Lainopillisessa osassa määritellyn ehkäisevän lastensuojelun sisällön täsmentäminen ja vas-tauksen etsiminen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen (eli Milloin lapsi on LSL 3 a § ja 2 momentin mukaisen ehkäisevän lastensuojelun toimenpiteiden piirissä?) aloitettiin tämän haastatteluteeman avulla.
Kuten tutkimuksen lainopillisessa osassa on todettu, ehkäisevän lastensuojelun konkreetti-nen sisältö ja lainsäädännön velvoitteet ovat selkeät. Sisältö on selkeä siltä osin kuin sillä tarkoitetaan sitä, että mitä kunnan palveluja voidaan pitää ehkäisevänä lastensuojeluna ja miten näitä palveluja tulee järjestää. Lainopillisessa tarkastelussa jää kuitenkin täsmentä-mättä se, että onko ehkäisevän lastensuojelun käsitteellä itsenäistä sisältöä? Tätä kysymystä on edellä jo pohdittu, mutta jatketaan pohdintaa vielä varhaiskasvatusesimerkin kautta.
Jos lapsi on päivähoidossa, niin hän saa varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus kuuluu niihin palveluihin, joissa annettava tuki ja erityinen tuki on LSL 3 a.2 §:n mukaan ehkäisevää las-tensuojelua. Mainituista tuen muodoista erityisen tuen osalta voidaan ajatella, että rajanveto normaalin varhaiskasvatuksen ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun välillä on vaikuttaa sel-keämmältä. Kun lapsi siirtyy erityisen tuen piiriin, hänen voitaneen katsoa olevan ehkäise-vän lastensuojelun toimenpiteiden piirissä.
Toisaalta täysin selvää ei ole sekään, mikä palvelu tai palvelun osa on katsottava erityiseksi tueksi. Kaikkien mahdollisten tukimuotojen säännösten tarkastelu tältä osin ei ole mahdol-lista, mutta jos tarkastellaan esimerkiksi SHL 18 §:n mukaista perhetyötä, niin sillä tarkoi-tetaan (18.1 §) hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella tai muulla tarvittavalla avulla ti-lanteissa, joissa asiakas ja hänen perheensä tarvitsevat tukea ja ohjausta omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Lisäksi todetaan (18.2 §), että perhetyötä annetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi. Tätä lainkohtaa voitaneen tuen ja erityisen tuen rajanvedon osalta tulkita niin, että perhetyö voi olla tukea ja erityistä tukea. Lapsi mainitaan erityisen tuen kohteena, mutta lainkohtaa ei voitane tulkita niin, etteikö lapsi voisi olla myös ensimmäisessä momentissa mainitun hyvinvoinnin tukemisen kohteena.
Voitaneen siis lähteä siitä oletuksesta, että tässä tarkastelussa esimerkiksi perhetyötä voidaan pitää erityisen tuen muotona. Näin siksi, että jos lapsen tilanne nousee jossakin palvelussa tarkasteluun, ja tukivaihtoehtoja pohdittaessa päädytään (palvelutarpeen arvioinnin kautta) tarjoamaan perhetyötä, niin on jo siirrytty esimerkiksi varhaiskasvatuksen tai neuvolan pal-velun piiristä erityisen tuen piiriin.143
Mutta entä tuki? Lastensuojelulain mukaan ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki. Lainopillisen tarkastelun pohjalta ei liene kuitenkaan realistista uskoa, että ehkäisevän lastensuojelun velvoitteen säätämisellä olisi tarkoitettu, että kaikki kunnan palvelut muuttu-vat kokonaisuudeksi, jota kutsutaan ehkäiseväksi lastensuojeluksi.144 Myöskään edellä tar-kastelluista palveluja säätelevistä laeista ei ole löydettävissä tähän rajanvetoon ratkaisua.
Esimerkiksi varhaiskasvatuslain tavoitteissa mainitaan tuen tarjoaminen (2 a §).145 Siten voi-daan ajatella, ettei tuki ole mitään sellaista, mikä voitaisiin erotella normaalin palvelun yh-teydestä johonkin muuhun kokonaisuuteen kuuluvaksi. Tämän rajanvedon selvittämiseen pyrittiin siis etsimään vastausta haastatteluaineiston avulla. Tutkittiin voidaanko haastatel-tavien vastauksista saada tietoa, joka auttaisi ymmärtämään, missä kohtaa käytännön työssä tarjottava palvelu muuttuu ehkäiseväksi lastensuojeluksi.
Haastateltavien vastaukset kysymykseen ”Mitä on ehkäisevä lastensuojelu?” olivat hyvin samansuuntaisia. Kokoavasti voidaan todeta, että työntekijöiden vastauksissa ehkäisevä las-tensuojelu on työtä, jota lapsiperheiden palveluissa työskentelevät tekevät. ”…se on oikees-taan varmaan kaikkee mitä me ammattilaiset tehdään. Kaikki aikuiset tekee sitä mun mie-lestä…”
143 Edellä kerrotusti myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee tällaisen jaon lastensuojelua koskevalla sivustollaan, ks. THL 2017c, kohta Aiheet > Lapset, nuoret ja perheet > Peruspalvelut > Lastensuojelu. Li-säksi THL mainitsee tarjottavana tukena lisäkäynnit tai kotikäynnit.
