Tässä tutkimuksessa havaittiin, että pilatesharjoittelu vaikutti harrastajien koettuun elämänlaatuun kolmella tavalla. Vaikutuksia oli nähtävissä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen elämänlaadun osa-alueissa. Lisäksi havaittiin, että tutkittavat käsittelivät koetun elämänlaadun ja pilatesharjoittelun välistä suhdetta yhteneväisillä kerronnan keinoilla ja kokemuksellisuuden elementeillä. Tutkittavien kertomuksissa korostui kaksi pääteemaa, joiden mukaan tutkittavien kertomukset jaettiin kuntoutus- ja voimavaratarinoiksi, tai pääteemoja yhdisteleviksi yhdistelmätarinoiksi.
Elämänlaatu ei ole käsitteenä yksiselitteinen. Aikaisempien tutkimusten perusteella ihmiset näyttävät ymmärtävän elämänlaadulla hieman eri asioita, eikä elämänlaatua voida tyhjentävästi määritellä (O’Boyle 1997, Wood-Dauphinee 1999, Barofsky 2012, Barcaccia 2013). Tässä tutkimuksessa elämänlaatua ei määritelty tai rajattu millään tavalla tutkittaville lähetetyssä kirjoituspyynnössä, vaan tutkittavilla oli vapaus käsitellä elämänlaatua kertomuksessaan oman näkemyksensä mukaisesti. Tästä syystä on mielenkiintoista, että tutkimustuloksissa tutkittavat liittivät elämänlaatuun keskenään samanlaisia ulottuvuuksia ja käsittelivät elämänlaatua yhteneväisillä kerronnan elementeillä. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu ihmisten yhdistävän elämänlaatuun tiettyjä peruselementtejä, jotka usein ovat liittyneet elämänlaadun fyysiseen, psyykkiseen tai sosiaaliseen osa-alueeseen (Bullinger 2002). Tässä tutkimuksessa elämänlaatu näyttäytyi lähes kaikissa kertomuksissa (n=18) laajana fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin muodostamana kokonaisuutena. Tämä vahvistaa aiempien tutkimusten havaintoja elämänlaadusta universaalina, kulttuurista riippumattona kokemuksena (Bullinger 2002).
Tutkimustulosten mukaan pilatesharjoittelu vaikutti erityisesti tutkittavien fyysiseen elämänlaadun osa-alueeseen. Tässä tutkimuksessa elämänlaadun fyysisen osa-alueeseen yhdistettiin WHO:n mallin itsenäisen toimintakyvyn osa-alue (ks. Taulukko 1, Orley &
Saxena 1996), jotta fyysisiä harjoitusvaikutuksia pystyttiin käsittelemään yhtenäisenä osa-alueena. Tutkittavat kuvasivat kertomuksissaan pilatesharjoittelun toimivan
kuntouttavana ja toimintakykynä ylläpitävänä harjoittelumuotona sekä tukevan muiden liikuntalajien harrastamista. Samanlaisia tuloksia on saatu aikaisemmissa tutkimuksissa.
Fyysisen aktiivisuuden on todettu vähentävän toimintakyvyn rajoituksia (esim. van Oostrom ym. 2012, Phillips ym. 2013, Buffart ym. 2015) ja liikuntaharjoittelun ylläpitävän toimintakykyä sairauden edetessä (Cramer ym. 2012, Buffart ym. 2015, Gerritsen & Vincent 2016). Pilatesharjoittelun on havaittu vaikuttavan suotuisasti aivohalvauspotilaiden (Yun ym. 2017), kroonisesta alaselkäkivusta kärsivien potilaiden (Wells ym. 2014) ja kroonisia tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia sairastavien toimintakykyyn (Gaskell & Williams 2019). Tässä tutkimuksessa tutkittavat kokivat pilatesharjoittelun edistäneen heidän toimintakykyään, mikä vastaa aiempien tutkimuksien havaintoja.
Elämänlaadun ja liikuntaharjoittelun välistä suhdetta on tutkittu erityisesti eri potilasryhmien välillä (esim. Chen & Rimmer 2011, Pandey ym. 2015, Cai ym. 2017).
Liikuntaharjoittelu on aikaisemmissa tutkimuksissa vaikuttanut positiivisesti sairauden oireisiin (esim. Mishra ym. 2012a, Mishra ym. 2012b, Pandey ym. 2015) ja vähentänyt koettua kipua ja epämukavuutta (Chen & Rimmer 2011, Mishra ym. 2012a, Gusi ym.
