Ihmisoikeusartiklojen näkökulmasta vuosikirjapäätöksissä on nähtävissä perusteluja, jotka liittyvät oikeuteen elää, kidutuksen kieltoon, orjuuden ja pakkotyön kieltoon, oikeuteen naut-tia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, uskonnonvapauteen sekä oikeudesta avioliittoon ja tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Näistä tarkasteltavina olevista päätöksistä ei ollut löy-dettävissä viitteitä ihmisoikeusartiklojen oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, rangaistukseen ilman lakia eikä sananvapauden, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden si-sällöistä. Ihmisoikeusartikla ”oikeus vapauteen ja turvallisuuteen” on jokaisessa päätök-sessä niin vahvasti läsnä, ettei sitä ole käsitelty tässä tulosluvussa omana osionaan. Jokai-sella turvaa hakevalla oikeus vapauteen ja turvallisuuteen on koko turvapaikkahakemuksen lähtökohtana, hakijan koettua sen tulleen tai tulevaisuudessa tulevan mahdollisesti rikotuksi.
Syrjinnän kielto ihmisoikeusartiklana ei myöskään tullut päätöksissä sellaisenaan esiin, mutta oletuksena on, että vainon kohteeksi joutuneet turvapaikanhakijat ovat kokeneet syr-jintää omassa elämässään kotimaassaan ja siitä syystä lähteneet pakomatkalle. Seuraa-vaksi esitellään tulokset ihmisoikeusartiklojen näkökulmasta.
Oikeus elämään
Oikeus elämään käsittää sekä kiellon ihmiselämän riistämisestä että riittävien elämisen edellytysten turvaamisen. Ihmisoikeusartikla ”oikeus elämään” on jokaisen tarkasteltavana olevan turvapaikkahakemuksen perusteena. Kaikilla turvaa hakevilla on omasta mielestään perusteltu syy pelätä menettävänsä henkensä joko suoraan tai välillisesti tai joutua elämään vailla riittäviä elämisen edellytyksiä kotimaassaan. Perustellessaan maasta käännyttämisen toimeenpanon kieltämistä, hakija vetoaa kaikissa vuosikirjapäätöksissä siihen, ettei hänen ole turvallista palata kotimaahansa vaan pelkää henkensä menettämistä tai elinolosuhteiden muodostuvan esteeksi hyvän elämän edellytyksille. Seuraavissa päätöksissä ihmisoi-keusartikla ”oikeus elämään” tulee selkeästi näkyväksi.
Neljännessä (KHO:2018:169) tarkasteltavana olevassa päätöksessä hakija pelkää joutu-vansa perheensä taholta tapetuksi kristinuskoon kääntymisensä vuoksi. Tämä peruste ei kuitenkaan ole ollut ensimmäisen turvapaikkahakemuksen perusteena, vaan siinä hakija on vedonnut uhkaan entisen tyttöystävän perheen taholta, ja samaan perusteeseen hakija on vedonnut myös toisessa turvapaikkahakemuksessaan. Maahanmuuttovirasto on katsonut, ettei kääntymistä kristinuskoon voida pitää uskottavana, ja näin ollen uutta turvapaikkapu-huttelua ei ole kolmannen turvapaikkahakemuksen yhteydessä järjestetty. Asiassa on kui-tenkin riidatonta, ettei hakija ole kristinuskoon kääntymistä aiemmissa hakemuksissaan esit-tänyt, eli hakijalla oli uusi peruste kolmatta hakemusta tehdessään. Hakija on valitukseensa hallinto-oikeudelle liittänyt seurakunnan pastorin lausunnon seurakunnan toimintaan osal-listumisestaan, mutta myös hallinto-oikeus on katsonut kristinuskoon kääntymisen olevan epäuskottavaa. Korkein hallinto-oikeus on palauttanut asian Maahanmuuttoviraston uudel-leen tutkittavaksi.
Kuudennessa (KHO:2018:138) ja kahdeksannessa (KHO:2017:173) tarkasteltavana ole-vassa päätöksessä alaikäinen hakija on kotimaassaan joutunut todistamaan läheisiinsä koh-distunutta pahoinpitelyä ja kuolemaa, ja pelkää oman turvallisuutensa ja henkensä puolesta mikäli joutuisi maasta käännytetyksi ja palaamaan kotimaahansa. Hakijoiden ei ole katsottu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa, vaan päätettäväksi on tullut, täyttyvätkö kotimaa-han palauttamisen edellytykset alaikäisen turvapaikanhakijan tilanteessa. Kummassakin tarkasteltavana olevassa päätöksessä korkein hallinto-oikeus on palauttanut asian Mahan-muuttoviraston uudelleen käsiteltäväksi.
