sen sijaan huolehtiminen ulottuu elämässä monelle osa-alueelle. Lojaliteetissa jotakin
kohtaan onkin yksilöä pakottavaa voimaa (Eerola ja Pirskainen, 2018, 169). Huolehtimisesta irti pyristelyn tulkittu työläys voisi kuvata lojaaliuden ulottumista identiteettiin, kuten Auroran, Lunan ja Säden kohdalla. Osa lojaaliutta voi olla myös lapsen tuntema arvostus ja kiintymys vanhempaansa kohtaan (Eerola ja Pirskainen 2018, 244).
6.2 TUTKIMUKSEN ARVIOINTIA
Tämän tutkimuksen tieteellisiä kontribuutioita ovat ensinnäkin, että alaikäisen
omaishoitajuuden ilmiötä on tutkittu toistaiseksi Suomessa hyvin vähän ja toiseksi käyttämäni teoreettis-metodologinen viitekehys on uusi alaikäisen omaishoitajuuden tutkimuskentällä.
Kyseinen viitekehys on tuore myös perhetutkimuksen kentällä. Narratiivis-diskursiivinen viitekehys auttaa tutkimaan ilmiötä yksityiskohtaisesti ja tarkasti sekä mahdollistaa syvällisen analyysin. Lisäksi viitekehys auttaa näyttämään haastateltavien ainutlaatuisia tulkintoja ja antaa näin heille äänen. Mikrotason analyysin lisäksi narratiivis-diskursiivisen viitekehyksen avulla on mahdollista tarkastella makrotason ilmiöitä, kuten historiallis-kulttuurisia normeja, ja näiden kahden tason näyttäytymistä suhteessa toisiinsa.
Käytännöllisten kontribuutioiden tarkastelussa on tutkimuksen perusteella selvää, että alaikäiset omaishoitajat tarvitsevat heitä paremmin tavoittavia auttamistahoja sekä hoitopolkuja. Suomessa täytyisi kehittää johdonmukainen palvelurakenne alaikäisten omaishoitajaperheiden tunnistamiseen, tavoittamiseen ja auttamiseen. Haastateltavien näkökulmassa korostuivat sekä perhe- että yksilökeskeinen näkökulma tukitarpeiden suunnittelussa: alaikäiset omaishoitajat olisi huomioitava palvelujärjestelmässä siis sekä yksilöinä että alaikäisen omaishoitajuuden perheet kokonaisuutena.
Psykologin ammattikäytäntöjen kannalta tutkimus antaa paljon hyödyllistä tietoa alaikäisistä omaishoitajista. Kuten kaikessa psykologityössä, utelias, avoin, tuomitsematon ja tietämätön suhtautuminen asiakkaaseen on tarpeen myös alaikäistä omaishoitajuutta kokeneen tullessa
asiakkaaksi. Jo haastattelutilanteessa korostui se, että haastateltavat tietävät elämästään parhaiten ja ovat asiantuntijoita kertoessaan siitä. Jokaisen kertoman ja tilanteen yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus on myös syytä ottaa huomioon, kuten on alleviivattu jo aiemmassakin tutkimuksessa (Underdown, 2002, 60; McDougall ym., 2018, 7; O’dell ym., 2010, 653). Kahta samanlaista alaikäistä omaishoitajaa ei ole eikä myöskään kahta samanlaista perhettä, joissa alaikäistä omaishoitajuutta ilmenee.
