Huoli, tunteiden piilottaminen, avuttomuus ja kokemuksen kuormittavuus, taakkaisuus

5.2 NORMAALIN JA POIKKEAVAN TYÖSTÄMINEN TUNNEKOKEMUKSIA KONSTRUOIMALLA

Haastateltavat tuottivat runsaasti kertomuksia, joissa he konstruoivat monia erilaisia tunteita.

Käsittelen seuraavaksi kolmesta laajasta kerronnallisesta teemasta toisen. Haastateltavat konstruoivat tunnekokemuksia eri tavoin. Samantyyppiset tunnekokemusten konstruoimiset on jäsennelty ja käsitelty saman yläotsikon alla. Haastateltavat työstivät perhetilanteensa poikkeavuutta konstruoimalla hyvin monenlaisia tunteita, joita he liittivät kokemuksiinsa elämisestä perheessä, jossa heiltä vaadittiin huolenpitoa vanhemmasta. Haastateltavien tulkintojen mukaan näihin tunteisiin lukeutuivat ensinnäkin ahdistuksen, huolen, tunteiden piilottamisen, avuttomuuden ja kokemuksen kuormittavuuden tunnekokemusten

konstruoinnit. Toiseksi he käsittelivät syyllisyyttä, surua ja oman kohtalon häpeällisyyttä koskevat konstruointeja. Kolmanneksi he pohtivat äidin ja isän kaipausten konstruointeja.

Viimeiseksi ovat vuorossa yksinjääminen, pohdinta omasta arvottomuudesta ja näkymättömyydestä, hylätyksi ja laiminlyödyksi tuleminen sekä epätietoisuus.

Tunnekokemusten konstruoinneissa toistuu huolehtimiskokemuksen kivuliaisuus. Syyllisyyden ja häpeän tunnekokemusten jäsennyksissä tulee näkyväksi myös huolehtimiskokemuksen kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus.

5.2.1 Huoli, tunteiden piilottaminen, avuttomuus ja kokemuksen kuormittavuus, taakkaisuus

Näyte 9.

Luna: -- no, sis musta tuntu tosi usein et mun pitäs niinku auttaa äitiä jotenki mutta totaa.. -- mut emmä niinku sillä tavalla ((nauraa)) kokenu et mä oisin niinku onnistunu siinä -- eth aina jos vaikka äiti itki tai jotain ni se jotenki oli tosi musertava itelle ku yritti ((naurahtaa)) lohduttaa sitä tai jotain -- et niinkuu.. sillä tavalla -- siis joo hyvin -- tollasta et ei niinku ei ollu semmosta konkreettista vaikka että auttaa niinku jossai kotitöissä tai

tämmöstä et niihi kyllä niinku sillee osallistu eikä mittää semmosta mut ehkä jotenki se että.. jotenki et vois jotenki tehä -- häne hyväks

Yllä olevassa tunnustuskertomuksessa Luna tulkitsee avuttomuuden kokemustaan. Luna kertoo kokeneensa, että hänen pitäisi auttaa äitiään jollakin tavalla, muttei kokenut

onnistuneensa siinä. Esimerkiksi äidin itkemisen Luna koki musertavana. Lunan kerronnassa rakentuu huolehtivan lapsen positio sekä toisaalta avuttoman positio, kun omat keinot äidin olon helpottamiseen eivät auta. Edellä kuvatuista positioista käsin Luna tulkitsee

huolehtimiskokemuksensa herättämiä tunteita avuttomuudeksi, turhautumiseksi,

epäonnistumiseksi ja suruksi. Äidin itkemisen musertavuus kuvaa normaalin perheen ja lapsi-vanhempi-suhteen moraalisten järjestysten murtumisia, sekä parentifikaatiota, vanhemman ja lapsen roolien kääntymistä. Normaalissa perheessä ja lapsi-vanhempi-suhteessa vanhempi voi kokea musertavana lapsensa itkun ja yrittää lohduttaa tätä tai ylipäätään kannatella tai auttaa hallitsemaan lapsen tunteita. Lunan kohdalla asetelma on toisinpäin, samoin kuin ylipäätään kokemus äidin auttamisvelvoitteesta. Velvoitteena ”pitäs auttaa äitiä” kuvaa jonkinlaista ulkoapäin tullutta vaatimusta auttamisesta, mutta samalla sisäiseksi vaatimukseksi mieltyvää, sillä Luna vastuullistaa itseään auttamisesta.

Näyte 10.