Yhdennessätoista (KHO:2017:99) tarkasteltavana olevassa päätöksessä hakija on joutunut kotimaassaan oleskelemaan lapsisotilaiden koulutusleirillä, ja hänen isänsä sen perusteella tekemän korvaushakemuksen vuoksi perheeseen on kohdistunut vakavia väkivallantekoja.
Myös hakijaa on tapauksen vuoksi pahoinpidelty. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole pitänyt uskottavana, että pahoinpitelyt olisivat jatkuneet vuosia ja ne olisivat olleet toistuvia, eikä näin ollen ole katsonut turvapaikan saamisen kriteerien täyttyvän. Tosiasiana on haki-jan tilanteessa pidetty sitä, että hakihaki-jan isä on ammuttu kuoliaaksi, mutta sen ei ole oletettu lisäävän hakijan riskiä joutua tapetuksi. Hallinto-oikeus on yhtynyt Maahanmuuttoviraston päätökseen. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että hakijan kokonaistilanne huo-mioiden, hakijalle tulee myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Korkein hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun muassa hakijan traumatisoitumisella jo lap-suudessaan lapsisotilaiden koulutusleirillä.
Tehokasta ja säännöllistä hoitoa ja lääkitystä vaativan sairauden kanssa elävän turvapai-kanhakijan käännyttämisen kotimaahan, jossa ei ole riittäviä terveydenhuollon resursseja, voidaan katsoa mahdollisesti rikkovan oikeutta elämään. Seitsemännessä (KHO:2018:189) tarkasteltavana olevassa päätöksessä turvapaikanhakija sairastaa lääkeresistenssiä tuber-kuloosia, ja ilman asianmukaista hoitoa voi sekä hakijan henki olla vaarassa että tartuntariski kasvaa. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hakijan kotimaassa Afganistanissa jokai-sella tuberkuloosia sairastavalla on mahdollisuus saada hoitoa, se on ilmasta ja lääkkeitä on kattavasti saatavilla. Hallinto-oikeus on kuitenkin myöntänyt, että Afganistanin konfliktit ovat vaikeuttaneet väestön pääsyä terveydenhuollon pariin. Väestöstä noin 36 prosentilla ei ole lainkaan pääsyä perusterveydenhuollon palveluiden piiriin. Hallinto-oikeus on myös kat-sonut, että tuberkuloosi on edelleen iso kansanterveysongelma Afganistanissa ja siihen kuolee siellä vuosittain noin 13 000 ihmistä. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hakijan kotikaupungissa Kabulissa terveydenhuoltoa on kuitenkin riittävästi saatavilla, eikä näin ol-len paluu kotimaahan lyhentäisi hakijan elinaikaa eikä aiheuttaisi huomattavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä. Korkein hallinto-oikeus on puolestaan vedonnut Euroopan ihmisoi-keustuomioistuimen aiemmin antamaan ratkaisuun, jossa on painotettu, että turvapaikan-hakijan tilanteessa on tarkoin arvioitava käännytyksen vaikutukset käännytettävän sairau-teen. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt, että hakijan tilanne on arvioitava uudelleen sai-rauden näkökulmasta ja huomioitava aiemmin huomioimatta jääneet lääkärin ohjeistukset ja lisäselvitykset, ja tarvittaessa harkittava tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä sairauden hoitamisen ajaksi.
Kidutuksen kielto
Yhdennessätoista (KHO:2017:99) tarkasteltavana olevassa päätöksessä kyseenalaistetaan hakijan kertomuksen uskottavuutta uhasta joutua kotimaassaan kidutuksen tai muun epäin-himillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Tosiasioina on pidetty muun mu-assa kongolaisen turvapaikanhakijan osallistumista lapsisotilaiden koulutusleirille, hakijaan kohdistunutta yksittäistä pahoinpitelyä, hakijan isän ja sisaren kuolemaa sekä toisen sisaren raiskausta. Maahanmuuttovirasto ei ole kuitenkaan hyväksynyt kertomusta toistuvista vuo-sien ajan kestäneistä oikeudenloukkauksista hakijaa ja hänen perhettään kohtaan, eikä isän ja sisaren kuoleman ja toisen sisaren raiskauksen yhteyttä perheeseen kohdistuneisiin hyökkäyksiin. Maahanmuuttovirasto ei ole katsonut aiempien tapahtumien ennakoivan hen-genvaaraa käännyttämisen seurauksena. Hallinto-oikeus on myötäillyt Maahanmuuttoviras-ton päätöstä, eikä valitus ole muuttanut kielteistä turvapaikkapäätöstä eikä päätöstä maasta
käännyttämisestä. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin kritisoinut hallinto-oikeuden vaati-musta hakijalle asetetun näyttökynnyksen asettamisesta tasolle, jota hakija ei voi saavuttaa.
