Tässäkin tutkimuksessa aiheen tarkastelu aloitetaan oikeustieteen perinteisellä metodilla eli lainopillisella tutkimuksella. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa empirian eli havaintoihin perustuvan tiedon käyttö on harvinaisempaa, vaikka empiirinen tutkimustieto voi olla myös oikeustieteessä hyödyllistä. Lainsäädännöllä on yhteiskuntaan ja sen jäsenten elämään mo-nitahoisia vaikutuksia, joita voidaan empirian avulla pyrkiä tutkimaan perinteistä lainopil-lista tutkimusta laajemmin.126
Tutkimuksia voidaan erotella lähestymistapansa mukaan myös laadullisiin eli kvalitatiivisiin ja määrällisiin eli kvantitatiivisiin. Empiriaa käytetään hyödyksi kummassakin lähestymis-tavassa. Määrällistä tutkimusta voidaan verrata luonnontieteistä tuttuun hypoteesien testaa-miseen, jossa keskitytään lukuihin ja määriin sekä tilastollisiin yhteyksiin. Laadullisessa tut-kimuksessa ollaan kiinnostuneita asioiden tilasta reaalimaailmassa ja voidaan tutkia merki-tyksiä eri ilmiöiden taustalla.127 Tässä tutkimuksessa pyritään laadullisen tutkimuksen
124 Koska laadullinen tutkimus on aina tulkitsijansa näköinen tulkinta aineistosta, on keskeistä raportoida, millaisin vaihein ja päätelmin lopputulokseen on päädytty.
125 Haastatteluaineiston analyysin työvaiheiden kuvaus, ks. Liite 4.
126 Keinänen – Väätänen 2015, s. 1, 6. Ks. myös Ervasti 2004, s. 13. Lisäksi empiriaa voidaan käyttää vallit-sevan asiantilan tai käsillä olevan ongelman laajuuden ymmärtämiseen tai eri henkilöiden ja ryhmien käyt-täytymisen ymmärtämiseen, ks. Keinänen – Väätänen 2015, s. 3–5. Kokoavasti voidaan todeta, että empii-risen tiedon avulla voidaan monipuolisemmin tutkia lainsäädännön käytännön toimivuutta (”law in action”) sen sijaan, että keskityttäisiin ainoastaan lainopin tulkinnalliseen lähestymistapaan (”law in books”), ks.
Keinänen 2005, s. 51; Korkea-aho 2004, s. 82.
127 Alasuutari 2011, s. 28; Keinänen – Väätänen 2015, s. 7, 11; Kainulainen 2004, s. 17.
tymiskulmasta empiirisen haastatteluaineiston avulla ymmärtämään miten ehkäisevän las-tensuojelun sisällön ulottuvuutta voitaisiin määrittää. Lisäksi nostetaan esiin kehittämistar-peita.
Haastattelu on laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä tavanomainen128. Haas-tattelumenetelmät vaihtelevat strukturoidusta eli täsmälleen jokaiset kysymykset samanlai-sina toistavista haastatteluista puolistrukturoituihin sekä avoimiin haastatteluihin. Struktu-roitu haastattelu on tavallaan kyselylomakkeen täyttämistä suullisesti. Puolistrukturoidussa eli teemahaastattelussa kysymykset ovat pääosin ennalta määriteltyjä, mutta haastattelija voi tilanteen mukaan ohjata vastauksia tarkentavilla kysymyksillä. Avoimessa haastattelussa haastateltavalle esitetään ylätason teemoihin liittyviä kysymyksiä ja paljolti vastaajasta riip-puu, millaisia asioita hän vastauksissaan pohtii ja nostaa esille.129 Tässä tutkimuksessa käy-tetty haastattelumenetelmä on lähimpänä teemahaastattelua.
Haastattelututkimuksessa on myös huomioitava menetelmästä johtuvat rajoitteet ja epävar-muustekijät. Haastatteluin kerätty aineisto kertoo lähinnä siitä, mitä haastateltavat ajattelevat ja tuntevat kuin siitä, miten he todellisuudessa toimivat. Ihmisten todellinen käyttäytyminen voi erota siitä, minkä kuvan he haastattelussa antavat. Epämiellyttäviä asioita saatetaan kau-nistella tai jättää jotakin olennaista kertomatta.130 Haastattelussa on kysymys ihmisten koh-taamisesta, joten väistämättä haastatteluaineistoon vaikuttavat myös esimerkiksi haastatte-lutilanne, tunnelma ja henkilökemia. Haastattelijan tulee pyrkiä neutraliteettiin, mutta siitä huolimatta on mahdollista, että toisen haastattelijan tekemänä vastaukset kysymyksiin voi-sivat olla erilaisia.131
Haastatteluaineiston analyysissa on huomioitava, että mitä avoimempien haastattelukysy-mysten käytöstä on kyse, sitä haastavampaa voi olla kohdistaa haastateltavan vastaukset oi-keaan asiayhteyteen eli tutkijan tulkinnan osuus kasvaa.132 Laadullinen aineisto ei myöskään sellaisenaan anna yksiselitteisiä vastauksia, vaan analysoinnissa on aina kyse juuri kyseisen
128 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 73.
