Käsitteenä liikunta on laajasti ymmärrettävä, ja urheilulajien harrastaminen vapaa-ajalla edustaa vain pientä osaa liikunnasta. Pihaleikit, hyötyliikunta, arkiaskareet, koulun lii-kunta- ja välitunnit sekä koulumatkoihin liittyvä liikkuminen ovat esimerkkejä liikunnan laaja-alaisuudesta. Sana liikunta käsittää tarkoituksen mukaista fyysistä aktiivisuutta, li-hastoimintaa, joka aiheuttaa energiankulutuksen kasvua. Liikuntaa on syytä tarkastella sen laadun, intensiteetin, useuden ja keston perusteella. Lasten liikuntaa voivat olla to-teuttamassa monenlaiset ihmiset ja ammattiryhmät, kuten vanhemmat kotona, opettajat koulussa ja valmentajat harjoituksissa. Tämä voi tapahtua tietoisesti tai tiedostamatta.
(Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti 2013, 17.)
Liikuntakasvatuksen arvot heijastuvat suomalaisen yhteiskunnan yleisistä kasvatustavoit-teista. Suomessa liikunnan arvopohjaa ohjaa vahva normatiivinen säätely ja sosiaalinen kontrolli. (Ilmanen 2013, 50.) Liikuntakasvatuksella on vakaa perusta Suomen kouluissa ja sillä on vahva luottamus yhteiskunnassa. Lisäksi rahoitusta on lisätty ala- ja yläkoulun liikunnan järjestämiseen. (Yli-Piipari 2014, 468.) Liikunnan harrastamiselle on yhteis-kunnassa paikkansa ja kasvattaminen liikuntaan tulee nähdä yhtenä keskeisenä kasvatus-tavoitteista. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu on fyysisestä kunnosta ja toimintaky-vystä huolehtiminen ja fyysisten ominaisuuksien kautta vaikutetaan kansalaisten fyysi-seen hyvinvointiin ja terveyteen (Laakso 2007, 19-20; Pesonen 2011, 20).
8 Liikuntakasvatus
Suomessa liikuntakasvatuksesta alettiin puhua 1930 – luvulla ja ensimmäiset teokset lii-kuntakasvatuksesta, Liikuntakasvatuksen käsikirjat 1 ja 2, ilmestyivät vuosina 1952 - 1953 (ks. Vainio 1952; Vainio 1953). 1960 – luvulla annettiin liikuntakasvatukseen koh-distuvaa opetusta ja 1970 – luvulla kouluopetukseen sisällytettiin yhtenä taitoaineena lii-kunta, joka on säilyttänyt paikkansa Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa.
(Kokkonen 2013, 13, 15.)
Liikunnan avulla kasvattamisessa tiedostetaan toivotut kasvatustavoitteet ja liikunnan kasvatusmahdollisuudet (Laakso 2007, 21-22). Liikuntakasvatuksen tärkein tehtävä on tukea lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä ja hyvinvointia sekä ohjata terveelliseen liikunnalliseen elämäntapaan (Pietilä & Koivula 2013, 278). Tervey-den hyvinvoinnin edistämisen tavoitteena on vaikuttaa taitojen oppimisen lisäksi tervey-teen liittyvien tietojen ja asenteiden omaksumista (Lyyra 2013, 28-29).
Liikuntakasvatuksen tavoitteet ovat kasvattaminen liikuntaan ja kasvattaminen liikunnan avulla (Laakso 2007, 19; Opetushallitus 2014; 148, 273, 433). Liikuntaan kasvattamisella tarkoitetaan sellaisten tietojen, taitojen ja asenteiden synnyttämistä, että henkilö kykenee ja haluaa harrastaa vapaaehtoisesti liikuntaa. Liikuntataidoilla on keskeinen merkitys fyy-sis-motorisessa toiminnassa. Vapaaehtoinen harrastaminen on yksilöllistä ja onkin vai-keaa määritellä, mitkä taidot tukevat parhaiten liikuntatavoitteen saavuttamista. (Laakso 2007, 18-19 & 21.) Pesonen (2011) on kirjoittanut liikuntakasvatuksen perustelut yhteis-kuntaan sitovasti. Tarkoituksena on huolehtia fyysisestä kunnosta ja toimintakyvystä. Lii-kuntakasvatuksen huomiota pitäisi painottaa laajemmin hyvinvoinnin näkökulmaan. (Pe-sonen 2011, 20.)
