Ehkäisevän lastensuojelun suunnittelu ja kehittäminen

Ehkäisevän lastensuojelun toteuttamismahdollisuuksiin vaikuttaa keskeisesti se, miten sitä suunnitellaan, kehitetään ja ohjataan. Tässä alaluvussa tarkastellaan sosiaalihuoltolain 6—

10 §:ien ja lastensuojelulain 11—12 §:ien mukaisia kunnan velvollisuuksia ehkäisevän las-tensuojelun suunnittelemiseen ja kehittämiseen. Hyvinvoinnin edistämisvelvollisuuksia si-sältyy myös muuhun lainsäädäntöön: esimerkiksi terveydenhuoltolain mukaan kunnan on

89 Mahkonen 2003, s. 12, 78. Voidaan ajatella, että lapsen edun konkreettinen edistäminen ei käytännössä voisi johtaa edes tuottamukselliseen virkavirheeseen syyllistymiseen. Ainakin tällaisessa tapauksessa tulisi olla kyse siitä, että pystytään näyttämään henkilön käsittäneen lapsen edun väärin, ks. Mahkonen 2003, s.

149. Olennaista on myös, että salassapitorikkomuksen täyttymiseksi lapsen vanhempien tulisi kyetä osoitta-maan, että viranomaisten yhteistoiminta on ollut heille ja lapselle vahingollista. Sekä lapsen oikeuksien so-pimuksessa että muualla lainsäädännössä ensisijalle nostettu lapsen etu huomioiden tämän vahingollisuu-den toteen näyttäminen olisi vaikeaa, ks. Mahkonen 2013, s. 259.

90 Arnkil 2012, s. 223.

91 Salassapitovelvollisuuksien ja moniammatillisen yhteistyön sääntelyä voidaan pitää monimutkaisena koko-naisuutena. Mahkonen toteaa, että kun pidetään mielessä, että yhteistyöllä tavoitellaan lapsen edun toteutta-mista, asiat ovat ”kuitenkin usein pohjimmaltaan yksinkertaisia” ja ammattilaisten yhteistyö on laissa sallit-tua ja jopa ammattilaisten velvollisuus luottamuksellisten tietojen estämättä, ks. Mahkonen 2013, s. 119–

121.

92 Moniammatillisen yhteistyön toteuttaminen voi salassapidon näkökulmasta olla haasteellista. Heikon yh-teistyön syyt saattavat silti olla muualla, kuten esimerkiksi puutteellisessa organisoinnissa, ammattiylpey-den aiheuttamissa rajoitteissa, henkilökemioissa tai eri toimintojen erilaisissa kulttuureissa, ks. Mahkonen 2013, s. 131, 136.

päätöksenteossaan otettava huomioon päätösten hyvinvointivaikutukset (11 §) ja seurattava hyvinvointia, suunniteltava sen edistämistä, nimettävä vastuutahot ja tehtävä yhteistyötä muiden tahojen kanssa (12 §).⁹³

Sosiaalihuoltolain toisessa luvussa säädetään yleisesti kunnan velvollisuuksista sosiaalihuol-lon kehittämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tällainen velvollisuus liittyy ensinnäkin neuvontaan ja ohjaukseen: kunnan asukkaiden saatavissa on oltava sosiaalihuollon neuvon-taa ja ohjeistusta (SHL 6 §). Lisäksi todeneuvon-taan, että erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten, nuorten ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden neuvontaan ja ohjaukseen. Sosiaalihuol-tolain uudistuksen esitöissä todetaan, että neuvonnalla on ihmisten yleisten valinnanmahdol-lisuuksien lisääntyessä yhä suurempi merkitys ja se on tärkeä osa sosiaalityötä⁹⁴.

SHL 7 §:ssä säädetään rakenteellisesta sosiaalityöstä. Tällä tarkoitetaan (7.1 §) mukaan so-siaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon tuottamista ja välittämistä sekä sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämistä hyvinvoinnin ja terveyden edistä-miseksi. Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu myös sosiaalisia ongelmia edistävien toi-menpiteiden toteuttaminen ja ehdottaminen sekä sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuomi-nen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua. Rakenteellisen sosiaalityön tärkeyttä osana ehkäisevää sosiaalihuoltoa korostetaan sosiaalihuoltolain esitöissä⁹⁵ .

SHL 9 §:ssä säädetään velvollisuudesta seurata ja edistää lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistaa ja ehkäistä epäkohtia kasvuoloissa. Sosiaalihuoltoviranomaisen on välitettävä tietoa ja annettava apua muille viranomaisille ja kunnan asukkaille. SHL 10 §:n mukaan on huo-lehdittava, että lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut tukevat lapsen huoltajia kasvatus-tehtävässään, ja, että palveluissa saadaan selville näiden asiakasryhmien tuen tarve. Tarvit-taessa on järjestettävä erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa. Pal-veluja annettaessa ja kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomioita lasten ja nuorten tar-peisiin ja toivomuksiin.

