Kokemuksia tutkittaessa haastattelu on perusteltu tapa tutkimusaineiston hankinnalle. Esimerkiksi Laine (2015, 39) kuvaa haastattelua laaja-alaisimpana tapana perehtyä kokemuksellisuuteen. Myös Puusa (2020, 104) nostaa esille Ilpo Koskisen, Pertti Alasuutarin ja Tuomo Peltosen kuvauksen siitä, että haastattelu on usein ainoa tapa kerätä aineistoa, kun halutaan tietoa nimenomaan ih-misten tulkinnoille ja merkityksille asioista. Haastattelulla on myös monia metodisia etuja. Puusan (2020, 106) mukaan haastattelussa tutkija pystyy ohjaamaan keskustelua tutkimuksen kannalta oikeaan suuntaan. Ammatillinen kehittyminen on abstrakti tutkimuskohde ja haastattelun kuva-taankin sopivan nimenomaan abstraktien ilmiöiden tutkimiseen.
Niin kuin tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä havaitaan, asiantuntijuuden ja ammatillisen identiteetin määrittely voi olla haastavaa. Jotta tutkimuksella päästiin fenomenologis-hermeneutti-sen tutkimustavan mukaisesti mahdollisimman lähelle opiskelijoiden kokemuksia ammatillisesta kehittymisestään, asetin yhdeksi kriteeriksi, että tutkimusjoukkoon rajautuneet opiskelijat olivat suorittaneet ohjauksen opintoihin kuuluvan opintojakson Ohjausasiantuntijuuden kehittyminen II.
Kyseisen opintojakson osaamistavoitteet määritellään seuraavasti: Opiskelija
• osaa jäsentää ja arvioida opiskeluprosessiaan ja ohjausasiantuntijuuttaan,
• tunnistaa omaa osaamistaan ja kehittymisen tarpeitaan sekä osaa tehdä niitä näkyväksi ja
• hahmottaa työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä, työelämässä tarvittavia val-miuksia sekä omaa sijoittumistaan työelämään.
Opintojaksolla tutkittavat ovat päässeet orientoitumaan aiheeseen ja reflektoineet asiantuntijuutta ennakkotehtävän ja työpajojen myötä. Kartoitin haastateltavia opintojakson osallistujista sekä oh-jauksen koulutuksen opiskelijoiden yhteisen WhatsApp –ryhmän kautta. Lisäksi ohoh-jauksen koulu-tuksen opettaja auttoi vastavalmistuneiden yhteydenotossa. Tutkittavia kartoitettaessa kerroin ly-hyesti tutkimuksen aiheen ja kohdejoukon sekä aineistonkeruutavan. Pyysin kiinnostuneita ilmoit-tamaan halukkuudesta osallistua tutkimukseen tai kysymään lisätietoja sähköpostitse tai WhatsApp –viestillä. Kahdeksan vapaaehtoista ilmoitti kiinnostuksensa osallistua tutkimukseen. Kiinnostu-neista seitsemän täytti tutkimuksen kohdejoukon kriteerit. Lähetin yhteyttä ottaneille tarkempaa
tietoa tutkimuksesta sekä haastattelun toteutustavoista sähköpostitse (Liite 2). Sähköpostin liit-teenä lähetin tutkimustiedotteen, joka sisälsi tietoa henkilötietojen käsittelystä tutkimuksessa sekä lisätietoa aineistonkeruusta ja säilytyksestä. Sähköpostissa kerroin myös mahdollisuudesta esittää kysymyksiä tutkimustiedotetta koskien ennen haastattelua. Ennen haastattelua lähetin vielä liitty-mislinkin haastatteluun (Zoom). Kerättyäni aineiston sain vielä kaksi yhteydenottoa koskien tutki-musta, mutta aikataulusyistä en järjestänyt enää lisähaastatteluita.
