Oppilasarviointi opetussuunnitelman 2004 mukaan
Kouvolan alueella liikunnan oppiaineen arvioinnista oli päätetty kuntakohtaisessa ope-tussuunnitelmassa, että luokilla 1-3 arvioidaan sanallisesti ja luokilla 4-6 numeroarvioin-tina. Liikunnan numeron antaminen jakoi mielipiteitä sen hyödyllisyydestä. Vuosiluokan päättävä arvioiminen on summatiivista arviointia, jota tapahtuu kouluissa vuosiluokan päättymisen ja päättöarvioinnin yhteydessä. Liikunnan numeron antamista puolsi nume-rosta koettu itsetunnon paraneminen, yleinen fiilis ja jatko-opintojen näkökulma. Nume-roarviointi koettiin sopivaksi, kun oppilas sai hyviä arvosanoja (8-10). Huismanin (2004) tutkimuksen mukaan hyvän arvosanan 8-9 saa 80% oppilaista. Sanallisen oppilasarvioin-nin hyviä puolia on oppilasta ohjaava näkökulma, kun arviointi kohdistuu oppilaan oppi-miseen. Lisäksi sanallisella arvioinnilla voidaan tukea oppilaan realistista minäkuvaa.
Newmanin & Brownin (1996) ja Atjosen (2012) viisi laajaa eettistä periaatetta tukevat hyvää sanallista arviointia. Puoskarin ym. (2012) tutkimuksessa opettajat toivoivat ope-tussuunnitelmalta tarkempaa selvitystä, mihin arvioinnilla pyritään. Mielestäni opettajat olivat säilyttäneet oppilasarvioinnissaan liikuntakasvatuksen tehtävän tukea lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä ja hyvinvointia sekä ohjausta terveel-liseen elämäntapaan.
Opetussuunnitelman 2004 kontekstissa esitetyt käsitykset opettajien arvioinnista perus-tuivat omakohtaiseen kokemukseen, kuten omaan kouluhistoriaan, harrastustaustaan, opettajakoulutukseen, kollegoiden kanssa keskusteluun ja omaksuttuun opetussuunnitel-maan. Opettajien rakentama oppilasarviointi näkyi siten liikunnan arvioinnin kohteissa.
Liikuntakäyttäytyminen tunnilla eli positiivinen asenne ja liikunta-aktiivisuus vaikuttivat eniten liikunnan arvosanaan. Fyysisen toiminnan kohteissa, liikuntataidot sekä
kuntote-60
kijät, jakoivat mielipiteitä oppilasarvioinnissa. Liikuntataitoja pidettiin tärkeänä arvioin-nin kohteena, mutta liikuntaluokkalaisen ja yleisopetuksen oppilaan arvioinnissa koettiin haasteita tasapuolisen arvioinnin kohdalla. Lähes kaikki opettajat pitivät kuntotestejä op-pilailleen. Kuntotestit olivat osa oppilasarviointia, mutta enemmistö opettajista huomioi testejä vain positiivisella vaikutuksella arviointiin tai oppilaan terveyden näkökulmasta.
Kolmas arvioinnin kohde, sosiaalinen toiminta, oli vähiten mainittu opettajien arvioita-essa oppilaiden liikuntaa.
Oppilaiden arvioinnissa liikuntakäyttäytyminen sisälsi tässä tutkimuksessa aktiivisen työskentelyn (7) ja positiivisen asenteen (8), joita puolsi suuri enemmistö opettajista. Li-säksi oppilaan parhaansa yrittäminen (4) ja liikuntatunnille varustautuminen (4) olivat osa liikuntakäyttäytymistä. Hirvensalon ym. (2016) artikkelissa opettajat pitivät tärkeinä op-pilasarvioinnin kohteina positiivista asennetta ja parhaansa yrittämistä, jotka tukivat tut-kimukseni tuloksia arvioinnin kohteissa. Lautalan (1999) tutkimuksessa Kouvolan opet-tajilla eniten oppilasarviointiin vaikuttivat myönteinen liikunta-asenne ja yhteistyötaidot, joten liikuntakäyttäytyminen on säilynyt arvioitavana kohteena.
