Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antaman ihmisoikeusrikkomustuomion myötä usea taho on julkaissut kannanoton huolestaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvan ja ihmisoi-keuksien toteutumisesta. Myös Suomen sisäministeri Maria Ohisalo on julkaissut kantansa rikkomuksesta: ”-Tuomioistuimen ratkaisu on erittäin painava ja merkittävä. On todella va-kava asia, että oikeusvaltiomme ei ole onnistunut tässä tapauksessa suojelemaan kaikista tärkeimmän oikeuden, elämän turvaamista.” (Ohisalo 2019.)
Sisäministeri Ohisalon mukaan tämä tapaus on Suomen kohdalla ensimmäinen näin vakava rikkomus (Reinboth 2019). Kuitenkin sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio on todennut jo helmikuussa 2018, että tämän joulukuussa 2017 surmatun irakilaismiehen kaltaisia tapauksia on sattunut useita (Karkkola 2018). Turvapaikanhakijoi-den tukena oleva ja heidän asioitaan edistävä Pakolaisneuvonta on raportoinut vain muu-tama kuukausi ennen kyseistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen anmuu-tamaa päätöstä ta-pauksesta, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on estänyt irakilaisen turvapaikanhaki-jan käännyttämisen kotimaahan, jossa hänellä olisi ollut riski joutua kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pyytänyt Suomelta kannanottoa asiaan, ja korkein hallinto-oikeus on asian selvittämiseksi järjestänyt hyvin har-vinaislaatuisen suullisen käsittelyn ja päätynyt myöntämään hakijalle oleskeluluvan. (Pako-laisneuvonta 2019.) Helmikuussa 2020 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on keskeyttänyt
turvapaikkaa hakeneen irakilaisperheen käännyttämisen Suomesta ja ottanut asian käsitel-täväksi (Amnesty International2020).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ohella myös YK:n kidutuksen vastainen komitea on käsitellyt Suomesta turvaa hakevien tilanteita. Pakolaisneuvonta on vuoden 2009 jälkeen vienyt kolmetoista tapausta YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan käsiteltäväksi. Neljässä tapauksessa komitea on todennut, että nämä henkilöt olisivat olleet Suomen viranomaisten päätösten vuoksi todellisessa vaarassa joutua kidutuksen kohteeksi kotimaassaan. Kuu-dessa tapauksessa Maahanmuuttovirasto on itse korjannut päätökset, joiden vuoksi ne ovat rauenneet komitean käsittelyssä. Loput hakemuksista on edelleen käsiteltävinä. (Juusela &
Saari 2019.)
Pakolaisneuvonta on osoittanut huolensa myös siitä, ettei turvapaikanhakijoiden tilannetta seurata käännyttämisen jälkeen, eikä näin ollen voida tietää mahdollisista palautuskiellon rikkomisista (Juusela & Saari 2019). Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Vuo-rio vahvistaa, ettei Suomen viranomaisilla ole mahdollisuutta seurata kotimaahansa palau-tettujen turvapaikanhakijoiden tilannetta paluun jälkeen, eikä näin ollen tarkkaa tietoa mah-dollisista palautuskiellon rikkomuksista ole (Karkkola 2018). Pakolaisneuvonnan lakimies Marjaana Laine toteaakin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa tai muissa ylikansal-lisissa tuomioistuimissa käsitellyt turvapaikkatapaukset ovat vain jäävuoren huippu: -”Vali-tettavasti näyttää siltä, että satoja tai jopa tuhansia tapauksia on mennyt koko menettelyn läpi ilman, että näiden ihmisten kansainvälisen suojelun tarvetta on arvioitu palautuskieltojen edellyttämällä tavalla.” (Laine 2019).