Rinkin (2010) mukaan liikuntakasvatuksen päätavoite on aktivoida oppilaat liikunnan pa-riin ja saada pysyviä vaikutteita aikuisuuteen, jotta liikunnasta tulee osa aktiivista elä-mäntyyliä. On todettu, että kun oppilaat kasvattaa liikkumaan ja heille annetaan taitoja ja tietoja liikunnallisesta elämäntavasta, he niitä myös omaksuvat. (Rink 2010, 270-271.)
9
Liikunta tarjoaa hyvän toimintaympäristön sosiaalisiin ja eettisiin kasvatustavoitteisiin sekä mahdollisuuksia inhimilliseen kasvuun ja kognitiivisen oppimisen edistämiseen. Lii-kunnassa voidaan toteuttaa itseilmaisua, esteettisiä ja luovuutta edistäviä elementtejä, jol-loin käsitellään myös kulttuuri- ja taidekasvatusta. Liikuntakasvatuksessa on ymmärret-tävä ihmisten motiivien monipuolisuus ja varsinkin kouluissa oppilaille tulisi tarjota ko-kemuksia erilaisiin motiiviperusteisiin pohjautuvista liikuntamuodoista. (Laakso 2007, 21-22; Opetushallitus 2014, 148.)
Globaalisti liikuntakasvatuksessa pyritään kehittämään oppilaiden fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja eettistä kasvua sekä hyvinvointia kohti elämänkestävään fyysisestä aktiivi-suudesta huolehtimiseen. Huomioitavaa on, että Suomen opetussuunnitelma jättää liikun-nan aktiivisten valintojen päätöksenteot koulujen ja yksilöllisten opettajien vastuulle.
Suomi poikkeaa globaalista testauspohjaisesta opetuksesta, jolloin koulujen ja opettajien vastuu opetuksessa korostuu, kun kehitetään oppilaiden oppimista. (Yli-Piipari 2014, 471.)
Liikunnanopettajalla ja liikuntaa opettavalla luokanopettajalla erityisosaaminen näkyy liikuntapedagogiikassa. Liikuntapedagogiikka voidaan määrittää tieteenalaksi, joka tutkii liikuntakasvatusta ja liikunnanopetusta. Liikuntapedagogiikan määritelmä sisältää liikun-nan ilmiöiden tarkastelua kasvatuksen näkökulmasta. (Pesonen 2011, 20-21). Laakso (2007) on jakanut liikuntapedagogiikka käsitteen kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa liikuntapedagogiikka käsittelee kasvatusta ja opetusta liikunnan avulla. Liikuntakasvatus on osa liikuntapedagogiikkaa. Liikunnanopetus sisältää tarkastelun koulussa ja sen ulko-puolella. Toinen osa Laakson määritelmästä käsittelee sanaa liikunta, joka voidaan ym-märtää tarkoituksellisena fyysisenä aktiivisuutena ja lihastoiminnan harjoittamisena. Kol-mas osa liittyy liikuntapedagogiikan tutkimiseen, jonka tehtävä on tutkia liikuntakasva-tusta. (Laakso 2007, 16-17.)
