Jokaisen turvapaikanhakijan tilanne on arvioitava yksilöllisesti. Turvapaikan myöntämisen harkinnassa tulee erityisesti kiinnittää huomiota hakijan olosuhteisiin ja mahdolliseen haa-voittuvaan asemaan. Haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt ovat muita henkilöitä alttiim-pia kokemaan loukkauksia oikeuksiensa toteutumisessa (Hurst 2008, 195). Haavoittuvuutta tulisi tutkimusten mukaan tarkastella ihmisen henkilökohtaisten ominaisuuksien ja kokemus-ten mukaan. Haavoittuvuutta arvioitaessa olisi tärkeää tarkoin selvittää, mihin henkilö on tai voi olla haavoittuvainen. (Coleman 2009, 12–18.)
Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistami-sesta ja auttamitunnistami-sesta (746/2011) määrittelee haavoittuvan aseman riippuvan esimerkiksi hakijan iästä tai fyysisestä tai psyykkisestä tilasta. Euroopan parlamentin ja neuvoston di-rektiivi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menette-lyistä (2013/32/EU) määrittelee erityisen haavoittuviksi ”alaikäiset, ilman huoltajaa olevat alaikäiset, vammaiset, vanhukset, raskaana olevat naiset, yksinhuoltajat, joilla on alaikäisiä lapsia, ihmiskaupan uhrit, vakavista sairauksista kärsivät henkilöt, mielenterveyshäiriöistä kärsivät henkilöt sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt, kuten naisten sukuelinten silpomisen uhrit” (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä, IV luku, 21 artikla).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että haavoittuvat henkilöt ovat sosiaalisesti ja ta-loudellisesti valtaväestöä heikommassa asemassa. Haavoittuvat henkilöt kohtaavat muita useammin ennakkoluuloja ja syrjintää. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo haavoittu-vuuteen liittyvän myös riippuvuuden muista ihmisistä joko aineellisesti tai oman puolustus-kykynsä kannalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan todennut, että tur-vapaikanhakijoita voidaan yleisesti pitää haavoittuvana ryhmänä. Euroopan ihmisoikeustuo-mioistuin perustelee näkemystään sillä, että he ovat lähtömaassaan joutuneet kokemaan vaikeuksia ja ovat alttiita ihmisoikeusloukkauksille ja hyväksikäytölle turvaa hakiessaan.
Turvapaikanhakijan voidaan katsoa kuuluvan myös useampaan haavoittuvaan ryhmään sa-manaikaisesti. Henkilö voi olla monella eri tavalla haavoittuva. (Heikkilä & Mustaniemi-Laakso 2019, 65–69.)
Turvapaikanhakijan haavoittuvuutta tarkastellessa on tärkeää erottaa haavoittuvuus ja suo-jelun tarve. Turvapaikanhakija voi olla haavoittuvuuden vuoksi erityisen tuen tarpeessa, mutta hänellä ei kuitenkaan ole tarvetta kansainväliselle suojelulle. Toisaalta kansainvälistä suojelua voi tarvita henkilö, joka ei ole erityisen haavoittuvassa asemassa, mutta joka tar-vitsee suojaa kotimaahan palauttamista vastaan. Turvapaikanhakijan haavoittuvuus voi joh-tua monista tekijöistä, niin yksilöllisistä kuin olosuhteista johtuvista. Yksilöllisiä tekijöitä voi-vat olla muun muassa alaikäisyys, ilman huoltajaa oleminen, korkea ikä, vammaisuus tai erilaiset terveydelliset ongelmat. Olosuhteista johtuvaa haavoittuvuutta voi puolestaan olla esimerkiksi yksinhuoltajuus tai ihmiskaupan uhriksi päätyminen. Haavoittuvuutta voi lisätä virallisia henkilötietoja sisältävien dokumenttien puute, perheen tai yhteisön tuen puute, pai-kallisen kielen heikko osaaminen ja yleinen syrjintä. (UNHCR 2017.)
Kun haavoittuvuutta tarkastellaan turvapaikkaprosessin näkökulmasta, on tärkeää tunnistaa turvapaikanhakijan mahdollinen haavoittuvuus. Tunnistaminen voi kuitenkin olla äärimmäi-sen haastavaa, etenkin kun monet kidutukäärimmäi-sen ja muun vakavan väkivallan uhriksi joutuneet häpeävät rikosuhriksi joutumista, eivätkä siksi mieluusti kerro kokemuksistaan. Turvapai-kanhakijoiden parissa työskentelevien on tärkeää tiedostaa haavoittuvuuden eri muotoja ja niiden vaikutuksia turvapaikanhakijan toimintakykyyn. Haavoittuvuuden tunnistaminen edel-lyttää laadukasta ja ihmisoikeuslähtöistä työskentelyä, joka huomioi haavoittuvuuden ja haasteet sen esiintuomisessa. (Heikkilä & Mustaniemi-Laakso 2019, 70–72.) Haavoittuvuus voi olla seurausta aiemmista traumaattisista tapahtumista, mutta haavoittuvuutta voi ilmetä myös turvapaikkaprosessin aikana. Turvapaikkaprosessi voi itsessään aiheuttaa haavoittu-vuutta ja lisätä turvapaikanhakijan tuen tarvetta (Bergman 2010, 187–189).