Luna: -- no mite se nyt o ehkä niinku eniten näyttäytyny sitte se huolehtimine siitä äidistä nii kuu on see että mä en oo halunnu lisätä hänelle mitään taakkaa ni sen takia pidin sitte kaiken itselläni et mä en tota en ilmassu mittään tunteita tai jos jos joku oli väärin ni en sanonu mittään tai -- en ikinä väittäny vastaan -- se oli sitte sellasta.. ja ja nyt tällee sitte mmyöhemmin kun on uuestaa ollu sitte äitillä sitä masennusta ni -- se on näyttäytyny just sillä tavalla et hänn niinku kaataa sen kuormasa periaatteessa mulle et hän vuodattaa niitä niitä asioita -- mikkä hä vois vaikka sille psykolokille kenen luona hän käy ni tai mielenterveyshoitaja mikä se nyt on ni vois hänelle kertoo mut ei niinku se on enemmän sitte.. kaatunu minun niskaa -- ja etenki sitte tossa --

avioeroprosessin myötä ni hän rupes käyttää alkoholia todella paljon -- mikä sitten aiheutti aiheutti lisää huolta ((naurahtaa)) ja mietin yhdessä vaiheessa että teenkö

niinkö äidistäni lastensuojeluilmotukse että -- onko siellä kotona kaikki ihan ihan ok, ku se oli sev verra hurjaa välillä mutta en tehny -- ja ja.. tota tota, öö.. en no siinä tuli vähä semmonen flashbakki fiilis kun oli se oma lapsuus mitä oli et sai siellä iskä luona pelätä sitä hänen päihteiden käyttöä ja sit yhtäkkiä äiti äiti käyttäytyy samalla tavalla

((naurahtaa)) vaikka ite onki jo aikuinen mutta ssilti ninni ja ja olen tällä hetkelläki erittäin huolissani hänestä, hän on nyt hän on vähän epävakaassa tilassa

Yllä olevassa tunnustuskertomuksessa Luna pohtii huolta sekä tunteiden piilottamista. Luna tulkitsee äidistä huolehtimisen näkyneen siinä, että hän halunnut kuormittaa äitiään ja piti sen takia kaiken sisällään. Myöhemmin äidin masennuksen uusiutuessa huolehtiminen näyttäytyy Lunan tulkinnassa niin, että äiti vuodattaa painolastinsa ammattilaisen sijasta Lunalle. Luna kertoo, miten tilanne äidin luona alkoi äidin eron jälkeen muistuttaa isän luona ollutta päihteiden käyttöä. Luna ottaa vanhemmasta vastuuta kantavan lapsen ja nuoren aikuisen position, josta käsin hän pohtii lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Näin tehdessään Luna tulkitsee huolehtimisen ulottuvan myös sisaruksiinsa. Luna ottaa myös pelokkaan lapsen positio, josta käsin hän tulkitsee vanhempiensa alkoholinkäyttöä.

Huolehtijan ja vastuuta kantavan positioissa Luna tekee tulkinnan, että äidin sairastaminen aiheutti sen, että Lunan täytyi pitää omat tunteensa, tarpeensa ja mielipiteensä sisällään.

Lunan ja tämän äidin tilanne kuvastaa parentifikaatiota ja näin normaalin perheen ja lapsi-vanhempi-suhteen moraalisten järjestysten murtumista. Luna ei pystynyt keskittymään oman äänensä kuuluville saamiseen, vaan hänen täytyi huolehtia äitinsä elämänlaadusta. Lunan äiti valitsee käyttäytyä normaalin perheen, normaalin lapsi-vanhempi-suhteen ja normaalin äidin moraalisten järjestysten vastaisesti vuodattamalla huolensa ja pahan olonsa lapselleen eikä ammattilaiselle, joka äidillä on nimenomaan sitä varten.

Haastateltavat käsittelivät perhetilanteensa poikkeavuutta paitsi konstruoiden huolehtimiseen liittyvää avuttomuutta ja huolta, myös tehden tulkintoja huolehtimisen kuormittavuudesta.

Seuraavassa näytteessä Säde tulkitsee huolehtimiskokemuksen kuormittavuutta.

Näyte 11.

Säde: nii siinä vaiheessa se on muuttunu se semmonen niinku huolehtimine -- et mie niinku tajuan sen että nyt se ihminen ei enää niinku käsitä sitä omaa tilannettaa, ni se o ollu tosi suuri helpotus.. ja se johtuu siitä, että ku sie.. se ajatus siitä että nyt se ei ennää huolehdi minusta, ja siitä niinku.. jotenki.. niinku.. tätä on tosi hankala sanottaa, mutta sis jotenki niinku että nyt sei ennää käsitä.. niinku, et, mikä tää on tää kuvio ja tää tilanne - näin ni siitä.. siinä ehkä jotenkin niinku pysty päästämää irti.. sis, niinku.. sillai että.. no nyt seo hullu, nyt miu ei ennää tarvvii jotenki niinku.. varjella sen tunteita ja..

