Noudatin tutkimuksessani hyvän tieteellisen toiminnan periaatteita. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu, että tutkija noudattaa tiedeyhteisön toimintatapoja, soveltaa tieteelli-sen tutkimuktieteelli-sen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä sekä avoimuutta tutkimuksen tuloksia julkaistessaan sekä huomioi muiden tutkijoiden työn ja saavutukset asianmukaisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 132-133.)
Tutkimuksessani pyrin tutustumaan vallitsevaan ajankohtaiseen teoriaan. Tutkijoiden te-kemät käsitykset tutkimastani ilmiöistä toin esiin viittaamalla alkuperäiseen- tai heidän lähteeseensä. Pyrin ymmärtämään tutkittua tietoa ja tuomaan sen ilmi omassa tutkimuk-sessani kunnioittamalla alkuperäisiä lähteitä.
Laadullisessa tutkimuksessa tutkijalla on vapautta joustavan tutkimuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Haastattelussa haastattelija voi edetä kysymyksissään parhaaksi näke-mällään tavalla, mikä kvantitatiivisessa tutkimuksessa ei ole mahdollista. (Eskola & Suo-ranta 1998.) Tutkija pyrkii säilyttämään luottamuksen haastateltavia kohtaan, mutta sa-malla pyrkii keräämään heiltä yksilöllistä tietoa (Cohen, Manion & Morrison 2007, 126).
Tutkijan eettinen tarkastelu on toteutuksessa tärkeää.
68
Eettisyyttä tarkasteltuna haastatteluissa yritin olla johdattelematta opettajia vastaamaan omien oletusteni mukaan ja kysymykset esitin avoimesti, jolloin opettajille jäi tilaa omille näkemyksilleen. Haastatteluissa etenin oppilasarvioinnin teemojen mukaan. Teemoja kä-sittelin järjestyksessä, mutta teemojen sisältöä esitin vaihtelevasti haastattelun etenemisen mukaan. Lisäksi osaan vastauksista esitin jatkokysymyksiä, jotta saisin paremman kuvan opettajan käsityksestä. Tarkentavissa kysymyksissä oli mahdollisuus johdatella haastat-telua tutkimukseni kannalta oleelliseen suuntaan eikä näin ollen ollut aina objektiivista.
Luottamusta haastattelijan ja haastateltavan välillä pyrin edistämään olemalla ammatti-mainen haastattelutilanteessa, mutta muuten olemaan oma itseni. Rento ilmapiiri mahdol-listi paremman keskustelun haastateltavan kanssa.
Keräämästäni haastatteluaineistoista toin esiin löytämäni teemat ja yritin muodostaa tee-moista kokonaisuutta, joka kattaa opettajien käsitysten mukaista oppilasarviointia. Tutki-muksessani pyrin tuomaan haastatteluista esiin nousseet asiat ja käsittelemään niitä aiem-paan teoriaan ja tutkimuksiin viitaten. Luotettavuus analysoidessa haastatteluja syntyy siitä, että kuvattuja tuloksia lukija voi itse havaita lainauksista, jotka vahvistavat teke-miäni johtopäätöksiä.
Etiikka on mukana tutkijalla moraalisena näkökulmana, kun pohditaan suhtautumista omiin ja toisten tekemisiin. Tutkijalle on tärkeää, kvalitatiivisessa tutkimuksessa, eettinen ajattelutapa, jossa pohditaan omien ja yhteisön arvojen kautta sitä, mikä on oikein ja vää-rin. Tutkimuseettinen lähtökohta tutkimukselle on luotettavuus ja uskottavuus. Lähtökoh-taa tukee hyvien tieteellisten menettelytapojen noudattaminen. Eettisesti hyvä tutkimus edellyttää tietoja, taitoja ja hyviä toimintatapoja sekä tutkimusta tehdessä, että sosiaali-sessa tiedeyhteisössä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. (Kuula, 2011.) Tunnistetta-vuuden estäminen on parhaiten tunnettuja ihmistieteiden tutkimuseettisiä normeja. Ai-neiston analyysissä ja tutkimusta tehdessä on huomioitava tutkittavien yksityisyyden suoja. Tutkimuksesta ei käy ilmi haastattelijoiden identiteetti eikä henkilökohtaiset asiat.