2015). Tässä tutkimuksessa tutkimusjoukko muodostui heterogeenisesta joukosta pilateksen harrastajia, eikä tutkimusta kohdennettu tiettyyn potilasryhmään. Tutkittavien kirjoituksissa tuli kuitenkin esille joitain sairauksia, oireita tai vammoja, joihin tutkittavat kokivat saaneensa pilatesharjoittelusta apua. Eniten kertomuksissa mainittiin tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Tutkittavat kuvasivat pilatesharjoittelun edistäneen heidän elämänlaatuaan koettua kipua vähentämällä ja moni kuvasi pilatesharjoittelua kuntouttavana harjoittelumuotona. Aikaisemmissa tutkimuksissa liikuntaharjoittelun on havaittu edistävän kroonisesta alaselkäkivusta kärsivien elämänlaatua (Lawford ym.
2015). Pilatesharjoittelun on todettu vähentävän alaselkäkipupotilaiden kokemia toimintarajoitteita ja oireita (Wells ym. 2014), toimivan kuntouttavana liikuntaharjoittelumuotona (Byrnes ym. 2018) ja vähentävän koettua kipua (Wells ym.
2014, Mazzarino ym. 2015, Natour ym. 2015, Kamioka ym. 2016, Byrnes ym. 2018).
Aikaisemmat tutkimukset ovat esittäneet alaraajojen liikkuvuuden (Gusi ym. 2015) ja alaraajojen toiminnallisuuden (Buffart ym. 2015) olevan yhteydessä liikuntaharjoittelun myönteisiin elämänlaatuvaikutuksiin. Tässä tutkimuksessa nousi esille pilatesharjoittelun liikkuvuutta lisäävä ja lihaskuntoa parantava vaikutus elämänlaatuun vaikuttavana
tekijänä. Muutamassa kirjoituksessa korostettiin nimenomaan alaraajojen liikkuvuuden ja toiminnallisuuden parantumista, mikä on yhteneväinen tulos aikaisempien tutkimuksien kanssa.
Psyykkisen elämänlaadun osalta tutkittavat kertoivat pilatesharjoittelun vahvistaneen jaksamista ja vaikuttaneen positiivisesti yleiseen hyvinvointiin ja mielialaan.
Muutamassa kirjoituksessa tuotiin esille pilatesharjoittelun vaikutus psyykkiseen terveyteen ja yhdessä kirjoituksessa pilatesharjoittelun koettiin vähentäneen depression oireita. Aiemmissa tutkimuksissa liikuntaharjoittelun on havaittu parantaneen mielialaa (Chen & Rimmer 2011, McDonnell ym. 2014), vaikuttavan positiivisesti vireystilaan (Bize ym. 2007, Chen & Rimmer 2011, van Oostrom ym. 2012) ja vähentävän koettua ahdistusta ja masennusta (McDonnell ym. 2014, Gusi ym. 2015). Mielenterveyttä ja pilatesharjoittelua tarkastelevassa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa pilatesharjoittelun on todettu vaikuttavan positiivisesti psyykkiseen hyvinvointiin ja vireystilaan sekä depression ja ahdistuksen oireisiin (Fleming & Herring 2018).
Aikaisemmissa tutkimuksissa liikuntaharjoittelun on havaittu lisäävän itsetuntoa (Mishra ym. 2012a, Gerritsen & Vincent 2016, Lubans ym. 2016) ja minäpystyvyyttä (Phillips ym. 2013, Lubans ym. 2016). Itsetunnon ja minäpystyvyyden paranemisella on psyykkistä hyvinvointia lisääviä vaikutuksia, mutta niiden on todettu lisävään välillisesti myös sosiaalista hyvinvointia (Phillips ym. 2013, Lubans ym. 2016). Tässä tutkimuksessa pilatesharjoittelu vaikutti positiivisesti kehonkuvaan ja itsetuntoon.
Tutkimustulosten mukaan ryhmämuotoinen harjoittelu lisäsi sosiaalista hyvinvointia.
Pilatesharjoittelulle on tyypillistä harjoitteleminen pienryhmässä, jossa asiakkaiden ryhmäytyminen on todennäköisesti helpompaa kuin isommassa ryhmässä. Näin ryhmäkontakti toimii hyvinvointia lisäävänä tekijänä pilatesharjoittelua tarkasteltaessa.