niinku.. olla siinä niinku käytettävissä, et nyt sillä ei ennää niinku juokse järki sillä tavalla että -- en tiiä saatteko työ kiinni tästä, ajatuksesta -- mut jotenki semmone.. se o ollu ehkä he-, sis toisaalta helpotuski, koska kuitenki se kaikkei suurin taakka on ollu niinku..

jotenki, kantaa sitä.. hänen taakkaa siitä, että.. -- et mihin se elämä on niinku menny mut sit että ku, sit jos hän ei niinku ennää tiedosta sitä ommaa tilannetta ni ei si ei hänellä itselläänkää oo ennää sitä taakkaa sillä tavalla.. nin.. ehkä seo ollu semmonen

käänteentekevä sitten taas siinä niinku semmosessa huolessa ja, semmosessa niinku vastuunkantamisessa siitä...

Tunnustuskertomuksen piirteitä saavassa näytteessä Säde kertoo, että äidin terveydentilan muutos on ollut käänteentekevä muutos huolehtimisessa. Säden ei tulkintansa mukaan tarvinnut nyt enää varjella äitinsä tunteita tai olla käytettävissä. Säde ottaa huolehtivan lapsen position ja tulkitsee että se side, jonka Säde koki kaikista eniten ja raskaiden sitoneen itseään äitiinsä ja olleen tästä huolehtimisen ydin, katkesi kun äiti ei enää tiedostanut tilannetta realistisesti. Säde tulkitsee silloin vapautuneensa huolehtimasta äidistä ja tämän tunteista.

Säde ottaa hetkeksi huolehtimisesta vapaan position todetessaan, että tämä äidin tilanteen huononeminen oli helpotus. Kuormittuneen ja taakkaisen lapsen positiossa Säde tulkitsee, että kaikkein suurin taakka on ollut kantaa äidin taakkaa siitä, miten elämä oli mennyt – eli kantaa äidin tunteita: syyllisyyttä, huolta, pettymystä, surua, vihaa, turhautumista. Säden tulkinta kuormittuneen ja taakkaisen lapsen positiossa paljastaa normaalin lapsi-vanhempi-suhteen, normaalin perheen ja normaalin, hyvän äidin moraalisten järjestysten rikkoutumisen.

Myös parentifikaatio on tapahtunut Säden ja tämän äidin kohdalla.

Seuraavassa tunnustus- ja kokemusasiantuntijakertomuksen piirteitä saavassa näytteessä Säde jatkaa kokemuksen kuormittavuuden pohtimista vanhempansa tunteiden säätelyn näkökulmasta.

Näyte 12.

Säde: -- mioon puhunu siitä just semmosesta -- siitä vastuusta ja huolehtimisesta ja semmosesta että ku ei se oo tosiaan niinku.. ei se oo kuormittavaa se niinku se mitä se lapsi käytännössä ja konkreettisesti tekee että onhan se sitte se paljon niinku se muu se semmonen -- pelko siitä että, että mitä käy ja.. -- niinku apsoluuttinen semmonen tuki ja turva sitähä ei niinku va oo [että] sitähä sitte jotenki alkaa ehkä kasvamaa itteesä ku huomaa että, että ku se ei äiti ei pysty huolehtimmaa ees itestää ni mite se pystyy huolehtimmaa miusta ja sit sitä ei niinku halluu kuormittaa millään niinku just -- omilla peloilla ja murheilla ja emmie koskaa sanonu äitille että minnuu pelottaa, emmie koskaan niinku itkeny sitä sairautta sen, edessä -- ja sehän se varmaa se kaikkein niinku suurin onki -- että ei kuule äiti ei meil oo äiti mittää hättää ei siun kannata mittää niinku huolehtii ja murehtii että miul on kaikki iha hyvi vaikka ei oo ollukkaa.. niinku suojellu hänen tunteita tosi paljo hänen syyllisyyttä ja kaikkee sitä niinku.. -- tai sitte jos vaikka tapahtuu jotaki semmosta et se kaatuu tai niinku niinku siis paljo paljoha niinku

tapahtu semmosta että jos vaikka niinku tullaan kaupasta ja häne voimat loppuu ja hän kaatuu johonki niinku.. tota.. parkkipaikalle.. nii sehä ois ollu aiva hirvee tilanne jos mie oisin niinku.. jos mie oisin näyttäny siinä tunteeni.. että että niinku vittu täähä on ihan persettä tällane.. et silloha mie oon niinku ollu sillai että ei ei äiti mittää mie otan nää kassit ja tuleha ylös sieltä ja -- Koska sitte jos mie oisin ruvennu itkemään ni sehä ois ollu iha maailmalloppu äitille ja sitte sit se ois ollu maailmalloppu sehä ois ollu aivan niinku semmonen kestämätön tilanne se -- emmiois ikinä voinu tehä sitä koska seois ollu äitille ehkä pahinta mahollista mitä se vois niinku kuvitella, mie tiiän että se on kuitenki.. äiti on varmasti koko elämäsä kärsiny siitä jo et mite se vaikuttaa minuun se tilanne ja mie tiiän sen, vaikka sei koskaan sanonu sitä, ei sitä tarvinnu sanoo.. nii emmiois koskaa sille halunnu tehä sitä että mioisin viel- niinku sanonu sille ihan