Korkein hallinto-oikeus muistuttaa päätöksessään, että pakolaisoikeuden mukaan turvapai-kanhakijan pelkoa tulisi pitää perusteltuna, jos hakija voi kohtuullisessa määrin osoittaa elä-män kotimaassa käyneen sietämättömäksi. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että haki-jalla on merkittäviä perusteita uskoa joutuvansa todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa kotimaassaan. Kidutuksen uhrilta ei voida korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen mu-kaan edellyttää täydellistä tarkkuutta ja virheettömyyttä, jos hakija kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä, kuten kyseinen hakija. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät.
Orjuuden ja pakkotyön kielto
Kahdessa päätöksessä, kahdennessatoista (KHO:2017:43) sekä kolmannessatoista (KHO:2017:42) tarkasteltavana olevassa päätöksessä on käsitelty ihmiskaupan uhrina ol-leiden turvapaikanhakijoiden sekä heidän alaikäisten lastensa turvapaikka-asioita. Maahan-muuttovirasto ei ole katsonut näiden ihmiskaupan uhrina olleiden naisten olevan oikeutettuja turvapaikkaan, vaikkakin ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätök-sessä todetaan, että ulkomaalaislain (301/2004) 52. pykälän mukaan ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, mikäli ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on pe-rusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi. Ihmiskaupan uhrin tu-lee tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi eikä hänellä saa olla siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. Erityisen haavoittuvassa asemassa ole-valle ihmiskaupan uhrille tulee kuitenkin myöntää jatkuva oleskelulupa. Turvapaikan myön-tämistä arvioitaessa tulee pohtia, saattaisiko hakija kotimaahan palattuaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi ja onko hänen mahdollista saada tehokasta ja pysyvää suojelua koti-maansa viranomaisilta. Huomioitavaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöstekstin mukaan on myös se, onko uhriutumien aiheuttanut hakijalle sellaisia terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palaaminen kotimaahan olisi kohtuutonta. Ihmiskaupan uhrin palauttamisen on ensi-sijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjestelyihin, kuitenkin pakkotoimet ovat myös mahdollisia toteuttaa.
Ihmiskaupan uhreille on tarjolla monissa valtioissa erityistä suojelua, jota korkein hallinto-oikeus pitää tehokkaana, pysyvänä ja riittävänä. Tämän suojelun myötä uudelleen uhriutu-misen ja oikeudenloukkausten kohteeksi joutuuhriutu-misen riski ei ole todennäköinen. Kuitenkaan suojelun piiriin pääseminen ei ole itsestäänselvyys. Maasta käännyttämisen toimeenpa-nosta vastaavan viranomaisen on tehtävä yhteistyötä palautettavan kotimaan viranomaisten kanssa, ja varmistuttava, että palautettava pääsee halutessaan auttamisjärjestelmän piiriin.
Korkein hallinto-oikeus on todennut, että ihmisoikeustilanne turvapaikanhakijoiden koti-maassa Nigeriassa on huono, joskin siinä on alueellisia eroja. Kahdennessatoista (KHO:2017:43) tarkasteltavana olevassa päätöksessä turvapaikanhakijalla on ollut mielen-terveydellisiä ongelmia ja hän on saanut Suomessa psykoterapiaa. Turvapaikanhakijan lap-silla on aloitettu lastensuojelun asiakkuus, ja perheen arjen tukena on tehostettu perhetyö.
Vaikka kahdennessatoista (KHO:2017:43) tarkasteltavana olevassa päätöksessä turvapai-kanhakija on joutunut ihmiskaupan uhriksi kotimaansa Nigerian ulkopuolella, eikä uhriutu-miseen ole liittyneet hänen Nigeriassa asuvat sukulaisena, on korkein hallinto-oikeus katso-nut perusteiden oleskeluluvan myöntämiselle täyttyneen. Hakijan on voitu katsoa olevan erinäisten sosiaalityön lausuntojen mukaan erityisen haavoittuvassa asemassa traumatisoi-tuneena ja vanhemmuuteen erityistä tukea tarvitsevana pienten lasten yksinhuoltajana. Kor-kein hallinto-oikeus on Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten vastaisesti päättänyt myöntää turvapaikanhakijalle ja hänen alaikäisille lapsilleen oleskeluluvat.
