Syyselitykset vanhemman tai sukulaisen tilanteelle ja seuraukset itselle

5.1 OMAN PERHETILANTEEN REFLEKTOINTI JA SELITTÄMINEN

5.1.1 Syyselitykset vanhemman tai sukulaisen tilanteelle ja seuraukset itselle

Seuraavat kaksi näytettä havainnollistavat kuvailevaa kerronnan tapaa. Näytteistä

jälkimmäinen saa lisäksi aineistossa vähemmän esiintyneen ajallisesti tiheän rakenteen, ja on esimerkkinä moment in time -kertomuksen tyyppisestä puheesta.

Näyte 1.

H1²: -- Noo, miten sie koet että -- millasta -- huolta tai huolehtimista tai, vastuunkantoo sulle niinku, jotenki lankes, tai minkälaista sulla oli niinku kannettavana

Säde: No varmaa aika paljonki ((naurahtaa)) -- niinku mie nyttoon kuvannu että [ehkä]

se onniinku ollu jo iha sis sieltä niinku -- koko elämän ajan just se että -- laskeeko sillä ne sokerit ja [mite] se nyt tarviiko se apua ja näi -- tottakai siihe liitty niinku sis kotona just paljon -- semmosta iha, et just semmosina.. huonoina päivinä ni toki mie tein niinku kaiken -- ja mioon niinku osannu.. kytkee helkkari lamputki kattoon -- ite jo ihan pienestä pitäe ja.. -- tehä sis semmoset miesten työt äitille -- ja sit kaike lisäks äiti oli vielä iha helvetin tarkka siis että -- kaikkie asioitten piti olla paikallaa ja varasto piti olla niinku tiptop -- talvirenkaitten piti olla suorassa -- pinossa ja näi.. että, et niinku kaikki semmone varastosiivoomine ja kaikki semmoset mattojen puistelut, kaikki siivoominen tiesti ku äiti oli kotona -- et, et sit se teki niinku pikkuhiljaa ja, aina sillon ku se jakso ja l[epäs] välillä ja eihä sillä ollu niinku muuta, tekemistä, [sitte], -- et kyllä kyllähä sekkii -- sen oman jaksamisen puitteissa teki siellä kotona niitä hommia mutta, mut sit

semmosina päivinä tosiaan ku -- ei niinku.. liikkunu tai toiminu mikkään ni silloha mie tein enemmä”

2 H1 ja H2 -merkinnät tarkoittavat haastattelijoiden erittelyä. H1 -merkinnässä haastattelijana on toiminut Outa-Annukka Vatanen-Muotka ja H2 -merkinnässä haastattelijana Eero Pajari.

Yllä olevassa tunnustuskertomuksessa Säde kuvaa huolehtimistaan kokonaisuudessaan. Säde ottaa huolehtivan lapsen position, josta käsin tulkitsee, mitä kaikkea huolehtimista hänellä on ollut. Säde edelleen tulkitsee äitinsä olleen todella tarkka ja sen työllistäneen Sädeä ja näin ollen esittää äitiään kohtaan syytöksen. Säde ottaa myös ymmärtävän lapsen position, josta käsin hän esittää heti äitiänsä puolustavan selonteon: äiti on kuitenkin tehnyt voimiensa mukaan oman osansa. Säde neuvottelee ymmärtävän lapsen ja huolehtivan lapsen positioissaan äitinsä syyllisyydestä Sädelle kohdistuneeseen taakkaan ja äidistään

huolehtimiseen. Äitiä puolustava selonteko paljastaa normaalin perheen ja lapsi-vanhempi-suhteen moraalisen järjestyksen murtumisen Säden lapsuuden perhetilanteessa.

Ymmärtävän lapsen positiossa Säden on vaikea syyttää äitiään, vaikka moraaliset järjestykset ovat murtuneet Säden huolehtiessa äidistä eikä toisinpäin.

Seuraavassa tunnustuskertomuksen ja moment in time -kertomuksen muodon saavassa näytteessä Säde työstää traumaattiseksi tulkitsemaansa kokemusta.

Näyte 2.

