Arjenkaltaiset suomen kielen harjoittelutilanteet

Videomateriaalien perusteella maahanmuuttajat ilmaisivat haluavansa käyttää suomea arjen kaltaisissa tilanteissa, mihin pajatoiminta toi mahdollisuuden. Käsityöllinen toiminta sekä yhteisöllisyyttä lisäävät vuorovaikutteiset harjoitteet toivat mahdollisuuden harjoitella suomen kieltä luonnollisissa, arjen kaltaisissa tilanteissa. Videomateriaalien mukaan pajaan osallistuneet maahanmuuttajat ilmaisivat haluavansa olla enemmän kontaktissa suomalaisten kanssa kuin mitä he tällä hetkellä olivat. He kokivat selkeästi turhautumista vähäiseen kontaktimäärään suomalaisten kanssa. He ilmaisivat, ettei kieltä pääse juuri ollenkaan harjoittamaan todellisuudessa. Maahanmuuttaja (mh7) kertoi esimerkiksi, ettei hän pääse puhumaan suomea suomen kielen oppituntien ulkopuolella. Hänen kokemuksensa oli, että naapurit eivät pysähdy keskustelemaan eikä suomalaisia kontakteja ole (videomateriaali, paja3).

72 Minä haluan puhua yksi päivä edes vähän aikaa, yksi viikko kaksi, vähän, minä haluan opit suomi. Minä haluan tavata ihmiset. Minä halua täällä 20 vuotta. Minä halua oppi suomi, apua. Täällä ihmiset, minä halua kontakteja. (mh7, videomateriaali, paja3)

Videomateriaaleista tuli esille uusien sanojen kontekstisidonnainen harjoittelu. Kielen harjoittelua ja uusien sanojen oppimista tapahtui huomaamatta toistamalla suomenkielisiä sanoja tekemisen ohessa sattumanvaraisissa tilanteissa.

(Aasinhäntä-leikin yhteydessä) Oijjgealle.(mh8) Oikealle.(mh7) Oikealle. (mh8) (videomateriaali, paja2)

(Ohjaaja kysyy ryhmässä tehdystä ilmeteoksesta) Mitä (asioita) sieltä löytyy? (ohj) Parta, syy, nenä, kaksi silmät, korvat ja tämä, mikä? (mh1) Kulmakarvat (mh2) Kulmakarvat ja hiujkset.(mh1) (videomateriaali, paja2)

Videomateriaalin (paja1) mukaan maahanmuuttajat käyttivät pajoissa suomen kieltä vapaan keskustelun lisäksi ohjatusti kontekstisidonnaisesti. Keskustelua tapahtui vapaamuotoisesti ja ohjattuna tutustumis- ja ryhmäytymistoiminnassa sekä käsityöllisessä toiminnassa. Ohjattua keskustelua oli muun muassa tutustumistoiminnassa, missä liikuttiin ja musiikin loputtua keskusteltiin parin kanssa ohjaajien valitsemilla yhteisillä ja vaihtuvilla aiheilla. Myös kuvia ja esineitä käytettiin kuulumisten kertomisen apuna (videomateriaali, paja3) ja parin kanssa tapahtuvaa käsityöllistä toimintaa keskustelutilanteen aloittajana (videomateriaali, paja1).

Paljon keskustelua herättävät tilanteet olivat hedelmällisiä suomen kielen aktivoijia.

Harjoittelun ohjaaja kertoi todellista keskustelua herättävien tehtävien olevan suomen kielen oppimisen kannalta merkittäviä tilanteita (harjoittelun ohjaajan reflektio, paja3).

Videomateriaalien mukaan ohjaajat valjastivat näkemiään tilanteita niissä luontevasti esiintyvien sanojen läpikäymiseen. Useille ne olivat tuttujen asioiden toistoa, osalle tärkeitä tilanteita kielen harjoittelun kannalta, kuten uusien sanojen oppiminen. Aineiston perusteella käsityöllinen toiminta, kuin myös muu pajassa tapahtuva toiminta, vaati suomen kielellä ja demonstroiden annettujen ohjeiden kuuntelua, ymmärtämistä ja niiden mukaan toimimista.

73 Ohjeen ymmärtäminen tapahtui usein yksilön päänsisäisenä prosessina, muita seuraamalla tai kysymällä selventäviä kysymyksiä. Tekeminen oli aina seurausta tilanteen ymmärtämisestä – oli se sitten tapahtunut suoraan sanallisien ohjeiden ymmärtämisenä, demonstraation avulla tai näiden yhdistelmällä.

(Letityksen oppimistilanne) Keskelle (ohj). Joo (mh8 ei tiennyt sanan merkitystä).