(Cohen, Manion & Morrison 2007, 63; Kuula 2011.)
Hyvän etiikan mukaan säilytin haastattelijoiden anonyymiyden eikä heitä ole tunnistetta-vissa tutkimuksessani. Aineistossa ei ole arkaluontoista tietoa, jossa opettajien identitee-tin tunnistaminen olisi nähtävissä. Sama anonyymiys koskee myös heidän oppilaitaan.
Keräämäni aineisto on mielestäni hyvän etiikan mukainen. On kuitenkin muistettava, että
69
tutkimukseni tulokset koskevat vain kohderyhmäni opettajia eivätkä siten ole yleistettä-vissä.
Metsämuuronen (2006) toteaa, että tieteelliselle tiedolle tarkoituksenmukaista on kumu-loituvuus eli tiedon kasaantuminen, on hyödyllistä ja tärkeää sisäistää aihepiirin kirjalli-suutta (Metsämuuronen 2006, 23). Tieteellinen tieto rakentuu aiemman tiedon varaan, joko täydentämällä, korjaamalla tai vahvistamalla tietoa. Tietoa oppilasarvioinnista pyrin täydentämään ajankohtaisuudella opetussuunnitelmien uudistuessa. Tutkittu ilmiö on tuotettu yhteiskuntaan ja koulukulttuuriin sidottuna. Sama tutkimus on mahdollista to-teuttaa uudelleen samankaltaisena, mutta ajankohtaisuus opetussuunnitelmien murrok-sessa ei ole toistettavissa. (Mäkelä 1990, 43 & 47-48; Metsämuuronen 2006, 17.)
Tutustuin opetussuunnitelmien konteksteihin ennen tutkimuksen tekoa liikunnan oppiai-neiden ja arvioimisen kohdalla. Lisäksi tein jatkuvaa tiedon hakua tutkitusta aihepiiristä omien pedagogisten opintojen ohella ja tutkimustani varten. Tutkimuksen kohteen ku-vaus, kuten tässä tutkimuksessa opettajien käsitykset liikunnan oppilasarvioinnista, on aina teoreettinen tehtävä, sillä se on kohteen käsitteellistä määrittämistä. Olen tutkimusta tehdessä syventänyt kumulatiivisesti omaa ymmärrystäni liikunnan oppilasarvioinnista ja siihen liittyvästä teoriasta. Hankkimani tieto oppilasarvioinnista voi tutkimuksen teon jäl-keenkin kehittyä.
Tutkimusraporttia tehdessä on huomioitava lähteisiin oikeanlainen viittaaminen. Rapor-tin kirjoitusprosessi on tapahtunut ensin tutkimalla oleellista tietoa eri lähteistä ja avaa-malla ensin itselle oleelliset käsitteet, jolloin ymmärrän tutkimaani ilmiötä eli oppilasar-viointia. Olen kirjoitusprosessissa palannut useasti samoihin tutkimukseni osiin ja täy-dentänyt tai muokannut niissä mainittua sisältöä. Tutkimuksen sisällön rajaaminen ja kohdentaminen on selkeyttänyt itselleni tutkimusilmiötä ja ymmärrykseni oppilasarvioin-tia kohtaan on lisääntynyt.
70 5.4 Jatkotutkimusaiheet
Arviointi avaa monia jatkotutkimusaiheita ja liikunnan oppilasarviointi on mielenkiintoi-nen tutkimuskohde. Opetussuunnitelman 2014 tultua käytäntöön voisi tutkimusta jatkaa selvittämällä, kuinka opettajien arvioinnin käytänteet oikeasti muuttuivat? Tutkimukses-sani selvitin opettajien käsityksiä siitä, kuinka oppilasarviointi tulee muuttumaan opetta-jien työssä ja jatkotutkimusta voisi toteuttaa liikunnan oppilasarvioinnin saavutetuista muutoksista.