Koululiikunta ja opetussuunnitelma
Koululiikunnan käsitteellä tarkoitetaan yleisesti kaikkea koulussa tapahtuvaa liikuntaa (Laine 2015, 134). Uusimmassa liikuntapedagogiikan kirjassa (ks. Jaakkola ym. 2013,
10
23) koululiikunta on jaettu koululiikuntaan eli koulun opetussuunnitelman mukaiseen lii-kuntaan ja koulun liilii-kuntaan eli liikuntatuntien ulkopuoliseen liilii-kuntaan. Koululiilii-kuntaan osallistuvat lähes kaikki ikäluokan lapset ja nuoret riippumatta heidän terveydestään, mo-tivaatiostaan ja liikunta-aktiivisuudestaan. Kouluissa oppilaille voidaan tarjota sellaisia tietoja ja taitoja, joiden avulla on mahdollista ymmärtää liikunnan terveydellinen merki-tys sekä omaksua liikunnallinen ja terveyttä edistävä elämäntyyli. (Laine 2015, 133-134.) Monipuolinen liikunta lapsuudessa ylläpitää toimintakykyä ja kuntoa aikuisiässä. Liikun-nasta, kuin koululiikunLiikun-nasta, puhutaan usein lajit edellä ja on tärkeää, ettei opetuksen keskiössä ole laji tai taito, vaan oppilas ja hänen lähtökohtansa. (Kalaja 2012, 28-29.)
Koululiikunta korostaa oppilaiden kasvattamista liikuntaan ja liikunnan avulla. Opetus-hallitus nostaa esiin liikkumaan kasvamisen osatekijöitä, jossa huomioidaan oppilaiden ikä- ja kehitystason mukainen fyysinen toiminta, motoristen perustaitojen oppiminen ja fyysisten ominaisuuksien harjoittaminen. Liikunnan avulla kasvattamisessa otetaan huo-mioon sosiaalinen aspekti, jossa huomioidaan toisten kunnioittaminen, vastuullisuus, pit-käjänteisyys, myönteisen minäkäsityksen kehittäminen ym. Lisäksi koululiikunta tukee oppilaiden valmiuksia terveyden edistämiseen. (Opetushallitus 2014, 148, 273; Hirven-salo, Huhtiniemi, Huovinen & Sääkslahti 2016, 27.)
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on osa kansallista perusopetuksen ohjaus-järjestelmää ja se luo ehdot opetuksen sisällölle ja toteutukselle. Lyyran (2013) mukaan:
”Suomessa perusopetus pohjautuu valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin ja niissä asetettuihin opetuksen tavoitteisiin, jotka ohjaavat liikunnanopetusta”. Opetus-suunnitelmassa määritetään oppiaineiden tavoitteet, opetuksen keskeiset sisällöt ja ohjeet oppilaan arviointiin. Opetuksen perusteet ovat koulun ja opettajan työn kehittymisen kes-keisin työväline. (Lyyra 2013, 23-25.) Opetussuunnitelman 2014 mukaan liikunnan op-piaineen tehtävänä on vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Tärkeänä koetaan liikuntatuntien positiivisia kokemuksia ja oppilaiden liikunnallista elämäntavan tukemista. Opetussuunnitelman mukaan koululiikunnassa tulee huomioida turvallinen opetus ja huomioiden eri vuodenajat ja paikalliset olosuhteet monipuolisesti. (Opetushal-litus 2014, 148, 273.) Tämä edellyttää opetuksessa yksilöllisten kehittymismahdollisuuk-sien huomioimista (Kalaja 2012, 27). Tavoitteet on huomioitu oppilaan kehitysvaiheiden
11
mukaan ja on asetettu kolmeen ryhmään vuosiluokittain 1-2, 3-6 ja 7-9. (Opetushallitus 2014, 148, 273, 433.)
Opetus- ja kulttuuriministeriö päätti perusopetuksen uudistamisessa 28.6.2012 lisätä taide- ja taitoaineita neljällä vuosiviikkotunnilla. Uudet tuntijaot tulivat voimaan 2016 syksyllä. Tarkoituksena on lisätä oppilaan liikunnallista aktiivisuutta. (Kulttuuri- ja ope-tusministeriö, 2012.) Liikunnan opetuksen määrissä on kunta- ja koulukohtaisia eroja, sillä osa kunnista tarjoaa minimituntimäärän verran liikuntaa ja osa huomattavasti enem-män. Alakouluissa liikunnan määrä voi tällöin vaihdella kahdesta viikkotunnista jopa nel-jään. Lisäksi eroja liikunnan opetuksen määrissä tapahtuu ryhmäkokojen, liikuntatilojen ja -välineiden perusteella. (Laine 2015, 135-136.)