Keskelle (ohjaaja demonstroi sanallisen ohjeen lisäksi letitystä, jotta asia tulisi ymmärretyksi). Keskelle (mh8 ymmärsi sanan tarkoituksen ja sen mitä tehdä).

(videomateriaali, paja2)

Videomateriaalin ja itsereflektion (paja4) mukaan myös draamanomaista työskentelyä valjastettiin luomaan luonnollisia, arjentodellisuutta vastaavia harjoitustilanteita (ks. kuva 13).

Siinä hyödynnettiin itse käsityöllisin menetelmin tehtyjä makrame-nukkeja, mitkä johdattelivat keskusteluita kuviteltuihin ohjaajien kertomiin ympäristöihin. Vuorovaikutus ja suomen kielen ahkera käyttäminen oli aktiivista tällaisessa työskentelyssä, missä ryhmäläiset keskustelivat kolmessa ryhmässä.

-- oli tehty ensin ne nuket, makramenuket -- käytettii niitä, se toimi yllättävän hyvin -- Oli tosi kiva, ku oli sitä draamaa sen avulla. Siin tuli sellaisia arkipäiväisiä juttuja. Ja sitten oli hauska seki, et neki keksi ne nimet ja tarinat, et ne käytiin läpi, et kuka kukin nukke on. Se oli tosi hyvä. (itsereflektio, paja4)

Kuva 13. Käsityöprodukteja käytettiin draamanomaiseen tekemiseen.

74 5.3.3 Kielen harjoittelun tukeminen

Aineisto osoittaa käsityöllisissä pajoissa kannustavan ilmapiirin luoneen vahvan tuen kielen harjoittelulle. Kannustava ilmapiiri näkyi videomateriaaleissa muun muassa siinä, että osallistujat kannustivat, auttoivat ja tukivat toisiaan puhumistilanteissa. Myös yhteinen tavoite johti kannustamiseen ja tukemiseen, sillä yhdessä haluttiin saada aikaan onnistumisia.

Esimerkiksi videomateriaalista (paja2) voimme todeta, kuinka suomea heikoiten taitava uskaltautui useaan otteeseen selittämään sanoja sanaselityspelissä. Sanaselitys-pelissä ryhmästä kaksi kerrallaan sai selittää sanan yhdessä omalle ryhmälleen, jolloin he saivat tukeutua kuvalla konkretisoitujen sanojen lisäksi toisiinsa (ks. kuva 14). Suunnittelu ja kielelliskuvallisuus tuki täten suomen kielen käyttämiseen rohkaistumista.

Ehkä huomas just, et yhtä jännitti et keksiikö mitään sanottavaa ja halus et sitä autetaan suomen kielen tuottamisessa. Et sit autettiin ja se sai selitettyy, ja ei tarvinnu puuttua.

Ja ryhmän kannustus just vei eteenpäin niitä tilanteita, et ryhmä tuki. (itsereflektio, paja3)

Aineiston mukaan eleiden käyttäminen puhumisen rinnalla auttoi ymmärtämään heikosta kielitaidosta riippumatta ja siihen kannustaminen toi turvaa rohkeampaan suomen kielen käyttämiseen. Myös asioiden osoittamisen kautta osallistujat saivat ilmaistua itseään ja tulivat ymmärretyiksi (videomateriaali, paja3). Toisto ja elekielen käyttäminen auttoivat täten yhteisen ymmärryksen luomisessa, mikäli yhteinen verbaalinen kieli oli heikkoa.

Osallistujat puhuvat edeltävän kerran pirtanauhoista ja ohjaaja haluaa päästää maahanmuuttajan (mh8) mukaan keskusteluun. “Se koru “(ohj). Mh8 nyökkäsi osoittaakseen ymmärtäneensä. “Lapsi” (Mh8 näyttää elekielellä lapsen olevan pieni, tarkoittaen ilmeisesti antaneensa korunsa lapselleen). Tästä keskustelu jatkui heikosti suomen kieltä taitavien kanssa. “Minkä ikäinen lapsi?” (ohj käyttää lisäksi elekieltä)

“Kaksi” (mh8 käyttää sormia apunaan luvun sanoessaan). (videomateriaali, paja2)

75 (Parityöskentelyä aasinhäntä-leikin yhteydessä) Odota! Ylös, vasemmalle, vähän, vähän (mh7 ohjasi mh8:a ja auttoi ohjaamista kädestä pitäenkin oikeaan suuntaan). Ylös, alas (mh7). (Naurua kun aasinhäntä oli saatu “paikoilleen”) (videomateriaali, paja2)

Ohjaajat tukivat videomateriaalien mukaan suomen kielen ymmärtämistä suunnitellusti myös yksinkertaistamalla ja puhumalla hitaammin, mikäli ryhmässä oli hyvin heikosti suomea taitavia maahanmuuttajia. Kielen käytössä huomioitiin ryhmän taso suomen kielen taitamisessa.

