Laadullisessa tutkimuksessa aineiston analyysin tavoitteena on kuvata, tulkita ja ymmärtää tutkit-tavaa ilmiötä (Puusa 2020, 148). Tässä tutkimuksessa pyrin kuvaamaan, miten ohjausalan opinto-jen loppuvaiheessa olevat opiskelijat ja koulutuksesta vastavalmistuneet kokevat oman asiantun-tijuutensa ja ammatillisen identiteettinsä sekä ammatilliseen kehittymiseensä vaikuttavat tekijät.
Lisäksi tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, mitkä asiat koetaan erityisen merkityksellisinä kyseisessä vaiheessa ammatillista kehittymistä. Fenomenologis-hermeneuttinen analyysi on lähtö-kohtaisesti aineistolähtöistä (Laine 2015, 36). Aineistolähtöisessä analyysissä tutkimusaineistosta muodostetaan teoreettinen kokonaisuus. Aineiston hankintaan liittyvässä vaiheessa tehdyt meto-dologiset ratkaisut tukevat kerätyn aineiston analysointiin ja tulosten tarkasteluun liittyviä vaiheita.
Jo aineistoa kerätessä pyrin avoimen haastattelun kautta ja teoria poissulkemalla pääsemään mah-dollisimman lähelle haastateltavan kokemusta ja sama aineistolähtöinen ajattelu ohjasi aineiston analyysiä. Fenomenologis-hermeneuttista analyysia ei ohjaa ennalta määrätyt analyysiyksiköt vaan lähestymistavan mukaiset metodologiset sitoumukset. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 95.)
Analyysi etenee vaiheittain ja analyysin eri vaiheiden aikana koodauksella on tärkeä roolinsa. Tut-kija ikään kuin menee aineiston taakse, ajattelee aineistoa luovasti, kysyy aineistolta kysymyksiä ja luo teorioita ja viitekehyksiä (Coffey & Atkinson 1996, 30). Fenomenologis-hermeneuttisessa perinteessä tätä aineiston kanssa käytävää keskustelua, tutkimuksellista dialogia, kuvaa herme-neuttisen kehän käsite. Tutkijalla on tutkittavasta aiheesta aina jokin esiymmärrys, jonka pohjalta hän lähtee keskusteluun aineiston kanssa. Tämä esiymmärrys syvenee ja muovautuu aineistoa tarkastellessa, minkä jälkeen aineistoa tarkastellaan taas uudelleen muuttuneen esiymmärryksen ohjaamana. Tämän kehämäisen tarkastelun avulla tutkija pyrkii ensin kuvaamaan aineistoa ja
tekemään tulkintoja, minkä jälkeen siirrytään tarkastelemaan näitä tulkintoja kriittisesti ennen kuin taas palataan tarkastelemaan aineistoa. Lopulta tarkoitus on tämän aineiston tulkitsemisen ja kriit-tisen reflektion vuorottelulla luoda ymmärrystä tutkittavasta aiheesta. (Laine 2015, 38.)
Niin kuin aiemmin kuvasin, fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimuksessa sitoutuminen yhteen metodiin ei ole välttämätöntä, vaan keskiössä on tutkijan aito kiinnostus kokemuksen tutkimukseen (Tökkäri 2016, 28). Toteutin aineiston käsittelyn ja analyysin tulkitsevan fenomenologisen analyy-sin (IPA) kuuden vaiheen avulla (Tökkärin 2018 74–76). Analyyanalyy-sin etenemistä kuvataan taulukossa 1. sekä sen jälkeen sanallisesti avaten. Sanallisessa kuvauksessa on suluissa numero, mihin taulo-kon vaiheeseen kuvaus liittyy. Taulukossa näkyy myös, minkä osan kukin vaihe on korvannut Lai-neen (2015) mallista, sekä kuvaus siitä, miten toteutin kyseisen analyysin osan. Keskeiset erot Laineen (2015) aineiston käsittelyyn ja analyysiin liittyvien vaiheiden ja IPA-mallin välillä liittyvät käsitteiden käyttöön. Laineen mallissa puhutaan merkityskokonaisuuksista, kun taas IPA:ssa käy-tetään teemoittelua.
Taulukko 1. Tulkitsevan fenomenologisen analyysin kuvaus.