Säde: No ehkä kaikkei semmone traumaattisin.. tilanne jonka takia äiti- se oli siis ensimmäinen ja ainoo kerta ku mie oon käyny jossai ammattilaisella.. -- mie en oo iha varma et minkä ikäne mie oon ollu Mutta tuota.. myö ollaa ajettu jostai niinku kotiin.. ja o ollu talvi.. ja niinku isot lumipenkat ja näi.. ja öö.. äitillä o laskenu ne verensokerit siinä ajaessa.. nii myö ollaa ajettu siis ojaan.. ja siitä ku niinku selvittii just sillai -- sitte ku myö niinku ajettii siihe nii sitte.. mie en- siis en muista tarkkaan mutta mie ajattelen niin että mie oon sitte kaivanu niinku jotaki.. siinä että -- saa sen virkoomaan ja sitte en muista mite siis.. siitä mulla ei oo sitte muistikuvia että mite se tilanne on niinku

la[uennu] että kuka meijät on tullu sieltä hakemaan [tai pela]stamaa ja kuka o hinannu auton ja näi.. mutta siis.. mie uskon -- niinku jälkikätee ajatellu että se varmaa säikäytti äitii niin kovasti.. ja sitten mie kävin jossain.. tota.. se on kyllä ollu Itäsuomalaisessa kaupungissa jo.. niin totah kävin jossai se oli varmaa joku lastenpsykologi tai joku tämmöne.. ku mie muistan niinku sen ku mie olin siellä.. -- Ja mie muistan että se oli

niinku siellä oli hyvä olla ja semmonen turvalline ja et se on niinku semmone

positiivinen kokemus.. nii sitte just joku sano että no siinä sut o varmaan niinku kohdattu semmosena lapsena ja että että siinä oot ollu vain sinä ei niinku.. kukkaa [muu tai.. niinku].. ei oo tarvinnu huolehtii tai murehtii kenestäkkää muusta vaa on niinku.. keskitytty Minuun.. mutta en mie oo niinku siis.. äitihä on kyllä tehny tietysti kaikkensa aina että mulla ois asiat hyvi ja näi [mutta].. kyllähän se semmone niinku huoli kuitenki sitten taas hänestä ajaa sen yli..

Säde kertoo tilanteesta, jossa äidin sokerit laskivat autolla ajaessa, ja he ajoivat ojaan.

Tapahtuman seurauksena Säde on käynyt ammattilaisen luona ensimmäisen ja ainoan kertansa. Säde asettuu huolehtimisesta kärsineen lapsen positioon ja tulkitsee tapahtuman yhdeksi traumaattisimmista kokemuksistaan. Säde ottaa huolehtivan lapsen position ja tulkitsee tapahtunutta äitinsä näkökulmasta, sen säikäyttäneen hänen äitiään paljon. Säde asettuu huolehtimisesta vapaan lapsen positioon, jossa tulkitsee ammattilaisella käynnillä saaneensa olla ilman huolta, vain oma itsensä ja lapsi. Sen jälkeen Säde kuitenkin heti antaa puolustavan selonteon äitinsä toiminnasta. Lopussa Säde huolehtivan lapsen positiossa tulkitsee, että vaikka äiti teki parhaansa, Säden huoli äidistä oli suurempi.

Ammattilaisen luona käymistä Säde tulkitsee toisen sanomisten kautta. Normaalin lapsuuden, lapsi-vanhempi-suhteen ja perheen moraaliset järjestykset tulevat näkyviin – Sädellä oli hyvä olo siellä, missä hänet kohdattiin ”vain lapsena”, missä hänen ei tarvinnut huolehtia

kenestäkään muusta. Moraalisten järjestysten murtumat näkyvät myös äitiä puolustavassa selonteossa. Säden äiti ei kyennyt tekemään tarpeeksi, jotta Säde saisi elää huoletonta lapsuutta.

Näyte 3.