93 Terveydenhuoltolain 2 luvun otsikko on Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Tähän lukeutuvat näiden mainittujen säännösten lisäksi myös esimerkiksi edellä käsitellyt neuvolapalvelut ja kouluterveydenhuolto.

94 HE 164/2014 vp, s. 100ꟷ101.

95 HE 164/2014 vp, s. 101.

Kunnan velvollisuuksista lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi säädetään LSL 11

§:ssä. Kunnan on huolehdittava siitä, että lastensuojelu (sekä ehkäisevä että lapsi- ja perhe-kohtainen) järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan kunnassa esiintyvää tarvetta vastaavaksi.

Lastensuojelun on oltava laadultaan sellaista, että se takaa lapsille, nuorille ja heidän per-heilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen. Järjestämisvelvollisuudessa ei siten ole lain vaa-timuksiin nähden kovinkaan paljon liikkumavaraa – resurssit on mitoitettava tarpeen mukai-siksi.⁹⁶

Lastensuojelun järjestämisen ja kehittämisen suunnittelemiseen velvoittaa myös LSL 12 §, jossa säädetään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta. Kunnan tai kuntien yhdessä on laadittava suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä lastensuojelun jär-jestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnitelma hyväksytään kunnanvaltuustossa ja tarkistetaan vähintään joka neljäs vuosi. Se on otettava huomioon kunnan talousarvioita ja -suunnitelmaa laadittaessa (kuntalaki, 410/2015, 110 §). Suunnitelmassa on kerrottava lasten ja nuorten kasvuoloista sekä hyvinvoinnin tilasta. Samoin suunnitelmassa on oltavat tiedot lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä sekä ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista. Lasten-suojelun osalta suunnitelmassa tulee olla tiedot lastenLasten-suojelun tarpeesta ja siihen varattavista voimavaroista ja palvelujärjestelmästä. Lisäksi on kerrottava viranomaisten ja palveluntuot-tajien välisen yhteistyön järjestämisestä. Suunnitelmaan on sisällytettävä myös toteuttami-sen ja seurannan suunnitelma. Suunnitelman tulee lisäksi sisältää tiedot oppilashuoltolain mukaisen opiskeluhuollon toteutumisesta kunnan alueella (oppilashuoltolaki 12 §).

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma ei koske vain lastensuojelua ja sosiaalihuoltoa, vaan siinä on huomioitava kaikki kunnan toiminnot. Kaikkien kunnan toimintojen osallista-minen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan nähtiin lastensuojelulain kokonaisuudis-tuksen esitöissä tarpeelliseksi onnistuneen toiminnan kehittämisen ja eri toimintojen välisen yhteistyön konkreettisen edistämisen kannalta.⁹⁷ Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa voidaan pitää ”kunnan yhteisenä, monialaisen lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikan oh-jausvälineenä” ⁹⁸.

96 Nyrhinen 2016, s. 67. Sosiaalihuoltolain tavoitteena on asiakaskeskeisyys eli palvelujen järjestäminen sen mukaan kuin asiakas niitä tarvitsee, eikä juuri tuolloin tarjolla olevien palvelujen mukaan, Araneva 2016, s.

40.

97 HE 252/2006 vp, s. 123–124.

98 Määttä 2010, s. 247. Ks. myös Paavola ym. 2010, s. 19.

Kunnan määrärahapäätökset ovat määrittävät paljolti millaisia lastensuojelun palveluja ja tukitoimia kunnassa järjestetään, joten ne ovat keskeisessä asemassa kunnan lastensuojelun käytännön mahdollisuuksien luomisessa.⁹⁹ Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa voi-daan hyödyntää määrärahojen kohdentamisessa suunnitelmasta ilmeneville painopistealu-eille. Se voi osaltaan toimia ohjeistuksena siitä, miten palvelujen järjestämisvastuu jakautuu eri viranomaisten kesken. Laajempana toiminnan kehittämiseen liittyvänä hyötynä suunni-telmasta voidaan saada tietoa siitä, miten palvelujärjestelmät toimivat ja ovatko ne päällek-käisiä. Yleisenä hyötynä voidaan nähdä ennalta ehkäisevän työn tekeminen näkyväksi. Ylei-sesti kaikkien kunnan toimijoiden velvollisuuksiin kuuluvaa ehkäisevää lastensuojelua teh-dään eri muodoissaan paljon. Hyvinvointisuunnitelmassa tämä työ voidaan nostaa näky-ville.¹⁰⁰