Käsityöllinen pajatoiminta kotoutumista edistävänä toimintana

Maahanmuuton tarpeen sekä sen lisääntymisen vuoksi maahanmuuttajien kotoutuminen yhteiskuntaamme on ajankohtainen ja tärkeä aihe niin kantaväestön kuin maahanmuuttajien kannalta. Kotoutuminen on pitkällinen prosessi, sillä se tapahtuu ajan kuluessa ajatuksissa, arvoissa ja käyttäytymisessä (Salminen 1997, 19; Valkeapää 2016, 23). Kotoutumisen tutkiminen vaatii pitkällisen seuraamisen ja datan keräämisen. Emme lähteneet tutkimuksellamme selvittämään kuinka käsityöllinen toiminta vaikutti kotoutumiseen, vaan keskitymme tutkimuksessamme tulkitsemaan mitä mahdollisuuksia käsityöllisellä toiminnalla on kotoutumisen välineenä (etnisesti monikulttuurisessa käsityöpajatoiminnassa). Tuloksissa tuli ilmi, että käsityöllinen toiminta oli kaikkia ryhmän jäseniä, kantasuomalaisia ja

81 maahanmuuttajia osallistavaa ja täten se mahdollisti kotoutumisen edistymistä (Forsander 2001, 38- 39).

Tulosten mukaan voimme todeta, että käsityöllinen toiminta ryhmässä voi olla väline kotoutumiseen ja täten maahanmuuttajia osallistavaa toimintaa. Suomen lainsäädännön (Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010) mukaan maahanmuuttajien kotoutumista edistävä toiminta tukee ja edistää maahanmuuttajien mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Käsityöllinen toiminta mahdollisti osallistumisen ja osallisuuden kokemista suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä Rasilaisen (2016, 24) mukaan johtuu siitä, että yksilö saa olla yhteisön toiminnassa mukana. Käsityöpajoissa tapahtunut yhteisöön kuulumisen tunne tuotti mahdollisesti jossain määrin yhteiskuntaan juurtumista ja sen myötä kotoutumista.

Tässä tutkimuksessa käsityöllinen toiminta mahdollistaa myönteisiä vuorovaikutustilanteita ja positiivisia kokemuksia eri kulttuuritaustaisten ihmisten kanssa ryhmässä toimiessa. Kuten Laakso (1994, 64, 65) toteaa, maahanmuuttajien kouluttamisessa tapahtuu luontevasti kulttuurien kohtaamista, kun vuorovaikutustilanteissa omina oivalluksina syntynyt kulttuurinen tieto johtaa positiivisiin asenteisiin kulttuureja kohtaan. Tulosten perusteella käsityöllinen pajatoiminta tarjosi mahdollisuuden maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtaamiselle sekä myönteiselle kokemukselle, mahdollistaen omien ennakkoluulojen poistamista toista ryhmää kohtaan. Käsityöllistä toimintaa sisältävä maahanmuuttajien koulutus antaakin Lappalaisen (2005, 239, 38) mukaan mahdollisuuksia aikuisten maahanmuuttajien kulttuurien kohtauttamiseen ja koulutuksen kehittämiseen. Tutkimustulosten perusteella käsityöllinen pajatoiminta loi mahdollisuuden Rasilaisen (2016, 19) mukaiselle kotouttamisen kaksisuuntaiselle tavoitteelle eli maahanmuuttajien ja vastaanottajamaan asukkaiden sopeutumiselle uudenlaiseen yhteiskuntaan.

82 Kotouttamistoiminnan keskeisimpiä haasteita ovat hyvien suhteiden luominen maahanmuuttajaryhmien ja vastaanottavan yhteiskunnan välille (Valtonen 1999, 39).

Käsityöpaja vastasi tähän haasteeseen, sillä tulosten mukaan pajatoiminnan tavoitteena oli edesauttaa kontaktin ja vuorovaikutuksen muodostumista ryhmän jäsenten, erityisesti maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Osalle suomalaisista osallistuista pajatoiminta tarjosi ensimmäisen kokemuksen vuorovaikutuksesta maahanmuuttajien kanssa, kun puolestaan osalle maahanmuuttajista tämä oli ainut paikka koulun ulkopuolella, missä he saivat harjoitella suomen kieltä ja olla vuorovaikutuksessa suomalaisten kanssa. Lappalaisen (2007, 21) mukaan käsityöllinen toiminta tuo mahdollisuuksia kielen opiskeluun kokemuksellisen oppimisen kautta. Tulosten mukaan toiminnan sanallistaminen puhutuksi ja kirjoitetuksi kieleksi sekä yhteistoiminnallisuus, toivat mahdollisuuksia tälle maahanmuuttajien toivomalle suomen kielen harjoittelulle. Lappalaisen (2007; 2005, 195) mukaan käsityöllisessä tekemisessä kulttuurien välinen yhteistyö auttaakin käsittämään kielen lisäksi kulttuuria ja täten maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen. Samalla mahdollistuu oman kulttuuri-identiteetin vahvistaminen sekä säilyttäminen (emt. 2007, 21).