Alaikäisten omaishoitajien auttamiskontakteissa tapahtuva opettamisvelvollisuus rinnastuu muiden vähemmistöryhmien, kuten esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen
edustajien kertomaan. Ammattilainen ei tiedä ilmiöstä ja asiakas joutuu kerta toisensa jälkeen kertomaan perustietoa ammattilaiselle, jotta ammattilainen voisi tehdä työnsä
ammattiauttajana asiakasta ymmärtäen. Tähän ilmiöön olisi hyvä saada muutos. Korostankin myös alaikäisten omaishoitajien kohdalla ilmiöön perehtymistä etukäteen esimerkiksi tämän, muiden suomalaisten opinnäytetöiden sekä ulkomaisen tutkimuksen pohjalta. ALISA-projekti on myös koostanut ammattilaisille suunnatun oppaan alaikäisten omaishoitajien
kohtaamiseen asiakastyössä sekä oppaan sairaiden vanhempien kohtaamiseen (Lähde ALISA-projektin www-sivut: http://www.alisaprojekti.fi/ammattilaiselle).
Nostan esille alaikäisen omaishoitajuuden huomioimisen myös laajemmin. Vaikka tutkimuksessa on määritelty alaikäinen omaishoitajuus tietyllä tavalla, voi alaikäistä omaishoitajuutta muistuttavia ilmiöitä esiintyä muunkinlaisissa perheissä. Esimerkiksi
vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen toimimattomuus, vanhempien kontrolloivuus-avuttomuus-vaihtelut ja vanhempien sekä omien tunteiden hallitsemisesta vastuussa
oleminen on syytä ottaa asiakastyössä huomioon ainakin asiakkaan problematiikkaan linkitettynä.
Viimeiseksi on muistettava myös olla olettamatta, mitä alaikäinen omaishoitajuus on kenellekin tarkoittanut ja ennen kaikkea vahvistettava asiakkaan toimijuutta hänen kokemuksiaan käsitellessä, kuten myös Newman (2002, 620) on argumentoinut. Kuten muissakin vaikeissa kokemuksissa, vaikeat kokemukset on hyvä käsitellä, mutta ne eivät ennusta tulevaisuutta.
Tässä tutkimuksessa on pyritty luotettavuuteen tutkimustulosten ja aineiston esittelyn osalta.
Koko tutkimusprosessissa tavoitteena on ollut noudattaa hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2002) sekä hyvää tutkimuskäytäntöä (Saaranen-Kauppinen ym., 2009). Luotettavuuden lisäämiseksi analyysivaiheessa on tehty perusteltu teemoittelu ja teemojen auki kirjoittaminen. Haastattelujen tekemistä on harjoiteltu etukäteen ja haastattelun rakenteeseen on perehdytty huolellisesti.
Valitsin aiheekseni alaikäisen omaishoitajuuden tutkimisen narratiivis-diskursiivisella lähestymistavalla, jotta Suomessa lähes tutkimattomasta ja yhteiskunnallisesti tärkeästä ilmiöstä saataisiin lisätietoa. Tällä tarkasteltavan aiheen valinnalla sekä sen tutkimista ja analysoimista tukevien teoreettisten käsitteiden valinnalla pyrin tekemään oikeutta aineiston erityislaatuisuudelle. Lähestymistapani on näin ollen aineistolähtöinen. Täyttä
aineistolähteisyyttä ei voi tosin saavuttaa, sillä tutkijan valinnat vaikuttavat väistämättä
tutkimuksen kulkuun (Saaranen-Kauppinen ym., 2009). Tutkimukseni tuloksena on muutaman tapauksen yksityiskohtaiseen analyysiin perustuva esitys siitä, mitä alaikäinen omaishoitajuus Suomessa tarkoittaa, fokusoiden normaaliuden ja poikkeavuuden analysointiin positioinnin kautta. Tapaustutkimuksen kohdalla päämääränä ei ole tutkimustulosten yleistäminen, vaan muutamienkin tapausten tehdyn perusteellisen analyysin perusteella saadun syvällisen tiedon tuottaminen tutkittavasta ilmiöstä (Alasuutari, 2011). Tällöin tuloksilla on siirrettävyyttä vastaavanlaisiin konteksteihin, ja ne todennäköisesti kertovat jotakin tunnistettavaa ja
yleisempää kyseessä olevasta ilmiöstä. Tutkittavien tulkinnat ovat yksilöllisiä, mutta kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rakenteiden tasoiset ristiriidat, joiden ratkaisemisesta alaikäiset omaishoitajat tässä tutkimuksessa eri tavoin neuvottelevat, koskettavat eri tavoin suurta osaa suomalaisista (Alasuutari, 2011).