oikkeesti ääneen sen, että.. että.. niinku tää iha vitu kauheeta((naurahtaa)).. -- et sitä vaa

oli niinku ((puhuu lauseen tosi hiljaa)) et eei äiti ku ei mittää hättää, kato ku mie sain kymppejäki koulusta ni ei miulloo mittää hättää, miullon kavereita ja miullon

poikaystävä ja, kaikki iha hyvi --

H2: Ossaakko siitä sannoo että oliks se miten säännönmukasta tai toistuvvaa

Säde: No se o varmasti ollu ihan niinku koko ajan.. ja se niinku se raskain taakka kantaa semmone

Säde kertoo suojelleensa äitiään tämän omilta syyllisyyden tunteilta ja piilottaneensa omansa.

Tällaisen henkisen tukemisen Säde kertoo olleen jatkuvaa ja kaikista raskain taakka. Säde puhuu tilanteesta aluksi yleispassiivissa, mikä on tapa yleistää häntä koskenut ilmiö koskemaan automaattisesti muitakin. Säde ottaa näin kokemusasiantuntijaposition, jossa yleispassiivin käyttö muodostuu keinoksi ottaa kantaa siihen, miten vanhemmasta

huolehtimisen kokemusta pitäisi tulkita. Säde ottaa kokemusasiantuntijapositiossaan kantaa myös siihen, mikä alaikäisille omaishoitajille on raskasta ja että kokemus todella on raskas.

Toisaalta yleistämällä puheensa Säde tässä positiossa myös vähättelee kotitöiden raskautta ja kuormittavuutta selittäen pois samalla huolehtimisen poikkeavuutta. Säde päätyy ottamaan myös pärjäävän ja kunnollisen lapsen position. Tässä positiossa Sädellä on kaikki hyvin, hänellä on kavereita ja poikaystävä ja hän menestyy hyvin koulussa. Positioitumalla pärjääväksi ja kunnolliseksi lapseksi Säde selittää pois perheolosuhteensa poikkeavuutta ja pyrkii

rakentamaan tilanteesta osin normaalia. Vakuutteleminen paljastaa näin kunnon kansalaisen sekä normaalin lapsuuden ja normaalin nuoruuden moraaliset järjestykset.

Säde ottaa myös kuormittuneen ja taakkaisen lapsen position, josta käsin hän neuvottelee siitä, mikä alaikäiselle omaishoitajalle on raskasta. Kuormittuneen ja taakkaisen lapsen positiosta Säde tulkitsee, että kuormittavinta ovat pelko siitä, miten käy ja se, ettei ehdotonta tukea ja turvaa ole. Kuormittuneen ja taakkaisen lapsen positiosta Säde tulkitsee myös äitiään, että tälle olisi ollut pahinta, jos Säde olisi näyttänyt vaikeissa tilanteissa aidot tunteensa ja päätyy näin piilottamaan omat tunteensa. Tässä positiossa Säde tulkitsee omia tunteitaan kuormittuneisuudeksi ja peloksi. Säde ottaa myös ymmärtävän lapsen position, jossa hän antaa äitiään puolustavan selonteon. Selonteon avulla Säde neuvottelee äitinsä tekojen

tahallisuudesta, äitinsä syyllisyydestä ja tuomittavuudesta tekoihinsa tai laiminlyönteihinsä.

Tässä neuvottelussa Säden ymmärtävän lapsen positio ja kuormittuneen ja taakkaisen lapsen positio vuorottelevat.

Äitiä puolustava selonteko, se että äiti sanomattakin kärsi siitä, mitä hänen sairautensa aiheutti Sädelle, paljastaa normaalin perheen ja lapsi-vanhempi-suhteen moraaliset järjestykset.

Järjestykset rikkoutuvat, kun Säde joutuu säätelemään omaa tunneilmaisuaan säädelläkseen äitinsä tunteita. Sädeltä tuki ja turva puuttuvat, mutta hän on niitä äidilleen. Tämä ilmaisee hyvin myös parentifikaatiota.

Haastateltavat käsittelivät perhetilanteensa poikkeavuutta konstruoiden huolehtimiseen liittyvää kuormittavuutta, avuttomuutta ja huolta. Seuraavassa haastateltavat konstruoivat syyllisyyden, surun ja häpeän tunnekokemuksia.