Tämän mahdollisuuden olemassaolon tunnisti myös sisäministeri Ohisalo, joka käynnisti tuomion seurauksena selvityksen Maahanmuuttovirastossa. Selvityksessä Maahanmuutto-virasto tarkisti yhteensä 319 tekemäänsä lainvoimaista turvapaikkapäätöstä, jotta mahdolli-set vastaavat tapaukmahdolli-set tunnistettaisiin. Selvityksen mukaan 97 prosenttia uudelleen tarkas-tetuista päätöksistä oli käsitelty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen edellyttä-mällä tavalla. Kymmenessä turvapaikkapäätöksessä ilmeni merkityksellisiä puutteita ja näitä kymmentä turvapaikanhakijaa kehotettiin tekemään uusintahakemus. (Maahanmuut-tovirasto 2020a.) Tarkastuksen läpikäyneitä päätöksiä on kuitenkin hämmästyttävän vähän, sillä kielteisiä päätöksiä on vuosien 2015–2019 aikana annettu yhteensä noin 22 000 (Maa-hanmuuttovirastoa; Maahanmuuttovirasto 2020b). Tarkastetut päätökset käsittivät ainoas-taan sellaisia päätöksiä, joissa valitusasia ei ole vireillä eikä asiassa ole tehty uusintahake-musta 14.11.2019 jälkeen (Maahanmuuttovirasto 2020b). Monet tuhannet
turvapaikanhaki-jat ovat käyneet läpi koko turvapaikkaprosessin valitusprosesseineen ja palautuneet koti-maahansa, eikä heidän tilanteitaan ole selvitelty uudelleen Euroopan ihmisoikeustuomiois-tuimen päätöksen jälkeen.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu, jonka yhtenä tehtävänä on valvoa maasta poistamista (Yhden-vertaisuusvaltuutettua), on myös osoittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antaman päätöksen myötä huolensa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoi-den tilanteesta. Oikeustieteen tohtori Venla Roth Yhturvapaikanhakijoi-denvertaisuusvaltuutetun toimistosta vaatii 21.11.2019 julkaistussa blogissaan ”Suomea ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin pitääkseen jatkossa huolen siitä, ettei oikeutta elämään loukata enää yhdenkään Suomesta turvaa hakevan kohdalla”. Erityistä huolta Roth esittää siitä, että Maahanmuuttoviraston rat-kaisukäytäntö on muuttunut huomattavasti tiukemmaksi, samaan aikaan kuin turvapaikan-hakijoiden saamaa oikeusapua on heikennetty. (Roth 2019.)
Virheelliset kielteiset päätökset voivat aiheuttaa kohtalokkaita seurauksia lähtömaahansa käännytetyille turvapaikanhakijoille ja valtio voi syyllistyä palautuskiellon rikkomiseen. Tä-män vahvistaa vuonna 2018 toteutettu Oikeusministeriön selvitys (Lepola 2018). Selvityk-sessä kyseenalaistetaan vuonna 2016 tulleita heikennyksiä turvapaikanhakijoiden saamaan hallintovaiheen oikeusapuun. Heikennyksiä perusteltiin resurssipulalla hakijamäärän suuren kasvun vuoksi. Kuitenkin turvapaikanhakijat tarvitsisivat laadukasta oikeusapua, koska eivät tunne suomalaista hallinto- ja oikeusjärjestelmää eivätkä osaa suomen tai ruotsin kieltä.
Selvityksen tuloksena on esitetty, että turvapaikanhakija saisi yleistä oikeudellista neuvon-taa ja henkilökohtaista oikeusapua pian maahantulonsa jälkeen. Turvapaikanhakijalla tulisi olla mahdollisuus oikeusavun saamiseen ennen turvapaikkapuhuttelua ja tarvittaessa sen aikana. Turvapaikka-asioita hoitavien avustajien määrän tulisi olla riittävä, samoten heidän pätevyytensä ja osaamisensa tulisi olla riittävällä tasolla. Selvityksessä esitetään, että vali-tusajat hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen tulisi palauttaa normaalipitui-siksi. On hyvän hallinnon sekä yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista, että valitusajat ovat yhden asiakasryhmän kohdalla lyhyempiä kuin muilla. (Lepola 2018.)