Kolmannessatoista (KHO:2017:42) tarkasteltavana olevassa päätöksessä turvapaikanhaki-jalla on todettu keskivaikea masennus sekä verenpainetauti ja uniapnea. Uniapneaan hakija tarvitsee sähköllä toimivan hoitolaitteen, eikä ole varmuutta siitä, olisiko kotimaahan pala-tessaan mahdollisuutta asuntoon, jossa olisi sähköt. Hakija on aloittanut psykoterapian hen-kisen romahtamisen vuoksi. Turvapaikanhakijan 5-vuotiaalla lapsella on puheenkehityksen viivästymä ja hänen tilannettaan selvitellään terveydenhuollossa. Kuten kahdennessatoista (KHO:2017:43) tarkasteltavana olevassa päätöksessä, myös kolmannessatoista tarkastel-tavana olevassa päätöksessä turvapaikanhakija on joutunut ihmiskaupan uhriksi koti-maansa Nigerian ulkopuolella eikä hänen sukulaisensa ole olleet siihen osallisia. Hakijalla ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, ovatko hänen sukulaisensa enää elossa. Korkein hallinto-oikeus ei ole katsonut, että hakijan ja hänen lastensa terveydellinen tilanne olisi este koti-maahan käännyttämiselle, eikä myöskään korkein hallinto-oikeus ole katsonut edellytysten oleskeluluvan myöntämiselle täyttyvän.
Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta
Viidennessä (KHO:2018:141) tarkasteltavana olevassa päätöksessä käännytyspäätöksen saaneelle avioparille on syntynyt lapsi Suomessa. Lapsen syntymä on sellainen uusi tosi-seikka, jonka myötä tulisi tehdä uudelleen kokonaisharkinta käännyttämisen osalta. Ulko-maalaislain (301/2004) 146. pykälän mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan käännyttämistä harkitessa. Kuitenkaan Maahanmuuttovirasto, hal-linto-oikeus eikä korkein halhal-linto-oikeus ole katsonut hakijoiden tilanteessa lapsen synty-mällä olevan vaikutusta perheen käännyttämiseen. Lapsen etu on lähtökohtaisesti elää van-hempiensa kanssa, eikä hakijoiden tilanteessa ole esitetty perusteita sille, että käännyttä-minen olisi lapsen edun vastaista.
Kymmenennessä (KHO:2017:137) tarkasteltavana olevassa päätöksessä kahden lapsen vanhemmat ovat muuttaneet Suomessa ollessaan erilleen välien rikkoutumisen vuoksi. Äi-dille ja lapsille Maahanmuuttovirasto on myöntänyt turvapaikan, mutta isä on saanut kieltei-sen turvapaikkapäätökkieltei-sen ja hänelle on määrätty maasta käännyttäminen. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että isällä on Suomeen lasten vuoksi kiinteät siteet, ja kumonnut Maa-hanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut sen uudelleen MaaMaa-hanmuuttoviraston käsitel-täväksi. Korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi asia tuli Maahanmuuttoviraston teke-män valituksen myötä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hakijan perusteet turvapaikan myöntämiselle täyttyneet ja Maahanmuuttoviraston päätös maasta käännyttämisestä astui voimaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hakijan olisi tullut hakea oleskelulupaa perhe-siteen perusteella. Ulkomaalaislain (301/2004) mukaan oleskelulupa voidaan myöntää, mi-käli oleskeluluvan myöntäminen olisi ilmeisen kohtuutonta hakijan Suomeen syntyneiden siteiden vuoksi, mutta pykälän soveltaminen on poikkeuksellista, eikä sen tarkoituksena ole ohittaa perhesiteen perusteella myönnettävien oleskelulupien säädettyjä edellytyksiä. Lap-sen edun arvioinnissa Maahanmuuttovirasto oli huomioinut isän taholta toteutetun pitkäai-kaisen lähisuhdeväkivallan, eikä katsonut lapsen edun tässä tapauksessa edellyttävän oles-keluluvan myöntämistä.