Salmisen (1997, 54) tutkimuksen mukaan pakolaiset toivovat kanssakäymistä suomalaisten kanssa, mikä tuli esille vahvasti myös tutkimustuloksissamme. Valtosen (1999, 4) mukaan kotoutuminen edellyttää, että maahanmuuttajat vakiinnuttavat asemansa myös epävirallisissa yhteiskunnallisissa verkostoissa lähipiirin ja sukulaissuhteiden ulkopuolella. Voimme todeta, että käsityöllinen toiminta ryhmässä voi olla yksi kotoutumista edistävä toimintamuoto, mikä edistää maahanmuuttajan kotoutumista ja mahdollistaa sosiaalisten verkostojen muodostumisen kantaväestöön. Haasteena tällaiselle toimintamuodolle on se, miten sitouttaa suomalaisia osallistujia toimintaan mukaan. Huomasimme, että maahanmuuttajille oli todella tärkeää pajaan osallistuminen ja suomen kielen harjoittelu luonnollisissa tilanteissa. Heidän osallistumisensa pajatoimintaan oli suomalaisia vakituisempaa. Suomalaiset osallistujat vaihtuivat eri kertoina ja voimme olettaa, että vaikka he antoivat positiivista palautetta ja saivat positiivisia kokemuksia maahanmuuttajien kanssa toimimisesta, ei heillä ollut samanlaista tarvetta osallistua kaikille kerroille kuin maahanmuuttajilla. Tulkinnaksi jää, että oliko osallistuminen suomalaisille kokemuksen hakemista. Vakiintuneena toimintana tämänlainen käsityöllinen toiminta

83 mahdollistaisi ystävyyssuhteiden solmimista maahanmuuttajien ja suomalaisten kesken.

Haasteena toiminnalle on se, minkälainen sisältö palvelee kaikkia osapuolia ja sitouttaa toimintaan mukaan.

Ryhmään osallistujilla sekä ryhmäprosessilla oli merkitystä tulosten mukaan ryhmän vuorovaikutukseen. Pajojen alussa pidetyt tutustumis- ja ryhmäytymistoiminta rentouttivat ilmapiiriä ja madalsivat kynnystä kontaktiin maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä.

Kontaktin ottaminen toisiin ryhmän jäseniin lisäsi turvallisuuden tunnetta ryhmässä, mikä tulee esille myös Kopakkalan (2005, 38) tekstissä. Ryhmän turvallisuus kasvaa hänen mukaansa sitä mukaa, kun kahdenväliset vuorovaikutussuhteet lisääntyvät ryhmän jäsenten välillä. Tämä tuli esille tuloksissa etenkin parityöskentelyn yhteydessä. Tuloksista käy ilmi, että pajatoiminnassa näkyi yhteisen kokemuksen ja ryhmän jäsenten tuntemisen vaikutus ilmapiiriin. Turvallinen ilmapiiri rohkaisi ryhmän osallistujia olemaan vuorovaikutuksessa toisten ryhmän jäsenten kanssa sekä käyttämään rohkeasti suomen kieltä. Pajatoiminta vakinaisena ja pitkäjaksoisena toimintana, missä osallistujat pysyisivät samana, tukisi varmastikin ryhmäprosessin etenemistä ja sitä kautta myös kotoutumista. Tällöin ryhmän jäsenet oppisivat mahdollisesti tuntemaan toisiaan paremmin, vuorovaikutus olisi runsaampaa ja kaksisuuntainen kotoutuminen näkyisi osallistujien henkilökohtaisessa elämässä. Tutkimustulokset osoittivat, että sekä suomalaiset että maahanmuuttajaosallistujat saivat pajojen myötä kohdata erilaisissa vuorovaikutustilanteissa eri kulttuurien edustajia kuin mitä itse edustivat ja samalla mahdollisesti hyväksyä ja omaksua piirteitä muista kulttuureista.