Maahanmuuttoviraston lainvastaisesta ja kyseenalaisesta menettelystä turvapaikka-asi-oissa on lukuisia viitteitä. Valtioneuvoston oikeuskansleri on alkuvuodesta 2017 omasta aloitteestaan ottanut tarkasteltavaksi Maahanmuuttoviraston toiminnan. Toiminnan tarkas-telun tarpeen oikeuskansleri havaitsi luettuaan Helsingin Sanomista artikkelin, jossa Maa-hanmuuttoviraston työntekijät kertoivat huolestaan liittyen viraston toimintatapoihin, tehtyi-hin oleskelulupapäätöksiin sekä työskentelyilmapiiriin. Tarkastelun tuloksena
Maahanmuut-toviraston on katsottu toimineen lainvastaisesti jäädyttämällä turvapaikkahakemuksia odot-tamaan humanitaarisen suojelun poistamista ulkomaalaislaista tammikuusta 2016 lain voi-maan astumiseen, 16.5.2016 saakka. (Valtioneuvoston oikeuskansleri 2017.) Humanitää-ristä suojelua oli mahdollista saada, mikäli turvapaikan tai toissijaisen suojelun edellytykset eivät täyttyneet, mutta turvapaikanhakija ei voinut palata kotimaahansa huonon turvallisuus-tilanteen tai ympäristökatastrofin vuoksi. Huono turvallisuustilanne saattoi johtua aseelli-sesta selkkaukaseelli-sesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta. Lakimuutoksella pyrittiin teke-mään Suomesta vähemmän houkutteleva vaihtoehto turvaa hakeville ja yhtenäistäteke-mään lainsäädäntöä muun eurooppalaisen turvapaikkalainsäädännön kanssa. (HE 2/2016 vp, 10–
12.)
Yhdenvertaisuusvaltuutetun, Turun yliopiston ja Åbo Akademin toteuttamassa pilottitutki-muksessa on vertailtu Irakin kansalaisten saamia turvapaikkapäätöksiä vuosina 2015 ja 2017 (Saarikkomäki ym. 2018). Tutkimuksen mukaan kansainvälistä suojelua myönnettiin huomattavasti vähemmän vuonna 2017 kuin vuonna 2015. Vuonna 2015 turvapaikkaa ha-keneista irakilaisista ainoastaan 14 prosenttia sai kielteisen päätöksen, kun vuonna 2017 kielteisen päätöksen sai peräti 79 prosenttia irakilaisista turvapaikanhakijoista. Maahan-muuttoviraston kiristynyt tulkintalinja näkyy selkeimmin tavassa, jolla Maahanmuuttovirasto arvioi hakijan vetoamaa fyysisen tai henkisen väkivallan pelkoa. Muutos näkyy myös siinä, että vuonna 2017 Maahanmuuttovirasto ei enää näe aiemmin koettujen oikeudenloukkaus-ten ennustavan riskiä kokea niitä myös tulevaisuudessa. Tutkijat esittävät oikeutetusti huolta siitä, miten oikeusvaltiossa perustavanlaatuisten oikeuksien toteutuminen voi riippua viran-omaisten yleisistä tulkintalinjauksista ja niiden taustalla mahdollisesti vaikuttavasta poliitti-sesta ja hallinnollipoliitti-sesta ohjaukpoliitti-sesta. (Mt., 31–37.)
Tutkimuksessa kansainvälistä suojelua koskevista päätöksistä Maahanmuuttovirastossa (Saarikkomäki ym. 2018) on selvitetty muun muassa niitä perusteluja, joilla turvapaikanha-kija on turvapaikan saanut. Myönteisten päätösten osalta perustelut ovat erityisesti vuonna 2017 tarkastelujen päätösten osalta olleet hyvin suppeita, jolloin viranomaiskäytännön yh-denvertaisuutta ja johdonmukaisuutta on ollut vaikea arvioida. Kielteisten päätösten osalta Maahanmuuttovirasto ei ole vuonna 2017 pitänyt hakijan esittämää pelkoa yhtä usein pe-rusteltuna kuin vuonna 2015. 85 prosenttia vuonna 2015 tehdyistä hakemuksista fyysisen tai henkisen väkivallan pelon vuoksi katsottiin olevan perusteltuja, kun vuonna 2017 enää joka viides. Vuonna 2017 Maahanmuuttovirasto ei myöskään ole enää uskonut turvapaikan-hakijoiden kertomuksia siepatuksi tulemisesta, vaikka vuonna 2015 lähes kaikki ilmoitukset siepatuksi tulemisesta pidettiin uskottavina. Vuotta 2015 useammin Maahanmuuttovirasto
katsoi vuonna 2017 hakijan kertomuksen olevan suppea, pintapuolinen tai vailla omakoh-taisuutta eikä Maahanmuuttovirasto ole pitänyt hakijaa tai hänen läheisiään erityisen profi-loituina vainoa harjoittavan tahon silmissä. Mikäli hakija ei ole osannut nimetä kuka tai mikä taho vainoksi katsottua tekoa harjoittaa, Maahanmuuttovirasto on katsonut, ettei vaaraa ole, eikä pelko näin ollen ole perusteltua. Vuonna 2017 Maahanmuuttovirasto on ottanut uuden-laisen perustelun kielteisten päätöstensä perusteluksi. Noin joka neljännessä päätöksessä
“hakijan esittämät todisteet tai väitteet perustuvat toisen käden tietoon taikka kuulopuhee-seen”, ja noin joka viidennessä päätöksessä “yhteys hakijan tai hänen läheisensä kokeman oikeudenloukkauksen ja hakijan mainitseman vainoa harjoittavan tahon välillä perustuu ha-kijan omiin olettamuksiin”. (Saarikkomäki ym. 2018, 31.)