Laadullisen tutkimuksen validiteetti eli pätevyys on ennemminkin uskottavuutta ja
vakuuttavuutta: kuinka hyvin tutkijan konstruktiot vastaavat tutkittavan tuottamia ja kuinka hyvin tutkija tuottaa nämä konstruktiot ymmärrettäviksi muille. Tutkimuksella aina vain raapaistaan tai kosketetaan tutkittavan ilmiön pintaa, eikä raportissa voi koskaan kuvata
tutkittavaa ilmiötä niin kuin se tutkimustilanteessa tai tutkijalle ilmenee, saati että tutkimus voisi koskaan tuottaa täydellistä ymmärrystä asioista. (Saaranen-Kauppinen ym., 2009.) Tässä tutkimuksessa on pyritty hyvään uskottavuuteen ja vakuuttavuuteen perustelemalla käytetyt käsitteet ja analyysitapa, sekä esittämällä analyysi siten, että kaikki tulkinnat ovat tiiviissä vuoropuhelussa aineiston kanssa. Tutkija on pyrkinyt suhtautumaan havaintoihinsa ja tuloksiinsa myös kriittisesti ja pyrkinyt tällä tavoin lisäämään luotettavuutta ja laajentamaan tulkintaansa. Tällaista aihetta tutkiessa on tärkeää, ettei tutkimus lisää alaikäisten
omaishoitajien mahdollista stigmaa tai muutenkaan hankaloita heidän asemaansa (Hänninen, 2008, 123). Tähän on kiinnitetty tutkimuksessa erityistä huomiota.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut luoda kattava katsaus materiaaliltaan rikkaaseen aineistoon. Ilmiön tutkimattomuuden vuoksi ei olisi ollut tarkoituksenmukaista jättää
esittelemättä kaikki kolme kerronnallista teemaa ja aineistonäytteet variaatioineen. Tämä on samalla tutkimuksen vahvuus, mutta myös sen rajoite. Rajaamalla aihetta voimakkaammin olisi esimerkiksi positiointiin voinut pureutua syvemmin. Ennalta narratiivis-diskursiivisella metodilla ja relativistisella tutkimusotteella tutkimattoman aiheen tulosten jäsentäminen oli luovaa käsityötä. Tutkimuksessa esitetty jäsennystapa on yksi mahdollinen. Syvempi analyysi ja pitempi aika olisi kenties mahdollistanut toisenlaisen tulosten jäsentämisen tavan.
Jatkotutkimusaiheita olisi esimerkiksi kartoittaa alaikäisen omaishoitajuuden käsitteen määrittelyä Suomessa. Nuorten näkökulmasta olisi ehkä tunnistettavinta puhua huolehtimisesta, joka on arkinen ja helposti lähestyttävä ja samalla väljä ilmaus. Se on kuitenkin tutkimuksellisesti ja yhteiskunnallisesti epätarkka. Ilmiön määrittelystä voisi Suomessakin tehdä jatkotutkimusta siitä näkökulmasta, miten alaikäiset omaishoitajat itse kokevat millä termillä heitä tulisi kutsua ja minkä termin avulla esimerkiksi palvelurakenteet saadaan selkeästi määriteltyä. Lisäksi olisi kiinnostavaa tutkia, miten alaikäiset omaishoitajat positioivat muita: perheenjäseniään, läheisiään ja kerronnassa ylipäätään ilmeneviä toisia – positiointianalyysia voisi näin syventää. Alaikäisen omaishoitajuuteen liittyvät myönteiset tulkinnat ansaitsisivat niin ikään tulla kuulluiksi. Lopuksi viitaten aiemmin argumentoimaani, alaikäisen omaishoitajuudelle tyypilliset ilmiöt, esimerkiksi vastuu vanhemman tunteiden säätelemisestä voivat näyttäytyä muissakin perheissä. Tutkimusta olisi siis hyvä laajentaa ja
alaikäistä omaishoitajuutta tarkastella laajemmin. Se voisi tosin tarkoittaa myös alaikäisen omaishoitajuuden määritelmän laajenemista.