Kuten Bergbom ja Giorgiani (2007, 66; Valkeapää 2016, 21; Valtonen 1999, 32) toteavat kielen oppimisen olevan keskeistä kotoutumisen kannalta ja Rasilaisen (2016, 19) mukaan sen olevan kotoutumisesta käytetty mittari, kielen oppimisen merkitys korostui tutkimustuloksissa maahanmuuttajien kommenteissa. Tutkimustulosten perusteella maahanmuuttajilla oli halu harjoitella suomen kieltä, mikä mahdollistui pajoissa vapaan ja ohjatun, arkipäiväisissä tilanteissa tapahtuvan keskustelun myötä. Rasilaisen (emt., 22) mukaan tallainen luonnollisissa tilanteissa tapahtuva keskustelu toimiikin maahanmuuttajien peruskielitaidon valmiuksien

84 vahvistajana. Rasilainen kertoo Suomessa maahanmuuttajien kielikoulutuksen näkevän kielen vuorovaikutuksen välineenä, mikä näkyi tuloksissamme muun muassa siinä, ettemme takertuneet kielen rakennejärjestelmiin ja keskityimme vuorovaikutukseen verbaalisesti mutta myös nonverbaalisesti. Tutkimustulosten mukaan voimme todeta käsityöllisen pajatoiminnan luoneen luonnollisia vuorovaikutustilanteita, mitkä toimivat kielitaitoa nopeasti kartuttavina (ks. Rasilainen emt., 23). Tutkimustulosten mukaan käsityöllinen toiminta toi kielen oppimiselle harjoittelutilanteita käsityömateriaalien, värien ja erilaisten työtapojen myötä (vrt. Lappalainen 2007, 38).

Tutkimustuloksissa käy ilmi yhteisen kielen merkitys kommunikoinnin edellyttävänä tekijänä.

Kielitaito mahdollistaa kommunikoinnin, kuten Bergbom ja Giorgiani (2007, 66) asian ilmaisevat. Tutkimuskohteessamme yhteisen verbaalisen kielen avulla osallistujien oli mahdollisuus puhua toistensa kanssa ja jakaa kokemuksiaan. Tutkimustulokset ja kuten Bergbom & Giorgiani (2007, 66, 67) toteavat, vuorovaikutus voi onnistua vähäiselläkin yhteisellä kielitaidolla, jos osapuolet suhtautuvat myönteisesti toisiinsa sekä pyrkivät ymmärtämään toisiaan, näkyi ryhmässämme. Kielen osaaminen ja ymmärtäminen sekä käsityölliset taidot vaikuttivat siihen, millaista toimintaa ryhmässä pystyi järjestämään. Kuten Sipilä (2018, 135- 141, 146, 148) toteaa käsityöllisen toiminnan ja produktien toimivan yhteisenä kielenä, myös pajoissa käsityöllinen toiminta ja käsityöproduktit toimivat yhteisenä kielenä osallistujien kesken. Ne toimivat kommunikoinnin apuna ja loivat vuoropuhelua.

Valkeapään (2016, 26) mukaan urheilu ja taiteiden eri muodot voivat tukea eri kulttuureista tulevien ihmisten keskinäistä kiinnostusta. Tutkimustulosten perusteella käsityöt olivat yksi syy pajatoimintaan osallistumiseen, minkä lisäksi voimme olettaa, että käsityöt tukivat ryhmäläisten keskinäistä kiinnostusta. Se ilmeni tulosten mukaan etenkin toisten tekemien käsityöproduktien ihasteluna. Tulosten mukaan käsityöllinen toiminta toi keskinäisen kiinnostuksen lisäksi turvallisuutta osallistua eri kulttuuritaustaisista ihmisistä muodostuvaan pajaan. Lappalainen (2007, 15) toteaakin käsityöoppimisella olevan rauhoittava vaikutus, mikä tuo turvallisuutta ja

85 antaa rentoutuneen lähtökohdan kielen oppimiselle. Tuloksista tulee myös ilmi, kuinka ilmapiiri oli rentoutunut, sillä pajoissa naurettiin ja heitettiin vitsejä.

Tuloksista käy ilmi, etteivät pajoissa tehdyt käsityölliset toiminnat itsessään olleet syy tekemiseen, vaan väline johonkin muuhun (ks. kuva 15). Käsityöllinen toiminta toimi välineenä muun muassa vuorovaikutuksen syntymiseen ja ylläpitämiseen ja täten suomen kielen aktiiviseen käyttämiseen. Käsityöllisin menetelmin tehtyjä käsityöprodukteja puolestaan valjastettiin vuorovaikutteisiin aktiviteetteihin luomaan monipuolisia ja arkisia tilanteita suomen kielen käyttämiselle. Loppuyhteenvetona voimme todeta, että käsityöllisellä toiminnalla on mahdollisuuksia vastata kotoutumisen haasteisiin ja olla yhtenä kotoutumista edistävänä toimintamuotona. Kokosimme tutkimustulosten perusteella taulukon (ks. liite 2) kotoutumista edistävän etnisesti monikulttuurisen käsityöllisen pajatoiminnan järjestämisen tueksi. Kyseinen taulukko kiteyttää tutkimustulokset kertoen ohjeita, millä lailla käsityöllisen pajatoiminnan saa valjastettua kotoutumista edistäväksi.

Kuva 15. Tulokset tiivistetyssä muodossa

86