Fyysinen toiminta, joka sisälsi liikuntataidot (9), korostui kaikilla haastateltavilla oppi-lasarvioinnissa. Lajitaidot (5) ja kuntotekijät (6) olivat myös monella opettajalla arvioin-nin kohteina. Liikuntataitoja korostettiin opetussuunnitelmissa. Sanonta kasvatetaan lii-kuntaan sisältää oppilaiden ikä- ja kehitystason mukaisen fyysisen toiminnan, motoristen perustaitojen oppimisen ja fyysisten ominaisuuksien harjoittamisen (Opetushallitus 2014). Hirvensalo ym. (2016) osoitti artikkelissaan tärkeiksi arvioinnin kriteereiksi kun-totekijät ja liikuntataidot. Arvioitavana kohteena lajitaitojen rooli opetussuunnitelmissa oli vähentynyt, vaikka opetussuunnitelman 2004 päättöarvioinnin kriteerit nostavat sen vielä esiin: oppilas osaa yleisimpien pallopelien perusteet. Kuntotekijöitä arvioidaan vielä päättöarvioinnin kriteereissä: oppilas tuntee liikunnan ja terveyden välisiä yhteyksiä ja osaa ylläpitää, arvioida ja kehittää toimintakykyään (Opetushallitus 2004).
Tulosten kolmas osa-alue liikunnan oppilasarvioinnin kohteena oli sosiaalinen toiminta.
Tutkimukseni tulokset ovat ristiriidassa Puoskarin ym. (2012) tutkimuksen kanssa, sillä sosiaalinen toiminta tulosten mukaan näkyi arvioinnin kohteissa vähiten vielä arvioita-essa opetussuunnitelman 2004 mukaan. Lähes puolet opettajista mainitsi kannustamisen (4) arvioitavaksi kohteeksi. Sosiaalisuus (2) sekä reilupeli (1) korostui vain muutamalla
61
opettajista. Tämä on mielestäni merkittävä eroavaisuus, sillä haastattelemani opettajat saivat itse määritellä oppilasarvioinnin kohteitaan. Tämä ei poista opettajien kokemusta sosiaalisuuden tärkeydestä arvioinnin kohteissa, mutta antaa suuntaa sen hetkisistä arvi-oinnin painopisteistä. Puoskarin ym. (2012) oppilasarviarvi-oinnin tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että arvioinnin kriteereistä tärkeimmäksi nousi ryhmässä toimiminen.
Tutkimuksessa selvitettiin opetussuunnitelman roolia opettajien arvioinnin tukena. Kuusi opettajaa koki opetussuunnitelman tärkeäksi työkaluksi, jota käytettiin läpi lukuvuoden.
Tutkimuksessa kolme opettajaa eivät kokeneet opetussuunnitelmaa tärkeäksi työkaluksi arvioinnissa. He kokivat omakohtaisen kokemuksen ja arjen tiedon sekä taidon vaikutta-van enemmän oppilasarviointiin. Lyyra (2013) & Webster (2014) mukaan hyvä opetus ja arviointi pohjautuvat opetussuunnitelmaan ja opettajien on käytettävä opetussuunnitel-maa opetuksen ohjaavana asiakirjana. Opetussuunnitelmassa määritetään oppiaineiden tavoitteet, opetuksen keskeiset sisällöt ja ohjeet oppilaan arviointiin. Vitikan (2010) mu-kaan opetussuunnitelman rooli opetustyön vaikuttajana oli kiinni opettajan näkemyk-sestä, kuinka tärkeä opetussuunnitelma hänelle on.