Myös Suomen kirkko on ottanut vahvasti kantaa erityisesti Suomen viranomaisten toteutta-miin pakkopalautuksiin, eli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden vastentahtoisiin maasta käännyttämisiin. Kirkonjohtajat julkaisivat elokuussa 2019 kannanoton, jossa ilmai-sivat erityistä huolta viranomaisten tekemään uskonnollisen vakaumuksen arviointiin. Kir-konjohtajien mukaan turvapaikanhakijan uskonnollista vakaumusta arvioivat viranomaiset, joilla ei ole siihen riittävää osaamista. Kirkonjohtajien mukaan Suomi on palauttanut koti-maahansa kirkkojen aktiivisia jäseniä, jotka voivat olla kotimaassaan vakaumuksensa ja us-konnolliseen toimintaan aktiivisesti osallistumisensa vuoksi hengenvaarassa. (Suomen eku-meeninen neuvosto 2019.) Samaa ilmentää tutkimus Kansainvälistä suojelua koskevista päätöksistä Maahanmuuttovirastossa 2015–2017 (Saarikkomäki ym. 2018, 33). Tutkimuk-sen mukaan vuonna 2015 Maahanmuuttovirasto hyväksyi perusteeksi kansainväliselle suo-jelulle uskonnon lähes kaikissa hakemuksissa, joissa siihen oli vedottu. Vuonna 2017 vain viidesosassa hakemuksia peruste hyväksyttiin turvapaikan saamiseksi, vaikkakin uskonnol-lisiin syihin vetoaminen oli jopa vähentynyt vuoden 2017 hakemuksissa.
Turvapaikan hakemisen ongelmat ovat laajasti tunnustettuja, ja niiden korjaamisen tulisi olla ensi tilassa toteutuvaa. Kuitenkin turvapaikanhakijoiden tukena toimivat ihmiset ja tahot ko-kevat voimattomuutta ja toivottomuutta, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet yksi toisena jälkeen joutuvat poliisien toimesta säilöön otetuiksi ja edelleen kotimaahansa palau-tetuiksi. Muun muassa pitkäaikainen kansanedustaja ja entinen Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja on 11.6.2020 pidetyssä Stop Killing Afghans -mielenosoituksessa vaatinut, ettei Suomesta saisi lähettää ketään sellaisiin olosuhteisiin, jotka tänä päivänä Afganistanissa vallitsevat, ja vaatinut pakkopalautusten täydellistä pysäyttämistä Afganistaniin (Tuomioja 2020). Eduskunnan ihmisoikeusverkosto on Suomen saaman ihmisoikeusrikkomuksen myötä vaatinut, että nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu turvapaikkaprosessin sujuvuuden
ja perusoikeuksien toteutumisen varmistaminen turvapaikkamenettelyssä sekä turvapaikan-hakijoiden oikeusturvan vahvistaminen perumalla oikeusapuun, valitusaikoihin ja avustajien palkkiojärjestelmän säädetyt heikennykset, on laitettava toimeenpanoon viipymättä. (Edus-kunnan ihmisoikeusverkoston jäsenet 2019).