LÄHTEET
Aalto, E., Alasuutari, M., Heino, T., Lamponen, T., & Rutanen, N., (toim.), (2012). Suojeltu lapsuus:
raportti Lapsuudentutkimuksen päiviltä 2011. Raportti 51/2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Tampere. Tampereen Yliopistopaino. Saatavilla:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80287/f951bd08-5834-4fc2-a938-c13f2829ac86.pdf?sequence=1
Noudettu 16.6.2021
Alasuutari, P., (2011). Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere. Vastapaino. Saatavilla Itä-Suomen yliopiston tunnuksilla e-kirjana: ellibslibrary.com
Noudettu 8.7.2021.
Aldridge, J., (2018). Where are we now? Twenty-five years of research, policy and practice on young carers. Critical Social Policy, Vol 38(1): 155-165.
Aldridge, J., (2008). All Work and no Play? Understanding the Needs of Children with Caring Responsibilities. Children & Society, Vol. 22, 253-264.
Allison James: Suojelu ja/vai riski: Näkökulma vallitsevaan lapsuuden kulttuuriseen politiikkaan Käännös Emma Aalto ja Maarit Alasuutari. Teoksessa: Aalto, E., Alasuutari, M., Heino, T.,
Lamponen, T., & Rutanen, N., (toim.), (2012). Suojeltu lapsuus: raportti Lapsuudentutkimuksen päiviltä 2011. Raportti 51/2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere. Tampereen Yliopistopaino. Saatavilla:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80287/f951bd08-5834-4fc2-a938-c13f2829ac86.pdf?sequence=1
Noudettu 16.6.2021
Banks, P., Cogan, N., Deeley, S., Hill, M., Riddell, S., & Tisdall, K., (2001). Seeing the Invisible Children and Young People Affected by Disability. Disability & Society, 16:6, 797-814.
Becker, S., (2004). Global Perspectives on Children’s Unpaid Caregiving in the Family. Research and Policy on ’Young Carers’ in the UK, Australia, the USA and Sub-Saharan Africa. Sage Publications, Inc.
Cassidy, T., & Giles, M., (2013). Further exploration of the Young Carers Percieved Stress Scale:
Identifying a benefit-finding dimension. British Journal of Health Psychology, 18, 642-655.
Cassidy, T., Giles, M. & McLaughlin, M., (2014). Benefit finding and resilience in child caregivers.
British Journal of Health Psychology, 19, 606-618.
Chase, S., E., (2005). Narrative Inquiry: Multiple Lences, Approaches, Voices. Teoksessa:
Denzin, N., K., ja Lincoln, Y., S., The Sage Handbook of Qualitative Research Third Edition. Sage Publications, Inc.
Chikhradze, N., Knecht, C., & Metzing, S., (2017). Young carers: growing up with chronic illness in the family – a systematic review 2007-2017. Journal of Compassionate Health Care 4:12.
Cree, V., (2008). Worries and problems of young carers: issues for mental health. Child and Family Social Work, 8, 301-309.
Davies, B., & Harré, R., (1990). Positioning: The Discursive Production of Selves. Journal for the Theory of Social Behaviour, 20:1, 43-63.
Dearden, C., & Becker, S., (2004). Young Carers in the UK: The 2004 Report. Lontoo: Carers UK.
Eerola, P., & Pirskainen, H., (toim.), (2018). Perhe ja tunteet. Gaudeamus.