Omassa ja Hirvensalon ym. (2016) tutkimuksissa heräsi huoli liikunnan oppilasarvioinnin epätasa-arvoisuuteen. Valtakunnallinen opetussuunnitelma antaa yleiset raamit arvioin-nin toteuttamiseen ja kuntakohtaiset opetussuunnitelmat tarkentavat liikunnan arviointia.
Kuntien luomissa opetussuunnitelmissa voi ilmetä eroavaisuuksia liikunnan oppilasarvi-oinnin painopisteissä ja olisi hyvä tutkia kuntakohtaisten opetussuunnitelmien eroavai-suuksia.
Jatkotutkimuksia voidaan esittää spesifimmin opetussuunnitelman sisällöstä. Opetus-suunnitelman tavoitteen mukaisesti arvioinnin tehtävänä on tukea ”oppilaiden myönteistä käsitystä itsestä liikkujana” (Opetushallitus 2014, 275). Voidaankin tutkia, että tukeeko opetussuunnitelman 2014 arvioinnin tavoite ja oppilasarvioinnin kriteerit myönteistä kä-sitystä itsestä liikkujana.
71
LÄHTEET
Aaltoja, J. 2002. Opettaja sivistyksen rakentajana. Teoksessa P. Sallila & A. Malinen (toim.) Opettajuus muutoksessa. Helsinki: Kansainvälisseura, 49-62.
Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi.
Atjonen, P. 2012. Väärin liikuttu? Liito: Liikunnan ja terveystiedon opettaja. Nro 1. 13-15.
Bamigbola, A. 2012. The Use of Phenomenographic Approach to Investigate Students’
Conceptions of the Use of Web 2.0 Tools. Teoksessa A. Katsirikou, & C. Skia das (toim.) New Trends in Qualitative and Quantitative Methods in Libraries.
Signapore: World Scientific, 161-166.
Clark, C. M. & Peterson, P. L. 1984. Teachers’ thought processes. Michigan State Uni versity.
Cohen, L. Manion, L. & Morrison, K. 2007. Research Methods in Education. New York and London: Routledge Taylor & Francis Group.
Crisp, G. T. 2012. Integrative assessment: reframing assessment practice for current and future leaning. Assessment & Evaluation in Higher Education. 37(1), 33-43.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapai no.
Hailikari, T. Postareff, L. & Virtanen, V. 2015. Millainen arviointi tukee elinikäistä op pimista? Yliopistopedagogiikka. Journal of University Pedagogy. 22(1), 3-11.
Hirvensalo, M. Huhtiniemi, S. Huvinen, A. & Palomäki, T. 2016. Liikunnan arviointi perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Liito: Liikunnan ja terveystiedon opetta ja. Nro 1. 24-27.
Huisman, T. 2004. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Helsinki: Opetus hallitus.
Hökkä, P. & Eteläpelto, A. 2013. Opettajankoulutuksen tulevaisuus tulosohjauksen pu ristuksessa. Teoksessa J. Hakala & K. Kiviniemi (toim.) Vuorovaikutuksen jän nitteitä ja oppimisen säröjä : aikuispedagogiikan haasteiden äärellä. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, 22–36.
72
Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä. Jyväskylä: PS-kustannus.
Ilmanen, K. 2013. Arvot liikuntakasvatuksessa. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen &
A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 48-61.
Itkonen, H. & Laine, A. 2015. Suuntana liikunnan käsitteet ja käytännöt. Teoksessa H.
Itkonen, & A. Laine (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Jyväskylän yli opisto. Liikuntakasvatuksen laitos. Tutkimuksia 1/2015, 7-15.
Jaakkola, T. Liukkonen, J. & Sääkslahti, A. 2013. Johdatus liikuntapedagogiikkaan. Te oksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiik ka. Jyväskylä: PS-kustannus, 17-29.
Järvinen, A. 2005. Opettajan ammatillinen kehitysprosessi ja sen tukeminen. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki:
WSOY, 257-274.
Kafai, Y. & Resnick, M. 2011. Constructionism in Practice : designing, thinking, and learning in a digital world. New York and London: Routledge Taylor & Francis Group.
Kagan, D. M. 1992. Professional Growth Among Preservice and Beginning Teach ers.