Haavoittuvuutta tulisi Mikaela Heikkilän ja Maija Mustaniemi-Laakson (2019) mukaan tar-kastella laajempana käsitteenä, joka ei olisi ainoastaan sidottu yksilön ominaisuuksiin tai tiettyyn ryhmään kuulumisena, vaan haavoittuvuus nähtäisiin yhteiskunnan rakenteiden epätasa-arvoisuuden ilmentymänä. Koska suurin osa turvapaikanhakijoista on jollakin ta-valla haavoittuvia, turvapaikkalainsäädännön lähtökohtana tulisi olla turvapaikanhakijoiden haavoittuvuus, eikä vain osaa turvapaikanhakijoita koskeva erityispiirre. Heikkilän ja Musta-niemi-Laakson mukaan huolena on, etteivät haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikan-hakijoiden haavoittuvuutta tunnisteta, eikä heille näin ollen tarjota välttämätöntä erityistä tu-kea oikeuksiensa toteutumiseksi. (Mt., 81–82.) Haavoittuvan aseman tunnistaminen edel-lyttää asiakkaiden yksityiselämään kuuluvien asioiden puheeksi ottamista ja julki tuomista (Anis 2008, 38–39), ja perusteellinen tilanteen selvittäminen edellyttää riittäviä resursseja ja oikeanlaista osaamista.
Haavoittuvuuden tunnistamista tehdään sekä vastaanottokeskuksissa että Maahanmuutto-virastossa. Vastaanottokeskuksissa työskentelee sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia, oh-jaajia, terveydenhoitajia ja sairaanhoitajia, jotka on koulutettu tunnistamaan haavoittuvassa asemassa olevat. Haavoittuvuuden arviointia tehdään koko turvapaikkaprosessin ajan, al-kaen turvapaikanhakijan alkuterveystarkastuksesta, jossa käydään kattavasti läpi hakijan elämänhistoria sekä terveydentilan että elämänkokemustensa näkökulmasta. (Maahan-muuttovirasto 2018, 9–11.)
Yhdysvaltalainen tutkimus on selvittänyt, miten terveydenhuollon ammattilaiset ovat koke-neet turvapaikanhakijoiden haavoittuvuuden arvioinnin osana turvapaikanhakuprosessia.
Tutkimuksessa on selvitetty 15 mielenterveyspalveluita tuottavan tahon kokemuksia psyko-logisista arvioinneista, jotka pyrkivät selvittämään kidutuksen ja muiden ihmisoikeusrikko-musten vaikutuksia turvapaikanhakijoihin. Kidutusta ja muuta ihmisarvoa loukkaavaa koh-telua kokeneet kärsivät usein monenlaisista psyykkisistä oireista, kuten masennuksesta, ah-distuksesta ja posttraumaattisesta stressireaktiosta. Mielenterveydellisiä ongelmia tuottavat turvapaikan hakemiseen liittyvät syyt ja turvapaikkaprosessi itsessään. Myös irtaantuminen kotimaahan jääneestä perheestä ja läheisistä sekä turvapaikanhakijan asettuminen uuteen kotimaahan aiheuttavat mielenterveydellisiä haasteita. Tutkimus osoitti, että turvapaikanha-kijoiden haavoittuvuuden tunnistamiseen tarvitaan lisää koulutusta ja arviointivälineiden ak-tiivista kehittämistä. (Baranowski, Moses, & Sundri 2018.)
Turvapaikanhakijoiden alkuterveystarkastuksessa keskustellaan muun muassa turvapai-kanhakijan kokemasta tämänhetkisestä terveydentilasta sekä käytössä olevasta lääkityk-sestä. Terveystarkastuksessa selvitetään turvapaikanhakijan kotimaan elinolosuhteet, muun muassa onko turvapaikanhakija elänyt kadulla, pakolaisleirillä, vastaanottokeskuk-sessa tai vankilassa. Turvapaikanhakijalta selvitetään myös mahdolliset väkivallan koke-mukset tai sen uhkaa. Alkuterveystarkastuksessa kysytään turvapaikanhakijalta, onko hän ollut kidutettuna tai joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi. Jokaiselta aikuiselta turvapai-kanhakijalta kysytään, onko hän joutunut pakotetuksi, painostetuksi tai huijatuksi tekemään asioita, joita ei olisi halunnut tehdä. Alkuterveystarkastuksessa selvitetään myös mielenter-veysoireiden esiintymistä sekä päihteiden käyttöä. (THLb.) Turvapaikanhakijoiden alkuter-veystarkastuslomake on tämän tutkielman liitteenä (ks. liite).
Haavoittuvan aseman tunnistamiseksi turvapaikanhakijalle tehdään palvelutarpeen arvi-ointi. Tuen tarpeessa olevalle turvapaikanhakijalle laaditaan sosiaalipalvelujen asiakas-suunnitelma ja myönnetään vastaanottolain mukaiset välttämättömät sosiaalipalvelut (Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja
auttamisesta 746/2011, § 25). Maahanmuuttovirastolla on turvapaikanhakijoiden tehostetun tuen osasto Lahden vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoille, jotka tarvitsevat erittäin vahvaa tukea. Siellä kartoitetaan laajemmin turvapaikanhakijan tilannetta, mikäli turvapai-kanhakijalla on huomattavia haasteita selvitä arjessa ja päivittäisistä askareista. Usein osas-tolle päätyvillä turvapaikanhakijoilla on itsetuhoisuutta, joka ei kuitenkaan edellytä erikois-sairaanhoitoa. Vaikka haavoittuvan aseman tunnistaminen on tärkeää, eivät kaikki haavoit-tuvassa asemassa olevat ole erityisen tuen tarpeessa eikä heillä välttämättä ole tuen tar-peita lainkaan. Mahdolliset erityisen tuen tarpeet tulee kuitenkin huomioida koko turvapaik-kaprosessin ajan (Maahanmuuttovirasto 2018, 9–10).