Verbaalinen kieli muuttui luonnollisesti selkokieleksi myös suomalaisilla osallistujilla, kun he puhuivat maahanmuuttajien kanssa. Aineistosta voi huomata puhumisen muuttuneen täysin tavalliseksi, kun pajoissa olleiden maahanmuuttajaosallistujien suomen kielen taito oli joillain pajakerroilla keskivertoista.

No miten suomen kielen kommunikointi sun näkökulmas, et ymmärsitko sinä heitä? (ohj) Kyllä! Huomas, et itekki puhu vähä erilailla, ku suomalaisille. Sitä selkeytti. (s4, palaute, paja2)

Aineistosta näkyy, kuinka ohjeistuksessa huomioitiin useiden aistikanavien käyttämistä.

Aineistosta voi päätellä ohjaajien käsityksen moniaistillisuuden mahdollisuuksista tukea oppimista. Esimerkiksi tutustumistoiminnassa missä käytettiin tutustumiskysymyksiä, kysymykset olivat kirjoitetussa muodossa esillä, käytiin läpi ja tehtävä demonstroitiin, jotta kaikki ymmärtäisivät kielitaidosta riippumatta mitä seuraavaksi tapahtuisi. Videomateriaalin mukaan ohjaajat esittivät tehtävänannot havainnollisesti aina ennen työskentelyyn ryhtymistä.

Ohjaajat toimivat usein siten, että samalla kun toinen heistä kertoi suullisesti mitä seuraavaksi tullaan tekemään, toinen konkretisoi sitä elekielellä.

Aineistojen mukaan ohjaajat pyrkivät lisäksi sanallistamaan mahdollisimman paljon ja käyttivät osallistujien näkyville jätettäviä tukisanoja tekemisen sanoittamisen tukemiseksi.

Kielelliskuvallisohjeet (ks. kuva 14) toivat maahanmuuttajille tukea sanojen käyttämiseen toiminnallisissa harjoituksissa, jolloin ei jouduttu tukeutumaan ainoastaan muistiin tai näkyvillä oleviin sanoihin, vaan saivat tarvitsemaansa tukea sanoille kuvista.

76 --ne innostu sitä leikistä - apusanat oli taululla, et ei ollu epäonnistumisenpelkoa siinä kielitaidon kanssa. (itsereflektio, paja2)

--kuva on aina hyvä ja just ne tukisanat on hyvät. -- yleensä he tykkää siitä, et on niitä sanaluetteloita, että kuitenki se suomen opiskelu on sitä päätyötä. (harjoittelun ohjaajan reflektio, paja3)

Kuva 14. Kielelliskuvallisuus sanan selittämisen tukena sanaselityspelissä (Papunet 2018)

Videomateriaaleista näkyy myös kielellisten harjoitteiden tekeminen liikettä hyödyntäen.

Tämänlainen toiminta loi liikkeen kautta kokemuksellisia kielen harjoittelutilanteita ja mahdollisesti rakensi vahvempaa muistijälkeä kielen oppimiselle. Tehtävänä oli muun muassa sanallisen ja siihen liitetyn toiminnan toistaminen luokassa liikkuen.

77

6 POHDINTA

6.1 Tutkimusprosessin arviointi

Laadullisten tutkimusmenetelmien luotettavuutta käsitellään yleensä validiteetin ja reliabiliteetin kautta. Validiteetti tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa on tutkittu sitä, mitä on tarkoitus tutkia. Reliabiliteetti tarkoittaa tutkimustulosten toistettavuutta. Näitä luotettavuuskäsitteitä on kritisoitu sen vuoksi, että ne perustuvat oletukseen yhdestä todellisuudesta, mikä edellyttää uskoa objektiiviseen tietoon. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 160, 161.) Tutkimustehtävämme ohjasi aineiston hankintaa, vaikka se muotoutui vielä aineiston analyysin myötä ja tarkentui vasta tulosten vertaamisen vaiheessa teoriaan.

Tutkimuskysymykset muotoutuivat tuloksien kirjaamisen prosessissa. Tutkimusta on mahdollista toistaa teoreettisesti samoilla menetelmillä ja suunnitelmilla. Käytännössä tutkimus on mahdoton toistaa samanlaisena, sillä osallistujat vaikuttavat ainutlaatuisesti omalla persoonallaan toimintaan sekä ryhmäprosessiin, mikä vaikuttaa tutkimukseen ja tutkimustuloksiin. Tutkimusaineistomme hyödyntäminen uudestaan mahdollistaa kuitenkin tutkimustulosten toistettavuuden.

