena kehittyy kaksi-tai monikielisyys. (Karasma 2012, 55.) Maahanmuuttajien