Aurora: nii -- varmaan just se vastuun kantaminen siellä on ollu semmonen vaikee asia niillä omilla vanhemmilla ettää meijän iskä on ollu tosi paljon poissa -- tai et se on ollu niinku reissutyössä -- tai et se onn kantanu sitä taloudellista vastuuta -- muttaa seijjoo sit olluu oikee henkisesti mitenkää, paikalla tai että mä uskon että äiti ois sitä tarvinnu tosi

paljo.. -- että tavallaan mä en tiiä niitä -- mikä on tavallaan syytä ja seurausta muttah, ehkä mä oon se ite tulkinnu että iskä o myös tavallaa paennu tosi paljo sitä ((ääni alkaa väristä)) -- sitä niinku kotia ((ääni värisee tämän kohdan)), jaa sit sitä vastuuta sit se on jääny vähä niinku äitin, harteille ja sit se eijjoo jaksanu sitä kantaa et sit se on.. ollu tosi paljo masentunu ja, ja sit käyttäny paljo alkoholia myös ja sitten taas mummo on

jotenkii yrittäny kans pitää sitä, niinku kasassa ja olla se joku vastuunkantaja siinä, mikä taas on sit tosi paljonn niinku sekottanu niitten kahe välistä sitä tai niinku sit kuka on kenenki puolella tai mikä on kenenki syy tai että tavallaan se ehkä on tuonu siihe sen että äitin pitäs jaksaa enemmä ja äitin ((ääni värisee)) pitäs olla, jotai ja sit iskä tavallaan -- koskaa se on niinku iskän äiti ja tavallaan sit se suku eei ehkä, musta tuntuu et nei oo jotenki peräänkuuluttanu ehkä sitä iskän vastuuta niin paljo et se on ollu jotenki

hyväksyttävää ((ääni värisee)) se mitä iskä tekee ja ja, ja niinku eii välttämättä semmosta.. nii, no esimerkiks meijä iskä on paljo pettäny meijän äitiä --

Tässä tunnustuskertomuksessa Aurora pohtii vanhempiensa käytöksen ja perheensä olosuhteen syy-seuraussuhteita. Aurora ottaa kokemusasiantuntijaposition ja tulkitsee vastuun kantamisen olleen vanhemmilleen vaikeaa. Tässä positiossa Aurora pohtii, miksi perhetilanne on ollut sellainen kuin on ollut kausaali- eli syyselittämisen avulla ja näyte onkin kausaalinen selonteko. Auroran huolehtivan lapsen positiossa esitetyssä kausaalisessa

selonteossa isän runsaat poissaolot niin fyysisesti kuin henkisesti, pettäminen sekä isän äidin asettuminen selkeästi poikansa puolelle ovat osaltaan voineet aiheuttaa Auroran äidin

masennuksen ja juomisen. Tässä positiossa Aurora pohtii, onko äidin tilanne ollut syy isän pakenemiseen vai toisinpäin. Kokemusasiantuntijapositiossa Aurora tulkitsee isänsä paenneen kodin olosuhteita sekä vastuutaan isänä ja puolisona. Edelleen tässä positiossa Aurora tulkitsee myös isän äidin, mummon toiminnan sekoittaneen tilannetta,

perheenvuorovaikutussuhteita ja aikuisten välisiä rooleja tämän yrittäessä olla vastuunkantaja ja pitää tilannetta kasassa.

Aurora rakentaa kokemusasiantuntijapositiossaan käsitystä, jossa vanhemmat eivät kanna vastuuta. Suku näyttäytyy ilmiön mahdollistajana: suvun jäsenet ottavat kantaa tilanteeseen osoittamalla hyväksyntänsä osalle asioista ja tuomitsemalla osan. Hyvän ja normaalin

perheen moraalisessa järjestyksessä vanhemmat ovat läsnä lapsilleen ja kantavat vastuun lapsistaan, itsestään ja kodista. Pelkästään äiti ei riitä, vaan myös isää tarvitaan ja hänen on oltava henkisesti läsnä.

Seuraavassa tunnustuskertomuksessa Miia kertoo, millaista hänen elämänsä on ollut ja tekee tulkintoja siitä, mikä perheen tilanteessa oli ongelmallista.

Näyte 4.