Grant, G., Repper, J., & Nolan, M., (2008). Young people supporting parents with mental health problems: experiences of assessment and support. Health and Social Care in the Community, 16(3), 271-281.
Holmila, M., (2003). Läheisen ratkaisut. Teoksessa: Holmila, M. ja Kantola, J., (toim.).
Pullonkauloja. Kirjoituksia alkoholistien läheisistä. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy.
Hänninen, V., (2008). Narratiivisen tutkimuksen eettiset haasteet. Teoksessa: Pietilä A-M, Länsimies-Antikainen H, toim. Etiikkaa monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä, s. 121-137.
Kuopion yliopiston julkaisuja F. Yliopistotiedot 45.
Itäpuisto, M., (2003). Vanhempien alkoholiongelma, lasten ongelma. Teoksessa: Holmila, M. ja Kantola, J., (toim.). Pullonkauloja. Kirjoituksia alkoholistien läheisistä. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy.
Jallinoja, R., Hurme, H. & Jokinen, K., (toim.), (2014). Perhetutkimuksen suuntauksia. Tallinna.
Gaudeamus.
Jokinen, A., Juhila, K., & Suoninen, E., (toim.), (2012.). Kategoriat, kulttuuri & moraali. Tampere.
Vastapaino.
Joseph, S., Sempik, J., Leu, A., & Becker, S., (2019). Young carers research, practice and policy:
An overview and critical perspective on possible future directions. Adolescent Research Review, Vol. 5, 77–89.
Kalliosaari, K., (2013). ”Sisällä oli valtava huuto ja häpeä.” Tyttärien tarinalliset ydinkokemukset narsistisesti vaurioituneen äiti-tytär-suhteen näyttämöllä. (Pro gradu -tutkielma, Tampereen Yliopisto.)
Kavanaugh, M., Noh, H., & Studer, L., (2015). ”It’d be nice if someone asked me how I was doing. Like, ’cause I will have an answer”: exploring support needs of young carers of a parent with Huntington’s disease. Vulnerable Children and Youth Studies, Vol. 10, No. 1, 12-25.
Kennan, D., Fives, A., & Canavan, J., (2011). Accessing a hard to reach population: reflections on research with young carers in Ireland. Child and Family Social Work, 2012, 17, 275-283.
Knepper, K., N., K., & Arrington, M., I., (2018). Parents’ Narratives in an Online PHPV Forum:
Toward a Typology of Caregiver Illness Narratives. Illness, Crisis and Loss, Vol 26(4), 316-329.
Korhonen, M. & Komulainen, K., (2017). Analysing three-dimensional meaning-making of the ruptured life course: case study of the adoption of disability identity as multivoiced process.
International Journal for Dialogical Science, Vol. 10, No. 1, 19-42.
Korppinen, A., (2020). Nuorten hoivaajien ääni aikuiskeskeisen puheen ja vanhempien porttien takana (opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu). Saatavilla:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/338101/Korppinen_Anne.pdf?sequence=2&is Allowed=y
Noudettu 2.7.2021
Laki omaishoidon tuesta 2005/937. Annettu Helsingissä 2.12.2005. Saatavilla:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937#a8.4.2011-318 Noudettu 16.6.2021
Lane, C., Cluver, L., & Operario, D., (2015). Young carers in South Africa: tasks undertaken by children in households affected by HIV infection and other illness. Vulnerable Children and Youth Studies, Vol. 10, No. 1, 55-66.
Leu, A., & Becker, S., (2017). A cross-national and comparative classification of in-country awareness and policy responses to ’young carers’. Journal of Youth Studies, 20:6, 750-762.
Leu, A., Frech, M., & Jung, C., (2018). ”You don’t look for it”- A study of Swiss professionals’
awareness of young carers and their support needs. Health Soc Care Community / Health and Social care in the Community, 2018;1-11.