Ohjausasiantuntijuuden kehittyminen II -opintojakson suorittamisen edellytyksen lisäksi pyrin vah-vistamaan haastateltavien pohdintaa pyytämällä heitä pohtimaan omia kokemuksia asiantuntijuu-den ja ammatillisen iasiantuntijuu-dentiteetin kehittymisestä jo ennen haastattelua. Pohdinnan tueksi lähetin sähköpostiviestin yhteydessä (Liite 2) avustavia kysymyksiä, joiden avulla haastateltavat pystyivät orientoitumaan aiheeseen. Varmistaakseni, että haastateltavat ovat valmistautuneet haastatte-luun, pyysin heitä palauttamaan pohdintansa kirjallisessa muodossa haastattelua edeltävänä päi-vänä. Kirjoitelman muoto oli vapaa, enkä käyttänyt kirjoitelmia tutkimusaineistona. Kirjoitelmien tarkoitus oli toimia haastatteluun valmistautumisen tukena, minkä lisäksi käytin niitä haastatte-luissa keskustelun virittämiseen. Pyrin käymään kirjoitelmien sisällön läpi haastattelun aikana.
Vaikka en analysoinut kirjoitelmia, palasin osaan niistä aineiston tulkintavaiheessa, jos jäin pohti-maan jonkun yksittäisen osan merkitystä, sillä fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusperinteen mukaisesti yksittäisiä asioita voi tulkita vain osana kokonaisuutta (Laine 2015, 45). Orientoivat kysymykset mukailivat osittain asiantuntijuuden kehittyminen II –opintojakson ennakkotehtävän tehtävänantoa, jonka osa haastateltavista oli tehnyt juuri ennen haastatteluiden ajankohtaa. Osalla haastateltavista opintojakson suorittamisesta oli pitempi aika, joten ennakkokirjoitelmalla varmis-tettiin myös se, että myös kyseiset haastateltavat olivat orientoituneet aiheeseen etukäteen.
Aiemmin kuvattu irtaantuminen teoriasta kuvaa myös kokemuksia tutkivan haastattelijan asen-netta. Muotoilin haastattelukysymykset sellaisiksi, että ne ohjailisivat haastateltavaa mahdollisim-man vähän, mikä on perusteltua kokemuksia tavoittelevassa haastattelussa. (Laine 2015, 39.) Haastattelussa tärkeäksi osaksi nousee tutkijan kyky esittää hyviä kysymyksiä ja tulkita haastatel-tavan haastatteluun tuomaa sisältöä. Lisäksi haastatelhaastatel-tavan tavalla ilmaista ja jäsentää omia ko-kemuksiaan on merkitystä. (Laine 2015, 34.) Fenomenologinen haastattelu onkin luonteeltaan kes-kustelunomainen tapahtuma, jossa haastateltavaa pyritään avoimien kysymysten kautta kannus-tamaan kuvailevaan kerrontaan.
Vaikka fenomenologisen tutkimuksen toteuttaminen onkin aineistolähtöistä ja avoimen haastatte-lun tarkoituksena on edetä haastateltavan kokemus edellä, on jonkinlaisen teoreettisen ymmärryk-sen luominen tutkimusta tehdessä ja aineistoa kerättäessä kuitenkin olennaista. Avoimessakaan haastattelussa ei keskustella ilman minkäänlaista rajausta ja keskustelun ohjausta, vaan haastat-telun kysymykset pohjautuvat tutkimuksen tarkoitukseen ja tutkimuskysymyksiin. (Puusa 2020, 114.) Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli haastattelun avulla saada tietoa siitä kokemuksesta,
mikä tutkittavilla on asiantuntijuuden ja ammatillisen identiteetin kehittymisestä ja kehittymistä tukevista tekijöistä. Tarkempana pyrkimyksenä oli vastata tutkimuskysymyksiin siitä, minkälaisia kokemuksia opintojen loppuvaiheessa olevilla opiskelijoilla ja koulutuksesta vastavalmistuneilla on ohjausasiantuntijuudestaan ja ammatillisen identiteetistään sekä ammatillista kehittymistä tuke-vista tekijöistä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, minkälaiset kokemukset näyttäytyvät eri-tyisen merkityksellisinä opintojen loppuvaiheessa ja heti valmistumisen jälkeen.