78 Triangulaatio on keino lisätä tutkimuksen luotettavuutta (Kananen 2017, 155; Tuomi &

Sarajärvi 2018, 166). Triangulaatio tarkoittaa erilaisten aineistojen, menetelmien, tutkijoiden, tiedonlähteiden tai teorioiden yhdistämistä samassa tutkimuksessa, mikä lisää tutkimuksen luotettavuutta (Eskola & Suoranta 1998, 68; Tuomi & Sarajärvi 2018, 167). Triangulaatio on toimintasuunnitelma, jonka avulla tutkija kykenee ylittämään henkilökohtaiset ennakkoluulonsa, koska triangulaatiossa ei voi sitoutua vain yhteen näkökulmaan (Tuomi &

Sarajärvi 2018, 167). Tutkimuksessamme toteutui menetelmätriangulaatio ja tutkijatriangulaatio (Eskola & Suoranta 2005, 69). Eri menetelmillä saatujen tutkimustulosten vaarana on se, että tulokset ovat ristiriitaisia keskenään (Kananen 2017, 166).

Metodologisella triangulaatiolla tarkoitetaan ilmiöstä kerättävän tiedon saamista useiden metodien avulla. Nämä voivat olla haastattelu, palaute, havainnointi, tilanteiden nauhoitus yms.

(Tuomi & Sarajärvi 2018, 168.) Keräsimme aineistoamme videoimalla, äänittämällä, keräämällä osallistujien palautteita, jolloin aineiston kerääminen tapahtui Anttilan (2005, 277- 278) mukaan monimenetelmällisesti. Anttila tuo ilmi, ettei ole suotavaa haastatella vain joitain henkilöitä ja joiltakin kerätä palautelomakkeita. Päädyimme tällaisiin ratkaisuihin kuitenkin kielellisten haasteiden seurauksena. Anttila tuo kuitenkin esille, että ellei joillain menetelmillä saavuteta tarvittavien ilmiöiden esiin tulemista, tietoja voi täydentää muiden menetelmien avulla. Kanasen (2017, 155) mukaan triangulaatiota on hyvä käyttää silloin, kun yksi menetelmä jättää tiedonkeruuseen aukkoja, joita voidaan täydentää toisella menetelmällä.

Tutkimuksessamme sillä tarkoitetaan samasta ilmiöstä eri tutkimusstrategioin kerättyä tietoa samoista tilanteista.

Eskolan ja Suorannan (2005, 69) mukaan tutkijatriangulaatio tarkoittaa sitä, että samaa ilmiötä tutkii useampi tutkija. Tutkimuksessamme tutkijoita on kaksi. Tällöin tutkijoiden on neuvoteltava havainnoistaan ja näkemyksistään ja päästävä yksimielisyyteen erilaisista tutkimuksen ratkaisuista. Nämä ratkaisut ovat esimerkiksi aineiston hankintaan, sen luokitteluun ja tulkintaan sekä raportin kirjoittamiseen liittyvät ratkaisut. Eskolan ja Suorannan (1998, 70) mukaan tutkijatriangulaatiossa kaksi tai useampi tutkija monipuolistaa tutkimusta ja tarjoaa laajempia näkökulmia. Tutkimuksessamme molemminpuolinen avoin luottamussuhde

79 ja hyvä yhteistyösuhde mahdollistivat hyvän tutkijatriangulaation. Saimme keskustella molempien ajatuksia kunnioittaen ja työtä arvostaen, minkä seurauksena ratkaisut löytyivät yhteistyössä molempien ajatustyön myötä. Koko tutkimus eteni tiiviin yhteistyön ja toisiaan korjaavan prosessin kautta.

Luotettavuutta tarkastellaan myös avoimen subjektiivisuuden (Ponto 2013,78) kannalta, mikä ilmenee tutkimuksessamme muun muassa sitaateilla perustellen, mikä mahdollistaa tutkimuksen etenemisen ja toteutumisen seuraamisen. Eskolan ja Suorannan (2005, 208) mukaan laadullisessa tutkimuksessa tutkija joutuu jatkuvasti pohtimaan tekemiään ratkaisuja.

Kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisesti työskentelymme sisälsi keskustelua ja pohdintaa tutkimusprosessin aikana yhdessä asioista, mitkä vaativat ratkaisuja. Anttilan (2005, 277) mukaan tutkijalle onkin tärkeää huomata tutkimuksessa mukana olleiden intentiot eli missä mielessä ja minkä vuoksi jokin asia ilmaistaan tai jokin ilmiö tapahtuu. Näitä ovat tutkittavien tarkoitusperät ja motiivit. Nämä saattavat vaikuttaa myös tuloksiin, mikäli esimerkiksi palautteissa ja haastatteluissa olisi taustalla miellyttämisen halusta johtuneet vastaukset.