Miia: [miten Miia on päätynyt] Tähän.. ööm no se on hyvä kysymys.. että se on ehkä mä en niin lapsuutena tai niinku lapsena niin kokenu ongelmaks sitä alkoholia siinä sen sitä alkoholin käyttöö että mä en niinku muista kauheesti niinku ihan pienestä et mää vähän luulen että niinku äiti on ehkä en -- äitillä on vähän se että hän ei oo.. hän ei ole väkivaltainen kun hän on humalassa ja tosiaan ei juo ees joka viikko.. mut sitten joskus sitten.. ja siis mää vähä kanssa luulen että hänellä on varmaa diagnosoimaton joku masennus tai joku tämmöne ainaki jossai vaiheessa ollu että hänellä on sisko kuollut autokolarissa jossa äiti ajo autoo ja sen takia niinku hänellä kuoli sisko että tota se o varmaa painanu häne elämäänsä aika paljo.. ja sitten humalassa hän joskus tykkää näistä asioista puhua et se mulla äitin kanssa on se ongelma että hän humalassa tykkää jutella asioista.. keskustella asioista joista minä en välttämättä haluaisi

keskustella ainakaan kun hän on humalassa että sitten niistä ongelmista mitä meillä kotona puhutaan ni ne puhutaan sillon kun on humalassa.. -- nii se o ollu aina vähä.. tai just et se on ollu niinku jotka muistuu silleen kunnolla mieleen näistä niinkun

nuoremmasta iästä siitä niinku äitin alkoholin käytöstä.. että edelleenki sitte on tämä on vielä jatkuva että sitte joskus jos olen siellä viikolloppuna ja äiti saattaa sitten juoda ja sitten taas minä olen siellä ja isä menee jo nukkumaa aikasi ja sitte äiti jää mulle juttelemaa ja minä en pääse nukkumaan ku hän ei halua lopettaa niitä juttujaan.. että semmosia siellä on

Miia ottaa ymmärtävän lapsen position, jossa tulkitsee, ettei lapsuudessa muista kokeneensa alkoholia ongelmaksi. Miia tekee kausaalitulkinnan, jonka mukaan hänen äitinsä kantaa

taakkaa sisarensa tapaturmaisesta kuolemasta, jossa on itse ollut osallisena, ja purkaa oloaan puhumalla humalassa tyttärelleen. Miia ottaa avuttoman lapsen position ja tulkitsee äidin hallitsevan keskustelutilanteita: kuinka kauan humalaista juttelua tapahtuu ja milloin Miia pääsee nukkumaan. Avuttoman lapsen positiossa Miian äiti puolestaan näyttäytyy aktiivisena, hallitsevana. Avuttoman lapsen positiossa Miian tulkinnassa Miian isä näyttäytyy ulkopuolelle jättäytyvänä. Isänkin rakentuu hallitsevana, mutta hallitsee jättäytymällä tilanteen ja sen ratkaisemisen ulkopuolelle.

Miia ottaa huolehtivan lapsen position ja antaa äidin juomista puolustavan selonteon.

Lausahdus ”ei ole väkivaltainen ja ei juo ees joka viikko” on puolustavan selonteon ydin. Äiti ei ole niin paha kuin voisi olla. Hän ei edes juo joka viikko eikä ole väkivaltainen, vaikka vaivaakin Miiaa valvottamalla tätä myöhään yöhön. Normaalin perheen ja lapsi-vanhempi-suhteen sekä hyvän ja normaalin äidin ja vanhemman moraaliset järjestykset rikkoutuvat – äidin toimintaa on selitettävä.

Seuraavassa moment in time -kertomuksen piirteitä saavassa tunnustuskertomuksessa Säde kertoo lapsuuden kesien vietosta isän luona sekä tulkitsee ja selittää läheistensä toimintaa.

Näyte 5.