En laatinut haastatteluun tarkkaa kysymysrunkoa, mutta aloittelevana tutkijana koin kuitenkin tar-peelliseksi pohtia muutamia kysymyksiä taustalle etukäteen. Kokosin taustakysymyksiä ohjausasi-antuntijuuden aikaisempien tutkimusten pohjalta, pitäen haastattelun muodon kuitenkin mahdolli-simman avoimena. Esimerkiksi Gibson et. al. (2010) ovat todenneet, että ohjausasiantuntijuuden kuvauksissa on hyvä ottaa huomioon, miten haastateltavat määrittelevät ohjausta, asiantuntijuutta ja ammatillista identiteettiä, mitä heidän tulisi tehdä ollakseen hyviä ohjausasiantuntijoita ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet eniten ohjausasiantuntijuuden ja ohjaajan identiteetin kehittymiseen. Toi-saalta asiantuntijuutta voidaan pohtia myös siitä näkökulmasta, mistä haastateltava tunnistaa ole-vansa ohjausalan asiantuntija. Gibsonin et. al. (2010) tutkimuksessa asiantuntijuutta ja identiteet-tiä käsitellään hyvin kokonaisvaltaisesti, joten johdin haastattelukysymyksiä osittain kyseisen tut-kimuksen haastattelukysymyksiä hyödyntäen. Myös Mellin et. al. (2011) tutkivat ohjausasiantun-tijoiden identiteettiä nimenomaan siitä näkökulmasta, miten ohjaajat määrittelevät ohjausta.
Esitin osassa haastatteluista myös käsitteellisiä kysymyksiä asiantuntijuudesta ja ammatillisesta identiteetistä kokemusten kuvailun lisäksi. Koin näiden kysymysten esittämisen kokemuksia täy-dentäväksi ja tarpeelliseksi, jotta pääsin haastattelun aikana mahdollisimman lähelle tutkittavan ajatus- ja kokemusmaailmaa. Listasin itselleni kysymyksiä haastattelun tueksi ja niitä käytettiin haastattelussa tarvittaessa, esimerkiksi tilanteissa, jossa keskustelu ei tuntunut muuten lähtevän liikkeelle tai etenevän. Lisäksi kirjoitin ylös muutaman vaihtoehtoisen johdantokysymyksen, jolla sain aloitettua keskustelun tarvittaessa. Haastattelun etenemisen kuvaus ja kysymykset näkyvät tarkemmin liitteessä 3.
Haastattelut järjestettiin etäyhteydellä Zoomin välityksellä. Jotta haastattelu olisi mahdollisimman keskustelunomainen ja luonnollinen tapahtuma, keskustelimme haastattelun alussa hetken päivän kuulumisista. Sen jälkeen annoin haastateltavalle mahdollisuuden esittää lisäkysymyksiä tutkimus-tiedotteesta ja kysyin tutkimusluvan suullisesti. Kertasin haastateltavalle perusperiaatteet aineiston keruusta ja säilytyksestä, minkä jälkeen kävin läpi haastattelun etenemisen ja avoimen haastatte-lun periaatteet. Haastattehaastatte-lun alussa kysyin muutaman taustakysymyksen, joiden tarkoituksena oli vielä kerrata haastateltavan opintojen tilanne ja kartoittaa lyhyesti haastateltavan opiskelu- ja työskentelyhistoriaa, jotta tutkijana ymmärtäisin paremmin, missä kontekstissa haastateltava ko-kemustaan kertoo. Taustakysymykset toimivat myös hyvänä keskustelun aloituksena ja ilmapiirin
luojana. Avoimen haastatteluun luonteen mukaisesti saatoimme jo taustakysymysten aikana sy-ventyä haastateltavan kokemusmaailmaan syvemmin.
Koska kuulun haastateltavien kanssa samaan ohjauksen koulutuksen yhteisöön ja tiedostan jaka-vani osittain samanlaisia kokemuksia ammatillisesta kehittymisestä, taustoitin haastateltaville ko-rostetusti sitä, että tarkoitus on nimenomaan päästä lähelle hänen kokemusmaailmaansa, minkä takia saatan esittää haastattelun aikana paljon tarkentavia kysymyksiä. Laine (2015, 39) toteaa, että kysymysten on hyvä olla kuvailevaan kerrontaan kannustavia. Kysymykset voivat alkaa esi-merkiksi “Kuvaile, millainen...”, “Miltä -- tuntuu...?”.