Tämäntyyppinen jaottelu voidaan nähdä neuvola-asetuksen erityisen tuen tarpeen arviointia koskevassa 13.2 §:ssä, jonka mukaan erityisen tuen tarpeen arvioimiseksi ja toteuttamiseksi on tarvittaessa järjestettävä lisäkäyntejä ja kotikäyntejä. Siten voitaisiin tulkita niin, että lisäkäynnit ja kotikäynnit ovat vielä tukea, jolla arvioidaan erityisen tuen tarvetta. Kokonaisuutta koskevia päätelmiä ei luonnollisesti voi tehdä yksit-täisen lainkohdan perusteella, mutta koska nähtävästi tuen ja erityisen tuen erottelua ei ole lainsäädännössä selkeästi tehty, nostetaan tämä yksittäinen(kin) kohta esiin.
144 Tällöin voitaisiin vastavuoroisesti kysyä, että mitä ovat lapsiperheiden palvelut ja onko sellaisia erikseen nimettävissä, jos kaikki kunnan lapsia koskevat palvelut ovat kokonaisuus nimeltä ehkäisevä lastensuojelu?
145 Myös erityinen tuki mainitaan sekä LSL 3 §:ssä että varhaiskasvatuslain 2 a §:ssä. Siitä huolimatta voita-neen katsoa, että erityinen tuki tarkoittaa lapsen asiaan puuttumista jo sellaisella tavalla, ettei ole yleisen tiedonkaan perusteella tarpeen erikseen pohtia, onko lapsi tällöin ehkäisevän lastensuojelun piirissä.
Oman työn koetaan olevan ehkäisevää lastensuojelua: ”…perheiden ja lasten tukemista omassa työssään, ylipäätään siis päivähoito ja sitä, että autetaan vanhempia (mmmm) lasten kasvattamisessa, opettamisessa. Öö…se voi varmaa olla aika monenlaista oli se sitten neu-volan tai päivähoidon tai lastensuojelun antamaa erilaista tukee perheille ja suoraa lapsille tai vanhemmille.”
Ehkäisevää lastensuojelua kuvataan varhaiseksi puuttumiseksi ongelmiin siten, etteivät ne ehdi kasvaa suuriksi ja vaikeammin korjattaviksi: ”…jotenki sitä varhaista tunnistamista – – ja sit jotenki saattamista avun tuen piiriin mahollisimman varhases vaiheessa ja maholli-simman ehkä semmosilla suht kevyillä toimenpiteillä.” Ongelmiin puuttumiseen voidaan käyttää kaikenlaisia perhepalveluita ja tukimuotoja.
Ehkäisevän lastensuojelun koetaan olevan omalla vastuulla ja ylipäätään kaikkien aikuisten vastuulla. Neljä haastateltavaa toteaa, että se on kaikkien vastuulla. Vastattiin esimerkiksi, että: ”…niinku moniammatillinen yhteistyö, et eihän siinä niinkun, mä en koe, et siihen voi niinku nimetä ketään tiettyä joka…tämä on nyt sinun heiniäsi, hoida tää”.” Kahden haasta-teltavan vastaukset olivat erilaisia – toinen pohti vastauksessaan sosiaalityöntekijöiden vas-tuuta ja toinen varhaisen työn sekä lastensuojelun vastuunjakoa. Näyttäisi kuitenkin vastaus-ten perusteella siltä, että hekin erilaisesta lähestymiskulmastaan huolimatta ymmärtävät eh-käisevän lastensuojelun kaikkien tekemäksi ja kaikkien vastuulla olevaksi työksi. On mah-dollista, että kysymyksenasettelu johdatti pohtimaan, että voisiko ja pitäisikö vastayksessa nyt kuitenkin pystyä nimeämään joku vastuutaho.
Haastatteluvastausten perusteella näyttäisi siltä, että lastensuojelulain ja LSL 3 a §:n perim-mäinen henki, eli ongelmiin puuttuminen ja niiden ennalta ehkäisy varhaisessa vaiheessa, on näiden käytännön työntekijöiden keskuudessa tavoitettu146. Ehkäisevän lastensuojelun järjestämisvelvollisuus koskee kunnan kaikkia viranomaisia. Tämän lainsäädännössä asete-tun velvoitteen mukaisesti tähän haastatteluun vastanneet työntekijät kokevat ehkäisevän
146 Kuten edellä on todettu, tutkimuksen empiirisen osan tulokset eivät ole pienen otoksensa vuoksi laajasti yleistettäviä. Niitä ei voida yleistää edes kaikkiin Hämeenlinnan palveluihin eikä välttämättä edes haastatel-tavien henkilöiden työyhteisöihin. Haastateltavat edustavat omia näkemyksiään. Luettavuuden paranta-miseksi ja toiston vähentäparanta-miseksi tästä yleistettävyyden rajoitteesta ei kaikissa kohdin erikseen huomauta, mutta tätä tutkimusraporttia lukiessa se tulee kuitenkin muistaa.
lastensuojelun omaan työhönsä kuuluvaksi ja kokevat toteuttavansa sitä myös itse. Ehkäise-vää lastensuojelua ei siten mielletä jollekin muulle taholle tai esimerkiksi vain lastensuojelun vastuulle kuuluvaksi.
Nämä vastaukset auttavat ymmärtämään, mitä haastateltavat ymmärtävät ehkäisevällä las-tensuojelulla. Näiden vastausten avulla ei kuitenkaan kyetä vielä löytämään tukea (1.) tutki-muskysymykseen vastaamiseen ja ehkäisevän lastensuojelun ulottuvuuden määrittämiseen.
Seuraavassa alaluvussa ratkaisua etsitään tutkimalla haastateltavien vastauksia koskien käy-tännön toimenpiteitä silloin, kun lapsen asiaan tulee puuttua.