Suullisessa haastattelussa on mahdollista, että osallistujat antoivat parempaa palautetta mitä olisivat antaneet anonyymissä kirjallisessa palautteessa. Palautteen saaminen suullisesti osalta osallistujalta oli kuitenkin välttämätöntä, sillä luku- ja ymmärrystaito olivat esteenä kirjalliselle palautteelle.

Videolaitteeseen ei kiinnitetty alun lupakyselyiden jälkeen mitään huomiota emmekä usko sen vaikuttaneen osallistujien toimintaan. Videoaineiston validiteettiinkin vaikuttavina haasteina olivat tilojen kaikuminen, paljon ääniä ja niiden sekoittuminen samaan aikaan puhuessa. Tämän vuoksi kaikista hedelmällisistä tilanteista ei saanut selvää. Paikallaan oleva yleisvideokuvaus antoi joillekin tilanteille paremman mahdollisuuden tulla tarkasteluun kuin toisille. Kauempana kamerasta olevat tilanteet eivät kuuluneet niin selkeänä videolla ja tilanteita jäi huomaamatta videoissa kuvakulman asettamisen vuoksi. Videoissa ei näkynyt koko ajan koko ryhmä eikä kaikki toiminta. Kaikkien puhetta ei pystynyt erottamaan yleisestä puheensorinasta. Videoista näki, ketkä ymmärsivät ohjeet ja mikä auttoi ketäkin ymmärtämään ja toimimaan sekä miten osallistujat toimivat. Videoita joutui katsomaan moneen kertaan, jotta pystyi erottamaan eri

80 keskusteluita ja tilanteita. Videoista oli helpompi erottaa vahvaäänisten puhetta sekä niiden, jotka olivat lähellä kameraa. Tämän vuoksi vain seitsemän eri henkilöä on merkattu puhuneen videomateriaaleissa.

Aineistosta valittuihin sitaatteihin ja analyysistä nouseviin tuloksiin vaikuttavat tekemämme valinnat: mitä olemme nostaneet aineistosta keskeisiksi asioiksi ja mitkä ovat puolestaan jääneet vähemmälle huomiolle. Olemme kuitenkin pyrkineet tuomaan esille laajasti eri näkökulmia ja eri tilanteita, jottei antamamme kuva aineistosta tule yksipuolisesti esille. Aineistomme kyselylomakkeena kerätty palaute olisi ollut hyvä suunnitella sellaiseksi, mikä ei olisi estänyt heikommin suomen kielen taitavia vastaamasta. Lomakkeen tekemiseen olisi pitänyt varata paremmin aikaa ja palautetta olisi ollut hyödyllistä kerätä jokaisen pajakerran yhteydessä.

Palautteiden avulla olisimme saaneet paremmin osallistujien äänen näkyville ja laajentaneet mahdollisesti tutkimuksen syvyyttä ja täten merkittävyyttä. Nyt kyselylomakkeen täyttämiseen saattoi vaikuttaa monet asiat, kuten ryhmäpaine ja kielitaidon heikkous. Kyselylomakkeen täyttivät kirjallisesti pajan kolme maahanmuuttajaa ja toiset kolme suullisesti.

6.2 Käsityöllinen pajatoiminta kotoutumista edistävänä toimintana

Maahanmuuton tarpeen sekä sen lisääntymisen vuoksi maahanmuuttajien kotoutuminen yhteiskuntaamme on ajankohtainen ja tärkeä aihe niin kantaväestön kuin maahanmuuttajien kannalta. Kotoutuminen on pitkällinen prosessi, sillä se tapahtuu ajan kuluessa ajatuksissa, arvoissa ja käyttäytymisessä (Salminen 1997, 19; Valkeapää 2016, 23). Kotoutumisen tutkiminen vaatii pitkällisen seuraamisen ja datan keräämisen. Emme lähteneet tutkimuksellamme selvittämään kuinka käsityöllinen toiminta vaikutti kotoutumiseen, vaan keskitymme tutkimuksessamme tulkitsemaan mitä mahdollisuuksia käsityöllisellä toiminnalla on kotoutumisen välineenä (etnisesti monikulttuurisessa käsityöpajatoiminnassa). Tuloksissa tuli ilmi, että käsityöllinen toiminta oli kaikkia ryhmän jäseniä, kantasuomalaisia ja

81 maahanmuuttajia osallistavaa ja täten se mahdollisti kotoutumisen edistymistä (Forsander 2001, 38- 39).

