Asiantuntijuutta voidaan jäsentää myös kompetenssien eli osaamisalueiden kautta. Osaamisen kä-sitteen määrittely ei ole yksiselitteistä ja sille löytyy esimerkiksi useampia englanninkielisiä vasti-neita kuten ’talent’, ’knowhow’, ’expertise’. Yksi käytetyimmistä sanakirjakäännöksistä on ’compe-tence’. Joka määritellään kyvyksi tehdä jotain hyvin (a) tai erilaisten kykyjen tai taitojen skaalalle (b) tai tietyksi kyvyksi tai taidoksi (c):
A. The ability to do something well or efficiently b. A range of skill or ability or c. A specific ability or skill. (The American Heritage® Dictionary of the English Language, 2020.)
Le Deist ja Winterton (2005) toteavat artikkelissaan, että ’competence’ käsitteen määrittely riippuu paljon myös kulttuurisesta kontekstista. Vertailtuaan USA:n ja Euroopan teoreettisia malleja kä-sitteelle he väittävät, että holistinen malli kuvaa parhaiten käsitettä. Holistinen malli yhdistää kom-petenssin kognitiivisen, toiminnallisen ja sosiaalisen alueen sekä niin kutsutun metakomkom-petenssin.
Hanhinen (2010) esittää väitöskirjassaan työelämäosaamisen mallin, jossa hän käsittää kompe-tenssin nimenomaan yksilön näkökulmasta. Kompekompe-tenssin käsite yhdistää yksilön kognitiiviset ky-vyt sekä affektis-konatiivistiset valmiudet suoriutua esimerkiksi työtehtävistä. Juutilainen ja Van-halakka-ruoho (2011, 226) kiteyttävät kompetenssin käsitteen pätevyyteen ja osaamiseen am-matillisessa toiminnassa. Kompetensseilla voidaan siis kuvata erilaisia osaamisalueita teoreetti-sesta ajattelusta, tiedosta ja ymmärryksestä taitoihin ja työtapoihin, minkä lisäksi kompetenssit kattavat taitoja, asenteita ja olemisen tapoja.
Ohjausalalla ohjaajan kompetensseille viitekehyksiä ovat luoneet kansainvälinen ohjausalan jär-jestö IAEVG (International Association for Educational and Vocational Guidance) sekä Euroopan ohjausalan verkosto NICE (Network for Innovation in Career Guidance and Counselling in Europe).
IAEVG:n mukaan kompetenssien viitekehyksen (Competency Framework) tarkoitus on taata laa-dukasta ja asiantuntevaa ohjausta moninaisissa ohjausympäristöissä. Ohjausasiantuntijoiden li-säksi kansainvälisesti määritellyt ohjaajan kompetenssit antavat alan päättäjille ja kehittäjille sekä koulutuksen järjestäjille viitekehyksen, jonka puitteissa toimijat voivat määritellä omaa toimin-taympäristöä vastaavat viitekehykset osaamiselle. (IAEVG 2018.) IAEVG jakaa kompetenssit ydin-kompetensseihin (core competencies) ja erikoisosaamisen ydin-kompetensseihin (specialized competen-cies). Ydinkompetensseihin kuuluvat taidot, tiedot ja asenteet, joita vaaditaan ohjaustyön asian-tuntijalta toimintaympäristöstä riippumatta. Erikoisosaamisen osa-alueet täydentävät ydinkompe-tensseja ja niiden myötä tunnustetaan ohjaustyön moninaisuus. Kyseisten osaamisalueiden hallinta ei ole välttämätöntä jokaisessa toimintaympäristössä. Seuraavassa listattuna ydin- ja erikoisaami-sen kompetenssit mukaillen IAEVG:n alkuperäisiä kompetensseja ja Onnismaan (2007) suomen-nosta (Juutilainen & Vanhalakka-Ruoho 2011, 227).
Ydinkompetenssit:
1. Työtehtävien ja vastuualueiden hoitaminen eettisesti ja ammattitaitoisesti
2. Ohjattavan omaehtoisen toiminnan tukeminen koulutuksen, urasuunnittelun ja muun hen-kilökohtaisen elämän kysymyksissä.
3. Ohjattavan kulttuuristen ominaispiirteiden tiedostaminen ja kunnioittaminen
4. Teoreettisten viitekehysten ja tutkimustiedon hyödyntäminen ohjaus- ja neuvontatyössä 5. Ohjausosaamisen hyödyntäminen ohjauspalveluiden ja interventioiden suunnittelussa,
to-teutuksessa ja arvioinnissa.
6. Omien ammatillisten rajojen ja osaamisen tunnistaminen.
7. Kommunikointi kollegoiden ja asiakkaiden kanssa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.
8. Oman osaamisen päivittäminen ajankohtaisten tietojen tasalla koskien koulutusta, työ-markkinoita ja muita ohjauksen osa-alueita.