Tuloksista kävi ilmi, että kuntotekijöiden vaikutus arvioinnin kohteena vaihteli haastatel-tavien kesken. Opettajat olivat arvioineet kuntotekijöitä osana fyysistä toimintaa. Pieni osa vastaajista teetti lihaskuntotestejä, jotka vaikuttivat liikunnan numeroon. Enemmistö opettajista (7), koki liikunnan kuntotekijät tärkeäksi osa-alueeksi, mutta sillä oli vain po-sitiivinen vaikutus arviointiin. Yli-Piipari (2014) korosti artikkelissaan, että opettajien teettämät kuntotestit ovat mahdollisuus oppimiseen eikä vain oppilaan saavutusten arvi-oimiseen. Opetussuunnitelmassa (2004) mainitaan päättöarvioinnin kriteereissä, että op-pilas osaa ylläpitää, arvioida ja kehittää toimintakykyään. Tämä kriteeri mahdollisti kun-totestien pidon, mutta väljän ohjeistuksen vuoksi tutkimukseen osallistuneiden opettajien omat käytännöt vaihtelivat.
Tässä tutkimuksessa itsearvioinnin rooli näyttäytyi vähäisenä. Haastattelujen mukaan opettajat käyttivät vähän oppilaan itsearviointia liikunnan oppilasarvioinnissa. Opettajat toivatkin esille, että itsearviointia tulisi olla enemmän. Lautalan (1999) tutkimuksessa opettajat kokivat itsearvioinnin tärkeäksi osaksi oppilasarviointia, mutta eivät hyödyntä-neet sitä arvioinnin menetelmänä. Opetussuunnitelman 2004 mukaan oppilaita tuli ohjata kohti realistista minäkuvaa. Arviointi kohdistui monipuoliseen näyttöön työskentelyn-,
62
käyttäytymisen- ja oppilaan itsearvioinnin alueilla. Tässä tutkimuksessa itsearvioinnin to-teutus ja opetussuunnitelman ohjeistus eivät kohdanneet oppilasarvioinnissa.
Opettajien käsitykset oppilasarvioinnista opetussuunnitelmasta 2014
Opetussuunnitelma 2014 sai kritiikkiä opettajilta puumalli ajattelusta, jossa päättäjät ke-hittävät ideoita, mutta eivät tunne käytäntöä. Opettajat kokivat uusien liikunnan oppiai-neen tavoitteiden omaksumisen haasteelliseksi. Lisäksi ttarvitaan koulutuksia, joilla si-sällöt voidaan saavuttaa käytäntöön. Ihmetystä tuotti myös opetussuunnitelman termino-logia, kun sisällöt tuntuivat kuitenkin samoilta. Palomäen (2009) mukaan opettajan peda-gogisen ajattelun pohjalla ovat henkilökohtaiset teoriat, käsitykset ja uskomukset, joita opettamiseen tarvitaan. Opettajien täydennyskoulutusten tavoitteena on vaikuttaa opetta-jan pedagogiseen ajatteluun, jotta opetussuunnitelman sisällöt saadaan opettajien käyt-töön. (Järvinen 2005; Palomäki 2009). Opetussuunnitelma 2014 jakaa arvioinnin opinto-jen aikaiseen arviointiin ja päättöarviointiin. Opettajien tulisi painottaa arvioinnissaan formatiivista arviointia, jossa arviointia tapahtuu opintojen aikana ja auttaa oppilaita ym-märtämään mitä on tarkoitus oppia ja miten voivat edistää opittuaan. Oppilasarvioinnin tyypeistä diagnostista arviointia eli ennakkotietämystä ei tuloksissa mainittu.
Haastatteluissa opettajat nostivat kunto-ominaisuuden yhä tärkeäksi oppilasarvioinnin osa-alueeksi, vaikka sitä ei enää arvioida opetussuunnitelman 2014 mukaan. Opettajat kokivat hyvän lihaskunnon voivan parantaa liikunnan mielekkyyden kokemusta. Uudessa opetussuunnitelmassa oppilaan kunto-ominaisuuksia tulee mitata eikä arvioida. Move-testit ovat realistista minäkuvaa edistävä mittaus ja varsinkin vanhemmille tulevat tulok-set koettiin positiivisena. Move-testien lähtökohtana on tukea fyysisen toimintakyvyn osa-alueita, kuten harjaannuttaa nopeutta, liikkuvuutta, kestävyyttä ja voimaa (Opetus-hallitus 2016).