Tulosten mukaan voimme todeta, että käsityöllinen toiminta ryhmässä voi olla väline kotoutumiseen ja täten maahanmuuttajia osallistavaa toimintaa. Suomen lainsäädännön (Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010) mukaan maahanmuuttajien kotoutumista edistävä toiminta tukee ja edistää maahanmuuttajien mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Käsityöllinen toiminta mahdollisti osallistumisen ja osallisuuden kokemista suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä Rasilaisen (2016, 24) mukaan johtuu siitä, että yksilö saa olla yhteisön toiminnassa mukana. Käsityöpajoissa tapahtunut yhteisöön kuulumisen tunne tuotti mahdollisesti jossain määrin yhteiskuntaan juurtumista ja sen myötä kotoutumista.

Tässä tutkimuksessa käsityöllinen toiminta mahdollistaa myönteisiä vuorovaikutustilanteita ja positiivisia kokemuksia eri kulttuuritaustaisten ihmisten kanssa ryhmässä toimiessa. Kuten Laakso (1994, 64, 65) toteaa, maahanmuuttajien kouluttamisessa tapahtuu luontevasti kulttuurien kohtaamista, kun vuorovaikutustilanteissa omina oivalluksina syntynyt kulttuurinen tieto johtaa positiivisiin asenteisiin kulttuureja kohtaan. Tulosten perusteella käsityöllinen pajatoiminta tarjosi mahdollisuuden maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtaamiselle sekä myönteiselle kokemukselle, mahdollistaen omien ennakkoluulojen poistamista toista ryhmää kohtaan. Käsityöllistä toimintaa sisältävä maahanmuuttajien koulutus antaakin Lappalaisen (2005, 239, 38) mukaan mahdollisuuksia aikuisten maahanmuuttajien kulttuurien kohtauttamiseen ja koulutuksen kehittämiseen. Tutkimustulosten perusteella käsityöllinen pajatoiminta loi mahdollisuuden Rasilaisen (2016, 19) mukaiselle kotouttamisen kaksisuuntaiselle tavoitteelle eli maahanmuuttajien ja vastaanottajamaan asukkaiden sopeutumiselle uudenlaiseen yhteiskuntaan.

82 Kotouttamistoiminnan keskeisimpiä haasteita ovat hyvien suhteiden luominen maahanmuuttajaryhmien ja vastaanottavan yhteiskunnan välille (Valtonen 1999, 39).

Käsityöpaja vastasi tähän haasteeseen, sillä tulosten mukaan pajatoiminnan tavoitteena oli edesauttaa kontaktin ja vuorovaikutuksen muodostumista ryhmän jäsenten, erityisesti maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Osalle suomalaisista osallistuista pajatoiminta tarjosi ensimmäisen kokemuksen vuorovaikutuksesta maahanmuuttajien kanssa, kun puolestaan osalle maahanmuuttajista tämä oli ainut paikka koulun ulkopuolella, missä he saivat harjoitella suomen kieltä ja olla vuorovaikutuksessa suomalaisten kanssa. Lappalaisen (2007, 21) mukaan käsityöllinen toiminta tuo mahdollisuuksia kielen opiskeluun kokemuksellisen oppimisen kautta. Tulosten mukaan toiminnan sanallistaminen puhutuksi ja kirjoitetuksi kieleksi sekä yhteistoiminnallisuus, toivat mahdollisuuksia tälle maahanmuuttajien toivomalle suomen kielen harjoittelulle. Lappalaisen (2007; 2005, 195) mukaan käsityöllisessä tekemisessä kulttuurien välinen yhteistyö auttaakin käsittämään kielen lisäksi kulttuuria ja täten maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen. Samalla mahdollistuu oman kulttuuri-identiteetin vahvistaminen sekä säilyttäminen (emt. 2007, 21).

Salmisen (1997, 54) tutkimuksen mukaan pakolaiset toivovat kanssakäymistä suomalaisten kanssa, mikä tuli esille vahvasti myös tutkimustuloksissamme. Valtosen (1999, 4) mukaan kotoutuminen edellyttää, että maahanmuuttajat vakiinnuttavat asemansa myös epävirallisissa yhteiskunnallisissa verkostoissa lähipiirin ja sukulaissuhteiden ulkopuolella. Voimme todeta, että käsityöllinen toiminta ryhmässä voi olla yksi kotoutumista edistävä toimintamuoto, mikä edistää maahanmuuttajan kotoutumista ja mahdollistaa sosiaalisten verkostojen muodostumisen kantaväestöön. Haasteena tällaiselle toimintamuodolle on se, miten sitouttaa suomalaisia osallistujia toimintaan mukaan. Huomasimme, että maahanmuuttajille oli todella tärkeää pajaan osallistuminen ja suomen kielen harjoittelu luonnollisissa tilanteissa. Heidän osallistumisensa pajatoimintaan oli suomalaisia vakituisempaa. Suomalaiset osallistujat vaihtuivat eri kertoina ja voimme olettaa, että vaikka he antoivat positiivista palautetta ja saivat positiivisia kokemuksia maahanmuuttajien kanssa toimimisesta, ei heillä ollut samanlaista tarvetta osallistua kaikille kerroille kuin maahanmuuttajilla. Tulkinnaksi jää, että oliko osallistuminen suomalaisille kokemuksen hakemista. Vakiintuneena toimintana tämänlainen käsityöllinen toiminta

83 mahdollistaisi ystävyyssuhteiden solmimista maahanmuuttajien ja suomalaisten kesken.