Rewiew of Educational Research 62(2), 129-169.
Katsirikou, A. & Skiadas, C. 2012. New Trends In Qualitative And Quantitative Met hods In Libraries: Selected Papers Presented At The 2nd Qualitative And Quan titative Methods In Libraries. Singapore: World Scientific.
Kalaja, T. 2012. Liikunnan aineenopettajakoulutuksen opiskelijavalinnat muutoksessa.
Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 181.
Kansanen, P. 2004. Opetuksen käsitemaailma. Jyväskylä: PS-kustannus.
Kari, J. 2016. Hyvä opettaja. Luokanopettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opetta juutensa tulkitsijoina. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 233.
Kokkonen, J. 2013. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Helsinki: Otava.
Kouluhallitus. 1985. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Kouluhalli tus.
Kuula, A. 2011. Tutkimusetiikka. Tampere: Vastapaino.
Kylmänen, E. 2015. Hyvästi, Cooper-hiki! http://hs.fi/urheilu. Viitattu 3.4.2017
Laakso, L. 2007. Johdatus liikuntapedagogiikkaan ja liikuntakasvatukseen. Teoksessa P.
Heikinaro-Johansson, & T. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiik kaan. Helsinki: WSOY, 16-28.
73
Laine, A. 2015. Koulut liikuttajina. Teoksessa H. Itkonen, & A. Laine (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Jyväskylän yliopisto. Liikuntakasvatuksen laitos.
Tutkimuksia 1/2015, 133-152.
Laine, T. 1998. Opettajakin on ihminen. Teoksessa H. Niemi (toim.) Opettaja modernin murroksessa. Helsinki: WSOY, 110-119.
Larochelle, M. & Bednarz, N. 1998. Constructivism and education : beyond epistemo logical correctness. Published by M. Larochelle, N. Bednarz & J. Garrison. Const ructivism and Education. United Kingdom: Cambridge University Press, 3-22.
Lautala, A. 1999. Ala-asteen opettajien käsityksiä liikunnan oppilasarvioinnista. Jyväs kylän yliopisto. Opettajakoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma 1065.
Leirhaug, P. 2016. Exploring the relationship between student grades and assessment for learning in Norwegian physical education. European Physical Education Re view. Vol 22(3), 298-314.
Luukkainen, O. 2005. Opettajan matkakirja tulevaan. Jyväskylä: PS-kustannus.
Lyyra, N. 2013. Koululiikunnan pedagogiset ulottuvuudet -mittarin validiteetin ja relia biliteetin tarkastelu konfirmatoristen faktorimallien avulla. Jyväskylä: University of Jyväskylä.
Marton, F. & Booth, S. 1997. Learning and Awareness. Mahwah (N.J.): Lawrence Erl baum Associates.
Metsämuuronen, J. 2006. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Teoksessa J. Metsä muuronen (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Helsinki: International Met help. 91-111.
Metsämuuronen, J. 2006. Metodologian perusteet ihmistieteissä. Teoksessa J. Metsä muuronen (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Helsinki: International Met help. 16-80.
Mäkelä, K. 1990. Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. Teoksessa K. Mäkelä (toim.) Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Helsinki: Gaudeamus, 24-61.
Newman, D. & Brown, R. 1996. Applied Ethics for Program Evaluation. London: Sage Publications.
Opetushallitus. 2004. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetus-hallitus
Opetushallitus. 2011. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset ja täydennykset 2010. Helsinki: Opetushallitus.
74
Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetus hallitus.
Opetushallitus. 2016. Move! –fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä.
http://edu.fi/move. Viitattu 16.1.2017.
Opetushallitus. 2017. Oppimisen arviointi. http://eperusteet.opintopolku.fi/perusopetus.
Viitattu 19.3.2017.
Opetussuunnitelmakomitea. 1971 A. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö 1. Helsinki: Valtion painatus keskus.
Opetussuunnitelmakomitea. 1971 B. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö 2. Helsinki: Valtion painatus keskus.
Palomäki, S. 2009. Opettajaksi opiskelevien pedagoginen ajattelu ja ammatillinen kehit tyminen liikunnanopettajakoulutuksessa. Jyväskylä: University Of Jyväskylä.