Opettajien arviointiin vaikuttavia kriteereitä tutkittiin prioriteettijanan muodossa. Tulok-sissa ja janoilla oli paljon eroavaisuuksia. Fyysisen-, sosiaalisen- ja psyykkisen toiminta-kyvyn eroavaisuudet kuvastivat opettajien erilaista ajattelua. Hirvensalo ym. (2016) osoitti huolta oppilasarvioinnin epätasa-arvoisuuteen yhdeksännellä luokalla, kun
liikun-63
nanopettajien arviointiperusteet ja painotukset vaihtelivat, etenkin kuntotekijöiden koh-dalla. Tutkimukset osoittavat liikunnan arvioinnin kriteerien painottuvan opettajilla eri tavoin. Onkin tärkeää, että arviointi tukee opetussuunnitelmaan asetettuja oppimistavoit-teita (Hailikari ym. 2015). Opettajan ammattitaidolla on suuri merkitys, kun arvioidaan oppilaita yksilöinä, mutta tasapuolisesti (Rink 2010). Oppilasarvioinnin tavoitteena on arvioida yksilöä kokonaisvaltaisemmin (Opetushallitus 2014).
Tulosten mukaan sosiaalinen toimintakyky oli lähes kaikilla opettajilla (7) asetettu janalla korkealle. Tämä kriteeri eroaa opettajien mainitsemista arvioinnin kohteista opetussuun-nitelman 2004 mukaan, kun sosiaalinen toiminta oli vähiten mainittu arvioinnin kohde.
Opetussuunnitelma (2014) nostaa esille sosiaalisen ja itsesäätelyn näkökulmat. Liikunnan avulla kasvattamisessa huomioidaan toisia kunnioittava vuorovaikutus, vastuullisuus, pit-käjänteinen itsensä kehitys, erilaisten tunteiden tunnistaminen ja säätely sekä positiivisen minäkäsityksen kehittyminen.
Tutkimuksessa psyykkinen toimintakyky vaihteli opettajien kesken oppilasarvioinnissa.
Puolet opettajista laittoivat janan tärkeämmälle puolelle psyykkistä toimintakykyä kos-kevan kriteerin. Opetussuunnitelman (2014) mainitaan psyykkisestä toimintakyvystä, että arviointi kohdistuu liikuntatunnin työskentelytaitoihin ja oppilasta tuetaan ottamaan vas-tuuta omasta toiminnasta sekä vahvistamaan itsenäisen työskentelyn taitoja. Tutkimuk-sessa saatujen tulosten mukaan vähän käytettyä itsearviointia olisi syytä korostaa. Täy-dennyskoulutuksia siitä, kuinka itsearviointia voidaan toteuttaa opettajan työssä.
Prioriteettijanalla fyysinen toimintakyky nähtiin tärkeänä. Monet opettajat kokivat aktii-visen työskentelyn ja yrittämisen tärkeäksi kriteeriksi. Arvioinnin kriteeri säilyi liikunnan arvioinnin kohteena opetussuunnitelmaan 2014. Opetussuunnitelman 2004 mukainen fyysisen toimintakyvyn kriteeri, liikunnan ja terveyden välinen ymmärrys, koettiin myös tärkeäksi arvioinnin kohteeksi. Tämä arviointikriteeri herättää mielenkiintoa siksi, että opetussuunnitelmassa 2014 ei löydy vastaavaa kohdetta kriteerien joukosta. Lähimpänä kriteerinä mainitaan fyysisten ominaisuuksien arviointi, ylläpito ja kehittäminen (Opetus-hallitus 2014). Tärkeäksi koettu kriteeri, liikunnan ja terveyden välinen ymmärrys, ei ole arvioitavana kohteena, mutta mainitaan uuden opetussuunnitelman opetuksen ja kasva-tuksen valtakunnallisissa tavoitteissa.