Ennen varsinaisia haastatteluita järjestin yhden esihaastattelun, johon osallistui kahdeksas tutki-muksesta kiinnostunut opiskelija. Esihaastateltavalla opiskelijalla oli syventävät opinnot jo pitkällä, mutta hän ei ollut suorittanut vielä ohjausasiantuntijuuden kehittyminen II –opintojaksoa. En lä-hettänyt esihaastateltavalle ennakkotehtävää etukäteen, vaan kävimme kokemusta läpi haastat-telutilanteessa. Esihaastattelu osoittautui tärkeäksi osaksi tutkimusta ja sen tarkoitus oli hioa haas-tattelukäytäntöjäni sekä testata nauhoituksen ja muiden laitteiden toimivuutta (Eskola & Vastamäki 2015, 40). Samalla mieleeni muistui haastattelun keskeisemmät haasteet aineistonkeruumenetel-mänä sekä omat kehittymiskohteeni tutkimushaastattelijana.
Esihaastattelu oli hyvin vapaamuotoinen lyhyt keskustelu ammatillisesta kehittymisestä. Keskei-simmät havaitsemani kehittymiskohteet liittyivät kysymyksen asetteluun ja omien taustaoletusten tiedostamisen tärkeyteen. Haastattelun aikana huomasin, että tarkentavien kysymysten esittämi-nen tuntui välillä haastavalta. Lisäksi huomasin, että aloin helposti arvioimaan haastateltavan pu-heen sisältöä teoreettisen tiedon valossa ja ikään kuin arvioimaan sen sopivuutta tutkimukseen.
Tällaiset välittömät tulkinnat ovat Laineen (2015, 38) mukaan luonnollisia, mutta niistä on hyvä yrittää päästä mahdollisimman hyvin eroon itsereflektion ja kriittisen tarkastelun avulla, sillä tul-kinta kuuluu vasta aineiston analyysivaiheeseen. Esihaastattelun huomioiden perusteella pidin pari päivää vapaata ennen varsinaisia haastatteluita, jotta pystyn mahdollisimman hyvin irtaantumaan tutkimukseen liittyvistä teoreettisista viitekehyksistä, mikä on fenomenologisen lähestymistavan mukaan olennaista haastatteluja tehdessä (Laine 2015, 37).
Fenomenologisen lähestymistavan mukaisesti haastattelussa on tärkeää esittää tutkimuksen kan-nalta olennaisia lisäkysymyksiä ja huomioida sellaiset kohdat, joissa lisäkysymysten kautta pääsee lähemmäs tutkittavan kokemusmaailmaa. Esihaastattelun myötä kirjoitin itselleni muutamia lisä-kysymyksiä niitä tilanteita varten, joissa keskustelu ei tunnu etenevän. Esihaastatteluissa keskiöön nousi myös samaan yhteisöön kuulumisen vaikutus haastattelun kulkuun ja toisaalta luotettavuus-tarkasteluihin. Tärkeäksi havainnoksi esihaastattelun myötä osoittautui, että en voi olettaa haas-tateltavan kokemusten olevan samanlaisia kuin omani. Osasinkin varsinaisissa haastatteluissa tä-män havainnon perusteella kysyä tarkentavia kysymyksiä huomatessani tekeväni oletuksia.
Esihaastattelu syvensi tietoisuutta esiymmärryksestäni ja kirjoitinkin sen jälkeen muistiin havait-semiani asioita. Jälkeenpäin tarkasteltuna esihaastateltava toimikin ikään kuin keskustelukumppa-nina oman esiymmärryksen tiedostamisessa, mikä on tärkeää fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimuksessa (Moilanen & Räihä 2015, 58). Osa haastateltavista oli minulle tuttuja opiskeluiden kautta, mikä loi omat etunsa mutta toisaalta myös haasteensa haastatteluiden onnistumiseen. Ole-tin, että tuttuus lisäisi tilanteen rentoutta ja avoimuutta, mutta huomasin esihaastattelussa, että yritin ehkä liikaakin asettua tutkijan rooliin, minkä koin heikentävän tilanteen avoimuutta ja ai-toutta. Päätin kiinnittää asiaan huomiota ja parantaa tilanteen avoimuutta sanoittamalla varsinai-sissa haastatteluissa alkuun sitä, että tulen tarkentamaan useita asioita juuri osittain samaan yh-teisöön kuulumisen vuoksi.