Haasteena toiminnalle on se, minkälainen sisältö palvelee kaikkia osapuolia ja sitouttaa toimintaan mukaan.

Ryhmään osallistujilla sekä ryhmäprosessilla oli merkitystä tulosten mukaan ryhmän vuorovaikutukseen. Pajojen alussa pidetyt tutustumis- ja ryhmäytymistoiminta rentouttivat ilmapiiriä ja madalsivat kynnystä kontaktiin maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä.

Kontaktin ottaminen toisiin ryhmän jäseniin lisäsi turvallisuuden tunnetta ryhmässä, mikä tulee esille myös Kopakkalan (2005, 38) tekstissä. Ryhmän turvallisuus kasvaa hänen mukaansa sitä mukaa, kun kahdenväliset vuorovaikutussuhteet lisääntyvät ryhmän jäsenten välillä. Tämä tuli esille tuloksissa etenkin parityöskentelyn yhteydessä. Tuloksista käy ilmi, että pajatoiminnassa näkyi yhteisen kokemuksen ja ryhmän jäsenten tuntemisen vaikutus ilmapiiriin. Turvallinen ilmapiiri rohkaisi ryhmän osallistujia olemaan vuorovaikutuksessa toisten ryhmän jäsenten kanssa sekä käyttämään rohkeasti suomen kieltä. Pajatoiminta vakinaisena ja pitkäjaksoisena toimintana, missä osallistujat pysyisivät samana, tukisi varmastikin ryhmäprosessin etenemistä ja sitä kautta myös kotoutumista. Tällöin ryhmän jäsenet oppisivat mahdollisesti tuntemaan toisiaan paremmin, vuorovaikutus olisi runsaampaa ja kaksisuuntainen kotoutuminen näkyisi osallistujien henkilökohtaisessa elämässä. Tutkimustulokset osoittivat, että sekä suomalaiset että maahanmuuttajaosallistujat saivat pajojen myötä kohdata erilaisissa vuorovaikutustilanteissa eri kulttuurien edustajia kuin mitä itse edustivat ja samalla mahdollisesti hyväksyä ja omaksua piirteitä muista kulttuureista.

Kuten Bergbom ja Giorgiani (2007, 66; Valkeapää 2016, 21; Valtonen 1999, 32) toteavat kielen oppimisen olevan keskeistä kotoutumisen kannalta ja Rasilaisen (2016, 19) mukaan sen olevan kotoutumisesta käytetty mittari, kielen oppimisen merkitys korostui tutkimustuloksissa maahanmuuttajien kommenteissa. Tutkimustulosten perusteella maahanmuuttajilla oli halu harjoitella suomen kieltä, mikä mahdollistui pajoissa vapaan ja ohjatun, arkipäiväisissä tilanteissa tapahtuvan keskustelun myötä. Rasilaisen (emt., 22) mukaan tallainen luonnollisissa tilanteissa tapahtuva keskustelu toimiikin maahanmuuttajien peruskielitaidon valmiuksien

84 vahvistajana. Rasilainen kertoo Suomessa maahanmuuttajien kielikoulutuksen näkevän kielen vuorovaikutuksen välineenä, mikä näkyi tuloksissamme muun muassa siinä, ettemme takertuneet kielen rakennejärjestelmiin ja keskityimme vuorovaikutukseen verbaalisesti mutta myös nonverbaalisesti. Tutkimustulosten mukaan voimme todeta käsityöllisen pajatoiminnan luoneen luonnollisia vuorovaikutustilanteita, mitkä toimivat kielitaitoa nopeasti kartuttavina (ks. Rasilainen emt., 23). Tutkimustulosten mukaan käsityöllinen toiminta toi kielen oppimiselle harjoittelutilanteita käsityömateriaalien, värien ja erilaisten työtapojen myötä (vrt. Lappalainen 2007, 38).

Tutkimustuloksissa käy ilmi yhteisen kielen merkitys kommunikoinnin edellyttävänä tekijänä.