Säde: -- ja sitte -- taas yks semmonen niinku näitä traumaattisimpia kokemuksia tokymmene ((naurahtaa)) nii tota on semmone että aam -- siis ku mie sanoi että että mie olin aina kesät siellä iskän luona sitten niinku iha niinku nuorena tai sillon niinku lapsena.. ja sitte se miun täti oli siellä ja -- näi ja sitten niinku et et mie oon kuitenki niinku aina jotenki näyttänyt sen että mie en et mie en tykkää siitä että iskä ryyppää ja mie en tykkää siitä et se on kännissä ja mie en tykkää siitä ihmisestä kun se on

kännissä.. nii mie oon näyttäny sen mut siis eihä -- siis sehä ei oo vaikuttanu koskaa yhtää mihinkää.. ja näi.. ja sitte -- mie niinku muistan jonku semmosen että mie oon mie oon taas sitä että iskä o- tai meillä ol varmaan niinku just sukulaisia ja sitte iskä o ollu kännissä ja sitte mie oo jotaki ehkä sanonu tai niinku näyttäny sen tai näin nii sit se miu täti on niinku huutanu miulle että että mitä sieki siitä isäs ryyppäämisestä valitat että ku

se vois olla nii paljo pahempiki -- niinku et miettikää ihminen sanoo lapselle tuolla tavalla että niinku vittu lopeta se itkemine että niinku.. vittu ryhdistäydy.. tuo isäs vois olla paljon pahempiki.. niinku et ihmiset on yrittäny omalla tavallaan sitte auttaa ja tukea

Säde ottaa huolehtivan lapsen position, jossa tulkitsee humalaisen isän ja sukulaisten ympäröimänä vietetyn tapahtuman yhdeksi traumaattisimmaksi kokemuksekseen

tulkitsemaansa tapahtumaa. Säden tulkinnassa rakentuu kuva avuttomuudesta: hän yritti aktiivisesti vaikuttaa isän juomiseen ja tilanteeseen, mutta tuloksetta. Tädin, toisen ääni, on ikään kuin viimeinen Säden vaientamiseen pyrkivä teko. Säden aktiivinen toiminta – isän juomisen vastustaminen ja sen näyttäminen ulospäin – tuo esille normaalin lapsi-vanhempi-suhteen moraalisen järjestyksen rikkoutumisen, jota täti asettuu vastustamaan. Säde asettuu kuitenkin ymmärtävän lapsen positioon ja antaa puolustavan selonteon tätinsä toiminnasta.

Näin siitä huolimatta, että huolehtimisesta kärsineen positiossa Säde toistaa tädin sanoja päivitellen niitä. Säde sekä ymmärtää että tuomitsee tätinsä reagoinnin. Ymmärtävän lapsen positiossa Säde lopuksi kuitenkin tulkitsee tädin yrittäneen auttaa omalla tavallaan. Tätiä puolustava selonteko näyttää normaalin perheen ja normaalin lapsi-vanhempi-suhteiden moraalisten järjestysten murtumisen.

5.1.2 Kokemusasiantuntijapositiosta esitetty järkeistäminen

Haastateltavien kerronnassa esiintyi myös kantaaottavaa ja argumentoivaa tyyliä alaikäisen omaishoitajuuden kokemuksen tulkinnoissa. Tämä kantaaottava ja argumentoiva kerronta sai usein nykyhetken kokemusasiantuntijapositiosta esitetyn kokemusasiantuntijakertomuksen muodon. Seuraavissa näytteissä haastateltavat esittävät kokemusasiantuntijapositiosta käsin argumentteja sekä kannanottoja siitä, miten alaikäiseen omaishoitajuuteen ja siihen liittyviin kokemuksiin tulisi suhtautua. Läsnä on aikuisen nykyhetken ymmärrys, ja tulkintoja tehdään etäämmältä. Kerronnassa käytetään järkeistämistä, puolustamista, neuvomista ja pyritään

ymmärtämään tapahtunutta.

Näyte 6.