McDougall, E., O’Connor, M. & Howell, J., (2018). ”Something that happens at home and stays at home”: An exploration of the lived experience of young carers in Western Australia. Health
and Social Care in the community, 2018:1-9.
Miettinen, J., M., (2019). Selviytymistarinoita lapsuuden traumaattisesta tapahtumasta. (Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen Yliopisto.)
Miettinen, S., (2006). Eron aika: tyttärien kertomuksia ikääntyneen vanhemman kuolemasta.
Helsinki. Yliopistopaino.
Moore, T., & McArthur, M., (2007). We’re all in it together: supporting young carers and their families in Australia. Health and Social Care in the Community, 15(6), 561-568.
Moore, T., McArthur, M., & Noble-Carr, D., (2011). Different but the same? Exploring the
experiences of young people caring for a parent with an alcohol or drug issue. Journal of Youth Studies, 14:2, 161-177.
Moring, A., (2013). Oudot perheet: normeja ja ihanteita 2000-luvun Suomessa. Helsinki. Unigrafia.
Newman, T., (2002). ’Young Carers’ and Disabled Parents: Time for a change of direction?.
Disability & Society, 17:6, 613-625.
O’Dell, L., Crafter, S., de Abreu, G., & Cline, T., (2010). Constructing ’normal childhoods’: young people talk about young carers. Disability & Society, 25:6, 643-655.
Olsen, R., (2000). Families under the Microscope: Parallels between the Young Carers Debate of the 1990s and the Transformation of Childhood in the late Nineteenth Century. Children &
Society, Vol. 14, 384-394.
Opetushallitus, (2019). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.
Helsinki. PunaMusta Oy. Saatavilla:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Noudettu 16.6.2021
Pajari, E., (2019). Nuorten hoivaajien hoivavastuut ja alkoholin erityisasema nuorten hoivaajien perheissä (pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen Yliopisto).
Paju, P., (2018). Nuorten hoivaajien määrä, valistuneita arvauksia (mutta läpinäkyviä). Diaesitys saatavilla: https://www.slideshare.net/LastensuojelunKeskusliitto/nuorten-hoivaajien-mr-valistuneita-arvauksia LSKL. Perhetutkimuksen päivät, Tampere.
Noudettu 16.6.2021
Patterson, W., (2013) Narratives of events: Labovian narrative analysis and its limitations.
Teoksessa Andrews, M., Squire, C. ja Tamboukou, M., (toim.), Doing Narrative Research. Lontoo.
Sage.
Pyyhtiä, S., & Virjo, S., (2019). ”Olisipa joku joskus kysynyt meidän arjesta”: Tutkimus lapsen hyvinvoinnista ja tuen tarpeesta, kun vanhemmalla on vakava sairaus tai vamma (opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu). Saatavilla:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/209670/Pyyhtia_Sari_Virjo_Susanna.pdf?sequ ence=2&isAllowed=y
Noudettu 2.7.2021
Reupert, A., Drost, L., Marston, N., Stavnes, K, Van Loon, L., Charles, G., Mosek, A., & Solantaus, T., (2016). Developing a shared research agenda for working with families where a parent has a mental illness. Child & Youth Services, Vol. 37, No. 2, 194-209.
Reupert, A., & Maybery, D., (2016). What do we know about families where parents have a mental illness? A systematic review. Child & Youth Services, Vol. 37, No. 2, 98-111.
Riessman, C., K., (1990). Divorce Talk: woman and men make sence of personal relationships.
Rutgers Univercity Press.
Rose, H., D., & Cohen, K., (2010). The experiences of young carers: a meta-synthesis of
qualitative findings. Journal of Youth Studies, Vol 13 No. 4, 473-487.