Tässä tutkimuksessa ryhmämuotoinen harjoittelu toimi lisäksi joissain tapauksissa sosiaalisesti kuntouttavana toimintana. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu liikuntaharjoittelun vaikuttavan positiivisesti sosiaaliseen toimintakykyyn ja näin sosiaalisen hyvinvoinnin kautta lisäävän elämänlaatua (esim. Gopinath ym. 2012, Mishra ym. 2012a, Mishra ym. 2012b, McDonnel ym. 2014, Claesson ym. 2017). Tässä tutkimuksessa kaikki tutkittavat olivat osallistuneet ryhmämuotoiselle harjoitustunnille,
joten on epäselvää, onko ryhmämuotoinen harjoittelu ainoa sosiaalista hyvinvointia lisäävä tekijä pilatesharjoittelun kohdalla.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu terveyteen liittyvien elämänlaadun osa-alueiden korostuvan ikääntymisen myötä (Walker & Lowenstein 2009, Vaarama ym.
2014). On esitetty, että erityisesti fyysisen terveyden vaikutus koettuun elämänlaatuun kasvaisi keski-iästä lähtien (Vaarama ym. 2014). Tässä tutkimuksessa tutkittavat olivat keski-ikäisiä ja keski-iän ylittäneiltä. Tutkittavilta ei kysytty heidän ikäänsä, mutta tutkittavat joko kertoivat sen kirjoituksessaan suoraan tai käyttivät sellaisia ilmaisuja, joista ikä saatettiin päätellä. Tutkittavat toivat kertomuksissaan esille eniten (n=20) pilatesharjoittelun fyysisiä vaikutuksia. Tämän voidaan ajatella kertovan siitä, miten tärkeäksi tutkittavat arvioivat fyysisen terveytensä suhteessa koettuun elämänlaatuunsa.
Toisaalta kertomuksissa nousi esille lähes yhtä paljon (n=16) pilatesharjoittelun vaikutuksia psyykkiselle elämänlaadun osa-alueelle. Psyykkisten vaikutusten korostuminen saattoi johtua pilatesharjoittelun kokonaisvaltaisesta luonteesta ja pyrkimyksestä vaikuttaa sekä kehoon että mieleen. Vastaavia tuloksia on saatu aikaisemmissa tutkimuksissa (Wells ym. 2012, Gaskell & Williams 2019).
Tämä tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin voi olla mahdollista tarkastella tutkittavien elämänlaatua syvemmin ja laajemmin kuin valmiita määrälllisiä mittareita käyttäen välttämättä olisi (Klassen ym. 2012, Connel ym. 2014). Tässä tutkimuksessa pilatesharjoittelulla oli vaikutuksia fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen elämänlaadun osa-alueisiin. Nämä osa-alueet ovat edustettuina neljässä tunnetussa ja usein käytetyssä elämänlaatumittarissa (RAND-36, 15D, EUROQoL, WHOQOLBREF) (Koskinen ym.
2009). Tässä tutkimuksessa ei tullut siis esiin sellaista elämänlaadun osa-aluetta, joita valmiit elämänlaatumittarit eivät kattaisi. Elämänlaatumittareiden sisältöä arvioitaessa on kuitenkin havaittu niissä olevan puutteita esimerkiksi toimintakyvyn biopsykososiaalisessa arvioinnissa (Koskinen ym. 2009). On toisin sanoen mahdollista, että myös tässä narratiivisessa tutkimuksessa saadut tulokset kuvaavat pilatesharjoittelun koettuja elämänlaatuvaikutuksia sisällön osalta syvemmin kuin määrällisiä mittareita käyttämällä olisi ollut mahdollista tavoittaa.
Aikaisemmin pilatesharjoittelua on tarkasteltu kvalitatiivisin keinoin esimerkiksi Gaskellin & Williamsin (2019) tutkimuksessa. Gaskellin & Williamsin tutkimustulokset ovat sekä teemoiltaan että sisällöltään tämän tutkimuksen tuloksia vastaavia. Gaskellin &
Williamsin tutkimuksessa pilatesharjoittelulla todettiin olevan fyysisiä, psykososiaalisia ja itsenäiseen toimintakykyyn liittyviä vaikutuksia. Tutkittavat kuvasivat pilatesharjoittelun lisäävän liikkuvuutta, vähentävän koettua kipua, vahvistavan itsetuntoa ja myönteistä kehonkuvaa, tukevan muiden liikuntalajien harrastamista, vähentävän stressiä ja lisäävän energisyyttä sekä vaikuttavan positiivisesti sosiaaliseen hyvinvointiin. Vaikka Gaskellin & Williamsin tutkimusta ei ollut toteutettu narratiivisena tutkimuksena, on tutkittavien kuvauksista löydettävissä samanlaisia kerronnan keinoja ja kokemuksellisuuden elementtejä kuin tässä tutkimuksessa. Kuntoutustarinoiden sekä voimavara- ja tukitarinoiden teemat nousevat esiin myös Gaskellin & Williamsin tutkimuksessa.