H2: No.. tulleeko mieleen että minkälaisia tuntteita tai ajatuksia semmonen oman vanhemman niinku valvominen.. ois herättäny

Säde: Hirveen hankala eritellä koska sitä on tehny iha pienestä pitäen.. jos se ois

äkillinen tilanne nii sit vois ehkä ois helpompi ajatella -- siis nii no -- nää miu vastaukset ei välttämättä nyt perustu niinku miu omakohtasee kokemuksee vaa semmosee

järkeilyyn Ja ne o kyl tietysti mitä mie nyt itessäki niinku tunnistan mutta mutta onha se nyt varmaa kyllähä se nyt varmaa luo niinku semmosta niinku hirveetä siis semmosta turvattomuutta niinku -- Semmosta mut en mie siis en mie niinku sano että että mie oisin pelänny tai jotenki niinku siis mitää semmosia tunteita ollu mutta mutta jos niinku miettii jotenki järjellä että miten se voi niinku lapseen vaikuttaa semmone nii.. -- siis koko ajan niinku semmone jotenki -- ikinä ei niinku voi luottaa siihe että et asiat o hyvin.. et -- nii ehkä se on sitä semmosta niinku kuitenki ei oo semmosta niinku perus turvaa Sillä tavalla.. vaikka niinku toki äiti niinku yritti siis kaikkensa että ois niinku semmosen pystyny tarjoamaa ja ei hän välttämättä omalla semmosella niinku tie- tietoisella tai niinku ei niinku omalla käyttäytymisellä ehkä niinku siis luonu mitää semmosta mutta iha ylipäätää et se koko niinku se elämänasetelma o ollu jotenki nii semmone.. heiveröine että.. -- ja ehkä sitte niinku just se että -- miten tässä nyt tullee käymää että mitehä pitkää ne jalat vielä pellaa ja entäs sitte ja -- koko aja tullu niitä uusia semmosia uusia uusia oireita ja koko aja joutunu sopeutumaa niinku semmosee huonompaan tilanteeseen

Yllä olevassa näytteessä Säde ottaa kantaa huolehtimisen seurauksiin järkeilyn keinoin.

Säde kertoo, että on vaikea eritellä millaisia ajatuksia ja tunteita äidistä huolehtiminen herätti.

Säde ottaakin kokemusasiantuntijaposition, josta käsin hän tulkitsee huolehtimiskokemustaan ja järkeilee sen seurauksia. Kokemusasiantuntijapositiossa Säde käyttää valtaa järkeillessään ja ottaa kantaa siihen, miten alaikäisen omaishoitajuuden kokemusta tulisi tulkita. Yleiseen järkeilyyn vetoamalla Säde ottaa kokemusasiantuntijapositiossaan voi myös ottaa etäisyyttä

aiheeseen puhumalla yleisemmällä tasolla. Säde tulkitsee, että eläminen hänen

lapsuudenolosuhteensa kaltaisesti, ilman perusturvaa, jatkuvasti huonompaan sopeutuessa, äidin voinnista huolehtien ja murehtien, aiheuttaa lapselle suurta turvattomuutta.

Kokemusasiantuntijapositiosta esitetyn omaishoitajakokemuksen haitallisten vaikutusten kuvaamisen jälkeen Säde ottaa ymmärtävän lapsen position, josta käsin hän antaa äitiään puolustavan selonteon. Säde tulkitsee ymmärtävän lapsen positiossaan, että äiti antaa sairastamisestaan huolimatta kaikkensa, ja on näin ihan hyvä äiti, vaikka sairastaminen onkin aiheuttanut väistämättä Säden elämään valtavasti huolta, murhetta ja turvattomuutta. Oman kokemuksen raadollisuudeksi tulkitseminen ja äidin puolustaminen kulkevat käsi kädessä läpi haastattelun. Säde ymmärtävän lapsen positiossaan suojelee äidin kuoleman jälkeenkin tätä syyllisyydeltä ja pahalta mieleltä, jota sairastamisen seuraukset Säden elämälle olisivat äidille Säden tulkinnassa aiheuttaneet. Säden antama äitiä puolustava selonteko paljastaa normaalin perheen ja lapsi-vanhempi-suhteen moraalisten järjestysten murtumisen, eikä niiden

mukainen elämä toteudu Säden elämänolosuhteissa. Se, että Säde huolehtivan lapsen positiossaan tulkitsee olevan vaikeaa eritellä, millaisia tunteita äidin valvominen olisi herättänyt, kuvastaa alaikäisen omaishoitajuuden normalisoitumista. Säden elämässä omaishoitajuus on ollut niin normaalia, että sitä on vaikea erottaa muusta elämästä.