Viidennessätoista (KHO:2017:6) tarkasteltavana olevassa päätöksessä Maahanmuuttovi-rasto ja hallinto-oikeus on evännyt oleskeluluvan työperäisen oleskeluluvan omaavan per-heenkokoajan puolisolta ja alaikäisiltä lapsilta. Perusteena epäämiselle on ollut, ettei toi-meentuloedellytys ole täyttynyt. Maahanmuuttovirasto on muun muassa katsonut, että perhe on ollut tietoinen siitä, etteivät he välttämättä voi elää perheenä miehen saatua oles-keluluvan työn perusteella. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, ettei vakavista
mielenterveysongelmista kärsivän yksinhuoltajan voida katsoa palaavan lapsineen kotimaa-hansa ilman kohtuutonta haittaa. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että toimeentuloedel-lytys alittuu vain vähäisessä määrin, ja Suomen sosiaaliturva (asumistuki ja lapsilisät) tulisi nostamaan tulotasoa toimeentuloedellytyksen rajan yli, eikä perheen tosiasiallisesti tarvitsisi turvautua toimeentulotukeen. Lapsen etu huomioiden olisi ilmeisen kohtuutonta palauttaa äiti lapsineen perheen kotimaahan. Korkein hallinto-oikeus on palauttanut asian uudelleen Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi oleskelulupien myöntämistä varten.
Lapsen edun mukaista ratkaisua käännyttämisen osalta on arvioitu kuudennessa (KHO:2018:138) tarkasteltavana olevassa päätöksessä. Siinä 16-vuotias lapsi on ollut yksin turvapaikanhakijana, mutta hänellä on oletettu olevan yhteys kotimaassa oleviin vanhem-piinsa. Ei Maahanmuuttovirasto eikä hallinto-oikeus ollut kuitenkaan varmistanut palautta-misolosuhteiden asianmukaisuutta eikä yhteyttä hakijan vanhempiin. Korkein hallinto-oikeus päätti, että asia täytyy käsitellä uudelleen käännyttämisen ja oleskeluluvan osalta Maahan-muuttovirastossa. Päätöstä on perusteltu paluudirektiivillä, jonka mukaan viranomaisella on vastuu varmistaa, että alaikäistä koskeva palautus on turvallinen ja vastaanotto asianmu-kainen (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY). Tässä, kuten kahdessa muussa alaikäistä turvapaikanhakijaa koskevassa päätöksessä, kahdeksannessa (KHO:2017:173) ja yhdeksännessä (KHO:2017:172) tarkasteltavana olevassa päätök-sessä, on lähtökohtaisesti lapsen edun katsottu olevan elää perheensä kanssa omassa kieli- ja kulttuuriympäristössä, kuitenkin varmistaen, että palauttamisolosuhteet ovat set ja vastaanottajana on perheenjäsen, tai kotimaassa on muuten huolehdittu asianmukai-sesta vastaanotosta. Yhdeksännessä (KHO:2017:172) tarkasteltavana olevassa päätök-sessä käännyttämisen toimeenpano on kuitenkin kielletty lastensuojelutoimenpiteiden lak-kaamiseen saakka.
Uskonnonvapaus
Neljännessä (KHO 2018:169) tarkasteltavana olevassa päätöksessä Irakin kansalainen on tehnyt uusintahakemuksen ja vedonnut siinä kristinuskoon kääntymiseen turvapaikan saa-misen perusteena. Maahanmuuttovirasto ei ole kuitenkaan katsonut perusteen olevan sel-lainen uusi seikka, jonka myötä hakijalle olisi tullut järjestää uusintapuhuttelua. Maahan-muuttovirasto on jättänyt hakemuksen tutkimatta. Hakija on tehnyt uusintahakemuksen ol-lessaan säilössä odottamassa maasta käännyttämistä. Hakija on kertonut Suomessa käy-neensä kirkossa ja hänen perheensä on uhannut tappaa hänet tästä syystä. Maahanmuut-tovirasto on katsonut kertomuksen olevan lähtökohtaisesti epäuskottava ja hakijan ilmei-senä tarkoituksena on ollut käyttää väärin turvapaikkamenettelyä. Korkein hallinto-oikeus
on katsonut, että kristinuskoon kääntyminen lisää merkittävästi todennäköisyyttä, että hakija on kansainvälisen suojelun tarpeessa, eikä poliisin toteuttama kuuleminen ole riittävä selvi-tys asiasta. Korkein hallinto-oikeus on palauttanut asian uudelleen Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi.