Rutanen, N., Suojelu ja taaperoikäisen ’paras’ varhaiskasvatuksen käytännöissä. Teoksessa:
Aalto, E., Alasuutari, M., Heino, T., Lamponen, T., & Rutanen, N., (toim.), (2012). Suojeltu lapsuus:
raportti Lapsuudentutkimuksen päiviltä 2011. Raportti 51/2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Tampere. Tampereen Yliopistopaino. Saatavilla:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80287/f951bd08-5834-4fc2-a938-c13f2829ac86.pdf?sequence=1
Noudettu 16.6.2021
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. (2009). Menetelmäopetuksen tietovaranto
KvaliMOTV. Kvalitatiivisten menetelmien verkko-oppikirja. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.
Tampereen yliopisto. Saatavilla:
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4453723/kvalitatiivisten%20menetelmien%20verkko-oppikirja.pdf. Noudettu 23.4.2021.
Scott, M., B. & Lyman, S., M., (1968). Accounts. American sosiological review. 33(1): 46-62.
Siun sote 2019. Omaishoidon tuen myöntämisen perusteet 1.1.2020 alkaen. Saatavilla:
https://www.siunsote.fi/documents/393252/6561118/siunsote_omaishoidontuki_myontamispe rusteet2017.pdf/7a695aca-81b6-48ca-ac8c-1353321ebfda
Noudettu 16.6.2021
Skovdal, M., Ogutu, V., Aoro, C. & Campbell, C., (2009). Young carers as social actors: Coping strategies of children caring for ailing or ageing guardians in Western Kenya. Social Science &
Medicine, 69, 587-595.
Stamatopoulos, V., (2015). One million and counting: the hidden army of young carers in Canada. Journal of Youth Studies, 18:6, 809-822.
Thomas, N., Stainton, T., Jackson, S., Cheung, W. Y., Doubtfire, S. & Webb, A., (2003). ‘Your
friends don’t understand’: Invisibility and unmet need in the lives of ‘young carers’. Child and Family Social Work, 8, 35-46.
Tutkimuseettinen neuvottelulautakunta. (2012). Hyvä tieteellinen käytäntö ja
loukkausepäilyjen käsittely Suomessa. Saatavilla: https://tenk.fi/fi/ohjeet-ja-aineistot Noudettu 23.4.2021.
Underdown, A., (2002). ’I’m growing up too fast’: Messages from Young Carers. Children &
Society, Vol. 16, 57-60.
Valkonen, P., (2012). Aikuisten tarinoita lapsuudesta päihdeperheessä. (Pro-gradu -tutkielma, Itä-Suomen Yliopisto.)
Yesilova, K., (2008). Onnellinen perhe asuu tiilitalossa. Yhteiskuntaluokista keskimääräiseen hyvinvointiin. Teoksessa: Tolonen, T., (toim.), Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. Vastapaino.
Tampere.
Yle Uutiset, 2019. Tuhannet alaikäiset kantavat vastuuta läheisestään – apua tarvitseva äiti:
"Voiko 10-vuotias hakea varastosta takkapuita?". Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-11054464 Noudettu 16.6.2021
Omaishoitajaliitto: https://omaishoitajat.fi/hiljaiset-huolenkantajat/
Noudettu 16.6.2021.
Nuorisotutkimusseura, (2020).
https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nuorisotutkimuspaivat2020-tyoryhmat-nakymattomat-nuoret-hoivaajat
Noudettu 16.6.2021
https://www.lskl.fi/blog/onko-suomessa-nuoria-hoivaajia/
Noudettu 16.6.2021
Zelizer, V., (1985). Pricing the Priceless Child. New York. Basic Books.
www.alisaprojekti.fi/projekti Noudettu 31.3.2020
https://omaishoitajat.fi/liiton-toiminta/liiton-toimintamuodot/jangsterit-hanke/
Noudettu 2.7.2021
http://www.alisaprojekti.fi/ammattilaiselle Noudettu 8.7.2021
LIITTEET
Liite 1. Tutkimuskutsu
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO 1 (2)
PSYKOLOGIAN OPPIAINE