Analyysin vaihe
Aineiston kuunteleminen ja lukeminen ja alustavien vä-rikoodausten tekeminen tutkimuskysymysten ja
yhteyksien etsiminen Aineiston analyysi,
haastat-telun synteesi. Teemataulukoita tarkasteltiin yksittäisen haastattelun kohdalla excelin suodata-toiminnon avulla, jolloin
yhteen-viennin kautta. Kolmen teemataulukon muodostaminen, kukin omalle välilehdelleen.
1. Asiantuntijuuteen ja identiteettiin liittyvät pohdinnat 2. Kokemukset asiantuntijuudesta
Aloitin haastatteluaineiston käsittelyn litteroimalla sen kirjalliseen muotoon. Kirjallista aineistoa tuli haastatteluista 75 sivua fontilla Calibri (leipäteksti) rivivälillä 1. Litteroinnin jälkeen kuuntelin haas-tattelut vielä kertaalleen samalla litteroitua aineistoa lukien ja korjauksia tehden. Seuraavaksi siir-ryin analyysin ensimmäiseen vaiheeseen eli aineistoon tutustumiseen ja alustavaan kommen-tointiin (1), mitä tein käytännössä koodauksen ja kommentoinnin kautta. Ensimmäisessä aineis-ton läpikäyntivaiheessa luin aineistoa läpi ja koodasin aineistoa merkitsemällä sieltä olennaiseksi arvioimiani asioita esiymmärrykseni pohjalta ja tutkimuskysymysten näkökulmasta pitäen kuiten-kin tarkastelun keskiössä haastateltavan kokemuksen tulkuiten-kinnan. Coffey ja Atkuiten-kinson (1996, 26–27) kuvaavat kvalitatiivisen aineiston läpikäynnin alkavan yleensä tällaisella aineiston koodaamisella, jolla pyritään tunnistamaan aineiston olennaisia asioita. Toteutin koodauksen käytännössä maalaa-malla tekstistä olennaiseksi arvioimiani asioita samaalaa-malla värillä. Koodaus on tärkeä osa analysoita-essa myöhemmässä vaiheanalysoita-essa sitä, mitä aineisto kertoo ja tehtäessä siitä tulkintoja. Luin aineistoa vielä useita kertoja läpi ja seuraavilla kierroksilla maalasin tekstistä aiemmin samalla värillä koo-daamiani asioita eri väreillä sisällön mukaan. Seuraavilla lukukierroksilla jatkoin koodausta, minkä lisäksi kirjoitin aineiston sivuun Word-ohjelmassa lisää kommentti –työkalulla kommentteja kooda-tuista merkinnöistä.
Seuraavaksi aloitin aineiston teemoittelun (2). Teemoitteluvaiheessa aineistosta luotiin jokaisen haastateltavan kohdalla ikään kuin yksilöllinen analyysi. Hahmotin teemoja lukemalla aineistoa läpi ja tarkastelemalla ensimmäisessä vaiheessa luotuja alustavia koodauksia ja kommentteja. Tässä vaiheessa loin analyysin tueksi Excel-tiedoston, johon lisäsin jokaiselle haastattelulle oman välileh-den. Kokosin kullekin välilehdelle aiemmin koodaamani lainaukset omaan sarakkeeseen ja niistä muodostetut alustavat teemat toiseen sarakkeeseen yksi haastattelu kerrallaan. Teemat muodos-tuivat ikään kuin tulkiten, mitä haastateltava yrittää sanoa. Aineisto jaoteltiin ikään kuin luokkiin tai kategorioihin sisältöjen perusteella. (Coffey & Atkinson 1996, 28.)
Tässä vaiheessa aineiston käsittelyä keskeistä oli selventää se, etsitäänkö aineistosta samankaltai-suuksia vai eroavaisamankaltai-suuksia (Tuomi & Sarajärvi 2009, 93). Huomioitavaa on, että fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimuksessa halutaan lähtökohtaisesti jättää tilaa myös yksilöiden kokemuk-sille ja ymmärtää yleisyyden ohella myös ilmiöiden yksilöllistä moninaisuutta, joten tarkoituksena ei ole esimerkiksi puhdistaa haastateltavien jakamia kokemuksia kielellisesti yksimerkitykselliseksi.