Kielitaito mahdollistaa kommunikoinnin, kuten Bergbom ja Giorgiani (2007, 66) asian ilmaisevat. Tutkimuskohteessamme yhteisen verbaalisen kielen avulla osallistujien oli mahdollisuus puhua toistensa kanssa ja jakaa kokemuksiaan. Tutkimustulokset ja kuten Bergbom & Giorgiani (2007, 66, 67) toteavat, vuorovaikutus voi onnistua vähäiselläkin yhteisellä kielitaidolla, jos osapuolet suhtautuvat myönteisesti toisiinsa sekä pyrkivät ymmärtämään toisiaan, näkyi ryhmässämme. Kielen osaaminen ja ymmärtäminen sekä käsityölliset taidot vaikuttivat siihen, millaista toimintaa ryhmässä pystyi järjestämään. Kuten Sipilä (2018, 135- 141, 146, 148) toteaa käsityöllisen toiminnan ja produktien toimivan yhteisenä kielenä, myös pajoissa käsityöllinen toiminta ja käsityöproduktit toimivat yhteisenä kielenä osallistujien kesken. Ne toimivat kommunikoinnin apuna ja loivat vuoropuhelua.

Valkeapään (2016, 26) mukaan urheilu ja taiteiden eri muodot voivat tukea eri kulttuureista tulevien ihmisten keskinäistä kiinnostusta. Tutkimustulosten perusteella käsityöt olivat yksi syy pajatoimintaan osallistumiseen, minkä lisäksi voimme olettaa, että käsityöt tukivat ryhmäläisten keskinäistä kiinnostusta. Se ilmeni tulosten mukaan etenkin toisten tekemien käsityöproduktien ihasteluna. Tulosten mukaan käsityöllinen toiminta toi keskinäisen kiinnostuksen lisäksi turvallisuutta osallistua eri kulttuuritaustaisista ihmisistä muodostuvaan pajaan. Lappalainen (2007, 15) toteaakin käsityöoppimisella olevan rauhoittava vaikutus, mikä tuo turvallisuutta ja

85 antaa rentoutuneen lähtökohdan kielen oppimiselle. Tuloksista tulee myös ilmi, kuinka ilmapiiri oli rentoutunut, sillä pajoissa naurettiin ja heitettiin vitsejä.

Tuloksista käy ilmi, etteivät pajoissa tehdyt käsityölliset toiminnat itsessään olleet syy tekemiseen, vaan väline johonkin muuhun (ks. kuva 15). Käsityöllinen toiminta toimi välineenä muun muassa vuorovaikutuksen syntymiseen ja ylläpitämiseen ja täten suomen kielen aktiiviseen käyttämiseen. Käsityöllisin menetelmin tehtyjä käsityöprodukteja puolestaan valjastettiin vuorovaikutteisiin aktiviteetteihin luomaan monipuolisia ja arkisia tilanteita suomen kielen käyttämiselle. Loppuyhteenvetona voimme todeta, että käsityöllisellä toiminnalla on mahdollisuuksia vastata kotoutumisen haasteisiin ja olla yhtenä kotoutumista edistävänä toimintamuotona. Kokosimme tutkimustulosten perusteella taulukon (ks. liite 2) kotoutumista edistävän etnisesti monikulttuurisen käsityöllisen pajatoiminnan järjestämisen tueksi. Kyseinen taulukko kiteyttää tutkimustulokset kertoen ohjeita, millä lailla käsityöllisen pajatoiminnan saa valjastettua kotoutumista edistäväksi.

Kuva 15. Tulokset tiivistetyssä muodossa

86

6.3 Jatkotutkimusaiheet

Tutkimuksemme aihetta voi jatkotutkia monesta eri näkökulmasta. Tutkimme aihetta valitsemastamme näkökulmasta (mitä mahdollisuuksia käsityöllisellä toiminnalla on kotoutumisessa etnisesti monikulttuurisessa pajatoiminnassa erityisesti vuorovaikutuksen ja kielen oppimisen näkökulmasta), mutta aihetta voi tutkia muistakin näkökulmista.

Jatkotutkimusaiheena voisi olla esimerkiksi mitkä käsityölliset tekniikat tukevat erityisesti kotoutumista ja mitkä tekijät edistävät valtaväestön ja maahanmuuttajien välistä vuorovaikutusta. Maahanmuuttajien kotoutumisen kehittämisessä riittää tilaa uusille ajatuksille ja integraatioille, sillä luonnolliset oppimistilanteet, vuorovaikutteisuus ja toiminnallisuus ovat

Jatkotutkimusaiheena voisi olla esimerkiksi mitkä käsityölliset tekniikat tukevat erityisesti kotoutumista ja mitkä tekijät edistävät valtaväestön ja maahanmuuttajien välistä vuorovaikutusta. Maahanmuuttajien kotoutumisen kehittämisessä riittää tilaa uusille ajatuksille ja integraatioille, sillä luonnolliset oppimistilanteet, vuorovaikutteisuus ja toiminnallisuus ovat

In document Käsityöllinen toiminta kotoutumisen välineenä (sivua 78-0)