9. Sosiaalinen- ja kulttuurisensitiivinen työskentelyote.
10. Yhteistyötaidot, jotka mahdollistavat tehokaan ammatillisen yhteistyön.
11. Elinikäistä urakehitystä koskeva osaaminen.
12. Teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen liittyvät ajantasaiset tiedot ja taidot.
Erikoisosaamisen kompetenssit:
1. Arviointi (Assessment
2. Opinto-ohjaus (Educational guidance)
3. Ammatinvalinnan ja urasuunnittelun ohjaaminen (Career development) 4. Ohjaus- ja neuvontataidot (Counselling)
5. Tiedonhallinta (Information management)
6. Konsultaatio ja ohjauspalvelujen koordinointi (Consultation and coordination) 7. Tutkimus ja arviointi (Research and evaluation)
8. Ohjauspalveluiden ja toimenpideohjelmien hallinnointi ja arvointi (Program and service de-livery and evaluation)
9. Alueellinen yhteistoiminta (Community capacity building) 10. Työmarkkinoille siirtymisen ja sijoittumisen ohjaus (Placement)
NICE:n tarkoituksena on ollut luoda yhtenäiset kompetenssistandardit Euroopan tasolla hyödyn-nettäväksi erilaisissa ohjauksen tehtävissä toimiville ammattilaiselle. Ne on kohdennettu tarkem-min kolmelle eri ohjausalan asiantuntijaryhmälle, uraneuvojille, ura-ammattilaisille ja ura-asian-tuntijoille. Kompetenssistandardit on jaoteltu kuuteen erilaiseen kategoriaan, joista jokainen sisäl-tää erilaisia vaatimuksia riippuen siitä, mikä asiantuntijaryhmä on kyseessä. Kompetenssit jakau-tuvat yleisiin ammatillisiin kompetensseihin, uraohjauksen kompetensseihin, urakasvatuksen kom-petensseihin, uraohjaukseen liittyvään arviointiosaamiseen ja tiedonhallintaan, uraohjauksen pal-velunhallinnan kompetensseihin sekä yhteiskuntajärjestelmiin liittyvään osaamiseen. (NICE 2016, 54.)
Juutilainen ja Vanhalakka-Ruoho luovat artikelissaan kansainvälisiin ohjausalan kompetenssiviite-kehyksiin pohjautuvan kompetenssikuvauksen. (Juutilainen & Vanhalakka-ruoho 2011, 226.)
Itä-Suomen yliopiston ohjauksen koulutuksessa käytetään kyseistä kompetenssiviitekehystä opiskeli-joiden oman asiantuntijuuden ja osaamisen tunnistamisen ja pohdinnan tukena muun muassa har-joittelukokemusten reflektoinnin yhteydessä. Juutilainen ja Vanhalakka-Ruoho (2011) jäsentävät kompetensseja kolmen osaamisalueen kautta, jotka ovat ohjausprosessiin liittyvät osaamisalueet, ohjauksen toimintaympäristöihin liittyvät osaamisalueet ja tutkivaan kehittämiseen liittyvät osaa-misalueet. Ohjausprosessiin liittyviin osaamisalueisiin kuuluu eettinen osaaminen, toimijuuden tu-keminen ja vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen. Ohjauksen toimintaympäristöihin liittyvä osaa-minen kattaa yhteiskuntaosaamisen, monikulttuurisuusosaamisen sekä ohjausympäristöjen tunte-muksen, suunnittelun ja arvioinnin. Tutkivaan kehittämiseen liittyviä osaamisalueita puolestaan ovat oman työn analysointi-, arviointi- ja kehittämistaidot sekä tutkimus- ja kehittämisosaaminen.
Tarkempi kuvaus siitä minkälaisia tietoja, taitoja, asenteita ja olemisen tapoja kyseiset osaamis-alueet pitävät sisällään kuvastaa liitteen 1 taulukko. (Juutilainen & Vanhalakka-Ruoho 2011, 234–
236.)
Juutilainen ja Vanhalakka-Ruoho (2011, 226) nostavat keskusteluun myös kompetenssien merki-tyksen koulutuksellisena kysymyksenä. He pohtivat esimerkiksi sitä, mitä osaamisalueita koulutuk-sen on tärkeää tuottaa ja mitä on tarkoitus oppia työelämässä. Ohjaukkoulutuk-sen kontekstissa keskustelua on herättänyt kansainvälisestikin myös ohjausalan pätevöittämiskoulutusten moninaisuus sekä mo-ninainen työkenttä. Ohjaustyön asiantuntijoita työllistyy erilaisiin ympäristöihin, tehtäviin ja roolei-hin. Kriittistä pohdintaa onkin herättänyt kysymykset siitä, riittääkö koulutuksen tuottamat kom-petenssit erilaisissa toimintaympäristöissä ja tarkastellaanko kompetensseja liialti näkyvän käyt-täytymisen tasolla. Jälkimmäisellä tarkoitetaan sitä, onko olemassa olevien kompetenssien puit-teissa ohjaajalla riittävä osaaminen ohjaajana olemiseen ja ohjaustyön eettisiin ja arvopohjaisiin kysymyksiin liittyen.
Ohjaajan osaamisalueiden lisäksi tärkeä osa ohjaustyön asiantuntijuutta on myös muu työelämä-osaaminen ja geneerisen osaamisen merkityksen korostaminen. Esimerkiksi Osaaminen 2035 – julkaisun mukaan geneerisen osaamisen merkitys tulee painottumaan yhä enemmän tulevaisuu-dessa. Tärkeimmiksi geneerisiksi osaamisiksi työelämässä on kuvattu kestävän kehityksen periaat-teiden tuntemus, vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikointitaidot, ongelmanratkaisutaidot, luo-vuus, oppimiskyky, monikulttuurisuustaidot, kokonaisuuksien hallinta, itseohjautuluo-vuus, eettisyys, tiedon hallinta- ja analysointitaidot. (OPH 2019.) Osa näistä osaamisalueista sisältyyy myös ohjaa-jan kompetenssiviitekehyksiin.