Tulkintoja tehdessä keskeistä on myös huomioida hermeneuttisen perinteen ajatukset siitä, että yksittäisiä puheen osia ja niiden merkityksiä voi tulkita vain kokonaisuuden luomissa rajoissa, joten tästäkään syystä pelkkien samankaltaisuuksien etsiminen ei fenomenologis-hermeneuttisen perin-teen mukaisesti ole suotavaa. (Laine 2015, 46.)
Yksilöllisten analyysien lisäksi tarkoituksena on kuitenkin kuvata myös asiantuntijuuden ja amma-tillisen identiteetin kehittymisen jaettuja kokemuksia, joten aineiston käsittelyn seuraavassa vai-heessa eli teemojen välisten yhteyksien etsimisessä (3) tarkastelin tutkittavia yhdistäviä
teemoja niin asiantuntijuuden ja ammatillisen identiteetin kokemisen kuin niiden kehittymiseen vaikuttavien tekijöiden näkökulmasta. Näin tutkimuksen yleisempi tutkimusintressi eli asiantun-tijuuden kehittymisen kokemuksen ja siihen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen toteutui tarkoi-tuksenmukaisesti (Laine 2015, 47). Käytännössä kävin läpi listattuja teemoja ja loin jokaiseen vä-lilehteen vielä yhden sarakkeen, johon kirjoitin alustavien teemojen yhteyksiä kuvaavat yhteiset teemat. Näiden pohjalta muotoutui myös teemataulukot (4).
Ohjausasiantuntijuuteen liittyviksi teemoiksi muodostuivat ohjausasiantuntijan vuorovaikutusosaa-minen, ohjausasiantuntijan eettinen osaavuorovaikutusosaa-minen, ohjausasiantuntijan laaja-alainen ajattelu ja oh-jausasiantuntijan muu tärkeä osaaminen. Henkilökohtaiset pohdinnat siitä, mitä omaan asiantun-tijuuteen kuuluu, miten sitä määrittää tai miten kokee oman ammatillisen identiteettinsä, luokitel-tiin teemojen oma pohdinta asiantuntijuudesta ja oma pohdinta identiteetistä alle. Ammatillista kehittymistä tukevia tekijöitä teemoiteltiin seuraavasti: ohjauksen yhteisö vaikuttavana tekijänä, ohjauksen opinnot vaikuttavana tekijänä, harjoittelu vaikuttavana tekijänä, tauko opiske-luista/muut opinnot vaikuttavana tekijänä ja itsereflektio vaikuttavana tekijänä. Lisäksi loin erillisen teeman opintojen loppuvaiheessa pohdituttavat asiat, johon liittyivät muun muassa pohdinnat siitä, mihin haluaisi työllistyä tai mikä työelämään siirtymisessä pohdituttaa. Tämän teeman alle liittyvät asiat kuvasivat lähinnä ajatuksia opintojen loppuvaiheessa liittyen asiantuntijuuden kehittymiseen tai omaan työllistymiseen. Sisällöt täydensivät osittain henkilökohtaisia asiantuntijuus- ja teettipohdintoja, ja ne tukivat esimerkiksi tulkintaa ohjaajuuden ja opettajuuden välisestä identi-teettipohdinnasta ja sijoittuivat kirjoittamisvaiheessa näiden kokonaisuuksien alle. Lopuksi kokosin tutkimuskysymysten perusteella yhteiset teemataulukot (5).
Analyysin viimeisessä vaiheessa eli kirjoittaessa (6) teemat jakautuivat seuraavien pääotsikoiden alle:
1. Kokemukset asiantuntijuudesta, teemat: Ohjaajan vuorovaikutusosaaminen, eettinen osaaminen, laaja-alainen-ajattelu, muu tärkeä osaaminen, oma pohdinta asiantuntijuu-desta (opintojen loppuvaiheessa pohdituttavat asiat).
2. Kokemukset ammatillisesta identiteetistä, teemat: oma pohdinta identiteetistä.
3. Ammatillista kehittymistä tukeneet tekijät, teemat: ohjauksen yhteisö vaikuttavana teki-jänä, ohjauksen opinnot vaikuttavana tekiteki-jänä, tauko opiskeluista/muut opinnot vaikutta-vana tekijänä ja itsereflektio vaikuttavaikutta-vana tekijänä.