Palomäki, S. & Heikinaro-Johansson, P. 2011. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Helsinki: Opetushallitus.
Patton, M. Q. 2002. Qualitative Research & Evaluation Methods (3rd ed.). Thousand Oaks (CA): Sage Publications.
Perusopetuslaki 1998/628 21.8.1998 http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998. Viitattu 19.3.2017
Pesonen, J. 2011. Opettajat oppijoina. Jyväskylä: University of Jyväskylä.
Pietilä, M. & Koivula, P. 2013. Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Teok sessa T. Jaakkola, J. Liukkonen, & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka.
Jyväskylä: PS-kustannus, 274-287.
Punch, K. F. 2014. Introduction to Research Methods in Education (2nd ed.). Thousand Oaks, CA: Sage Publications
Puolimatka, T. 2002. Opetuksen teoria. Konstruktivismista realismiin. Helsinki: Tammi.
Puoskari, M. Palomäki, S. & Hirvensalo, M. 2012. Liikunnanopettajien kokemuksia lii kunnan oppilasarvioinnista. Liito: Liikunnan ja terveystiedon opettaja. Nro 1. 10-12.
Rink, J. 2010. Teaching physical education for learning (6th ed.). Boston, MA: McGraw-Hill Higher Education.
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto http://fsd.uta.fi/menetelmaopetus/. Viitattu 01.03.2017.
Saarinen, O. 2016. Cooperin testistä tuli maan tapa – Miten sille käy tulevaisuudessa?
http://yle.fi/urheilu. Viitattu 3.4.2017
75
Struyven, K. Dochy, F. & Janssens, S. 2005. Students’ perceptions about evaluation and assessment in higher education: a review. Assessment & Evaluation in Higher Education 30(4), 325-341.
Suomi, K. 2015. Valtion liikuntapolitiikan linjauksia 1980-2014. Teoksessa H. Itko nen, & A. Laine (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Jyväskylän yli opisto. Liikuntakasvatuksen laitos. Tutkimuksia 1/2015, 59-76.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:
Tammi.
Uusikylä, K. 1998. Pedagogisen lahjakkuuden ulottuvuuksia. Kasvatus 29(2), 190-200.
Uusikylä, K. & Atjonen, P. 2002. Didaktiikan perusteet. Helsinki: WSOY.
Vainio, O. J. 1952. Liikuntakasvatuksen käsikirja: 1. Helsinki: WSOY.
Vainio, O. J. 1953. Liikuntakasvatuksen käsikirja: 2. Helsinki: WSOY.
Varstala, V. 2007. Liikunnanopettajan toiminta eri työtavoissa. Teoksessa. P. Heiki naro-Johansson, & T. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan.
Helsinki: WSOY, 125-139.
Virtanen, J. 2006. Fenomenologia laadullisen tutkimuksen lähtökohtana. Teoksessa J.
Metsämuuronen (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Helsinki: Internati onal Methelp, 151-215.
Vitikka, E. 2010. Pedagoginen ulottuvuus opetussuunnitelman arvioinnin näkökulmana.
Teoksessa E. Korkeakoski & T. Siekkinen (toim.) Esi- ja perusopetuksen ope tussuunnitelmajärjestelmän toimivuus. Jyväskylä: Bookwell Oy.
Vänttinen, M. 2011. Oikeasti hyvä numero. Oppilaiden arvioinnin totuudet ja totuustuo tanto rinnakkaiskoulusta yhtenäiskouluun. Publications of the University of East ern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology 17.
Webster, B. 2014. Assessment & Evaluation in Physical Education: Making It Work for Students & Teachers. Wilfrid Laurier University.
Yli-Piipari, S. 2014. Physical Education Curriculum Reform in Finland. Quest 66(4), 468-48.
LIITTEET
Liite 1. Teemahaastattelurunko (2 sivua)
Liite 2. Prioriteettijana (M2)
Liite 3. Prioriteettijanan arvioinnin kriteerit
Liite 4. Teemojen kokoaminen litteroinneista
Liite 5. Teemoittelua