129 Arksey – Knight 1999, s. 6–7; Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 77–78.
130 Arksey – Knight 1999, s. 4–5, 15.
131 Arksey – Knight 1999, s.55.
132 Arksey – Knight 1999, s. 9.
tutkijan näkemyksestä, tulkinnoista ja valinnoista. Toisen tutkijan käsissä analyysista voisi tulla samankin aineiston perusteella erilainen.133
Jos tutkimuksessa halutaan tehdä yleistyksiä, tulee otoksen olla riittävän edustava. 134 Tässä tutkimuksessa yleistettävyyteen ei pyritä eikä tämän tutkimuksen otosta voida riittävän edus-tavana pienen haastateltavien määrän ja tapaustutkimuksellisen luonteen vuoksi pitää.135 Li-säksi yleistettävyyttä rajoittaa tutkimuksessa käytetty otantamenetelmä. Sen ensimmäisessä vaiheessa kohdejoukko rajattiin tiettyihin lapsiperhepalveluihin edellä kerrotuilla perusteilla (ks. luku 1.3).136 Tästä rajatusta joukosta poimitun otoksen menetelmää kuvastaa lähinnä itsevalikoitunut näyte137. Haastateltavat valikoituivat vapaaehtoisuutensa perusteella.138 Tämä valintakriteeri on huomioitava yleistysten rajoitteena vain yhden kaupungin valikoi-tuihin palveluihin ja pieneen työntekijämäärään kohdistuvuuden lisäksi. On mahdollista, että haastatteluihin vapaaehtoisiksi ilmoittautuvat tietyntyyppiset henkilöt. Voi olla, että heidän näkemyksensä poikkeaa suurestikin siitä, mitä olisi saatu haastatteluissa kuulla, jos haasta-teltavat olisi valikoitu sattumanvaraisemmin.
Laadullisen aineiston analyysissa keskeistä on pyrkiä perusteellisesti ja johdonmukaisesti kertomaan, miksi tiettyjä valintoja on tehty ja miten tutkimuksen johtopäätöksiin on pää-dytty.139 Tämä liittyy tutkimuksen luottavuuteen. Luotettavuudessa on kyse myös aineiston analyysin kattavuudesta eli siitä, ettei tulkintoja tehdä vain joidenkin aineistopoimintojen perusteella. Laadullisen aineiston analyysissa toistettavuuden vaatimuksen täyttäminen on
133 Ruusuvuori – Nikander – Hyvärinen 2010, s. 15.
134 Aronsson 2004b, s. 226. Otoksen edustavuus edellyttää muun muassa sitä, että otosyksiköt on valittu ar-poen eikä harkiten ja jokaisella yksiköllä tulee olla mahdollisuus tulla poimituksi otokseen, ks. Heikkilä 2014, s. 40.
135 Laadullisessa tutkimuksessa laajuuden vaatimuksen täyttäminen ei välttämättä ole keskeistä, ks. Korkea-aho 2004, s. 85.
136 Tätä otannan vaihetta voidaan kutsua harkinnanvaraiseksi, ks. Eskola – Suoranta 1998, s. 15.
137 Heikkilä 2014, s. 39. Itsevalikoituneen näytteen synonyymina voidaan pitää mukavuusotantaa. Tällöin otoksen poiminnassa ei ole kyse satunnaisuudesta, vaan aineisto hankitaan siten kuin se on helpoiten saata-villa.
138 Tutkimusluvassa (ks. Liite 1) mainittiin tutkimuksen tekemisen ehtona vapaaehtoisuus ja haastateltavien suostumus. Tutkimusluvan myöntämisen jälkeen palvelujohtaja ohjasi haastattelupyynnön joillekin palve-luiden esimiehille, joiden ystävällisellä avustuksella heidän toiminnoistaan löydettiin vapaaehtoiset haasta-teltavat.
139 Holliday 2002, s. 8, 57.
tulkitsijan näkemyksen vahvan vaikutuksen vuoksi haastavaa, mutta tältäkin osin luotetta-vuutta voidaan parantaa mahdollisimman perusteellisella tutkimuksen vaiheiden raportoin-nilla.140
Kuten edellä on todettu, haastatteluaineiston tarkastelussa ollaan kiinnostuneita enemmän siitä, mitä haastateltavat sananmukaisesti kertovat, kuin siitä, mitä muuta he mahdollisesti sanomallaan tarkoittavat tai miksi he esittävät asiat niin kuin esittävät. Tästä syystä haasta-teltavien vastaukissa ei ole kyse kovin monimutkaisesta tulkinnasta. Tässä tutkimusrapor-tissa on pyritty haastatteluaineiston mahdollisimman kattavaan esittelyyn ja tutkimuksen vaiheiden kuvaavaan selvittämiseen141 ja esimerkiksi aineiston poissulkemisten raportoin-tiin.142
140 Eskola – Suoranta 1998, s. 155–156.
141 Tutkimuksen liitteeksi (Liite 4) lisätty kuvaus teknisistä työvaiheista.
142 Aineistoa koskevat valinnat esimerkiksi jonkin osan ulkopuolelle sulkemisesta tulee tutkimusraportissa kirjoittaa auki ja perustella, ks. Ruusuvuori – Nikander – Hyvärinen 2010, s. 14–15.