Seuraavassa näytteessä Säde pohtii alaikäistä omaishoitajuutta terveydenhuollon

käytännöissä. Säde tekee tulkintoja siitä, miksi hänen tilanteeseensa ei aikanaan puututtu.

Näyte 7.

Säde:-- sis nimeomaa just -- varmasti -- se asenne ja se niinku ajatus iha ylipäätäänki on tällä hetkellä muuttumassa että, niinku semmonen lapsilähtösyys ja kaikki tämmönen niinku tuolla, sote, maailmassa.. ja, niinku.. koko perheen huomiointi ja tämmön-- se on kuitenkinniinku semmone hyvi uus ajatus niin ei, sis eijjoo ollu osaamista ehkä sillonkaan niinku.. semmoseen -- kyllähän ne o huomannu sis tottakai -- kyl mie niinku uskon että että ihmiset niinku, että neki on huomannu ja ne on kattonu että voi tuota tyttöraukkaa, mutta ku ei niinku ei oo olemassa ei heillä oo niinku olemassa mitään

niitä semmosia, käytäntöjä ja toimintamalleja ja semmosia niinku ku et millä siihen puuttus että mitä siinä pitäs tehä sillonku sie näät semmosen tilanteen et ehkä niinku tuolla syöpäosastolla on tällä hetkellä jo vähän oikkeesti eri meininki että ne niinku ottaa ne lapset, että -- emmieusko että se nyt ihan kauheesti muuttunu niinku tässä..

viimise viidentoista, vuode aikana esimerkiks... -- kyllä -- varmaa just -- siis iha oikeesti niinku ammatti semmone.. tai ehkä niinku just -- semmonen lapsen kohtaamine

lapsena ehkä niinku myös se että -- sithän ku sie oot niinku siellä sairaalassa ja siellä nii sithä siut kohdataan niinku sen vanhemman kautta ja niinku sulle kerrotaa että no äitillä on nyt tämmöne ja tämmöne no en minä muista ees että onko miulle miten no tietysti sit myöhemmi on kerrottu joo mut sillon ku mie oon ollu nuori tai lapsi tai näi..

mutta siis se että et sie oot kuitenki niinku.. sie oot siellä sen sen potilaan.. jotenki niinku sielläki puhutaan siitä potilaasta sitte.. mutta sitte jos siut niinku oikeesti nähtäskin lapsena ja niinku sinä ja sinun kokemukset.. nii mitä sinulle kuuluu -- Nii ja onha se niinku se ajatus ihan selkeesti niinku just se että no ei me nyt ei haluta

huolestuttaa sitä lasta.. turhaan.. sillä tuo kouluki mennee nii hyvin nii -- kyllä se pärjää -- Ei maalata sille piruja seinille.. vaikka se lapsi kyllä maalaa ne omat pirunsa sinne seinille.. jos niitä ei tehä sen puolesta ((tuhahtaa))

Säde asettuu kokemusasiantuntijapositioon, josta käsin ottaa kantaa yhteiskunnallisia

terveydenhuollon käytäntöjä kritisoimalla, miten lapsi tulisi kohdata vanhemman sairastaessa.

Tässä positiossa Säde tulkitsee, että lapsi tulisi kohdata lapsena ja huomioida myös muu perhe kuin sairastava. Tämän Säde tulkitsee tarkoittavan, että jonkun tulisi kysyä mitä lapselle kuuluu ja mitkä hänen kokemuksensa ovat. Kokemusasiantuntijapositiossa Säde ottaa kantaa myös perheiden toimintaan: lapselle tulisi kertoa perheen ja sairastavan perheenjäsenen tilanteesta

In document ”Et sit ku oltii niinku muututtu semmosiks tuhkimoiks” -alaikäinen omaishoitajuus ja neuvottelu perheen ja lapsi-vanhempi-suhteen normaaliuksista ja poikkeavuuksista (sivua 25-36)