Oikeus avioliittoon
Neljännessätoista (KHO:2017:41) tarkasteltavana olevassa päätöksessä algerialainen mies oli saapunut Suomeen laittomasti vuonna 2010 tai 2011. Vasta jäädessään kiinni rikoksesta epäiltynä oli selvinnyt, ettei hän ollut hakenut turvapaikkaa. Tässä yhteydessä hakija teki turvapaikkahakemuksen, jonka kuitenkin peruutti solmiessaan avioliiton suomalaisen nai-sen kanssa. Avioliiton myötä algerialainen mies haki oleskelulupaa perhesiteen perusteella, jota Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt. Sekä hallinto-oikeus että korkein hallinto-oi-keus on katsonut Maahanmuuttoviraston tavoin, että algerialaisen miehen tarkoituksena oli kiertää maahantulosäännöksiä. Avioliittoa solmiessaan miehen olisi pitänyt ymmärtää, ettei perhe-elämän viettäminen Suomessa välttämättä ole mahdollista. Tilannetta ei muuttanut myöskään se, että hakija oli psyykkisesti sairastunut ja psykiatrin mukaan tämä oli johtanut rikolliseen käyttäytymiseen. Tilanteen kokonaisharkinnan myötä on katsottu, että oleskelu-lupaa vastaan puhuvat seikat ovat perhesiteen perusteella puoltavia seikkoja painavampia, eikä hakijalle ole myönnetty oleskelulupaa.
Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
Kielteiseen päätökseen turvapaikanhakija voi hakea muutosta valittamalla. Mikäli valittami-nen ei tuo muutosta päätökseen, on turvapaikanhakijalla tietyin edellytyksin oikeus tehdä uusintahakemus. Tähän oikeuteen on vedottu ensimmäisessä (KHO:2019:161) tarkastelta-vana olevassa päätöksessä. Tältä osin hakijan oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon on toteutunut. Kuitenkaan Maahanmuuttovirasto ei ole ottanut asiaa uudelleen tutkittavaksi, vaan on katsonut hakemuksen olevan ilmeisen perusteeton. Vuosikirjapäätöksestä eivät ilmene ne perusteet, joilla hakija on yrittänyt hakea turvapaikkaa, eivätkä ne uudet seikat, joihin hakija on vedonnut uusintahakemusta tehdessään. Päätös on pysynyt ennallaan sekä hallinto-oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltyä valituksen.
Hakemus on jätetty tutkimatta myös neljännessä (KHO:2018:169) tarkasteltavana olevassa päätöksessä. Uusintahakemuksessa kristinuskoon kääntymistä ei ole pidetty lähtökohtai-sesti uskottavana, eikä siitä syytä hakijalle ole järjestetty uutta turvapaikkapuhuttelua. Hakija ei kuitenkaan ollut aiemmin maininnut kristinuskoaan ja kristityksi kääntyminen voi olla mer-kittävä peruste kansainväliselle suojelulle. Maahanmuuttoviraston perusteluna tutkimatta
jättämiselle on ollut muun muassa se, ettei hakija ole osannut kertoa mitään yksityiskohtia kirkossa käymisestään, kuten kirkon tai pastorin nimeä. Hakija on myöskin tehnyt uusinta-hakemuksen siinä tilanteessa, kun hänen maastapoistamismenettelynsä aiemman päätök-sen osalta on jo käynnistynyt ja hänet on otettu säilöön. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hakijan tarkoituksena on ollut käyttää väärin turvapaikkamenettelyä. Hallinto-oikeus on hylännyt hakijan valituksen, mutta korkein hallinto-oikeus on katsonut Maahanmuuttoviras-ton toimineen lainvastaisesti, kun se on kieltäytynyt tutkimasta asiaa uudelleen. Korkein hal-linto-oikeus on määrännyt, että asiassa tulee järjestää uusi turvapaikkapuhuttelu, jossa ha-kija saa kertoa uudesta turvapaikkaperusteestaan, josta poliisin turvapaikkailmoituksessa on kerrottu ainoastaan niukasti. Poliisin turvapaikkailmoituksessa hakija on kertonut, että hän on käynyt kirkossa, ja kääntynyt kristityksi ja saanut sen vuoksi tappouhkauksia. Hakija on osallistunut seurakunnan järjestämään koulutukseen, joka on jäänyt kesken säilöönoton vuoksi. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vasta asiallisen tutkinnan jälkeen voidaan mah-dollisesti todeta hakemuksen olevan ilmeisen perusteeton. Selvittämisvelvollisuus on viran-omaisella.