64
Opettajien oppilasarvioinnin muutokset syksylle 2016
Tutkimuksessa opettajat kokivat opetussuunnitelman uudistusten tuottavan haasteita omaan opetustyöhön. Yksi opettajista koki opetussuunnitelmien uudistuvan liian nope-asti, sillä opetussuunnitelman sisäistäminen vaatii enemmän aikaa perehtymiseen. Toinen opettaja mainitsi oman ajattelun muuttumisen tapahtuvan hitaasti. Oppiaineen tavoittei-den muuttuminen lajitaidoista kohti motorisia perustaitoja vaatii hyvää ja perusteellista kouluttamista opettajille, jotta muutosta tapahtuu. Huomioitavaa on, että opetussuunni-telmassa 2004 ei mainittu tavoitteita lajilähtöisesti, mutta opetussuunniopetussuunni-telmassa 2014 ta-voitteet ovat aiempaa laajemmin esitetty.
Tutkimuksen mukaan opettajat tulevat omassa työssään korostamaan motorisia perustai-toja lajikohtaisen opetuksen sijaan. Oppilaan fyysinen toimintakyky ja liikunnallinen ak-tiivisuus olivat tärkeitä arvoja opettajille. Sosiaalisen toimintakyvyn kriteeri, yhteistyö-taitojen kehittäminen, nousee opettajien arviointikohteissa tärkeämmäksi kriteeriksi.
Puoskarin ym. (2012) tutkimuksessa sosiaalinen toimintakyky korostui arvioitavana lii-kunnan kohteena. Tämän tutkimuksen tulokset täydentävät opettajien ajattelun muutosta sosiaalisesta toimintakyvystä, joka nähdään uuden opetussuunnitelman mukaan tärkeänä arviointikohteena.
Tutkimuksessa oppilaan itsearviointi ja liikunnan ilo nähtiin liikunnan oppilasarvioin-nissa tärkeänä. Itsearviointia käsiteltiin kuitenkin varsin vähän (1) opetussuunnitelman 2014 mukaisissa muutoksissa opettajien arvioinnin osalta. Uudessa opetussuunnitelmassa mainitaan itsearvioinnin lisäksi, että tulisi harjoitella vertaisarvioinnin antamista. Opetus-suunnitelman 2014 oppilasarvioinnin kriteerit korostavat oppilaan itsenäisen työskente-lyn taitoja ja myönteisiä kokemuksia omasta kehosta, pätevyydestä ja yhteisöllisyydestä.
Itsearvioinnin osuutta olisi hyvä korostaa opettajien arvioinnin käytänteissä, mutta en pidä tätä kuitenkaan huolestuttavana, sillä haastattelujen pääpaino oli tutkia opettajien käsityksiä liikunnan oppilasarvioinnista.
Haastatteluissa tutkittiin opettajien käsityksiä opetussuunnitelman 2014 oppilasarvioin-nin tasapuolisuudesta. Opettajat kokivat arvioinoppilasarvioin-nin huomioivan oppilaat monipuolisesti ja tasa-arvoisesti. Arvioinnin jako kolmeen toimintakykyyn koettiin arviointia
selkeyttä-65
vänä tekijänä. Tulosten mukaan hyvä pedagogi osaa arvioida oppilaita läpinäkyvillä kri-teereillä. Arvioinnin haasteena näkyy yhä eritasoisten oppilasryhmien välinen oppilasar-viointi varsinkin silloin, kun opettaja opettaa vain yhtä luokkaa. Tästä syystä koulun si-sälläkin voi olla arvioinnissa eroavaisuuksia. Websterin (2014) painotti tutkimuksessaan, että hyvä arviointi muodostui opetuksesta, opetussuunnitelmasta ja arvioinnista. Suo-messa opettajilta odotetaan itsenäistä ja oma-aloitteista työskentelyä oman opetuksen ref-lektointiin ja arviointiin (Kari 2016). Oppilasarviointi on tällöin opettajansa näköistä, ja yhteiskunta luottaa opettajien laadukkaaseen opettajuuteen. Leirhaug (2016) toteaakin, että liikunnanopettaja tarvitsee tukea ja aikaa harjoitella henkilökohtaista opettajuutta ar-vioidakseen oppilaita.